Eurovision laulukilpailu

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Eurovision)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo kilpailusta yleensä. Eri vuosien kilpailuista on omat artikkelinsa, kuten Eurovision laulukilpailu 2024.
Eurovision laulukilpailu
Eurovision Song Contest
Concours Eurovision de la chanson
Eurovision laulukilpailun logo vuodesta 2015 lähtien. Sydämeen lisätään aina isäntämaan lippu.
Eurovision laulukilpailun logo vuodesta 2015 lähtien. Sydämeen lisätään aina isäntämaan lippu.
Tyyli laulukilpailu
Kestoaika 120–250 min
Alkuperäiskieli englanti
ranska
Verkko Eurovisio
Esitetty 24. toukokuuta 1956 –
Tuotantokausia 67
Tuotanto
Tuotantoyhtiö(t) EBU
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto

Eurovision laulukilpailu (engl. Eurovision Song Contest eli ESC; ransk. Concours Eurovision de la chanson eli CEC) eli Euroviisut[1] on vuosittainen laulukilpailu, johon saavat osallistua Euroopan yleisradiounionin (EBU) aktiiviset jäsenmaat.[2]

Jokainen laulukilpailuun osallistuva maa lähettää kilpailuun yhden musiikkiesityksen, ja ne äänestetään kansainvälisessä finaalissa paremmuusjärjestykseen. Kilpailuun saavat osallistua vain uudet laulut, joita ei ole julkaistu ennen edeltävän vuoden syyskuuta.[3]

Kilpailun nimi tulee EBU:n televisiojakeluverkosta Eurovisio (engl. Eurovision).[4][5] EBU:n jäseniä ovat televisioyhtiöt, jotka valitsevat ja lähettävät osallistujan kilpailuun. Kaikki itsenäiset Euroopan maat Liechtensteinia, Vatikaania ja kansainvälisesti osittain tunnustettua Kosovoa lukuun ottamatta ovat osallistuneet kilpailuun. Lakanneista valtioista kilpailuun eivät osallistuneet Saksan demokraattinen tasavalta, Tšekkoslovakia ja Neuvostoliitto. Alkuvuosikymmeninä Euroviisut olivat lähinnä läntisen Euroopan välinen kilpailu, ja itäisen Euroopan maista mukana oli vain Jugoslavia. Koko Euroopan kattava tapahtuma Euroviisuista tuli, kun entisen itäblokin maat pääsivät viimein mukaan vuonna 1994.

Kilpailu on televisioitu aina vuodesta 1956 lähtien, mutta mustavalkotelevision aikaan sitä enimmäkseen kuunneltiin radiosta.[6] Eurovision laulukilpailu on maailman suosituimpia ei-urheilulähetyksiä.[7][8][9][10] Kaikki kolme lähetystä tavoittavat vuodesta riippuen 160-200 miljoonaa katsojaa.[11][12][13] Vuoteen 2003 asti kilpailu järjestettiin yhtenä iltana, useimmiten lauantaina huhti- tai toukokuussa, mutta vuodesta 2004 kilpailu on järjestetty kaksiosaisena tapahtumana, johon sisältyy semifinaali ja finaali. Vuodesta 2008 lähtien myös semifinaali on ollut jaettu kahteen osaan: ensimmäinen semifinaali käydään tiistaina ja toinen semifinaali torstaina finaalilauantaita edeltävällä viikolla.[14]

Kilpailun rakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurovision laulukilpailu muodostuu kolmesta televisioitavasta lähetyksestä: kahdesta semifinaalista ja finaalista. Finaaliin suoraan etenevät kilpailun suuret rahoittajamaat, eli Espanja, Iso-Britannia, Italia, Ranska ja Saksa, sekä isäntämaa. Loput osallistujamaat kisaavat kahdessa semifinaalissa, josta kummastakin etenee kymmenen eniten ääniä saanutta finaaliin.[2]

