Fredrik Vilhelm II

Fredrik Vilhelm II
Fredrik Vilhelm II, rinnassa Mustan kotkan ritarikunnan rintatähti, Anton Graff n. 1790-luku
Preussin kuningas ja Brandenburgin vaaliruhtinas
Valtakausi	17. elokuuta 1786 – 16. marraskuuta 1797
Edeltäjä	Fredrik II Suuri
Seuraaja	Fredrik Vilhelm III
Sijaishallitsija	Fredrik Vilhelm III
Syntynyt	25. syyskuuta 1744 Berliner Stadschloss, Berliini, Preussin kuningaskunta
Kuollut	16. marraskuuta 1797 (53 vuotta) Marmorpalais, Potsdam, Preussin kuningaskunta
Hautapaikka	Berliinin tuomiokirkko
Puoliso	Elisabet Kristiina Friederike Luise Julie von Voss Sophie von Dönhoff
Lapset	Friederike Charlotte Fredrik Vilhelm III Ludvig Kaarle Frederica Louisa Wilhelmina Augusta Henrik Vilhelm
Suku	Hohenzollern
Isä	August Vilhelm
Äiti	Luise Amalie
Uskonto	kalvinisti
Nimikirjoitus

Fredrik Vilhelm II (saks. Friedrich Wilhelm II); (25. syyskuuta 1744 Berliner Stadschloss, Berliini – 16. marraskuuta 1797 Marmorpalais, Potsdam) oli järjestyksessään neljäs Preussin kuningas. Hän hallitsi vuodesta 1786 kuolemaansa vuoteen 1797 asti.

Suku

Fredrik Vilhelm oli kuningas Fredrik Vilhelm I:n pojan, prinssi August Wilhelmin (1722–1758) ja herttuatar Luise Amalie von Braunschweig-Wolfenbüttelin (1722–1780) vanhin poika. Hänellä oli kolme sisarusta, joista prinssi Heinrich (1747–1767) kuoli 20-vuotiaana naimattomana ja prinsessa Wilhelmina (1751–1820) avioitui Oranian prinssi Vilhelm V:n kanssa, heidän poikansa oli Alankomaitten kuningas Vilhelm I.

Hänestä tuli Preussin kruununprinssi isänsä kuoltua vuonna 1758, sillä tämän veljellä, Fredrik Vilhelm I:n vanhimmalla pojalla, Preussin kuningas Fredrik II Suurella ei ollut jälkeläisiä.

Kruununprinssin koulutus

Vuonna 1747 Fredrik II Suuri otti kolmivuotiaan veljenpoikansa pois perheensä hoidosta, joka tämä oli asunut Berliinin Kronprinzenpalaisissa ja Oranienburgin linnassa. Poika tuotiin Berliinin kaupunkilinnaan ja päätettiin kouluttaa valistuksen hengessä. Vaikka tuolloin oli jo tiedossa minkälainen pedagogiikka sopii lapsille, pientä Friedrich Wilhelmiä kohdeltiin edelleen pienoisaikuisena. Aikalaiset pitivät loogista ajattelua edellytyksenä järjen syntymiselle ihmisessä. Tämä ajatus sai Fredrik II:n valitsemaan matemaatikon nelivuotiaan veljenpoikansa opettajaksi.

Pierre Louis Moreau de Maupertuis ehdotti kuninkaalle sveitsiläistä tutkija Nicolas de Béguelinia. Béguelin oli opiskellut lakia ja matematiikkaa, työskennellyt sitten Wetzlarin keisarillisessa kamarioikeudessa ja ollut Preussin hovin palveluksessa vuodesta 1743. Hän oli jo ollut henkilökohtaisessa yhteydessä Fredrik II:een ja nautti hänen arvostuksestaan. Béguelin sääteli tiukasti neli- ja viisivuotiaan prinssin päiväohjelmaa: aamulla prinssi opiskeli saksaa ja ranskaa, Euroopan kuningashovien kieltä. Keskipäivällä hän otti vastaan hovimiehiä ja tutustui diplomaattiseen etikettiin. Lounaan jälkeen kielitunnit jatkuivat kirjallisessa muodossa, sillä hän osasi lukea ja kirjoittaa jo viisivuotiaana. Vasta sen jälkeen hänellä oli aikaa leikkiä. Mutta jopa tähän aikaan päivästä hänen täytyi näytellä oppimaansa nukkejen avulla. Kruununprinssi Friedrich Wilhelm söi illallista hovivirkamiesten seurassa. Jo pienestä pitäen hän osallistui iltaisin ooppera- ja teatteriesityksiin sekä karnevaaleihin ja muihin hovitilaisuuksiin. Ennen nukahtamista hänelle luettiin satukirjoja, kuten Gulliverin retket, Tuhat ja yksi yötä sekä Kettu Repolainen.

