HMS Sardonyx
| HMS Sardonyx | |
|---|---|
 HMS Sardonyx |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Alexander Stephen and Sons, Linthouse |
| Kölinlasku | 25. maaliskuuta 1918 |
| Laskettu vesille | 27. toukokuuta 1919 |
| Palveluskäyttöön | 12. heinäkuuta 1919 |
| Loppuvaihe | romutettu lokakuussa 1945 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
919 t (standardi) 1 240 t (max) |
| Pituus | 84,12 m |
| Leveys | 8,15 m |
| Syväys | 2,99 m |
| Koneteho | 27 000 hv |
| Nopeus | 36 solmua |
| Miehistöä | 90 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
3 x QF 4"/L45 (102 mm) Mk V -tykkiä 1 x QF 2 naulan ilmatorjuntatykki 4 x 21" (533 mm) torpedoputkea 2 x 18" torpedoputkea |
HMS Sardonyx (viirinumero H26) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Amiraliteetin S-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: S-luokka (hävittäjä, 1916)
Alus tilattiin kesäkuussa 1918 vuosien 1917-1918 laivasto-ohjelman 12. tilauksessa Alexander Stephen and Sonsilta Linthousesta, missä köli laskettiin 25. maaliskuuta 1918. Alus laskettiin vesille 27. toukokuuta 1919 ja valmistui 12. heinäkuuta.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus oli Kotilaivastossa, kunnes se siirrettiin reserviin. Syyskuussa 1939 alus palautettiin palvelukseen suojaamaan rannikkosaattueita, mistä se siirrettiin marraskuussa läntisen reitin alaisuuteen suojaamaan Atlantin saattueita. Alus määrättiin elokuussa 1940 huollettavaksi, mistä se palautettiin joulukuussa palvelukseen jatkamaan samoja tehtäviä. Huollon aikana alus samalla modernisoitiin sekä muutettiin paremmin tehtäviin sopivaksi.[1]
Sardonyx, HMS Walker, HMS Vanoc, HMS Volunteer sekä korvetit HMS Bluebell ja HMS Hydrangea muodostivat maaliskuussa 1941 perustetun 5. saattajaryhmän. Saksan laivaston sukellusvene U-110 havaitsi 16. maaliskuuta ryhmän suojaaman saattueen, jonka kimppuun seuraavana päivänä sukellusveneet U-99 ja U-100 hyökkäsivät. Suojana ollut ryhmä upotti molemmat sukellusveneet. Elokuusta lokakuuhun alus oli 8. saattajaryhmässä, jossa olivat HMS Malcolm, HMS Watchman, HMS Scimitar sekä korvetit HMS Arabis, HMS Verbena, HMS Violet, HMS Monkshood, HMS Petunia ja HMS Dahlia. Alus törmäsi 22. marraskuuta troolari HMS St. Apollon kanssa.[1]
Alus suojasi 18. huhtikuuta 1942 HMS Charlestownin, HMS Wellsin, HMS Saladinin, HMS Scottin kanssa 1. miinalaivuetta rakennettaessa pohjoista sulkua operaatiossa SN88. Alus suojasi 23. toukokuuta RMS Queen Maryä risteilijä HMS Cairon, HMS Beaglen, HMS Douglasin ja HMS Keppelin kanssa saattueessa WS19W, mistä Sardonyx erkani seuraavana päivänä palaten Clydeen.[1]
Sardonyx, HMS Newark ja HMS Intrepid tekivät sukellusveneentorjuntapurjehduksen Tanskansalmeen suojatakseen 1. miinalaivuetta rakennettaessa pohjoistasulkua operaatiossa SN72. Alus erkani sukellusvenepartiosta kesäkuun alussa palaten läntisen reitin alaisuuteen.[1]
Alus siirrettiin 11. heinäkuuta suojaamaan HMS Brightonin, HMS St. Mary'sin, HMS Salisburyn ja Scottin kanssa 1. miinalaivuetta rakennettaessa Färsaarten matalikolle miinoitusta operaatiossa SN3C, minkä päätyttyä se palasi läntisen reitin alaisuuteen. Alus suojasi 2. elokuuta läntisen reitin alueella Clydestä lähtenyttä saattuetta WS21S. Alus suojasi 31. lokakuuta liittyi Clydestä Liverpoolista lähteneeseen saattueeseen WS24 suojaten sitä Irlanninmerellä yhdessä HMS Skaten kanssa.[1]
Tammikuussa 1943 alus siirrettiin Islantiin suojaamaan Atlantin saattueita Saladinin, Sabren, HMS Scimitarin ja HMS Shikarin kanssa. Aluksista muodostettiin Islannissa 21. saattajaryhmä. Toukokuussa alus määrättiin Clydeen rannikkosaattueiden suojaksi. Alus suojasi 19. toukokuuta saattuetta KMF15/WS30 alkumatkan Gibraltarille. Se siirrettiin 4. syyskuuta suojaamaan 1. miinalaivuetta rakennettaessa Färsäärten ja Islannin väliin miinoitusta operaatiossa SN22B. Alus oli 21. syyskuuta sukellusveneentorjuntatehtävissä yhdessä HMS Mahrattan, HMS Obedientin ja Shikarin kanssa.[1]
Lokakuussa alus poistettiin Atlantin saattueiden suojaamistehtävistä ja siirrettiin rannikkovesille. Alus poistettiin lokakuussa 1944 operationaalisesta palveluksesta ja se siirrettiin koulutustehtäviin. Toukokuussa 1945 alus siirrettiin reserviin. Euroopan sotatoimien päätyttyä alus sijoitettiin poistolistalle ja myytiin romutettavaksi BISCOlle, joka siirsi aluksen T. W. Wardille Inverkeithingiin. Alus saapui syyskuussa 1945 hinattuna romutettavaksi.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1 (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
- Cocker, Maurice: Destroyers of the Royal Navy, 1893-1981. Englanti: Ian Allan, 1982. ISBN 0-7110-1075-7 (englanniksi)