Leopold II (keisari)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Leopold II
Pyhä saksalais-roomalainen keisari
Valtakausi 30. syyskuuta 1790–1. maaliskuuta 1792
Kruunajaiset 9. lokakuuta 1790
Edeltäjä Joosef II
Seuraaja Frans II
Unkarin ja Kroatian kuningas
Böömin kuningas
Valtakausi 20. helmikuuta 1790 –
1. maaliskuuta 1792
Kruunajaiset 15. marraskuuta 1790 (Pressburg)
6. syyskuuta 1791 (Praha)
Edeltäjä Joosef II
Seuraaja Frans II
Syntynyt 5. toukokuuta 1747
Wien, Itävallan arkkiherttuakunta
Kuollut 1. maaliskuuta 1792
Wien, Itävallan arkkiherttuakunta
Puoliso Maria Luisa
Lapset Maria Teresia
Frans II
Ferdinand III
Kaarle
Alexander Leopold
Joosef
Maria Klementina
Anton Viktor
Juhana
Rainer Joosef
Ludvig
Rudolf
Koko nimi Peter Leopold Joseph Anton Joachim Pius Gotthard
Suku Habsburg-Lothringen
Isä Frans I
Äiti Maria Teresia
Uskonto roomalaiskatolilaisuus
Nimikirjoitus

Leopold II (syntyisin Peter Leopold Joseph) (5. toukokuuta 1747 Wien – 1. maaliskuuta 1792 Wien) oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari vuosina 1790–1792 ja sitä ennen Toscanan suurherttua.[1] Hän oli keisarinna Maria Teresian ja tämän puolison Frans I:n kolmas poika. Edeltäjänsä Joosef II:n tavoin Leopold II kuului valistuneisiin itsevaltiaisiin.

Suku ja koulutus, avioliitto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leopold syntyi Wienissä ja sai aluksi pappiskoulutusta, mutta pakotettuna suoritettujen teologisten opintojen uskotaan muuttaneen hänen mielensä kirkon vastaiseksi. Leopoldin vanhemman veljen Karlin kuoltua vuonna 1761 päätettiin, että hän perisi isältään Toscanan suurherttuakunnan, joka muutettiin sekundogenituuriksi, toisen pojan perintömaaksi. Tämä järjestely oli ehtona hänen avioliitolleen Maria Luisan, Espanjan kuningas Kaarle III:n tyttären kanssa 5. elokuuta 1764. Isänsä kuoltua 13. elokuuta 1765 Leopold nousi Toscanan suurherttuaksi.

Suurherttuana ja keisarina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leopold II tuli keisariksi veljensä Joosef II:n kuoltua lapsettomana vuonna 1790. Kun Leopold II tuli valtaan Itävalta oli pahassa kriisissä. Unkari, Tiroli ja Itävallan Alankomaat olivat kapinassa. Tämä johtui Joosef II:n yltiöpäisestä uudistusinnosta joka oli loukannut lähes kaikkia kansalaispiirejä muun muassa uskonnon harjoittamiseen liittyvine rajoituksineen sekä huonosti hoidetusta ulkopolitiikasta.[2]

Jo ennen hallituskauttaan Leopold II:ta oli pidetty taitavana hallintomiehenä. Hän oli usein varovainen ja osasi jäädä odottamaan tilanteen kehitystä ennen päätöksiä. Lisäksi hänellä oli taitoa luovia vaikeissa tilanteissa ja sovitella. Hän kukisti kapinat kovalla kädellä ja peruutti veljensä tekemät kansalaisia suututtaneet uudistukset.[3] Vaikka hän purki osan Joosefin Habsburgien hallintoalueille asettamasta keskitetystä valtiokoneistosta, hän piti voimassa Joosefin säädökset, jotka vapauttivat talonpojat ja myönsivät enemmän uskonnonvapautta ei-katolisille.[4]

