Ilmastonmuutos

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Ilmastonmuutokset)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee maapallon ilmaston muutoksia yleisluontoisesti. Tämän hetken ilmiöstä katso Ilmaston lämpeneminen.
Antarktiksen merijää hupenee vauhdilla.
Muutoksia CO2-pitoisuudessa (vihreä), lämpötilassa (sininen) ja pölyssä Vostokin jäässä viimeisen 400 000 vuoden aikana. Nykyinen tilanne oikealla.

Ilmastonmuutos on merkittävä pitkän aikavälin muutos globaalissa tai paikallisessa ilmastossa. Muutokset voivat tapahtua eri ilmastollisissa muuttujissa, esimerkiksi sadannoissa, lämpötiloissa, merivirtojen liikkeissä, jäätiköiden ja merijään laajuudessa sekä tuulikuvioissa. Muuttuva ilmasto voi aiheuttaa suuria muutoksia sääilmiöissä ja aikaansaada mm. sään ääri-ilmiöitä, kuten yleistyviä hurrikaaneja, helleaaltoja, metsäpaloja, myrskyjä ja tulvia. Tarkasteltava aikaväli voi vaihdella kymmenistä vuosista miljooniin vuosiin. Ilmastoon vaikuttavat useat eri ilmastotekijät: ilmastonmuutos voi aiheutua tapahtumista, jotka liittyvät muun muassa merien lämpömekanismeihin, maapallon rataan, mannerlaattojen liikkeisiin, auringon aktiivisuuteen, vulkaaniseen toimintaan, asteroiditörmäyksiin ja viime aikoina myös ihmisen toimintaan. Ilmasto on hyvin kompleksinen ja siihen vaikuttaa hyvin monet eri muuttujat ja takaisinkytkennät. Ilmasto on monen tekijän summa: ilmastoon vaikuttavia pakotteita on monia, kuten hiilidioksidin, kasvillisuuden ja vesihöyryn määrä sekä jäätiköiden ja aavikoiden, kasvillisuuden ym. albedo eli heijastuskyky.[1]

Lämpötilan muutokset eripuolilla maailmaa nykyisessä ilmastonmuutoksessa vuodesta 1950 vuoteen 2019

Puhuttaessa nykyisestä ilmastonmuutoksesta, tarkoitetaan teollisen aikakauden alusta, noin vuodesta 1800 alkaneesta kehityksestä, jossa ilmakehän lämpöä absorboivien hiilen ja kasvihuonekaasujen määrä, erityisesti hiilidioksidi, metaani ja typpioksidi kasvavat ilmaston lämpötilaa nostaen ja sään ääri-ilmiöitä lisäten.[2] Tiedemiesten keskuudessa vallitsee konsensus, että nykyinen ilmastonmuutos johtuu täysin ihmisestä. Ilmakehän hiilidioksidin määrä on kasvanut kahdessasadassa vuodessa tasolta 200 ppm (miljoonasosaa) tasolle 427 ppm. [3]

Ilmastoon vaikuttavat tekijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maan ilmasto voi muuttua maapallon sisäisten prosessien myötä tai reaktiona ulkoisiin tekijöihin (esimerkiksi muutokset auringon aktiivisuudessa, maapallon kiertoradassa tai akselissa). Maapallon sisäiset prosessit voivat olla luontaisia (esimerkiksi vulkaaniset päästöt) tai ihmisen toiminnasta johtuvia (esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käytön synnyttämä ilmakehän kasvihuonekaasujen: CFC, N2O, CO2 pitoisuuksien nousu).

Ilmaston sisällä tapahtuvat muutokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sää on kaoottinen epälineaarinen dynaaminen järjestelmä. Tämä tarkoittaa, että se on vain osittain ennustettavissa. Ilmasto eli sään keskiarvo on kuitenkin ollut havaintojen valossa suhteellisen vakaa aivan viime aikoihin asti. Ilmastoon lukeutuvat keskilämpötila, sadanta, aurinkoisten päivien määrä ja lukuisat muut mitattavat suureet.