Kruununprinssi Friedrich Wilhelm, Frédéric Reclam 1765

Fredrik II puuttui koulutukseen jatkuvasti. Hovimiesten vastaanottamisessa keskipäivällä hän vaati, että Friedrich Wilhelmiä ei pitäisi rohkaista olemaan vaatimaton ja pidättyvä, kuten tuolloin oli tapana. Mahdollisena kruununperijänä hänen piti Fredrik II:n tahdon mukaisesti saavuttaa aateliston kunnioitus "rohkeudellaan". Melko ujo Friedrich Wilhelm ei pysynyt vastaamaan setänsä vaatimuksiin. Suuret odotukset, joita lapsen käytökselle ja jokapäiväiselle esiintymishalulle asetettiin, jättivät vain vähän tilaa vapaa-ajalle ja lasten harrastuksille. Jos prinssi ei halunnut suorittaa tiettyjä tehtäviä tai oli uhmakas, Béguelin otti pois hänen lempilelunsa tai jopa uhkasi lyödä häntä. Friedrich Wilhelmille opetettiin matematiikkaa, lakia, filosofiaa ja historiaa. Kuninkaallisen tiedeakatemian jäsenet toimivat mentoreina. Tulevalla kuninkaalla oli vankka tietämys erityisesti Kreikan, Rooman, Assyrian ja juutalaisten historiasta. Toisinaan Béguelin kevensi oppitunteja ottamalla prinssin tutustumiskäynneille Berliiniin tehtaisiin, työpajoille ja taideateljeihin. Opinto-ohjelmassa oli myös tanssia, miekkailua ja ratsastusta. Friedrich Wilhelm ei kuitenkaan saanut kuningas Fredrikin määräyksestä kunnollista koulutusta, joka olisi valmistanut hänet hallitsevan monarkin hallintotehtäviin.

Kruununprinssi Friedrich Wilhelm, Anna Dorothea Therbusch 1773

Vuonna 1751 kuningas valitsi Friedrich Wilhelmin sotilaskoulutukseen lukeneen ja korkeasti koulutetun majurin, kreivi Heinrich Adrian von Borcken, jolla ei ollut pedagogisia taitoja. Raporteista, joita Borckenin täytyi kirjoittaa säännöllisesti Fredrik II:lle pojan edistymisestä, käy ilmi, että murrosikäinen Friedrich Wilhelm käyttäytyi usein uhmakkaasti ja häntä rangaistiin lyömällä. Kun tämäkään ei auttanut, Borcke kielsi prinssiä pitämästä yhteyttä nuorempaan veljeensä Heinrichiin. Fredrik II hyväksyi tämän kurinpitokäytännön. 19. elokuuta 1754 hän käski Friedrich Wilhelmin muuttamaan Berliinistä Potsdamiin omaan hoviinsa Sanssoucin linnaan. Kuningas totesi, että hänen tavoitteenaan oli muuttaa Friedrich Wilhelmin herkkä ja pidättyväinen luonne.

”Koska hän (Friedrich Wilhelm) on hieman ujo, käskin kaikkia luokseni tulleita kiusaamaan häntä saadakseni hänet puhumaan. Olen vakuuttunut, että pian hän ei enää nolostu kenenkään edessä." - Kuningas Fredrik II:n kirje nuoremmalle veljelleen August Wilhelmille, Friedrich Wilhelmin isälle

Kuningas

Fredrik II kuoli elokuussa 1786 ja kruununprinssi Friedrich Wilhelmistä tuli 42-vuotiaana kuningas Fredrik Vilhelm I. Hän muutti hovin takaisin Berliiiniin ja sisustutti uudelleen 29 huonetta Berliner Stadtschlossissa uusklassiseen tyyliin. Kaupungin kulttuurielämä alkoi vilkastua oopperalla, teatterilla, konserteilla ja paraateilla.

Fredrik Vilhelm epäonnistui monissa hallintotoimissaan ja eivätkä hänen neuvonantajansa Johann Christoph Woellner ja Hans Rudolf von Bischoffwerder olleet kyllin päteviä. Kuningas pyrki sensuurin ja uskonto ediktin avulla jarruttamaan valistusaatteen leviämistä, ja häntä on usein pidetty setänsä ja edeltäjänsä Fredrik Suuren vastakohtana.

