HMS Keppel

HMS Keppel
Aluksen vaiheet
Rakentaja	John I. Thornycroft and Company, Woolston Portsmouthin telakka
Kölinlasku	lokakuu 1918
Laskettu vesille	23. huhtikuuta 1920
Palveluskäyttöön	15. huhtikuuta 1925 Portsmouthissa
Poistui palveluskäytöstä	24. kesäkuuta 1945
Loppuvaihe	myyty romutettavaksi heinäkuussa 1945
Tekniset tiedot
Uppouma	1 579 t (standardi) 2 041 t (max)
Pituus	100,3 m (kokonaispituus)
Leveys	9,6 m
Syväys	3,73 m
Koneteho	40 000 shp
Nopeus	36 solmua
Miehistöä	183
Aseistus
Aseistus	5 x BL 4,7"/L45 Mk I -tykki 1 x 3" 20 cwt -ilmatorjuntatykki 2 x QF 2 naulan Mk I 6 x 21" (533 mm) torpedoputkea
Infobox OK

HMS Keppel (viirinumero D84) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Shakespeare-luokan laivueenjohtaja toisessa maailmansodassa.

Valmistus

Pääartikkeli: Shakespeare-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin telakan suunnittelemana huhtikuussa 1918 vuosien 1917-1918 laivasto-ohjelmassa John I. Thornycroft and Companyltä Woolstonista, missä köli laskettiin lokakuussa 1918 telakkanumerolla 982. Työt keskeytettiin marraskuussa aselevon astuttua voimaan, mutta niitä jatkettiin kuitenkin myöhemmin.

Alus laskettiin vesille 23. huhtikuuta 1920, minkä jälkeen runko hinattiin viimeisteltäväksi Portsmouthiin laivastontelakalle. Edelleen keskeneräinen alus siirrettiin helmikuussa 1923 Pembroken telakalle Walesiin, jossa se valmistui 15. huhtikuuta 1925.

Palvelus

Palvelukseen otettaessa alus sijoitettiin Välimerelle, mutta se siirrettiin syyskuussa 1926 Kiinan laivastoasemalle. Vuonna 1931 alus palasi Britteinsaarille, jossa se modernisoitiin ennen paluuta Kaukoitään. Alus siirrettiin 1935 Välimeren laivastoon, mistä se siirrettiin vuotta myöhemmin edelleen Britteinsaarille ennen palveluksesta poistamista. Alus siirrettiin reserviin lokakuussa 1937.

Elokuussa 1939 alus palautettiin palveluksen miehistönään reserviläisiä osallistuakseen kuningas Yrjö VI pitämään reservilaivastonkatselmukseen Weymouthissa. Alus osallistui 9. elokuuta katselmukseen ja määrättiin saattamaan kuninkaallinen jahti HMY Victoria and Albert Dartmouthiin. Alus jäi katselmuksen jälkeen palvelukseen ja siirtyi sodan ajan sijoituspaikkaansa Gibraltarille, jossa se vastaanotti 13. hävittäjälaivueen johtoaluksen tehtävät.

Alus oli laivueen mukana Gibraltarilla saattuetehtävissä ja valvomassa Saksan satamien saartoa, kunnes se kolaroi 17. tammikuuta 1940 Ranskan laivaston risteilijän Jaguarin kanssa. Alus vaurioitui haverissa pahoin ja Ranskan laivaston hävittäjä La Railleuse saattoi sen Lissaboniin korjattavaksi. Tilapäiskorjaukset saatiin päätökseen 20. tammikuuta, minkä jälkeen alus siirrettiin Gibraltarille. Alus siirrettiin 25. tammikuuta Gibraltarin laivastontelakalle, mistä vapauduttuaan se palasi helmikuussa laivueeseensa.