Maan ympäristössä tapahtuu kuitenkin muutoksia, jotka voivat vaikuttaa ilmastoon. Esimerkiksi jäätiköiden kasvu ja pieneneminen aiheuttavat sekä luonnollista vaihtelua, että vahvistavat ulkoisia pakotteita. Toisaalta meri-ilmakehäjärjestelmän muutokset voivat aiheuttaa voimakkaita muutoksia. Merien vaikutus ilmastoon liittyy monilta osin niiden suureen lämpökapasiteettiin ja kykyyn kuljettaa energiaa. Termohaliinikierron merkitys kasvaa pitemmillä aikaväleillä. Toisaalta ilmaston tila ei ole riippuvainen yksin nykytilasta vaan siihen vaikuttavat myös edeltävät tilat, kysymys on siis hystereesi-ilmiöstä.

Ilmakehästä riippumattomat muutokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satojen miljoonien vuosien kuluessa mannerlaattojen liikkeet vaikuttavat merivirtoihin ja vuorten muotoihin muuttaen siten ilmastoa. Auringon aktiivisuudessa sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä tapahtuvat muutokset muuttavat ilmaston säteilypakotetta.

Suhteessa nopeampia muutoksia ovat satojen tuhansien vuosien aikajänteellä tapahtuvat Maan radan säännölliset heilahtelut, jotka johtuvat aurinkokunnan sisäisestä dynamiikasta. Nämä Milankovićin jaksot aiheuttavat niin kutsutun jääkausisyklin.

Voimakkaat tulivuorenpurkaukset voivat vaikuttaa ilmastoon äkillisesti. Suuria purkauksia tapahtuu useita kertoja vuosisadassa. Joidenkin kymmenien miljoonien vuosien välein esiintyy myös erittäin suuria (miljoonien neliökilometrien suuruisia) purkausalueita, jotka vaikuttavat ilmastoon miljoonien vuosien ajan.

Kasvihuoneilmiö on merkittävä maapallon lämpötilaa säätelevä tekijä. Kasvihuoneilmiötä voimistavista kasvihuonekaasuista hiilidioksidin määrän ilmakehässä arvioidaan tällä hetkellä olevan todennäköisesti korkein viimeiseen 15 miljoonaan vuoteen.[4] Paleoklimatologeja kiinnostaakin nyt tutkia keskiplioseenikaudella eli kauan ennen ihmissuvun ilmaantumista maapallolle vallinnutta lämpökautta 3,3–3,0 miljoonaa vuotta sitten, koska tuolloin hiilidioksidipitoisuus oli myös koholla (>350 ppm) ja pintalämpötilat olivat noin 1,9–3,6 °C korkeampia kuin esiteollisena aikana.[5]

Kalkkikiven rapautuminen vaimentaa hiilidioksidipitoisuuden muutoksia. Mitä enemmän hiilidioksidia, sitä enemmän rapautuminen kiihtyy, mikä lisää kalkkikiven syntymistä, joka taas sitoo hiilidioksidia itseensä vähentäen pitoisuuksia.[6] Kestää kuitenkin miljoonia vuosia, ennen kuin ilmakehän hiilidioksidipitoisuus palaa ennalleen edellä kuvatun prosessin avulla.

Maan historiassa tunnetaan useita hetkiä, jolloin kasvihuoneilmiö on riistäytynyt käsistä. Esimerkkinä tästä toimii tilanne permi- ja triaskauden rajalla 250 miljoonaa vuotta sitten, jolloin tapahtui permikauden joukkotuhona tunnettu Maan historian suurin tunnettu lajien sukupuutto.[7]

Ihmisen vaikutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyt käynnissä oleva ilmastonmuutos on seurausta ihmisten toiminnasta.[8] Etenkin vauraiden maiden suuri- ja keskituloisten asukkaiden elintavat aiheuttavat paljon ilmastonmuutosta kiihdyttäviä päästöjä. Ihmiskunnan suurituloisimman prosentin yhteenlasketut ilmastopäästöt ovat kaksinkertaiset verrattuna ihmiskunnan pienituloisemman puolikkaan päästöihin, ja maapallon asukkaiden suurituloisin kymmenys aiheuttaa suurimman osan ilmastoa lämmittävistä päästöistä. Suomalaisista noin neljäkymmentä prosenttia kuuluu edellä mainittuun kymmenykseen, joka ansaitsee vähintään 2500 euroa kuussa.[4]