Ranskan vallankumouksen suhteen Leopold II oli aluksi odottavalla kannalla. Hän ei halunnut vaarantaa maansa sisäistä eikä ulkoista rauhaa sisarensa Marie Antoinetten vuoksi, joka oli Ranskan kuninkaan Ludvig XVI:n vaimo. Kun näytti siltä, että vallankumous pyyhkii tieltään koko monarkian ja että hänen sisarensa on hengenvaarassa, hän päätti toimia. [5]

Yhdessä Preussin kuninkaan Fredrik Vilhelm II:n kanssa Leopold II piti Pillnitzin kokouksen 25. elokuuta 1791. Mukana kokouksessa oli Saksin vaaliruhtinas Fredrik August III. Preussin ja Itävallan johtajat tekivät liiton, jossa tarjoutuivat johtamaan interventiota Ranskaan. Itävalta irtisanoi kokouksessa vanhan liittosopimuksensa Ranskan kanssa. Sota Ranskaa vastaan syttyi jo muutaman kuukauden kuluttua.[5]

Leopold II ehti hallita vain puolitoista vuotta ennen kuolemaansa vuonna 1792, mutta jätti 16 lasta jatkamaan hallitsijasukua.[6] Vain kaksi kuukautta hänen kuolemansa jälkeen Ranska julisti sodan Itävallalle.[4] Leopoldin jälkeen keisarin valtaistuimelle nousi vanhin hänen kahdeksasta pojastaan, Frans II. Keisarin muita poikia olivat Toscanan suurherttuaksi hänen jälkeensä tullut Ferdinand III, maineikas sotapäällikkö arkkiherttua Kaarle sekä arkkiherttua Juhana.

Veljensä Joosefin tavoin Leopold sai vaikutteita valistuksen ajattelusta ja hän päätti rakentaa tehokkaan valtiokoneiston feodaalisten etujen kustannuksella. 25-vuotisen Toscanan suurherttuakunnan hallituskautensa aikana hän rationalisoi osavaltioidensa vero- ja tariffijärjestelmiä ja kannusti edustuslaitoksen kehittämistä. [4] Hänen aikanaan poistettiin Toscanasta myös kuolemanrangaistus.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elinaikanaan Leopold II tuli tunnetuksi siitä, että hänellä oli useita eri kansallisuuksia edustaneita rakastajattaria. Hänen kuolinpesästään paljastui ajan oloihin nähden huomattavan suuri kokoelma pornografiaa.[3]

Taiteiden suojelija

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taiteen suojelijana Leopold II vaikutti sekä Toscanan että Wienin taiteeseen ja kulttuuriin. Hän oli erityisesti italialaisen oopperan intohimoinen harrastaja, jonka keskus oli Firenze. Toscanan suurherttuana vuosina 1765–1790 hän oli säveltäjä Tommaso Traettan merkittävä suojelija ja tuki tämän uusien, innovatiivisten oopperoiden näyttämöllepanoa, kuten Ifigenia in Tauride'n kantaesitystä Firenzessä vuonna 1763. Hän oli myös oopperalaulajien Giovanni Manzuolin, Giusto Fernando Tenduccin ja Tommaso Guarduccin suojelija.[7]

Lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toscanan suurherttua Leopold ja suurherttuatar Maria Luisa ensimmäisten kahdeksan lapsensa kanssa Palazzon Pittin pihalla Firenzessä. Johann Zoffany 1779. Vas. Maria Teresa, Kaarle, Maximilian Johann Joseph, Maria Anna, isän vieressä Frans ja Ferdinand, koiran kanssa Alexander Leopold, äidin sylissä Josef.

Leopoldilla ja Espanjan kruununprinsessa, infanta Maria Luisalla oli 16 lasta, joista suurin osa eli aikuisiksi.