Eurovision laulukilpailun televisiolähetyksessä perinteiseen rakenteeseen kuuluu kaikkien lauluesitysten esittäminen sekä äänestys, jossa jokainen osallistujamaa äänestää lauluja paremmuusjärjestykseen. Kilpailulla on juontaja tai juontajia, jotka juontavat kilpailun englanniksi ja ranskaksi. Perinteisesti jokaisella maalla, joka televisioi kilpailun, on oma selostaja, joka selostaa kilpailun tapahtumat ja esittelee kilpailukappaleet omalla kielellä. Esitysten välillä nähdään lyhyitä videopätkiä, niin kutsuttuja postikortteja, joissa isäntämaa yleensä (ei aina) esittelee oman maansa kulttuuria.[15] Vuodesta 2013 "postikorteissa" pääosassa ovat olleet kunkin maan artistit.[16][17][18][19] Euroviisulähetyksen pituus oli pitkään noin kolme tuntia. Nykyään kesto vaihtelee kolmesta ja puolesta tunnista neljään tuntiin. Kaikkien osallistujamaiden on lähetettävä kilpailu suorana lähetyksenä. Nykyään kilpailussa on varattu tilaa myös mainoskatkoille, jotka eivät estä kilpailuesitysten näkemistä.

EBU:n lähetysten tunnussävelenä, joka aina soitetaan myös Eurovision laulukilpailun yhteydessä, käytetään Marc-Antoine Charpentierin ”Te Deum” -kappaleen alkusoittoa.[20][21]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Televisiojakeluverkko Eurovision alkuperäinen tunnus, joka nähtiin Euroviisu-lähetysten alussa aina 1990-luvun puoleen väliin saakka.[22]

Eurovisio-nimeä käytti ensimmäisenä vuonna 1951 Evening Standard -lehden toimittaja George Campey. Hän kirjoitti artikkelissaan kansallisen televisioyhtiön suunnitelmista kokeilla yhteisöjärjestelmää televisio-ohjelmien vaihtamiseksi Länsi-Euroopan maiden kesken.[23]

Euroopan yleisradiounioni (EBU) perusti televisiojakeluverkko Eurovision vuonna 1954 televisio-ohjelmien jakamiseksi jäsenmaiden kesken. EBU:n perustajayhtiöillä oli tarve keksiä kaikkia jäsenmaita kiinnostavia televisio-ohjelmia. Pienin yhteinen nimittäjä löytyi laulukilpailusta. Kilpailun esikuvana olivat 1951 alkanut Italian valtion TV-yhtiö RAI:n ja Sanremon kasinon järjestämä kansallinen laulukilpailu Festival di Sanremo sekä Venetsian kansainvälinen musiikkifestivaali. Euroviisujen idean isänä pidetään Sveitsin yleisradioyhtiön Marcel Bezençonia, mutta alkuperäisen idean EBU:ssa kilpailun järjestämisestä esitti RAI:n Sergio Pugliese.[4][24][25][26][27]

Ensimmäinen Eurovision laulukilpailu pidettiin Sveitsin Luganossa vuonna 1956. Siihen osallistuivat Alankomaat, Belgia, Italia, Luxemburg, Ranska ja Saksan liittotasavalta sekä lisäksi Sveitsi. Jokainen osallistujamaa sai lähettää kaksi laulua, ja useimmilla oli myös kaksi solistia. Sveitsiläinen Lys Assia voitti kilpailun kappaleellaan "Refrain". Seuraavina vuosina osallistujamaiden määrä kasvoi huimasti kahdenkymmenen kieppeille.

Vuoden 1957 kilpailu käytiin Sveitsin voitosta huolimatta Länsi-Saksan Frankfurt am Mainissa. Tästä vuodesta eteenpäin edeltävän vuoden voittajamaa on perinteisesti järjestänyt seuraavan vuoden kilpailun muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.[28][29]

Euroviisujen säännöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jokaisen maan edustajalla on lehdistötilaisuus. Kuvassa Tanskan edustaja Emmelie de Forest Malmön Euroviisuissa vuonna 2013.

Esiintyjät ja kieli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kielet Eurovision laulukilpailussa

Nykyisten sääntöjen mukaan maan esityksessä lavalla voi olla enintään kuusi esiintyjää ja jokaisen esiintyjän tulee olla täyttänyt 16 vuotta finaalipäivään mennessä.[3] Nykyisten sääntöjen mukaan esiintyjien kansalaisuutta tai esityksen kieltä ei ole rajoitettu eikä EBU puutu siihen, miten kukin maa kilpailukappaleensa ja -esittäjänsä valitsee. Kunkin maan oli pakko laulaa jollain virallisista kielistään vuosina 1966–1972 ja 1977–1998. Kielisäännön ansiosta kilpailuissa on kuultu kappaleita monista yleisesti tunnetuista historiallisista henkilöistä ja kansainvälisesti ymmärretyistä käsitteistä sekä rallattelua. Ennen vuotta 1966 pidettiin selvänä, että laulut lauletaan omalla kielellä. Vuonna 1965 Ruotsi esitti laulunsa kokonaan englanniksi, minkä takia laadittiin kielisääntö.[30]

