Brandenburgin portti
Brandenburgin portti (saks. Brandenburger Tor) on Berliinin historiallinen kaupunginportti. Se on yksi Berliinin tunnetuimmista symboleista ja nähtävyyksistä. Portti sijaitsee Berliinin historiallisessa keskustassa. Sen ali johtaa Berliinin pitkä länsi-itäsuuntainen leveä bulevardikatu, jonka nimi on portin itäpuolella Unter den Linden, länsipuolella Straße des 17. Juni. Portin itäpuolella oleva aukio on nimeltään Pariser Platz ja länsipuolella oleva pienempi aukio Platz des 18. März.
Rakentaminen ja arkkitehtuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Brandenburgin portti rakennettiin Preussin kuninkaan Fredrik Vilhelm II:n valtakauden aikana 1788–1791. Arkkitehtina oli Carl Gotthard Langhans. Kaikki Berliinin kaupunginportit uusittiin tuolloin kuninkaan määräyksestä edustavammiksi. Brandenburgin portista tehtiin kaikkein näyttävin, koska se oli kaupungin pääkadun, kuninkaanlinnaan johtaneen Unter den Lindenin päässä. Aikaisemmin paikalla oli ollut vain kaksi vaatimatonta vartiotupaa tullin keräämistä varten.
Arkkitehti Langhans käytti Brandenburgin portin esikuvana antiikin Kreikan propylaioja. Uusklassista tyyliä edustava portti on rakennettu harmaanruskeasta hiekkakivestä. Se on 26 metriä korkea ja 65,5 metriä leveä. Portin keskiosassa eli varsinaisessa porttiosassa on viisi aukkoa, jotka on erotettu toisistaan ohuilla seinämillä. Alun perin aukot tehtiin rautaportein suljettaviksi. Portit poistettiin, kun tullin kerääminen kaupungin rajoilla loppui; keskimmäisestä aukosta saivat vuoteen 1918 ja Saksan keisarikunnan kaatumiseen asti kulkea vain kuninkaallisen hovin jäsenet. Seinämien päissä on doorilaiset pylväät, jotka luovat kaukaa katsottuna sellaisen vaikutelman kuin koko portin muhkea kattorakennelma lepäisi niiden varassa. Kulkuaukkojen sisäseinät sekä kattorakennelma on koristeltu korkokuvin, jotka esittävät klassisia kreikkalaisia aiheita, kuten Herakleen urotöitä sekä kentaurien ja lapiittien taistelua. Portin huipulla on Johann Gottfried Schadowin 1794 veistämä patsas, Quadriga, jossa voiton jumalatar Victoria istuu neljän hevosen vetämässä vaunussa. Porttiosan kahden puolen on kaksi pienen temppelin muotoista pylväshallia. Niiden jatkona portin itäpuolella on kaksi niin ikään pylväiden reunustamaa siipirakennusta, jotka toimivat vartio- ja tullitupina.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1806, viisitoista vuotta Brandenburgin portin valmistumisen jälkeen, Napoleonin johtamat ranskalaiset joukot valloittivat Preussin. Napoleon piti Berliinissä voitonparaatin ja marssi sotilaineen Brandenburgin portin ali kuninkaalliseen linnaan. Hänen käskystään portin nelivaljakkoveistos purettiin osiin ja lähetettiin kahdessatoista laatikossa Pariisiin, jossa se liitettiin Louvren kokoelmiin. Kun Napoleon oli seitsemän vuotta myöhemmin kukistunut, nelivaljakko tuotiin Louvresta takaisin alkuperäiselle paikalleen. Voiton kunniaksi veistokseen kuuluvaan seppeleeseen lisättiin rautaristi.
Berliinin kaupunginportit kävivät tarpeettomiksi 1800-luvulla, kun kaupunki kasvoi vanhojen rajojensa yli eikä saapuvilta matkustajilta enää kerätty tullia. Kaikki muut portit purettiin 1800-luvun lopulla, mutta Brandenburgin portti säästettiin komeutensa ja edustavuutensa vuoksi. Portista muodostui Saksan sotilaallista mahtia symboloiva riemukaari: Ranskan–Preussin sotaan lähteneet ja sieltä palanneet joukot marssivat juhlakulkueessa portin ali, ja sama toistettiin ensimmäisessä maailmansodassa. Myös kansallissosialistit käyttivät porttia seremonioidensa näyttämönä noustuaan valtaan 1933.
Portti vaurioitui toisen maailmansodan pommituksissa. Sodan jälkeen toteutetussa Berliinin jaossa se jäi Itä-Berliinin puolelle, mutta aivan lähelle sen ja Länsi-Berliinin välistä rajaa. Vuosina 1956–1958 portti kunnostettiin Itä- ja Länsi-Berliinin yhteistyöhankkeena. Restauroinnin yhteydessä nelivaljakkoveistos palautettiin paikalleen, mutta Itä-Berliinin viranomaiset poistivat siitä rautaristin ja Preussin kuninkaallisen kotkan, joita pidettiin preussilaisen militarismin symboleina. Suositun legendan mukaan veistos olisi tuolloin asetettu tahallaan väärin päin niin, että se olisi katsonut Itä-Berliiniin ja kääntänyt selkänsä Länsi-Berliinille. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan se käänsi selkänsä Potsdamista tulijoille.
Brandenburgin portti toimi Itä- ja Länsi-Berliinin välisenä rajanylitysasemana kunnes Berliinin muuri rakennettiin 1961. Tuolloin portti jäi Itä-Berliinin puolelle ja tarkkaan vartioidulle muurivyöhykkeelle, jolloin sen ympäriltä purettiin kaikki muut rakennukset. Muurista tehtiin kuitenkin portin kohdalla poikkeuksellisen matala ja leveä, jotta se näkyisi huonommin idän suunnasta otetuissa kuvissa. Berliinin muurin murtumisesta otetut kuuluisat valokuvat, joissa ihmisiä seisoo muurin päällä, on otettu juuri tältä kohdalta – muualla muurin päällä seisominen olisi ollut mahdotonta. Länsi-Berliinin puolella porttia käytettiin taustana erilaisille tilaisuuksille: esimerkiksi valtiovieraat vietiin usein puhumaan Straße des 17. Junin päähän, jolloin heidän taustallaan näkyi muurin yli Brandenburgin portti.
Portti avattiin jälleen 22. joulukuuta 1989 rajanylityspaikaksi Itä- ja Länsi-Berliinin välille. Saksan yhdistymisen ja Berliinin muurin purkamisen jälkeen Brandenburgin portin ympäristö on jälleenrakennettu, ja portista on tullut jälleen yksi kaupungin keskipisteistä sekä suosittu turistinähtävyys. Pian muurin murruttua nelivaljakko sai takaisin rautaristinsä ja Preussin kotkansa.
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Brandenburgin portin kuva on saksalaisissa 10, 20 ja 50 sentin eurokolikoissa sekä varhaisissa Saksan demokraattisen tasavallan viiden markan rahoissa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Saarinen, Hannes: Berliini – kulttuuria ja historiaa. Otava, 1991. ISBN 951-1-11391-7.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Brandenburgin portti Wikimedia Commonsissa