Alus oli laivueen mukana Gibraltarilla, kunnes se kesäkuussa määrättiin evakuoimaan Ranskan antauduttua britannian kansalaisia Etelä-Ranskasta. Alus lähti 20. kesäkuuta Gibraltarilta Lyoninlahdelle, missä se vastaanotti 22. kesäkuuta Port Vendresissä ja Setassa britannian kansalaisia ja Tsekin ja Puolan joukkoja. Seuraavana päivänä alus kuljetti vastaanottamansa ihmiset Gibraltarille. Alus lähti 1. heinäkuuta operaatio Catapultiin määrätyn osaston mukana Oraniin Mers-el-Kebirin laivastotukikohtaan varmistamaan, etteivät Ranskan merivoimien alukset joudu akselivaltojen haltuun. Seuraavana päivänä alus osallistui operaatio Catapultiin, minkä jälkeen se palasi 6. heinäkuuta Gibraltarille.

Alus lähti 8. heinäkuuta operaatio MA5:een määrätyssä osastossa, joka joutui vielä samana päivänä Italian ilmavoimien Marchetti-koneinen maaliksi. Seuraavana päivänä operaatio peruutettiin ilmahyökkäysten vuoksi, jolloin alus palasi 12. heinäkuuta Gibraltarille. Seuraavana päivänä alus määrättiin palaamaan Britteinsaarille. Alus saapui 18. heinäkuuta Portsmouthiin, jossa se valmistautui liittymään Kotilaivastoon.

Alus lähti 26. heinäkuuta Portsmouthista Scapa Flow'hun 12. hävittäjälaivueeseen. Alus siirrettiin elokuussa läntisen reitin alaisuuteen Greenockiin, jonne se saapui 7. elokuuta suojaamaan Atlantin saattueita. Alusksen miehistö pelasti 16. lokakuuta sukellusvene U-124:n torpedoiman SS Trevisan eloonjääneet.

Alus siirrettiin lokakuussa Kotilaivastoon, minkä seurauksena se siirtyi Scapa Flowhun. Alus lähti 10. marraskuuta HMS Beaglen kanssa Färsaarille, missä sen tehtävänä oli suojata Saksan laivaston Admiral Scheeriä Pohjois-Atlantilta etsiviä raskaita pinta-aluksia. Tuloksettoman etsinnän jälkeen alus palasi laivaston mukana Scapa Flowhun.

Alus suojasi 26. marraskuuta HMS St. Albansin kanssa 1. miinalaivuetta, joka täydensi pohjoista sulkua operaatiossa SN11. Alus suojasi 8. joulukuuta St. Albansin, HMS Bathin ja HMS Douglasin kanssa 1. miinalaivuetta, joka laski miinoja Islannin kaakkoispuolelle operaatiossa SN10A. Alus suojasi 3. tammikuuta 1941 Färsaarten pohjois- ja eteläpuolella 1. miinalaivuetta operaatioissa SN6. ja SN65.

Alus suojasi 26. tammikuuta 1941 taistelulaiva HMS Nelsonia, kun Kotilaivasto etsi Atlantilta saattueita uhkaavia Saksan laivaston taisteluristeilijöitä Scharnhorstia ja Gneisenauta. Se palasi tuloksettoman etsinnän jälkeen Kotilaivaston mukana Scapa Flowhun. Helmikuussa alus siirrettiin läntisen reitin alaisuuteen 12. saattajaryhmään, joka oli sijoitettu Londonderryyn. Se aloitti ryhmässä Atlantin saattueiden suojaamisen kaakkoisen reitin alueella.

Aluksen miehistö pelasti 11. toukokuuta ilmahyökkäyksessä uponneen SS Somersetin eloonjääneet. Miehistö pelasti 1. heinäkuuta sukellusvene U-371:n 26. kesäkuuta upottaman norjalaisen rahtialuksen Vigridin eloonjääneet. Elokuussa alus siirrettiin 1. brittiläiseen saattajaryhmään, joka oli sijoitettu myös Londonderryyn. Rymän muut alukset olivat hävittäjät HMS Rockingham, HMS Sabre, HMS Venomous, HMS Lincoln ja HMS Shikari sekä korvetit HMS Alisma, HMS Kingcup, HMS Sunflower ja HMS Dianella.