Onkin ehdotettu, että vuoden 1950 jälkeinen aika irrotettaisiin holoseenista omaksi epookikseen (antroposeeni), joka vahvistettaisiin osaksi geologista ajanlaskua.[9] Ihmisperäisen ilmastonmuutoksen myötä maapallolla on alkamassa kokonaan uusi, luontaisesta poikkeava kehityskulku.[10]

Tutkijoiden mukaan maapallon keskilämpötila tulee nousemaan ihmiskunnan toimien johdosta vuoteen 2100 mennessä todennäköisesti usealla celsiusasteella jatkaen nousuaan useita vuosisatoja. Nykyinen konsensusarvio vuodelle 2100 on noin 1,5–6,0 °C. Lämpenemisen voimakkuus riippuu tässä arviossa siitä, lisääntyykö vai väheneekö ihmiskunnan ilmakehään syytämien kasvihuonekaasujen määrä.[11] Nykyisellä kehityksellä ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuus tulisi lähes kolminkertaistumaan nykyisestä.[12]

Jos ilmastonmuutos halutaan pitää aisoissa, teollisuusmaiden päästöjen olisi pudottava tuntuvasti jo lähivuosikymmeninä, ja teollistuvien kehitysmaidenkin olisi hillittävä tehokkaasti päästöjensä kasvuvauhtia.[13] Tämä merkitsisi sitä, että suurin osa fossiilisista polttoaineista jätettäisiin ikiajoiksi maan poveen.[14] Ihmiskunnan päästöjen kehitys riippuu muun muassa poliittisesta tahdosta, tekniikan kehityksestä ja päästöjen rajoittamisyritysten vaikutuksista.

Ilmaston lämpeneminen johtuu ennen kaikkea ilmakehän hiilidioksidi-, metaani- ja typpioksiduulipitoisuuksien sekä troposfäärin otsonipitoisuuksien noususta. Pienhiukkasten eli aerosolien vaikutusta pilvisyyteen on vaikea arvioida tarkasti, mutta nykytiedon valossa pienhiukkasilla olisi voimakas ilmastoa viilentävä nettovaikutus, joka on huomioitu ilmastomalleissa ja -ennusteissa.[15] Pienhiukkasten suhteellinen ilmakehää viilentävä vaikutus vähenee kuitenkin jatkuvasti. Tämä johtuu siitä, että kasvihuonekaasujen pitoisuus ilmakehässä kasvaa voimakkaasti ja näillä kaasuilla on huomattavasti pidempi elinkaari kuin pienhiukkasilla.[16]

Kasvavia hiilidioksidipäästöjä tuottava fossiilisten polttoaineiden jatkuvasti lisääntyvä käyttö on suurin yksittäinen syy antropogeeniseen eli ihmisten toimista johtuvaan ilmastonmuutokseen. Myös maankäytön muutokset kuten metsien hävitys ja soiden kuivatus pelloksi sekä maatalous voimistavat ilmastonmuutosta. Nautakarjan pito ja riisinviljely aiheuttavat ilmastoa lämmittäviä metaanipäästöjä. Ilmakehän metaanipitoisuus onkin noussut lähes kolminkertaiseksi esiteolliseen aikaan verrattuna.

Ilmastoa lämmittävää typpioksiduulia muodostuu viljelysmaassa nitraattien hajotessa ja keinolannoitteiden käyttö lisää typpioksiduulipäästöjä.[17] Typpioksiduulipäästöt kasvavat tällä hetkellä lineaarisesti.[18]

Rakentaminen käyttää maailmanlaajuisesti noin puolet ihmiskunnan käyttämistä materiaaliresursseista, lähes puolet energiasta, 40 % vedestä ja 60 % viljelykelpoisesta maa-alasta. Merenpinnan tuleva nouseminen johtaa entistä suurempiin ongelmiin rakentamisen levitessä maatalousmaalle ja luonnonympäristöihin. Siksi kaupunkisuunnittelun, arkkitehtuurin ja rakennustavan kehittäminen ovat tärkeitä ilmastonmuutoksen torjunnassa ja myös siihen sopeutumisessa.[19]

Viimeisten 20 miljoonan vuoden aikana ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on vaihdellut pääasiassa 200 ja 400 ppm:n välillä, ja viimeiset 800 000 vuotta esiteollisena aikana pitoisuus on vaihdellut välillä 180–300 ppm.[5]

Ihmiskunnan pääenergianlähde on ollut jo pitkään kivihiilikauden metsäjäännösten, fossiilisten polttoaineiden (öljy, kivihiili, maakaasu) esiinkaivaminen ja polttaminen. Näistä kivihiilen varannot riittävät vielä sadoiksi vuosiksi eteenpäin.

