HMS St. Albans (I15)
| HMS St. Albans | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Newport News Shipbuilding and Dry Dock Company, Newport News, Virginia |
| Kölinlasku | 23. maaliskuuta 1918 |
| Laskettu vesille | 4. heinäkuuta 1918 |
| Palveluskäyttöön | 23. syyskuuta 1940 |
| Poistui palveluskäytöstä |
Norjan laivastolle 22. huhtikuuta 1941 nimellä KNM St. Albans Neuvostoliiton laivastolle 16. heinäkuuta 1944 nimellä Dostoiny |
| Loppuvaihe | myyty romutettavaksi 4. huhtikuuta 1949 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 306 t |
| Pituus | 95,81 m |
| Leveys | 9,42 m |
| Syväys | 2,97 m |
| Nopeus | 35 solmua |
| Miehistöä | 122 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 x 4" tykkiä 2 x 3" ilmatorjuntatykkiä 12 x 21" (533 mm) torpedoputkea |
HMS St. Albans (viirinumero I15) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Town-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa. Alus oli alun perin Yhdysvaltain laivaston Wickes-luokan hävittäjä USS Thomas, joka luovutettiin Kuninkaalliselle laivastolle sopimuksen mukaisesti.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Wickes-luokka
Yhdysvaltain laivasto tilasi aluksen Newport Newsistä Virginiasta Newport News Shipbuilding and Dry Dock Companyltä, missä köli laskettiin 23. maaliskuuta 1918. Alus laskettiin vesille 4. heinäkuuta kumminaan luutnantti Clarence Crase Thomasin (26. joulukuuta 1886 - 28. huhtikuuta 1917) leski rouva Evelyn M. Thomas ja otettiin palvelukseen 25. huhtikuuta 1919 ensimmäisenä päällikkönään Harry A. McClure.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Thomas teki Yhdysvaltain itärannikolla koulutuspurjehduksia sekä osallistui erilaisiin harjoituksiin, kunnes se poistettiin palveluksesta 30. kesäkuuta 1922 Philadelphiassa. Alus sai 17. heinäkuuta 1920 runkonumeron DD-182 laivaston ottaessa käyttöön alfa-numeerisen runkonumerojärjestelmän. Alus makasi ankkurissa Philadelphian laivastontelakalla, kunnes se palautettiin palvelukseen 17. kesäkuuta 1940.[1]
Alus liitettiin Atlantin laivaston 79. hävittäjäviirikköön, jonka mukana se osallistui koulutukseen ja harjoituksiin itärannikolla ennen siirtymistään Nova Scotiaan Halifaxiin, jonne se saapui 18. syyskuuta. Alus luovutettiin Britannian kuninkaalliselle laivastolle 23. syyskuuta ja se poistettiin Yhdysvaltain laivaston alusluettelosta 8. tammikuuta 1941.[1]
HMS St. Albans
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]HMS St. Albans otettiin palvelukseen 23. syyskuuta 1940 Halifaxissa Nova Scotiassa. Alus lähti Britteinsaarille 29. syyskuuta ja vierailtuaan St. John'ssa Newfoundlandissa se saapui Belfastiin Pohjois-Irlantiin 9. lokakuuta. Se jatkoi edelleen Plymouthiin, josta se siirrettiin 11. lokakuuta huollettavaksi ja muutostöitä varten Devonportin telakalle. Se palasi palvelukseen marraskuun alussa 1. miinalaivueeseen Kyle of Lochalshiin, jonne se oli sijoitettu kolmen sisaraluksensa HMS St. Marys'n, HMS Bathin ja HMS Charlestownin kanssa.[2][1]
Alus irrotettiin 18. marraskuuta laivueestaan ja se määrättiin sisaralustensa Bathin ja St. Marysin kanssa suojaamaan saattuetta WS4B, josta ne erkanivat seuraavana päivänä palaten laivueisiinsa. Alus suojasi 26. marraskuuta Bathin, Charlestownin ja St. Marysin kanssa laivueen pohjoisensulun miinanlaskua operaatiossa SN11. Alus suojasi 8. joulukuuta viirikkönsä mukana 1. miinalaivuetta, joka vahvisti pohjoista miinasulkua operaatiossa SN10A. Alus suojasi 18. joulukuuta Bathin kanssa luoteisen reitin läpi saattuetta WS5A, mistä alukset erkanivat 20. joulukuuta HMS Harvesterin, HMS Highlanderin ja HMS Vesperin vastaanottaessa suojaamistehtävän.[2]
Tammikuun 1941 alus suojasi viirikkönsä mukana miinalaivuetta, joka täydensi ja laajensi miinoituksia. Alus siirrettiin 11. helmikuuta huollettavaksi Chathamin laivastontelakalle ja se vastaanotti maaliskuussa edelleen telakalla ollessaan tiedon siirrosta Norjan laivastolle.[2]