Kappale

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroviisuissa kappale saa kestää korkeintaan kolme minuuttia, eikä sanoituksissa saa käyttää kirosanoja, tuotteiden nimiä, poliittisia tai seksistisiä viittauksia. Esimerkiksi San Marinoa vuonna 2012 edustaneen kappaleen sanoituksia jouduttiin muuttamaan, sillä ne kertoivat Facebookista.[31]

Säestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dolf van der Linden toimi pääkapellimestarina vuosien 1958 ja 1970 kilpailussa.
Ossi Runne oli yksi pitkäaikaisimmista Suomen kapellimestareista Euroviisuissa.[32]

Vuoteen 1998 asti Eurovision laulukilpailussa lauluja säesti suuri viihdeorkesteri jousineen, puhaltimineen ja komppiryhmineen. Jokainen maa lähetti kilpailuun oman kapellimestarin, joka vastasi laulun sovituksesta ison orkesterin säestämänä. Vuoden 1973 laulukilpailussa sallittiin taustanauhojen käyttö edellyttäen, että instrumentteja oli kyettävä imitoimaan lavalla taustanauhan kanssa.[33] Useimmiten lauluyhtyeet eivät soittaneet oikeasti lavalla, vaan heidän säestyksenä tuli nauhalta. Vuoden 1979 kilpailussa nähtiin ensimmäinen esitys ilman orkesterin säestystä, kyseessä oli Italian kilpailukappale "Raggio di luna". Taustanauhojen ja orkesterin sekakäyttö yleistyi 1980-luvulla, kun musiikissa käytettiin enemmän elektronisia soittimia. Vuoden 1997 laulukilpailussa sallittiin esitysten säestäminen pelkällä taustanauhalla ilman lavalla tapahtuvaa imitointia.[34]

Vuoden 1999 kilpailuun säännöistä poistettiin orkesterin järjestämisen velvoittava pykälä, minkä jälkeen orkesteri on korvattu aina taustanauhoilla.[33] Säännöissä oltiin kuitenkin ehdottomia siinä, että nauhat eivät saa missään nimessä sisältää mitään lauluosuuksia. Kaikki mahdollinen ihmisääni oli esiintyjien kyettävä esittämään suorassa lähetyksessä. Tämän säännön rikkominen on johtanut esimerkiksi siihen, että vuonna 1999 Kroatia menetti osan pisteistään viiden vuoden pistekeskiarvostaan.[35]

Vuoden 2021 kilpailun sääntöihin tehtiin myönnytys, joka mahdollistaa ennalta nauhoitetut taustalauluosuudet. Kyseessä kerrottiin olevan yhden vuoden kokeilu.[36][37] Ennalta nauhoitetut taustalauluosuudet ovat olleet sallittuja myös vuoden 2022 sekä vuoden 2023 kilpailussa.[38][39]