Hiilen eri muotojen polttaminen on nostanut ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nykyiseen 427 ppm:iin, lähes 50 % historiallisesta arvosta (v. 2021 tilanne).lähde? Koska fossiilisten polttoaineiden käyttö lisääntyy edelleen, myös ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvaa ja vieläpä nopeutuen.

Biosfäärin vaikutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvillisuus menestyy pääsääntöisesti hyvin hiilidioksidipitoisessa ilmassa, koska kasvit tarvitsevat hiilidioksidia yhteyttämiseen. Uusimmat tutkimukset asettavat kuitenkin kyseenalaiseksi kasvillisuuden rehevöitymisen nettovaikutuksen. Tämä johtuu siitä, että ilmaston lämmetessä maaperään varastoitunut hiili alkaa hajota lisäten ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta entisestään.lähde? Ihmisen tuhotessa metsiä ja muita hiilinieluja ja -varastoja ilmakehän hiilipitoisuus kasvaa. Hiilidioksidin myötä lisääntyvä kasvillisuus ei riitä kompensoimaan ilmaston lämpenemistä. Ihminen on tuhonnut globaalista fytomassasta eli kasvibiomassasta jo puolet eli yli 500 Gt. Tämä hiili on suurimmilta osin päätynyt ilmakehään.[20]

Lisäksi on merkkejä lämpenevien pohjoisten soiden (Siperia, Alaska, omalta pieneltä osaltaan myös Suomen Lappi) lisääntyvästä hiilidioksidin- ja metaanintuotannosta, josta saattaa muodostua tulevaisuudessa hyvinkin oleellinen ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kohottaja.[21] Arktisista soista vapautuu suuret määrät metaania ikiroudan sulaessa. Metaani on moninkertaisesti hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu.

Pakotteiden keskinäiset vuorovaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin pidetään todennäköisenä, että ihmisen aikaansaama ilmaston lämpeneminen ei ole tasaisesti etenevä prosessi, vaan että ilmasto tulee muuttumaan hyppäyksenomaisesti kriittisten kynnysarvojen ylittymisen seurauksena.[22]

Kun jokin ilmastopakote, vaikkapa säteily, muuttaa ilmastoa, monet mekanismit voivat joko vahvistaa tai vaimentaa muutosta. Nämä ovat positiivisia ja negatiivisia takaisinkytkentöjä.

On olemassa lukuisia lämpenemistä voimistavia positiivisia takaisinkytkentöjä, joita kaikkia ei ole huomioitu IPCC:n ilmastomalleissa. Näitä takaisinkytkentöjä liittyy esimerkiksi jäätiköiden kiihtyvään sulamiseen, joka nopeuttaa meriveden lämpenemistä.[23]

Muita positiivisia takaisinkytkentöjä ovat ikiroudan sulamisen aikaansaamat hiilidioksidi- ja metaanipäästöt sekä mannerjalusta-alueiden kaasuhydraattien sitoman metaanin vapautuminen ilmakehään, kun merivedet lämpenevät. Näitä kasvihuonekaasujen lähteitä ei ole huomioitu CMIP5-ilmastomallissa, johon IPCC:n uusin arviointiraportti (numero 5) nojaa, koska niiden mallintamiseen liittyy merkittävää epävarmuutta.[24]

Lämpenemisen aikaansaama merenpinnan nousu voi lisätä myös tulivuorenpurkauksia, joiden yhteydessä ilmakehään pääsee lisää metaania ja hiilidioksidia.lähde?

Trooppisten kosteikkojen kuivuminen vähentää niiden metaanipäästöjä lisäten kuitenkin samalla niiden palamisriskiä.lähde? Kuivuneiden kosteikkojen palot vapauttavat hiiltä ilmakehään.

Myös merivirtojen ja ilmakehän virtausten keskinäiset vuorovaikutukset muodostavat monimutkaisia palautejärjestelmiä. Kaikkia vuorovaikutuksia ei ymmärretä vielä kovin hyvin.