KNM St. Albans
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huhtikuussa aluksen norjalainen miehistö vastaanotti aluksensa. Aluksen huolto valmistui 14. huhtikuuta 1941. Se siirrettiin 22. huhtikuuta laina-aluksena Norjan laivastolle ja lähti miehistön koulutukseen Kotilaivastoon Scapa Flow'hun. Alus määrättiin toukokuussa 7. saattajaryhmään suojaamaan Atlantin saattueita. Se kolaroi 3. toukokuuta Scapa Flow'n edustalla HMT Albernin kanssa upottaen troolarin. Aluksen koulutus keskeytettiin ja se siirrettiin korjattavaksi, mistä vapauduttuaan se liittyi 4. kesäkuuta Liverpoolissa ryhmäänsä.[2]
Aluksen miehistö pelasti 18. kesäkuuta sukellusveneen 12 kesäkuuta upottaman SS Empire Dewin eloonjääneet. Ryhmän alusten mukana se liittyi saattueeseen SL81, jota suojatessaan ne upottivat U-401:n. Alus vaurioitui 7. lokakuuta suojatessaan saattuetta ONS22, minkä vuoksi se joutui siirtymään Islantiin korjattavaksi. Marraskuussa alus siirrettiin Islannista Thamesin alueella telakalle, mistä vapauduttuaan se palasi joulukuussa Liverpooliin suojaamaan ryhmän mukana Atlantin saattueita.[2]
Huhtikuussa 1942 alus siirrettiin modernisoitavaksi Liverpoolissa, jolloin asennettiin tyypin 271 merivalvontatutka. Telakalta palattuaan alus siirrettiin Läntisen reitin alueelle. Se liittyi 28. huhtikuuta suojaamaan saattuetta PQ15. Alus joutui 2. toukokuuta sukellusveneen maaliksi, mikä paljastui Puolan laivaston ORP Jastrabiksi. Sukellusveneen miehistö pelastettiin uppoavasta veneestään. Kuolassa alus liittyi 21. toukokuuta Islantiin palaavaan saattueeseen QP12, mistä vapauduttuaan se liitettiin 1. miinalaivueeseen. Alus siirrettiin 2. heinäkuuta Falmouthissa telakalle, jossa norjalainen miehistö vaihdettiin brittiläiseen.[2]
HMS St. Albans
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lokakuussa alus palautettiin palvelukseen Kuninkaallisessa laivastossa nimellä HMS St. Albans. Se vapautui 29. lokakuuta telakalta ja siirrettiin koeajojen päätyttyä Tobermoryyn miehistön koulutukseen. Alus siirrettiin 8. marraskuuta operaatioihin Läntisen reitin alueelle, missä se suojasi saattuetta ON144. Saattueesta irtauduttuaan alus siirtyi Plymouthiin korjattavaksi Devonportin telakalle 16. marraskuuta. Alus siirrettiin joulukuussa Portsmouthiin töiden loppuunsaattamiseksi ja sen jälkeen se nimitettiin Rosythiin ilmavoimien maalilaivaksi.[2]
Maaliskuussa 1942 alus määrättiin Läntiseen paikalliseen saattajaosastoon Halifaxiin Nova Scotiaan, minkä vuoksi se siirrettiin Portsmouthiin kunnostettavaksi. Huhtikuussa alus liittyi saattueeseen ON177. Alus suojasi toukokuusta marraskuuhun Yhdysvaltain ja Kanadan länsirannikoilla matkanneita saattueita sekä Atlantin saattueita.[2]
Joulukuussa 1943 alus määrättiin siirrettäväksi reserviin ja se lähti Britteinsaarille. Tammikuusta 1944 alkaen alus makasi palveluksesta poistettuna ankkurissa, kunnes se määrättiin luovutettavaksi huollettuna Neuvostoliitolle. Alus siirrettiin 2. kesäkuuta Hebburnissa Palmersin telakalle.[2]
Dostoiny
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus luovutettiin 16. heinäkuuta 1944 virallisesti Neuvostoliiton pohjoiselle laivastolle nimettynä Dostoinyksi. Elokuussa alus lähti kohti Murmanskia. Se palveli Pohjoisessa laivastossa, kunnes se palautettiin 28. helmikuuta 1948 Britannialle. Sen nimi palautettiin HMS St. Albansiksi. Alus siirrettiin varastojen tyhjentämisen jälkeen poistolistalle ja myytiin 4. huhtikuuta BISCOlle romutettavaksi. Alus saapui hinattuna Metal Industriesin romuttamolle Charlestowniin lähelle Rosythiä 18. toukokuuta 1949.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hague, Arnold: Destroyers for Great Britain - A History of the 50 Town Class Ships Transferred from the United States to Great Britain in 1940. Annapolis, MAryland: Naval Institute Press, 1990. ISBN 0-87021-782-8 (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)