Ylikapellimestarit 1956–1998
Vuosi Kaupunki Nimi
1956 Sveitsi Lugano, Sveitsi Fernando Paggi
1957 Saksa Frankfurt, Saksan liittotasavalta Willy Berking
1958 Alankomaat Hilversum, Alankomaat Dolf van der Linden
1959 Ranska Cannes, Ranska Franck Pourcel
1960 Yhdistynyt kuningaskunta Lontoo, Iso-Britannia Eric Robinson
1961 Ranska Cannes, Ranska Franck Pourcel
1962 Luxemburg Luxemburg, Luxemburg Jean Roderes
1963 Yhdistynyt kuningaskunta Lontoo, Iso-Britannia Eric Robinson
1964 Tanska Kööpenhamina, Tanska Kai Mortensen
1965 Italia Napoli, Italia Gianni Ferrio
1966 Luxemburg Luxemburg, Luxemburg Jean Roderes
1967 Itävalta Wien, Itävalta Johannes Fehring
1968 Yhdistynyt kuningaskunta Lontoo, Iso-Britannia Norrie Paramor
1969 Espanja Madrid, Espanja Augusto Algueró
1970 Alankomaat Amsterdam, Alankomaat Dolf van der Linden
1971 Irlanti Dublin, Irlanti Colman Pearce
1972 Yhdistynyt kuningaskunta Edinburgh, Iso-Britannia Malcolm Lockyer
1973 Luxemburg Luxemburg, Luxemburg Pierre Cao
1974 Yhdistynyt kuningaskunta Brighton, Iso-Britannia Ronnie Hazlehurst
1975 Ruotsi Tukholma, Ruotsi Mats Olsson
1976 Alankomaat Haag, Alankomaat Jan Stulen
1977 Yhdistynyt kuningaskunta Lontoo, Iso-Britannia Ronnie Hazlehurst
1978 Ranska Pariisi, Ranska François Rauber
1979 Israel Jerusalem, Israel Yitzhak Graziani
1980 Alankomaat Haag, Alankomaat Rogier van Otterloo
1981 Irlanti Dublin, Irlanti Noel Kelehan
1982 Yhdistynyt kuningaskunta Harrogate, Iso-Britannia Ronnie Hazlehurst
1983 Saksa München, Saksan liittotasavalta Dieter Reith
1984 Luxemburg Luxemburg, Luxemburg Pierre Cao
1985 Ruotsi Göteborg, Ruotsi Curt-Eric Holmquist
1986 Norja Bergen, Norja Egil Monn-Iversen
1987 Belgia Bryssel, Belgia Jo Carlier
1988 Irlanti Dublin, Irlanti Noel Kelehan
1989 Sveitsi Lausanne, Sveitsi Benoît Kaufman
1990 Jugoslavia Zagreb, Jugoslavia Igor Kuljerić
1991 Italia Rooma, Italia Bruno Canfora
1992 Ruotsi Malmö, Ruotsi Anders Berglund
1993 Irlanti Millstreet, Irlanti Noel Kelehan
1994 Irlanti Dublin, Irlanti
1995 Irlanti Dublin, Irlanti
1996 Norja Oslo, Norja Frode Thingnæs
1997 Irlanti Dublin, Irlanti Frank McNamara
1998 Yhdistynyt kuningaskunta Birmingham, Iso-Britannia Martin Koch
Lähde:[40]

Huijaaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

6. helmikuuta 2014 Euroopan yleisradioyhdistys EBU vahvisti, että jonkin maan televisioyhtiö oli yrittänyt huijata vuoden 2013 Euroviisuissa Malmössä ostamalla ääniä. Malmön Euroviisujen jälkeen internetissä liikkui video, jossa kaksi azerbaidžanilaista oli yrittänyt ostaa ääniä liettualaisnuorilta loppukilpailun äänestyksen aikana. Azerbaidžanilaiset olisivat antaneet rahaa vastineeksi sille, että he olisivat saaneet käyttää liettualaisten puhelimia ja äänestää niillä. Liettua antoi Azerbaidžanille täydet 12 pistettä finaalissa. Azerbaidžan sijoittui lopulta toiselle sijalle. EBU teki sääntöihin muutoksen, että jos joku TV-yhtiö ostaa ääniä tai yrittää huijata, on se asetettava kolmen vuoden osallistumiskieltoon.[41] Osallistumiskieltoon on Euroviisuissa asetettu yksi maa, Libanon, kun se ei aikonut näyttää Israelin esiintymistä vuoden 2005 Euroviisuissa.[42] Libanon vetäytyi kisoista, koska Israel ilmoitti viime hetkellä osallistuvansa kisoihin. Maiden välillä on jännitteitä ja Libanonin lainsäädännössä kielletään israelilaisen materiaalin esittäminen.

Osallistujamaat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viron edustaja Sandra Oxenryd Euroviisuissa Ateenassa vuonna 2006.

Euroviisuihin saavat osallistua Euroopan yleisradiounionin (EBU) aktiiviset jäsenmaat, kerralla kuitenkin enintään 44 EBU:n aktiivijäsentä.[3] Osallistuakseen laulukilpailuun valtion ei tarvitse sijaita maantieteellisesti Euroopassa. EBU:lla on jäseniä myös Euroopan ulkopuolelta: Kaukasian maista Armeniasta, Azerbaidžanista ja Georgiasta, Lähi-idän maista Israelista, Jordaniasta ja Libanonista sekä Pohjois-Afrikan maista Algeriasta, Egyptistä, Libyasta, Marokosta ja Tunisiasta. Näistä kuitenkin vain Armenia, Azerbaidžan, Georgia ja Israel osallistuvat kilpailuun säännöllisesti, Israel vuodesta 1973 ja Kaukasian maat 2000-luvulta lähtien. Näistä Israel ja Azerbaidžan ovat voittaneet kilpailun. Marokko on osallistunut kerran, vuonna 1980.[43] Tunisia ilmoittautui vuoden 1977[44][45] ja Libanon vuoden 2005 kilpailuun[46], mutta maat peruivat osallistumisensa.

