HMS Centurion (1911)
| HMS Centurion | |
|---|---|
 HMS Centurion |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Devonportin telakka |
| Kölinlasku | 16. tammikuuta 1911 |
| Laskettu vesille | 18. marraskuuta 1911 |
| Palveluskäyttöön | toukokuu 1913 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1924 |
| Loppuvaihe | upotettu 7. kesäkuuta 1944 Mulberryn satamassa sulkualuksena |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 25 500 t |
| Pituus | 182,1 m |
| Leveys | 27 m |
| Syväys | 8,7 m |
| Koneteho | 31 000 shp |
| Nopeus | 21 solmua |
| Miehistöä | 782 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
10 × BL 13,5" (342,5 mm) Mk V -tykkiä 16 × BL 4" (101,6 mm) Mk VII -tykkiä 4 × 47 mm tykkiä 3 × 21" (533 mm) torpedoputkea |
HMS Centurion oli Britannian kuninkaallisen laivaston King George V -luokan taistelulaiva.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: King George V -luokka (1911)
Alus tilattiin Devonportin telakalta, missä köli laskettiin 16. tammikuuta 1911. Alus laskettiin vesille 18. marraskuuta. Ollessaan koeajolla joulukuussa 1912 se upotti törmäyksessä italialaisen kauppalaivan. Törmäyksessä saatujen vaurioiden korjaaminen viivästytti palvelukseen ottoa maaliskuulle 1913.[1][2]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Kotilaivastoon. Ensimmäisen maailmansodan alussa elokuussa 1914 Centurion liitettiin osaksi Suuren laivaston 2. taistelulaivaviirikköä (engl. 2nd Battle Squadron, Grand Fleet), joka koottiin sen sisaraluksista sekä Orion-luokan taistelulaivoista. Se otti osaa Skagerrakin taisteluun 1916, missä se ei kärsinyt vaurioita.[1][2]
Alus palveli Pohjanmerellä partiotehtävissä, kunnes se lähetettiin itäiselle Välimerelle yhdessä HMS Superbin kanssa ottamaan vastaan Osmanien valtakunnan antautuminen 1918. Se lähetettiin Mustallemerelle 1919 tukemaan Venäjän sisällissodan valkoisia tukevaa liittouman maihinnousua.[1][2]
Washingtonin laivastosopimuksen seurauksena Centurion poistettiin käytöstä ja siirrettiin maalialukseksi korvaamaan HMS Agamemnon. Alus oli radio-ohjattavana maalialuksena Portsmouthin satamassa aina vuoteen 1941, jolloin sen ulkoasu muutettiin muistuttamaan telakalla rakenteilla olevaa HMS Ansonia.[1][2]
Amiraliteetti teki päätöksen Tripolin pommittamisesta mereltä. Tehtävä piti suorittaa Välimeren laivaston raskailla aluksilla ja pommituksen jälkeen satama piti sulkea sulkualuksella. Sulkualukseksi valittiin Centurion. Suunnitelmasta luovuttiin Välimeren laivaston komentajan amiraali Andrew Cunninghamin vastustuksen vuoksi. Cunningham vetosi heikkoon ilmasuojaan ja käytössään olevien alusten hitauteen. Alus kuitenkin lähti purjehtimaan toukokuussa 1941 Hyväntoivonniemen kautta Bombayhin, jossa se oli toukokuuhun 1942, jolloin se lähti kohti Aleksandriaa.[1]
Aleksandriassa alukselle asennettiin ilmatorjunta-aseistusta, ja sitä käytettiin pääasiassa Suezin kanavan eteläpäässä ilmatorjunta-aluksena. Centurion otti osaa operaatio Vigorousiin kesäkuussa 1942 itäisellä Välimerellä esittämällä käytössä olevaa taistelulaivaa. Aluksen (puiset 13,5" tykit) läsnäolo Suezin kanavan alueella piti Italian laivaston poissa kanava-alueelta.[1][2]
Centurion palasi Englantiin toukokuussa 1944 ja upotettiin sulkualukseksi Normandian rannikolle maihinnousun jälkeen rakennettuun Mulberryn satamaan 9. kesäkuuta 1944.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
HMS King George V – HMS Ajax – HMS Centurion – HMS Audacious |
| Edeltäjä: Orion-luokka – Seuraaja: Iron Duke -luokka |