  • Maria Teresa (1767-1827), nai Saksin kuningas Anton I:n, ei jälkeläisiä.
  • Frans II, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan viimeinen hallitsija (1768-1835). Nai 1. Württembergin herttuatar Elisabetin, yksi lapsena kuollut tytär. Nai 2. kaksinkertaisen serkkunsa Molempain Sisiliain prinsessa Maria Teresan, heillä oli 12 lasta. Nai 3. serkkunsa Itävallan ja Esten arkkiherttuatar Maria Ludovikan, ei jälkeläisiä. Nai 4. Baijerin prinsessa Caroline Augustan, ei jälkeläisiä.
  • Ferdinand III, Toscanan suurherttua (1769-1824). Nai 1. Molempain Sisiliain prinsessa Luisan ja heillä oli viisi lasta. Nai 2. Saksin prinsessa Maria Ferdinandan, Saksin kruununprinssi Maximilianin tyttären, joka oli hänen miniänsä sisar, ei jälkeläisiä.
  • Maria Anna (1770-1809), Prahan Teresialaisluostarin abbedissa.
  • Kaarle (1771-1847), nai Henrietta von Nassau-Weilburgin ja heillä oli jälkeläisiä.
  • Alexander Leopold (1772-1795), kuoli ilotulituksesta saatuihin palovammoihin 22-vuotiaana.
  • Albrecht Johann Joseph (1773-1774), kuoli 10 kuukauden ikäisenä
  • Maximilian Johann Joseph (1774-1778), kuoli kolmivuotiaana
  • Josef (1776-1847), nai 1. suuriruhtinatar Aleksandra Pavlovna Romanovan, kuolleena syntynyt tytär. Nai 2. prinsessa Hermine von Anhalt-Bernburg-Schaumburg-Hoymin (1797-1817), heillä oli kaksi lasta. Nai 3. Württembergin herttuatar Maria Dorothean (1797-1855), heillä oli viisi lasta. Hän ja hänen vanhin poikansa Stefan Frans Viktor (1817– 1867) olivat viimeiset palatiinikreivit Unkarissa.
  • Maria Amalia (1780-1798), kuoli 18-vuotiaana naimattomana.
  • Rainer (1783-1853), nai Savoiji-Carignanin herttuatar Elisabetin, Sardinian kuningas Albertin sisaren, heillä oli jälkeläisiä.
  • Ludvig (1784-1864), pysyi naimattomana.
  • Rudolf (1788-1831), Olmützin arkkipiispa, kardinaali.

Lisäksi Leopoldilla oli aviottomia lapsia:

  • Luigi von Grün (1788–1814), suhteesta tanssijatar Livia Raimondin kanssa

Arvonimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Frans I 		Toscanan suurherttua
1765–1790 		Seuraaja:
Ferdinand III
Edeltäjä:
Joosef II 		Pyhä Rooman keisari
Myös Saksan kuningas
1790–1792 		Seuraaja:
Frans II
Unkarin kuningas
1790–1792
Böömin kuningas
1790–1792
Itävallan arkkiherttua
1790–1792

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Leopold II.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähdekirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Friedell, Egon : Uuden ajan kulttuurihistoria, osa 2, Barokki ja rokokoo, valistus ja vallankumous. WSOY kirjapainoyksikkö, Juva 1999, ISBN 951-0-15777-5
  • Grimberg, Carl : Kansojen historia, osa 17, valistuksesta vallankumoukseen. WSOY:n graafiset laitokset, Porvoo 1983 ISBN 951-0-09745-4

Lähdeviitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Leopold II 1747–1792 Emerson Kent
  2. ↑ Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 17, 1983, s. 272
  3. ↑ a b Friedell, E.: Uuden ajan kulttuurihistoria, WSOY, kirjapainoyksikkö, Juva 1999, s.334-335
  4. ↑ a b c Leopold II | Austrian, Successor, Reformer | Britannica www.britannica.com. Viitattu 16.12.2023. (englanniksi)
  5. ↑ a b Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 17, 1983, s. 488
  6. ↑ Leopold II Habsburgs
  7. ↑ Rice, John A.: "Leopold II [Pietro Leopoldo]". Grove Music Online. Oxford Music Online. Oxford University Press, 2002. doi:10.1093/gmo/9781561592630.article.O005887.


Tämä kuninkaalliseen henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Leopold_II_(keisari)&oldid=22052164”