HMS Shikari
| HMS Shikari | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | William Doxford and Sons, Sunderland |
| Kölinlasku | 15. lokakuuta 1918 |
| Laskettu vesille | 14. huhtikuuta 1919 |
| Palveluskäyttöön | helmikuu 1924 Chathamissa |
| Loppuvaihe | myyty romutettavaksi 4. marraskuuta 1945 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
919 t (standardi) 1 240 t (max) |
| Pituus | 84,12 m |
| Leveys | 8,15 m |
| Syväys | 2,99 m |
| Koneteho | 27 000 hv |
| Nopeus | 36 solmua |
| Miehistöä | 90 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
3 × QF 4"/L45 (102 mm) Mk V 1 × QF 2 naulan ilmatorjuntatykki 4 × 21" (533 mm) torpedoputkea 2 × 18" torpedoputkea |
HMS Shikari (viirinumero D85 ja toukokuusta 1940 alkaen I85) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Amiraliteetin S-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: S-luokka (hävittäjä, 1916)
Alus tilattiin 1917 vuosien 1917-1918 laivasto-ohjelmien 11. tilauksessa William Doxfordilta Sunderlandistä, missä köli laskettiin 15. tammikuuta 1918. Aluksen valmistus keskeytyi ensimmäisen maailmansodan jälkeisten laivastorajoitusten vuoksi. Alus laskettiin vesille 14. heinäkuuta 1919, minkä jälkeen se hinattiin Chathamiin viimeisteltäväksi. Aluksen valmistuminen viivästyi edelleen, kunnes se lopulta valmistui syyskuussa 1923.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Shikari päätettiin muuttaa heti valmistuttuaan maalilaiva HMS Agamemnonin ohjausalukseksi. Alukselle ei asennettu aseistusta, vaan sille asennettiin tarvittavat radiolaitteet maalilaivan ohjaamiseksi. Alus jatkoi tehtävässään aina syyskuuhun 1939, vaikka maalialukseksi vaihdettiin HMS Centurion.[1]
Syyskuussa 1939 alus määrättiin saattajaksi ja se siirrettiin lokakuussa muutostöitä varten telakalle, missä sille asennettiin tykki- ja sukellusveneidentorjunta-aseistus. Alus palautettiin palvelukseen vuoden 1940 alussa, jolloin se sijoitettiin suojaamaan rannikkosaattueita. Toukokuussa alus siirrettiin Doverin alaisuuteen evakuoimaan siirtoarmeijaa mannermaalta. Alus aloitti 28. toukokuuta Dunkerquen evakuoinnit ja se pelasti 1. kesäkuuta Gravelinesin edustalla uppoavalta SS Praguelta ranskalaisia sotilaita. Alus poistui 4. kesäkuuta viimeisten joukossa Dunkerquesta kannellaan ranskalaisia sotilaita. Operaatiosta vapauduttuaan alus palasi rannikkosaattueiden suojaksi, kunnes se määrättiin syyskuussa Atlantille suojaamaan saattueita. Aluksen syvyyspommi kuormaa kasvatettiin ennen siirtoa.[1]
Syyskuussa 1941 alus siirrettiin 1. saattajaryhmään luoteisen reitin alaisuuteen. Alus kärsi 24. lokakuuta Islannin eteläpuolella myrskyssä vaurioita muun muassa taaempi savuhormi meni yli laidan. Se siirrettiin korjattavaksi Belfastiin, mistä alus palasi 25. joulukuuta ryhmäänsä. Alus oli luoteisen ryhmän alaisuudessa yhdessä ryhmänsä muiden alusten HMS Keppelin, HMS St. Albansin, HMS Anchusan, HMS Wallflowerin, HMS Dahlian ja HMS Meadowsweetin kanssa. Se suojasi 12. huhtikuuta 1943 Avonmouthista Clydeen saattuetta WS29, josta se erkani 14. huhtikuuta.[1]
Toukokuussa alus siirrettiin muiden S-luokan hävittäjien kanssa Islantiin, mistä se palasi elokuussa kotimaahan. Alus määrättiin 21. syyskuuta sukellusveneidentorjuntaan yhdessä HMS Matchlessin ja HMS Obedientin kanssa, mistä tehtävästä se palasi saattueiden suojaksi.[1]
Syyskuussa 1944 alus poistettiin Atlantin saattueiden suojaamisesta Captain-luokan fregattien palvelukseen oton jälkeen. Se poistettiin palveluksesta Grangemouthissa ja siirrettiin reserviin. Alus oli mahdollisesti koulutuskäytössä lokakuusta 1945, kunnes se sijoitettiin sodan päätyttyä poistolistalle. Alus myytiin 13. syyskuuta BISCOlle, joka siirsi romutustehtävän J. Cashmorelle Newportiin. Se saapui 4. marraskuuta romutettavaksi.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 370. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1 (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
- Cocker, Maurice: Destroyers of the Royal Navy, 1893-1981. Englanti: Ian Allan, 1982. ISBN 0-7110-1075-7 (englanniksi)