Menneiden ilmaston muutosten tutkiminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiemmin vallinneiden ilmasto-olosuhteiden päättelemistä varten kerätään laajapohjaisesti aineistoa, jonka pohjalta ilmastoja voidaan rakentaa uudelleen esimerkiksi ilmastomallein. Suurin osa todistusaineistosta on epäsuoraa: esimerkiksi kasvillisuudesta, puiden vuosirenkaista, jääkairausnäytteistä, merenpinnan muutoksista sekä jäätiköiden liikkeistä voidaan kerätä tietoa aiemmin vallinneista ilmastoista. Myös järvien ja soiden sedimenttikerroksiin tallentuneet siitepölyn ja kovakuoriaisten jäänteitä on käytetty tähän tarkoitukseen.

Hyvinvointivaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IPCC:n tuoreimman raportin (AR5) mukaan eri menetelmin ja eri oletuksin tehdyt tutkimukset ovat päätyneet samaan johtopäätökseen: ilmastonmuutoksen kokonaisvaikutus ihmisen kokonaishyvinvointiin on "pientä verrattuna talouskasvuun". Melkein kaikki estimaatit olivat haarukassa 0 % ... -3 %, joskin 5,5 asteen haitaksi estimoitiin -6 %. Näin suurta tulonmenetystä haitat vastaavat. Päästöjen yhteiskunnalliseksi kustannukseksi on arvioitu keskimäärin 40 tai 585 dollaria hiilitonnilta (3,7 hiilidioksiditonnia) riippuen siitä, käytetäänkö kolmen vai nollan prosentin diskonttausta.[25] Seuraava raportti ilmestyy vuonna 2022.[26] Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalaksen mukaan on silti halvempaa torjua ilmastonmuutosta kuin sietää se. Tärkeintä on päästä eroon fossiilisista polttoaineista: kun voimala tai auto vanhenee, se voidaan korvata päästöttömällä.[27][28]

Ilmastonmuutosta voidaan ehkäistä päästöjä vähentämällä mm. siirtymällä tuulivoimaan, aurinkovoimaan ja muuhun uusiutuvaan energiaan, kasviproteiinin tuotantoon, vetyteknologiaan ja sähköiseen liikenteeseen siirtymällä. Ratkaisut ovat hyvin kompleksisia kokonaisuudessaan, kuten koko ilmastonmuutos ilmiönä. Tarvitaan muutoksia kulutuksessa ja asenteissa sekä isoja muutoksia taloudessa, esimerkiksi ekosysteemipalvelujen arvottamisessa, siirtymisessä päästökauppaan ym. Uusi puhtaampi teknologia on avainasemassa suurimman osan päästöistä liittyessä liikenteeseen, teollisuuteen ja energiantuotantoon.[29]