Syyskuussa alus nimettiin ryhmän johtajaksi. Alus liittyi 25. lokakuuta ryhmän kanssa saattueeseen ON28 Liverpoolissa, jonne se palasi 28. lokakuuta suojaten saattuetta SC50. Alus kolaroi 11. marraskuuta Venomousin kanssa, jolloin se vaurioitui pahoin. Alus erkani saattueesta ja palasi Greenockiin, jonne se saapui 12. marraskuuta. Greenockissa aluksen vauriot tarkastettiin, minkä jälkeen se siirrettiin Bristolin kanaalin kautta korjattavaksi kaupalliselle telakalle Newportiin.

Tammikuussa 1942 alus vapautui telakalta, missä sille oli korjausten aikana asennettu Hedgehog-sukellusveneidentorjuntaheitin ja HF DF -radiovastaanotin sukellusveneiden radiolähetysten paikantamiseen. Alus palasi Tobermoryssa järjestetyn miehistökoulutuksen jälkeen 1. saattajaryhmään, joka myöhemmin nimettiin EG B1:ksi. Ryhmän muina aluksian olivat hävittäjät HMS St. Albans ja Shikari sekä korvetit HMS Anchusa, HMS Dahlia, HMS Wallflower ja HMS Meadowsweet.

Alus suojasi 3. helmikuuta ryhmän kanssa saattuetta ON61. Se liittyi 9. helmikuuta Clydessä HMS Atherstonen ja HMS Cottesmoren kanssa saattueeseen WS6A paikallissaattajiksi läntisen reitin alueella. Alus erkani 12. helmikuuta saattueesta WS6A ja palasi Clydeen. Alus suojasi 16. helmikuuta saattuetta HX174.

Alus hyökkäsi 18. maaliskuuta radiokuuntelun havaitsemaa sukellusvenettä vastaan, kun Hedgehog laukaisu epäonnistui yhden ammuksen pudotessa etukannelle. Aöis liittyi 23. maaliskuuta hävittäjäosaston kanssa saattueeseen WS17 paikallissaattajiksi läntisenreitin alueella. Saattue joutui 25. maaliskuuta sukellusveneiden seuraamaksi. Seuraavana päivänä alus hyökkäsi sukellusvenettä U-587 vastaan, joka oli paikannettu radiokuuntelulla. Sukellusveneidentorjunta jatkui 27. maaliskuuta, jolloin se erkani saattueesta ja palasi Clydeen.

Alus vaurioitui 11. huhtikuuta Atlantilla myrskyssä. Vaurioiden korjaamiseksi alus siirrettiin telakalle, mistä se palasi toukokuussa. Alus liittyi 10. toukokuuta Clydessä Leamingtonin ja Volunteerin kanssa saattueeseen WS19 paikallissaattajaksi läntisen reitin alueella. Se erkani 13. toukokuuta saattueesta ja palasi Clydeen. Alus suojasi 23. toukokuuta laivasto-osaston mukana RMS Queen Maryä, joka oli lähdössä Lähi-itään saattueessa WS19W. Seuraavana päivänä alus erkani saattueesta ja palasi Clydeen. Se liittyi 1. kesäkuuta Leamingtonin ja Wellsin kanssa paikallissaattajiksi saattueeseen WS19P, josta ne erkanivat 4. kesäkuuta ja palasivat Clydeen.

Alus suojasi 23. kesäkuuta RMS Queen Elizabethia saattueessa WS19Y matkalla Lähi-itään. Seuraavana päivänä alus erkani saattueesta ja palasi paikallissaattueen mukana Clydeen, mistä se lähti 25. kesäkuuta Islantiin saattueen PQ17 saattajien vanhimman upseerin lippulaivana. Alus liittyi 30. kesäkuuta saattajaosaston kanssa saattueeseen, joka joutui 4. heinäkuuta ilmahyökkäykseen. Alus erkani saattueesta, kun Amiraliteetti oli määrännyt saattueen hajaantumaan. Alus palasi Londonderryyn, missä se liitettiin Atlantin saattajaosastoihin.

Alus liittyi 29. heinäkuuta Clydessä saattueeseen WS21, mistä se erkani 4. elokuuta paikallissaattueen mukana Gibraltarille. Alus suojasi 11. elokuuta operaatio Bellowsista palaavaa HMS Furiousia, jonka kanssa se palasi seuraavana päivänä Gibraltarille. Alus suojasi 16. elokuuta uudelleen Furiousia operaatiossa Baritone, mistä se palasi 18. elokuuta Gibraltarille. Alus lähti Londonderryyn.