Hän ei kyennyt jatkamaan setänsä käyttämää hallintomallia, jossa hallitsija itse hoiti asiat henkilökohtaisesti työpöytänsä äärestä. Preussin valtakuntaa hallittiin suosikeista muodotetussa kabinetissa. Tästä huolimatta Preussin kuningaskunta laajeni huomattavasti: se hankki itselleen Ansbachin ja Bayreuthin, kun rajakreivi Carl Alexander luopui alueistaan vuonna 1791, ja se sai Danzigin (Gdańsk), Thornin (Toruń) ja suuren osan Puola-Liettuasta, mukaan luettuna Varsova, Puolan toisessa jaossa vuonna 1793 ja Puolan kolmannessa jaossa vuonna 1795.

Avioliitot ja lapset

Ensimmäinen puoliso, kruununprinsessa Elisabeth Christine Ulrike von Braunschweig-Wolfenbüttel, Johann Georg Ziesenis nuorempi 1765

Kruununprinssi Friedrich Wilhelm avioitui serkkunsa, prinsessa Elisabeth Christine Ulrike von Braunschweig-Wolfenbüttelin (1746–1840) kanssa 14. heinäkuuta vuonna 1765 Charlottenburgissa. Hän oli Braunschweig-Lüneburgin herttua Carl I:n ja Fredrik II Suuren sisaren, Preussin prinsessa Philippine Charlotten kolmanneksi vanhin tytär.

Heille syntyi yksi tytär:

• Frederica Charlotte (7. toukokuuta 1767 – 6. elokuuta 1820), avioitui Yorkin ja Albanyn herttua prinssi Frederickin, Yrjö III:n pojan kanssa, liitto oli lapseton

Järjestetty avioliitto purkautui 18. huhtikuuta 1769 molempien uskottomuuden vuoksi.

Toinen puoliso Preussin kuningatar Friederike Luise, Anton Graff n. 1789

Toinen puoliso, kruununprinsessa Friederike Luise ja esikoispoika prinssi Friedrich, tuleva Fredrik Wilhelm III, Anna Dorothea Therbusch 1775

Toisen avioliittonsa kruununprinssi Friedrich Wilhelm solmi kolme kuukautta myöhemmin maakreivitär Friederike Luise von Hessen-Darmstadtin (1751–1805) kanssa 14. heinäkuuta 1769 Charlottenburgin linnassa. Hän oli Hessen-Darmstadtin maakreivi Ludwig IX:n ja kreivitär Caroline von Zweibrücke von der Pfalzin tytär. Morsiamen suku oli Euroopan johtaviin valtakuntiin kuuluvan Preussin kuningashuoneen arvolle suhteellisen mitätön, mikä loukkasi kruununprinssiä sekä myös se, ettei hän saanut taaskaan avioitua rakkaudesta.

Heille syntyi kahdeksan lasta, joista kaksi kuoli jo pienenä:

• Fredrik Vilhelm III, Preussin kruununprinssi (1770–1840); avioitui herttuatar Luise von Mecklenburg-Strelitzin kanssa, heillä oli jälkeläisiä
• Preussin prinsessa Christine (1772–1773), kuoli alle vuoden ikäisenä
• Preussin prinssi Ludwig Carl (1773–1796); avioitui herttuatar Frederica von Mecklenburg-Strelitzin kanssa ja heille syntyi kolme lasta
• Preussin prinsessa Wilhelmina (1774–1837); avioitui Alankomaitten kuningas Vilhelm I:n kanssa ja heillä oli jälkeläisiä
• Kuolleena syntynyt poika (1777)
• Preussin prinsessa Augusta (1780–1841); avioitui Hessenin vaaliruhtinas Vilhelm II:n kanssa ja heillä oli jälkeläisiä
• Preussin prinssi Heinrich (1781–1846), armeijan upseeri, Venäjän armeijan jalkaväen kenraali Napoleonin vastaisessa sodassa 1815, kuoli Roomassa naimattomana ilman jälkeläisiä
• Preussin prinssi Wilhelm (1783–1851); avioitui maakreivitär Marie Anna von Hessen-Homburgin kanssa, heillä oli jälkeläisiä