Euroviisulähetyksen pituus on haluttu pitää kohtuullisena, joten kappaleiden tulisi voida olla esitettävissä noin kolmessa minuutissa. Vuonna 1987 kilpailijoiden maksimääräksi asetettiin 22 maata[47] ja vuonna 1992 23 maata.[48][49]

Itä-Euroopan radiojärjestö OIRT ja Euroopan yleisradioliito EBU sulautuivat keskenään vuonna 1993.[50] Täten myös itä-Euroopan maille tuli oikeus osallistua kilpailuun. Osallistuvien maiden määrää oli pakko alkaa rajamaan lähetysajan pitämiseksi kohtuullisena. Käytännössä tämä tarkoitti, että kisassa huonosti pärjänneet maat pakotettiin viettämään välivuotta.[51][52] Osallistujamaiden määrää rajattiin erilaisilla menetelmillä. Vuosina 1994–1995 sekä 2002–2003 edellisvuoden kisassa huonosti menestyneet maat joutuivat pitämään välivuoden. Vuosina 1997–2001 laskettiin kunkin maan viiden edellisvuoden (vuonna 1997 neljän edellisvuoden[53]) pisteet yhteen ja jaettiin osallistumismäärällä. Parhaimmat pistekeskiarvot saaneet maat saivat osallistumisoikeuden kisaan huonoimpien joutuessa pitämään välivuoden.[54] Vuoden 1996 kilpailuun järjestettiin erillinen ääninauhojen perusteella pidetty esikarsinta.[55] Vuodesta 2000 lähtien EBU:n suurimmat rahoittajamaat Ranska, Saksa, Espanja ja Iso-Britannia saivat automaattisen osallistumisoikeuden riippumatta edellisvuoden sijoituksesta.[56] Vuoden 2011 Euroviisuihin 13 vuoden tauon jälkeen palanneesta Italiasta tuli viides osallistumisoikeuden hallitsija. Kyseisiä maita kutsutaankin Euroviisuissa BIG5-blokiksi.[57]

Koska viisujen osallistujamäärä lisääntyi Euroopassa, vuoden 2003 alkupuolella EBU:ssa päätettiin muuttaa kilpailu kaksipäiväiseksi vuodesta 2004 lähtien, jolloin vuosittain viisuihin voi osallistua korkeintaan 40 maata.[58] Vuoden 2007 kilpailuun päästettiin mukaan kaikki 42 ilmoittautunutta osallistujamaata.[59][60] Suora finaalipaikka oli edellisen vuoden finaalin kymmenellä parhaiten menestyneellä maalla sekä BIG5-mailla. Muut joutuivat lunastamaan finaalipaikan ensimmäisenä kisapäivänä (usein torstai) järjestetyn karsintakilpailun, semifinaalin kautta. Eurovision laulukilpailun suosion edelleen kasvaessa päätettiin jakaa semifinaali kahteen osaan vuodesta 2008 lähtien. Uusien sääntöjen mukaan vain järjestäjä ja BIG5 ovat automaattisesti finaalissa.[61] Karsintakilpailuissa valitaan kaksikymmentä maata loppukilpailuun, eikä niiden tuloksia ilmoiteta ennen loppukilpailun äänestyksen päättymistä. Karsintakilpailujen lopussa ilmoitetaan ainoastaan finaaliin selvinneet satunnaisessa järjestyksessä.

Vuonna 2015 poiketen aiempaan menettelyyn finaaliin meni automaattisesti 7 maata, kun Euroviisut täytti 60 vuotta ja niiden kunniaksi EBU kutsui Australian mukaan.[62] Oletuksena oli, että Australian osallistuminen olisi kertaluontoinen, eikä näin ollen haittaisi semifinaalissa kilpailevien maiden mahdollisuuksia päästä jatkoon. Syksyllä 2015 EBU ilmoitti, että Australia tulee kuitenkin osallistumaan jatkossakin, mutta ilman oikeutta päästä automaattisesti finaaliin.[63]

Osallistujayhtiöiden on lähetettävä kilpailu suorana televisiolähetyksenä. Euroviisujen isäntämaaksi pääsee edellisen kilpailun voittaja, mutta tästä kunniasta syntyvät suuret kulut ovat ajoittain muodostuneet ongelmaksi televisioyhtiöille.

Äänestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pistetaulukko vuoden 2017 Eurovision laulukilpailussa. Suomen raadin pisteitä antamassa Jenni Vartiainen.

Kilpailun voittajaksi valitaan laulu, joka saa eniten pisteitä äänestyksessä. Vuodesta 1975 lähtien äänestyskäytäntö on ollut sellainen, että jokaisessa maassa annetaan ääniä kymmenelle kyseisen maan mielestä parhaimmalle esitykselle. Paras esitys saa 12 pistettä, toiseksi paras 10 ja seuraavat kukin 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2 ja 1 pistettä.[64] Kilpailun järjestäjät ottavat suoran satelliittiyhteyden jokaiseen maan pistelautakunnan edustajaan, joka lukee annetut pisteet ääneen. Juontaja perinteisesti toistaa annetut pisteet englanniksi ja ranskaksi. Omaa maata ei saa äänestää.

Vuodesta 2016 jokainen maa on antanut pisteet 1-8, 10 ja 12 kahteen kertaan. Ensimmäisellä kierroksella julkaistaan jokaisen maan asiantuntijaraadin antamat pisteet ja toisella kierroksella julkaistaan kaikkien maiden yleisöäänestyksen määrittelemät pisteet yhteenlaskettuna.[65] Eurovision julkistaa lähetyksen jälkeen yleisöäänestyksen tulokset maittain omilla internetsivuillaan. Tällä tavoin pyritään pitämään jännitystä yllä viimeiseen saakka, koska edeltävinä vuosina äänet olivat painottuneet hyvin paljon voittajalle ja voittaja oli selvinnyt jo kesken pisteidenannon niin, että moni maa jakoi pisteitään vielä voittajan julistuksen jälkeen. Vuodesta 2023 myös osallistujamaiden ulkopuolisista maista on voitu äänestää. Ulkopuolisten maiden äänet esitetään yhtenä pistesarjana.[66][67]

Ennen vuotta 1975 viisuissa oli erilaisia äänestyskäytäntöjä, esimerkiksi jokaisella tuomarilla oli käytettävissään yksi ääni tai paikan päälle lähetettiin jokaisesta maasta kaksi tuomaria arvioimaan kaikki kappaleet samalla arvosteluasteikolla.[68] Vuonna 1997 viidessä maassa kokeiltiin puhelinäänestystä, joka otettiin jo seuraavana vuonna käyttöön lähes jokaisessa maassa.[69][70] Norjalaisen Dagbladet-lehden tietojen mukaan vuoden 2002 kilpailussa eräiden maiden tuomaristot olivat sopineet pisteidenvaihdosta keskenään. Vuonna 2003 EBU määräsi jokaisen osallistujamaan käyttämään puhelinäänestystä ainoana tapana äänestää Euroviisuissa.[71][72] Jokaisessa maassa istui kuitenkin edelleen kahdeksanhenkinen raati, jonka tuloksia käytettiin, mikäli puhelinäänestys epäonnistui. Raadin äänet on otettu käyttöön myös, mikäli puhelinääniä on annettu niin minimaalisen vähän, ettei se edusta tarpeeksi laajan joukon mielipidettä. Vuoden 2009 Euroviisuista lähtien finaalissa ja vuosina 2010–2022 myös semifinaaleissa on käytetty sekatekniikkaa, jossa puolet pisteistä määritetään puhelinäänestyksen avulla ja puolet asiatuntijaraatien avulla.[67] Vuodesta 2013 on pystynyt myös äänestämään kilpailun virallisen mobiiliohjelmiston kautta.[73]

Puhelinäänestyksen aikana pisteidenjakajiksi on kutsuttu monia julkisuuden henkilöitä, useimmiten maan entisiä euroviisuedustajia. Raatiäänestyksen aikana pisteidenjakajat ovat yleensä olleet kunkin maan tuomariston puheenjohtajia. Vuosina 2006–2015 pisteidenjakajat ilmoittivat pisteidenlaskun nopeuttamiseksi ääneen vain kolme suurinta pistemäärää, ja pienimmät pisteet ilmestyvät välittömästi ruutuun.[74] Vuodesta 2016 alkaen pisteidenjakaja on ilmoittanut ainoastaan tuomaristolta täydet 12 pistettä saaneen maan muiden pisteiden ilmestyessä ruutuun.[75]