Ilmastonmuutos edellyttää yhteiskunnalta adaptaatiota eli sopeutumista, on luotava uudenlaisia innovaatioita ja kehitettävä kaupunkisuunnittelua ym., jotta voimme sopeutua muuttuviin ilmasto-oloihin. Esim. on luotava vettä säästävää teknologiaa, istutettava ilmaa viilentäviä puita ym. On varauduttava mm. lisääntyviin metsäpaloihin, vesipulaan, merenpinnan nousuun ja muutoksiin maataloudessa.[30]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Causes of Climate Change EPA.
  2. ↑ The Effects of Climate Change Nasa. (englanniksi)
  3. ↑ Nasa: Carbon Dioxide Nasa.
  4. ↑ a b Spratt, David: CLIMATE REALITY CHECKAFTER PARIS (pdf) Breakthrough - National Centre for Climate Restoration. 2016. Viitattu 5.102.2024. (englanniksi)
  5. ↑ a b Masson-Delmotte, V., M. Schulz, A. Abe-Ouchi, J. Beer, A. Ganopolski, J. F. González Rouco, E. Jansen, K. Lambeck, J. Luterbacher, T. Naish, T. Osborn, B. Otto-Bliesner, T. Quinn, R. Ramesh, M. Rojas, X. Shao & A. Timmermann: Information from Paleoclimate Archives. Climate Change 2013: The Physical Science Basis. Contribution of Working Group, 2013. Cambridge University Press. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  6. ↑ Ward, Peter D. & Brownlee, Donald: The Life and Death of Planet Earth. Macmillan Publishers, 2003. (englanniksi)
  7. ↑ Scientists Find Evidence that Siberian Volcanic Eruptions Caused Extinction 250 Million Years Ago Scientific Reports. 2.10.2017. New York University. Viitattu 5.3.2019.
  8. ↑ Nevanlinna (toim.) (2008): s. 12
  9. ↑ Carrington, Damian: The Anthropocene epoch: scientists declare dawn of human-influenced age The Guardian. 29.8.2016. Viitattu 5.3.2019. (englanti)
  10. ↑ Nevanlinna (toim.) (2008): s. 215.
  11. ↑ Epälineaariset ja äärimmäiset ilmaston muutokset (pdf) Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja. 2008. Viitattu 5.10.2024.
  12. ↑ Nevanlinna (toim.) (2008): s. 63–65
  13. ↑ Nevanlinna (toim.) (2008): s. 192
  14. ↑ Nevanlinna (toim.) (2008): s. 191.
  15. ↑ Nevanlinna (toim.) (2008): s. 56–58
  16. ↑ Nevanlinna (toim.) (2008): s. 57
  17. ↑ Nevanlinna (toim.) (2008): s. 50
  18. ↑ THE NOAA ANNUAL GREENHOUSE GAS INDEX (AGGI) NOAA US Department of Commerce. Viitattu 5.10.2024. (englanniksi)
  19. ↑ Kuismanen, Kimmo: Climate-Conscious Architecture - Design and Wind Testing Method for Climates in Change. (Väitöskirja) Oulun yliopisto, 2008.
  20. ↑ Vaclav Smil: Sadonkorjuun aikakausi. Teos, 2016.
  21. ↑ Sample, Ian: Warming Hits 'Tipping Point' 11.8.2005. The Guardian. Viitattu 12.6.2007. (englanniksi)
  22. ↑ Abrupt Climate Change – Inevitable Surprises. National Academy of Sciences (NAS).
  23. ↑ Johanna Mannila: Napa-alueiden jäät heikkenevät uhkaavasti. Helsingin Sanomat 28.5.2008, B1.
  24. ↑ Ciais, P., C. Sabine, G. Bala, L. Bopp, V. Brovkin, J. Canadell, A. Chhabra, R. DeFries, J. Galloway, M. Heimann, C. Jones, C. Le Quéré, R.B. Myneni, S. Piao ja P. Thornton, 2013: Carbon and Other Biogeochemical Cycles. Teoksessa: Climate Change 2013: The Physical Science Basis. Contribution of Working Group I to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Stocker, T. F., D. Qin, G.-K. Plattner, M. Tignor, S. K. Allen, J. Boschung, A. Nauels, Y. Xia, V. Bex & P. M. Midgley (toim.)]. Cambridge University Press, Cambridge, Yhdistynyt kuningaskunta ja New York, Yhdysvallat.
  25. ↑ Climate Change 2014: Impacts, Adaptation, and Vulnerability. Part A: Global and Sectoral Aspects (10.9.2 ja 10.9.3, sivut 690-691. Mediaani on paljon alempi.) 2014. Cambridge University Press.
  26. ↑ Sixth Assessment Report 2020. IPCC.
  27. ↑ Ilmastoguru Petteri Taalas puhuu tulevaisuudesta niin ymmärrettävästi, että sekä poliitikkojen että kansalaisten kannattaisi kuunnella häntä Suomenmaa. 6.8.2019.
  28. ↑ Taalas, Petteri: Ilmastonmuutos on kiistaton fakta, mutta paniikki maailmanlopusta turhaa – villakoiran ydin ei ole vegaanius Iltalehti. 13.1.2020.
  29. ↑ Ilmastonmuutos WWF. 2024.
  30. ↑ Ilmastonmuutokseen on sopeuduttava Ympäristöministeriö.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Urry, John: Ilmastonmuutos ja yhteiskunta (Vastapaino, maaliskuu 2013)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ilmastonmuutos.
Ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen
Syyt
Vaikutukset
Tiede
Keskustelu ja politiikka
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ilmastonmuutos&oldid=22743472”