Puolisot elivät erillään ja kruununprinsessa Friederike Luise oli eristetty elämään Potsdamissa, vailla niitä etuja, joita Fredrik II Suuri oli suonut kruununprinssin edelliselle puolisolle. Kruununprinsessa pystyi elämään sen kanssa, että kruununprinssillä oli useita rakastajattaria ja jopa virallinen rakastajatar vuodesta 1777 lähtien. Vuodesta 1783 lähtien he asuivat pysyvästi erillään molempien tahdosta. Kuningattarena ollessaan hän sai muuttaa Berliiniin vuonna 1786, jossa hän emännöi hovia jotensakin epäorganisoidusti ja etiketistä tietämättömänä. Hän käytti vuotuista 51 000 taalerin määrärahaansa suunnittelematta, mikä johti siihen ettei hänellä välillä ollut varaa ostaa polttopuuta talouteensa Montbijoun linnaan. Myös lasten kasvatus ja huolenpito sekä varsinkin kruununprinssin koulutus olivat kuningattaren osalta retuperällä. Myöskään kuningas ei välittänyt aviolapsistaan. Vanhemmiten, leskikuningattarena Friederike Luisesta tuli eksenterinen ja hän näki henkiä sekä kummituksia, nukkui päivisin ja eli öisin.

Julie von Voß Ingenheimin kreivitär, Johann Heinrich Schröder n. 1788

Toisen puolisonsa kanssa avioituneena ollessaan kruununprinssi Friedrich Wilhelm avioitui 7. huhtikuuta 1787 Charlottenburgin linnan kappelissa kolmannen kerran morganaattisesti hovinainen, kreivitär Julie Amalie Elisabet von Voßin (1766–1789) kanssa. Hän sai laillisen puolisonsa, kuningattaren luvan sillä ehdolla että tämä maksoi hänen 100 000 taalerin velkansa.

Heille syntyi poika:

• kreivi Gustav Adolf Wilhelm von Ingenheim (2. tammikuuta 1789 – 4. syyskuuta 1855), josta tuli taidekeräilijä. Julie Amalie, kreivitär Ingenheim kuoli kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen keuhkotautiin 22-vuotiaana.

Kreivitär Sophie Juliane von Dönhoff

Neljännen kerran hän avioitui jo kuninkaana ollessaan 11. huhtikuuta 1790 Charlottenburgin linnassa, taas morganaattisesti ja syyllistyen kaksinnaimiseen, hovinainen, kreivitär Sophie Juliane von Dönhoffin (1768–1838) kanssa. He erosivat riitaisesti vuonna 1792.

Heille syntyi kaksi lasta:

• kreivi Friedrich Wilhelm von Brandenburg (24. tammikuuta 1792 – 6. marraskuuta 1850), josta tuli Preussin pääministeri
• Sophie (Julie) von Brandenburg (4. tammikuuta 1793 – 29. tammikuuta 1848), avioitui Frederick Ferdinandin, Anhalt-Köthenin herttuan kanssa

Wilhelmine Encke (1753-1820), kreivitär von Lichtenau

Eniten Fredrik Vilhelmiin kuitenkin vaikutti intellektuelli ja voimakastahtoinen Wilhelmine Encke (1753–1820), joka oli vuosina 1769−1782 hänen rakastajattarensa ja sai virallisen rakastajattaren aseman vuonna 1777. Kruununprinssi naitti tämän vuonna 1782 kamariherra Johann Friedrich Rietzin (1755–1809) kanssa, mutta suhde Wilhelminen kanssa jatkui. Suhteen päätyttyä hänestä tuli kuninkaan lähin uskottu ja neuvonantaja. Fredrik Vilhelm antoi hänelle talon Charlottenburgissa, vuotuisen 30 000 taalerin määrärahan ja vuosina 1794-1796 rakennutti hänelle palatsin Pfaueninselille sekä antoi hänelle arvonimen Lichtenaun kreivitär. Wilhelmine vaikutti paljon erilaisiin taidehankintoihin ja hänen mielipiteensä säätelivät Potsdamin Marmoripalatsin rakentamista sekä sisustamista.

Heille syntyi vuosina 1770-1780 viisi lasta, joista yksi eli aikuiseksi asti:

• kreivi Alexander von der Marck (4. tammikuuta 1779 – 1. elokuuta 1787), kuoli 8-vuotiaana, hänet todennäköisesti myrkytettiin. Hänen nukkuvaa paimenpoikaa kuvaavan hautamonumenttinsa on veistänyt Johann Gottfried Schadow.
• kreivitär Marianne Diderica Frederica Wilhelmine von der Marck (29. helmikuuta 1780 – 11. kesäkuuta 1814), avioitui kolme kertaa: 1797 kreivi Frederick von Stolberg-Stolberg (1769-1805); avioero 1799; 1801 paroni Kaspar von Miaskowski (1771-1813); avioero; vuonna 1807 Étienne de Thierry (k. 1843). Näistä liitoista hänelle syntyi neljä tytärtä.