Alus liittyi 29. elokuuta saattueeseen WS22, mistä se erkani 1. syyskuuta ja palasi Clydeen. Alus lähti Kotilaivastoon, jonka mukana se suojasi saattueita PQ18 ja QP14. Tehtävänä oli lisäksi luoda tankkauspaikka Spitzbergeniin. Alus saapui 8. syyskuuta Kotilaivaston mukana Akureiriin, mistä jatkettiin 10. syyskuuta. Alus palasi 25. syyskuuta ryhmäänsä paikallissaattajaksi. Alus määrättiin lokakuussa huoltoon, joten se siirtyi Thamesille.

Maaliskuussa 1943 alus määrättiin valmistuttuaan 3. saattajaryhmään. Alus muutettiin telakalla lyhyen kantaman saattajaksi, jolle oli asennettu kaksi 4,7 tuuman tykkiä, yksi kolmituumainen, kaksi 20 millimetrin Oerlikonia ja lisäksi sukellusveneidentorjuntaan kaksi kiskoa ja neljä heitintä syvyyspommeille. Aluksella oli myös Hedgehog, tyyppien 271 ja 286M tutkat sekä HF DF ja MF DF radiolaitteet, mutta ei torpedoita. Huhtikuussa alus siirrettiin Greenockiin, missä sen tuli vastaanottaa ryhmän johtoaluksentehtävät. Ryhmän muina aluksina olivat hävittäjät HMS Escapade ja ORP Burza, fregatti HMS Towy sekä korvetit HMS Orchis, HMS Narcissus, HMS Lobelia, FNFLRoselys, FNFL Aconit ja FNFL Lobelia.

Alus saapui 4. huhtikuuta Greenockiin, mistä se jatkoi miehistökoulutukseen. Koulutuksen päätyttyä alus palasi Greenockiin aloittaen tehtävänsä johtoaluksena. Alus liittyi 18. toukokuuta ryhmänsä kanssa saattueeseen HX239. Seuraavana päivänä saattue joutui sukellusveneryhmä Moselin uhkaamaksi, jolloin reittiä muutettiin. Alus lähti tukemaan HMS Archerilta lähteneen lentokoneen vaurioittaman sukellusveneen U-572 tuhoamisessa. Sukellusveneen miehistö upotti aluksensa, jolloin vain 13 miehistönjäsentä pelastettiin merestä. Alus erkani 28. toukokuuta saattueesta Liverpoolissa.

Alus liittyi 4. kesäkuuta ryhmänsä kanssa saattueisiin OS49 ja KMS16. Se tankattiin 8. kesäkuuta SS Oligarchilta. Saattueet erkanivat 13. kesäkuuta toisistaan. Alus jatkoi OS49:n kanssa Freetowniin. Se tankattiin 19. kesäkuuta Dakarissa ja saapui 23. kesäkuuta saattueen mukana Freetowniin. Alus lähti 28. kesäkuuta Freetownista saattueen SL132 mukana Liverpooliin. Alus erkani 6. heinäkuuta saattueesta etsiäkseen lentokoneen ilmoittamaa sukellusvenettä. Se palasi saattueeseen tuloksettoman etsinnän jälkeen. Alus erkani 9. heinäkuuta saattueesta tankatakseen Casablancassa RFA Fortolilta, mistä se palasi 11. heinäkuuta saattueeseen. Samana päivänä saattueeseen liittyi Gibraltarilta MKS16. Alus erkani 21. heinäkuuta saattueista Liverpoolissa.

