HMS Hambledon
| HMS Hambledon | |
|---|---|
 HMS Hambledon |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Swan Hunter, Wallsend |
| Kölinlasku | 8. kesäkuuta 1939 |
| Laskettu vesille | 12. joulukuuta 1939 |
| Palveluskäyttöön | 8. kesäkuuta 1940 |
| Poistui palveluskäytöstä | joulukuu 1945 |
| Loppuvaihe | romutettu 1958 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 050 t (standardi) 1 360 t (max) |
| Pituus | 85 m |
| Leveys | 8,8 m |
| Syväys | 3,27 m |
| Koneteho | 19 000 hv |
| Nopeus | 27,5 solmua |
| Miehistöä | 146 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × QF 4" Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX asennuksina 4 × QF 2 naulan Mk VIII neliputkisena Mk VII asennuksena 2 × Oerlikon 20 mm yksiputkisina P Mk III -asennuksina 2 × syvyyspomminheitintä ja kisko, joihin 40 syvyyspommia |
HMS Hambledon (viirinumero L37) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin I saattuehävittäjä toisessa maailmansodassa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Hunt-luokka (hävittäjä)
Alus tilattiin 21. maaliskuuta 1939 vuoden 1939 hätäohjelmassa Swan Hunterilta Newcastlesta, missä köli laskettiin 8. kesäkuuta. Alus laskettiin vesille 12. joulukuuta ja valmistui 8. kesäkuuta 1940.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukokuussa alus oli valmistajan koeajoissa. Alus määrättiin palvelukseen otettaessa 21. hävittäjälaivueeseen. Se siirrettiin valmistuessaan tilaajan koeajoihin ja edelleen koulutettavaksi Portlandiin. Alus suojasi 10. heinäkuuta HMS Inglefieldin, HMS Imogenin, HMS Atherstonen ja HMS Fernien kanssa North Ronan pohjoispuolella 1. miinalaivueen apumiinalaivoja HMS Southern Princeä, HMS Port Napieria, HMS Port Quebeciä ja HMS Menestheusta pohjoista sulkua rakennettaessa operaatiossa SN1. Miehistön koulutusta jatkettiin 12. heinäkuuta Scapa Flowssa Kanaalin sotilaallisen toiminnan lisääntyessä. Koulutuksen päätyttyä alus liittyi laivueeseensa Sheernessissä suojaamaan Kanaalin ja itärannikon saattueita.[1]
Alus liittyi 31. elokuuta HMS Garthin kanssa pelastusoperaatioon, kun 5. hävittäjälaivueen alukset ajoivat miinakenttään suojatessaan miinoitusoperaatiota Alankomaiden rannikolla. Suojanneet alukset viipyivät alueella, kunnes hinaajat saapuivat pelastamaan vaurioituneet alukset. Lokakuussa alus määrättiin operaatio Lucidin Force B:hen, mutta operaatio peruutettiin myöhemmin. Alus laukaisi 7. lokakuuta South Forelandin edustalla akustisen miinan, joka vaurioitti pahoin aluksen perää. Aluksen molemmat akselit murtuivat ja perä täyttyi vedellä. Yksi mies sai surmansa ja kaksi haavoittui. HMS Vesper hinasi vaurioituneen aluksen Sheernessiin, josta se siirrettiin seuraavana päivänä Chathamin telakalle korjattavaksi.[1]
Alkuvuodesta 1941 telakalla ollut alus määrättiin Harwichiin sijoitettuun 16. hävittäjälaivueeseen. Alukselle asennettiin tykistöaseita varten tyypin 285 tulenjohtotutka. Se aloitti toukokuussa koeajot sekä valmistautui operatiiviseen palvelukseen. Alus liittyi 14. toukokuuta Harwichissa laivueeseensa suojaamaan itärannikon saattueita. Vuoden lopun alus suojasi saattueita sekä valvoi Ranskan rannikolle koottuja saksalaisia maihinnousualuksia.[1]
Alkuvuodesta 1942 alukselle asennettiin tyypin 271 merivalvontatutka, joka oli erittäin käyttökelpoinen Saksan laivaston E-veneiden havaitsemiseen. Alus vapautettiin lokakuussa itärannikon saattueiden suojaamisesta, koska liikennettä rajoitettaessa saattajien tarve väheni. Se siirrettiin marraskuussa Atlantille suojaamaan Gibraltarille matkaavia Pohjois-Afrikan maihinnousun joukkojenkuljetussaattueita. Alus vaurioitui 12. marraskuuta torpedoräjähdyksessä. Alus vapautettiin joulukuussa Pohjois-Afrikan saattueiden suojaamisesta, minkä jälkeen se palasi laivueeseensa Harwichiin.[1]