Preussin kuningas Fredrik Vilhelm II, Johann Christoph Frisch n. 1794

Ulkopolitiikka

Kuningas solmi Itävallan keisari Frans I:n kanssa puolustusliiton ja liittyi siten vallankumoussotaan Ranskaa vastaan. Tämä sota päättyi Preussin osalta erillisrauhaan Baselissa vuonna 1795. Kuningas keskittyi sen jälkeen sotaan Puolaa vastaan. Puolan jaoissa vuosina 1795 ja 1795 Preussi sai haltuunsa laajoja alueita.

Ulkopolitiikassa Fredrik Vilhelm teki yhteistyötä Pyhän Rooman keisari Leopold II:n kanssa ja liittyi Itävalta-Preussin liittoon 7. helmikuuta 1792, pääasiallisena tarkoituksena luoda yhteisrintama Ranskan vallankumousta vastaan. Ensimmäisen liittoutuman sodassa Fredrik Vilhelmin huoli saada osuutensa Puolasta johti hänet käymään sotaa puolella teholla, ja vuonna 1795 hän vetäytyi koalitiosta tekemällä erillisen Baselin erillisrauhan.

Sisäpolitiikka

Sisäpolitiikassa kuningas saavutti helpon suosion poistamalla valtion kahvin ja tupakan monopolin, vaikka tulonmenetys jouduttiinkin kompensoimaan nostamalla oluen, jauhojen ja sokerin valmisteveroa. Fredrik Vilhelmin tunnetuin sisäpoliittinen toimi oli Religionsedikt ("Uskonto käsky") vuonna 1788, joka oli suurelta osin hänen suosikkinsa Johann Christoph von Wöllnerin työtä. Se tunnusti suvaitsevaisuuden periaatteen laillisuuden, mutta samalla rajoitti uskonnonopetuksen vapautta ja sitoi papiston rajoitettuun käsitykseen protestanttisuudesta. Vaikka sitä pantiin innokkaasti täytäntöön, Immanuel Kant sai nuhteet ja useat tärkeät aikakausijulkaisut muuttivat ulkomaille sensuurin välttämiseksi, säädös osoittautui tehottomaksi. Huomattava lakiuudistus Allgemeines Preussisches Landrecht, Preussin yleinen maanlaki, sisälsi useita liberaaleja säädöksiä, julkaistiin kuitenkin vuonna 1794.

Preussin kuningas Fredrik Vilhelm II, rinnassa Mustan kotkan ritarikunnan rintatähti, Anton Graff 1792

Taiteiden suosija

Fredrik Vilhelmin valtakaudella kulttuuritoiminta kukoisti, enimmäkseen Berliinissä. Maalaustaidetta, arkkitehtuuria ja teatteria tuettiin sekä erityisesti musiikkia. Taiteen suunta kääntyi ranskalaisvaikutuksesta saksalaiseksi. Wolfgang Amadeus Mozart ja Ludwig van Beethoven vierailivat kuninkaan luona ja omistivat hänelle kamarimusiikkia. Hallitsija itse soitti selloa, jota hän harjoitteli kaksi tuntia päivittäin. Brandenburgin portti ja Potsdamin Marmoripalatsi rakennettiin hänen valtakautensa aikana.

Perintö

Lokakuun alussa 1797 Fredrik Vilhelmin II vetäytyi Berliinin hovista. Hän ei enää koskaan lähtenyt rakennuttamastaan Potsdamin Marmoripalaisista. Vain harvat uskotut, kuten kreivitär Lichtenau, sekä ranskalaiset aateliset, jotka olivat paenneet ennen Ranskan vallankumousta, kokoontuivat kuolevan kuninkaan ympärille. Marraskuun 9. päivänä 1797 Fredrik Vilhelm luovutti hallitusasiat pojalleen, koska ei enää fyysisesti kyennyt siihen hengenahdistuksen ja mahdollisesti kihdistä johtuvan liikuntakyvyttömyyden vuoksi. Fredrik Vilhelm II kuoli nojatuolissaan istuen 53-vuotiaana sydänkohtaukseen 16. marraskuuta 1797 kello 8.58 Potsdamissa Marmoripalatsin paneloidussa työhuoneessa. Hänet haudattiin Berliinin tuomiokirkkoon.

Fredrik Vilhelmin kuollessa Preussi oli vararikossa ja sekaannuksen tilassa. Maan armeija oli rappeutunut ja kuningashuone epäsuosittu. Muun muassa kuninkaan Puolan sodat olivat saattaneet talouden huonoon kuntoon. Fredrik Vilhelmiä seurasi kuninkaana hänen poikansa, Fredrik Vilhelm III.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fredrik Vilhelm II Wikimedia Commonsissa