Alus liittyi 6. elokuuta saattueeseen ONS16, mistä se erkani 18. elokuuta Newfoundlandissa. Alus siirrettiin Yhdysvaltain laivaston tukikohtaan Argentiaan. Alus palasi 22. elokuuta St. Johnsiin, mistä se suojasi 24. elokuuta saattueen HX253 Clydeen. Alus erkani 4. syyskuuta saattueesta Liverpoolissa. Alus suojasi 12. syyskuuta Liverpoolista saattueen ONS18, joka joutui 19. syyskuuta sukellusveneryhmä Leuthenin uhkaamaksi. Seuraavana päivänä sukellusveneet hyökkäsivät ja saattajat suojasivat saattuetta. Saattajista kaksi vaurioitui ja kolmas upposi sukellusveneiden T5-torpedojen osumista. Alus torjui 21. syyskuuta FNFL Roselynin kanssa sukellusvene U-305:n hyökkäyksen. Seuraavana päivänä se upotti törmäämällä U-229:n. Alus erkani 26. syyskuuta Newfoundlandissa saattajien kanssa saattueesta.

Alus liittyi 4. lokakuuta saattueeseen HX259, josta se erkani 13. lokakuuta Liverpoolissa. Alus siirrettiin Lontooseen telakalle korjattavaksi, kun se oli vaurioitunut törmätessään sukellusveneeseen. Vapauduttuaan telakalta alus siirrettiin tammikuussa 1944 miehistökoulutukseen Tobermoryyn. Alus liittyi 20. helmikuuta 1944 saattueeseen JW57. Aluksen miehistö upotti 24. helmikuuta sukellusveneen U-713. Alus erkani 28. helmikuuta saattueesta Kuolan niemimaalla.

Alus suojasi 2. maaliskuuta saattuetta RA57, mistä se erkani 10. maaliskuuta Loch Ewessä. Alus suojasi 28. maaliskuuta 2. saattajaryhmässä saattuetta JW58, joka joutui 1. huhtikuuta sukellusveneryhmien Thor, Blitz ja Hammer maaliksi. Aluksen miehistö upotti 2. huhtikuuta sukellusveneen U-360. Alus erkani 4. huhtikuuta saattueesta Kuolan niemimaalla. Alus suojasi 7. huhtikuuta saattuetta RA58, joka joutui 9. huhtikuuta sukellusveneryhmien Donner ja Kiel maaliksi. Alus erkani saattueesta 14. huhtikuuta Loch Ewessä.

Alus lähti 21. huhtikuuta Kotilaivaston hävittäjien kanssa Kuolan niemimaalle, mistä ne suojaisivat tyhjinä palaavia aluksia kotimaahan. Alukset myös kuljettaisivat Neuvostoliiton laivaston miehistöjä vastaanottamaan laivastolle Lend Lease -sopimuksen nojalla luouvtettavia aluksia. Suojausosasto saapui 23. huhtikuuta Kuolan niemimaalle, mistä se lähti 28. huhtikuuta saattueen RA59 kanssa merelle. Saattue joutui seuraavana päivänä sukellusveneryhmien Donner ja Kiel maaliksi. Alus erkani 7. toukokuuta saattueesta Loch Ewessä ja palasi 8. saattajaryhmään suojaamaan Atlantin saattueita.

Toukokuussa alus määrättiin Normandian maihinnousuun. Alus siirtyi 25. toukokuuta Portlandiin, missä se liittyi itäiseen maihinnousuryhmään. Alus suojasi saattueen WP528 Milford Havenista Solentiin. Se oli 27. toukokuuta torjumassa sukellusveneitä Start Pointin edustalla. Alus määrättiin 29. toukokuuta Milford Haveniin saattajaryhmä 136:een suojaamaan Normandian matkaavia saattueita. Ryhmän muut alukset olivat korvetti FNFL Roselyn sekä troolarit HMT Grimsby Town ja HMT Cambridgeshire.

Ryhmä suojasi 3. kesäkuuta HMT Grassholmin ja HMT Neaven kanssa saattueen EBC1 Milford Havenista Solentiin, jonne se saapui 5. kesäkuuta. Saattueeseen kuului 23 rannikkohöyryä ja ammuslaiva. Alus suojasi 6. kesäkuuta Solentista saattueen EWC1A läntiselle maihinnousualueelle, missä se erkani saattueesta seuraavana päivänä ja palasi Milford Haveniin. Alus suojasi saattueita sillanpäähän, kunnes operaatio päättyi 24. kesäkuuta. Alus palasi läntisen reitin alaisuuteen 8. saattajaryhmään.