Tammikuusta toukokuuhun 1943 alus suojasi laivueen mukana itärannikon ja Kanaalin saattueita. Alus taisteli saattueita suojatessaan E-veneitä vastaan useaan otteeseen sekä osallistui Ranskan rannikolla tapahtuvan meriliikenteen häirintään, kunnes se määrättiin kesäkuussa suunniteltuun Sisilian maihinnousuun. Alus siirrettiin 58. hävittäjäviirikköön, minkä vuoksi se liittyi 21. kesäkuuta Clydessä saattueen WS31/KMF17 suojueeseen. HMS Amazonin, HMS Bulldogin, HMS Foxhoundin ja HMS Blackmoren vapauttaessa 26. kesäkuuta Humbledonin suojaustehtävästä alus liittyi suojausosaston mukana saattueesta eronneeseen KMF17:ään ja suojasi sen matkan Gibraltarille. Alus saapui 28. kesäkuuta Gibraltarille, jossa se määrättiin saattajaryhmä V:hen suojaamaan saattueita ja tukemaan tykistötulella Sisilian maihinnousua.[1]
Alus suojasi 7. heinäkuuta saattajaryhmänsä mukana läntisen Välimeren poikki saattueen KMF18, mistä se erkani 9. heinäkuuta tankatakseen. Tankkauksen jälkeen alus palasi saattueeseen, mistä se erkani seuraavana päivänä Bark West rannalla ja siirtyi tukemaan maihinnousua. Alus vapautettiin 31. heinäkuuta maihinnoususta, minkä jälkeen se palasi 58. hävittäjäviirikköön Maltalle suojaamaan saattueita sekä valvomaan meriliikennettä. Alus määrättiin elokuussa kuljettamaan amiraali Cunninghamia, joka oli määrätty Salernon maihinnousuun läntisen maihinnousun joukkojen komentajaksi.[1]
Amiraali Cunningham ja kenraali Eisenhower nousivat 9. syyskuuta alukselle Bizertassa, josta heidät kuljetettiin todistamaan Italian laivaston antautumista. Seuraavana päivänä alus oli vastaanottamassa antautuvaa laivastoa Valettan Suuren sataman suulla. Alus jatkoi tapahtuman jälkeen Salernoon tukemaan maihinnousua. Alus vapautui lokakuussa operaatiosta, minkä jälkeen se oli itäisellä Välimerellä tukemassa Leroksen ja Kosin puolustusta Italian antauduttua. Alus oli Egeanmerellä, kunnes se palasi marraskuussa Maltalle suojaamaan keskisen Välimeren saattueita ja valvomaan meriliikennettä.[1]
Vuoden 1944 alussa alus siirrettiin viirikön mukana Napoliin tukemaan maavoimien operaatioita Italian länsirannikolla. Alus lähti 29. maaliskuuta Napolista HMS Blencathran kanssa etsimään Napolin koillispuolella havaittua sukellusvenettä. Alukset liittyivät sukellusvene jahtiin Filicudin saaren lähistöllä 135 merimailia Napolista etelään. HMS Laforeyltä annettiin määräys lopettaa syvyyspommien laukaisu, jonka jälkeen odotettiin sukellusveneen ilmestymistä. Sukellusvene nousi pintaan, minkä jälkeen U-223 upotettiin tykkitulella.[1]
Huhtikuussa alus määrättiin Blencathran ja HMS Mendipin kanssa palaamaan kotimaahan Normandian maihinnousuun. Osasto palasi toukokuussa kotimaahan, jossa ne liitettiin 21. hävittäjälaivueeseen Sheernessissä. Kesäkuun alussa alus liittyi itäisen maihinnousuosaston Force G:hen läntisellä Solentinsalmella. Alus suojasi HMS Albrigtonin kanssa yhdeksän maihinnousualuksen ja kahden pelastusaluksen muodostaman saattueen G16 Gold Beachille. Alus tulitti sillanpäähän saavuttuaan saksalaisten puolustusasemia. Tehtävästä vapauduttuaan alus palasi Solentiin suojatakseen täydennyssaattueita. Se joutui taisteluun E-veneiden kanssa Isle of Wightin eteläpuolella.[1]
Alus liittyi 7. kesäkuuta 112. saattajaryhmään suojatakseen HMS Magpien, HMS Spraggen ja HMS Stockhamin kanssa sillanpäähän saattueen EBP2, mistä se vapautui seuraavana päivänä aloittaen maihinnousualueen suojaamisen. Alus määrättiin heinäkuussa Harwichiin 16. hävittäjälaivueeseen suojaamaan Pohjanmeren ja Kanaalin saattueita. Se suojasi 8. elokuuta etelärannikonsaattuetta HMS Walpolen kanssa.[1]
Vuoden 1945 alun alus suojasi laivueen mukana saattueita. Se suojasi maaliskuussa joukkojenkuljetussaattueita Belgian ja Alankomaiden satamiin sekä partioi Noren ja Doverin alueilla. Alus taisteli 12. huhtikuuta Saksan laivaston miinoja laskevia E-veneitä vastaan Flushingin edustalla fregatti HMS Ekinsin tukemana. Euroopan sotatoimien päätyttyä alus siirrettiin Noren paikallislaivueeseen, jonka mukana se osallistui uudelleen miehitysten tukemiseen sekä koulutukseen.[1]
Alus oli Noren alaisuudessa, kunnes se siirrettiin joulukuussa 1945 reserviin. Alus makasi ankkuroituna Harwichissa, kunnes se siirrettiin 1953 Barrowiin. Aluksen asejärjestelmät poistettiin 1955 ja se sijoitettiin poistolistalle. Alus myytiin elokuussa 1957 BISCOlle romutettavaksi. Alus saapui kuukautta myöhemmin hinattuna Clayton and Davien romuttamolle Dunstoniin.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4 (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Edeltäjä: L-luokka – Seuraaja: M-luokka |