Heinäkuussa alus siirrettiin Milford Havenista Clydeen, missä se otettiin telakalle huollettavaksi. Telakalta vapauduttuaan alus palasi Greenockiin sijoitettuun 8. saattajaryhmään. Alus määrättiin elokuun alussa HMS Whitehallin kanssa Kotilaivastoon Scapa Flowhun suojaamaan Jäämeren saattueita.

Alus etsi 15. elokuuta sukellusveneitä saattueen JW59 reitiltä, minkä jälkeen se suojasi saattuetta. Saattue joutui 20. elokuuta sukellusveneryhmä Trutzin maaliksi. Alus osallistui 24. elokuuta sukellusveneen U-354 upottamiseen. Alus erkani saattueesta Kuolan niemimaalla. Alus suojasi 28. elokuuta saattutta RA59A, mistä se erkani 2. syyskuuta ja lähti sukellusveneentorjuntaan, kun lentokoneen miehistö ilmoitti havainnosta. Se osallistui 2. syyskuuta sukellusveneen U-394 upottamiseen Lofoottien länsipuolella. Upotuksen jälkeen alus palasi saattueeseen, mistä se erkani 4. syyskuuta Loch Ewessä.

Alus suojasi 15. syyskuuta Loch Ewesrä saattueen JW60, mistä se erkani 23. syyskuuta Kuolan niemimaalla. Alus suojasi 28. syyskuuta Kuolan niemimaalta saattueen RA60, joka joutui sukellusveneen U-310 maaliksi. Alus erkani 5. lokakuuta saattueesta Loch Ewessä. Alus siirrettiin 20. saattajaryhmään suojaamaan Atlantin saattueita.

Joulukuussa alus määrättiin suojaamaan Jäämeren saattueita. Se suojasi 1. joulukuuta Loch Ewestä saattueen JW62, joka joutui 5. joulukuuta sukellusveneryhmä Stockin maaliksi. Alus erkani 7. joulukuuta saattueesta Kuolan niemimaalla. Alus suojasi 10. joulukuuta Kuolan niemimaalta saattueen RA62, joka joutui seuraavana päivänä sukellusvenehyökkäykseen ja 12. joulukuuta ilmahyökkäykseen. Alus erkani 19. joulukuuta saattueesta.

Alus suojasi 30. joulukuuta 1944 saattuetta JW63 Loch Ewestä Kuolan niemimaalle. Se erkani 8. tammikuuta saattueesta Kuolan niemimaalla kohtaamatta vihollista. Alus suojasi 11. tammikuuta Kuolasta saattueen RA63, jonka mukana se saapui 21. tammikuta Loch Eween. Seuraavana päivänä alus jatkoi saattueen mukana Clydeen, missä se erkani saattueesta 23. tammikuuta. Alus lähti Glasgowhun telakalle, missä korjattiin myrskyvauriot.

Alus vapautui huhtikuussa telakalta, jolloin se liitettiin Greenockin paikallissuojaukseen. Alus liittyi 15. toukokuuta uuteen osastoonsa Greenockissa. Kesäkuussa alus määrättiin reserviin, joten se siirrettiin Barrowiin.

Alus poistettiin palveluksesta 24. kesäkuuta 1945, minkä jälkeen sen varastot tyhjennettiin. Kesäkuun lopulla se sijoitettiin myyntilistalle ja myytiin BISCO:lle romutettavaksi 25. heinäkuuta. Alus oli Barrow’ssa, kunnes se romutettiin T. W. Wardilla.

Lähteet

• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
• Cocker, Maurice: Destroyers of the Royal Navy, 1893-1981. Englanti: Ian Allan, 1982. ISBN 0-7110-1075-7 (englanniksi)

Viitteet

Shakespeare-luokan laivueenjohtajat (1917)

HMS Shakespeare - HMS Spenser - HMS Wallace - HMS Keppel - HMS Broke - HMS Saunders - HMS Spragge

Edeltäjä: V-luokan laivueenjohtajat – Seuraaja: Scott-luokan laivueenjohtajat