Äänestysaika oli vuosina 1997–2003 viisi minuuttia (aika alkoi vasta koosteen jälkeen), vuosina 2004–2006 kymmenen minuuttia ja vuodesta 2007 lähtien 15 minuuttia (tosin viimeisimpinä vuosina tästä on kuitenkin lipsuttu reilustikin). Vuosina 2010 ja 2011 puhelinlinjat avattiin jo lähetyksen alussa ennen ensimmäistä kilpailukappaletta, mutta vuonna 2012 tästä tavasta luovuttiin ja äänestysaika alkoi jälleen vasta viimeisen kilpailukappaleen esittämisen jälkeen.[76] Vuoden 2024 kilpailusta lähtien yleisön äänestysaika alkaa finaalissa ennen ensimmäistä kilpailukappaletta, mutta semifinaaleissa äänestys alkaa edelleen vasta, kun kaikki kilpailukappaleet on kuultu.[77] Vuosina 2002 ja 2003 koosteet nähtiin esiintymisjärjestykseen nähden käänteisessä järjestyksessä, kun muina vuosina ne ovat aina olleet esiintymisjärjestyksessä.

Vuonna 1969 saivat neljä parasta maata yhtä monta pistettä ja ne kaikki julistettiin voittajaksi, sillä Eurovisio-säännöissä ei mainittu menettelytapaa tasapelitilanteessa. Niinpä sääntöihin tehtiin vuonna 1970 lisäys, että jos kaksi tai useampi maa jakavat pisteidenannon jälkeen ykköstilan esittävät nämä maat kappaleensa uudestaan ja tämän jälkeen eri maiden tuomaristot tasatilanteessa olevia maita lukuun ottamatta äänestävät niistä suosikkiaan.[78][79] Sääntö oli voimassa vuoden 1989 kilpailuun saakka, jolloin sen korvasi käytäntö, jossa voittajan ratkaisee tasatilanteessa suurimpien pistemäärien lukumäärä.[80][81] Vuonna 1991 Ruotsi ja Ranska saivat saman pistemäärän ja yhtä monta kertaa täydet 12 pistettä, mutta koska Ruotsi oli saanut toiseksi suurimpia pisteitä (10) useammin kuin Ranska, Ruotsi julistettiin voittajaksi.[82] Vuodesta 2003 lähtien tätäkin käytäntöä on muutettu siten, että tasatilanteessa korkeamman sijoituksen saa laulu, joka on saanut useammalta maalta pisteitä.[83][84] Vuodesta 2016 tasatilanteessa korkeamman sijan saa laulu, joka on kerännyt suuremman pistemäärän puhelinäänestyksessä. Tilanteen ollessa edelleen tasan verrataan äänestäneiden maiden määrää, sitten suurimpien pisteiden määrää. Tilanteen ollessa yhä tasan saa korkeamman sijoituksen esiintymisjärjestyksessä aikaisemmin esiintynyt kappale.[68]

Piste-ennätykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyisen piste-ennätyksen haltija Salvador Sobral.

Laulukilpailun piste-ennätyksiä on rikottu 2000-luvulla parin vuoden välein. Vanhalla pisteidenlaskutavalla, jossa jokaisen maan asiantuntija- ja puhelinäänestysten äänet lasketaan yhteen, kaikkien aikojen suurimman pistesaaliin keräsi vuoden 2009 voittaja, Norjan Alexander Rybak kappaleellaan ”Fairytale”. Vuodesta 2016 lähtien pisteet on jaettu eri tavalla, eli tuomarit antavat pisteet 1-8, 10 ja 12, ja niiden jälkeen yleisöäänet annetaan yhteenlaskettuina. Täten pisteet kaksinkertaistuivat, eikä uusi pisteidenlaskujärjestelmä ole vertailukelpoinen vanhan systeemin kanssa. Nykyistä piste-ennätystä pitää hallussaan vuoden 2017 voittaja, Portugalin Salvador Sobral, joka olisi rikkonut piste-ennätyksen myös vanhalla systeemillä.[85]

Finaalit
Nr Maa Vuosi Kappale Artisti Pisteet Sijoitus
1 Portugali Portugali 2017 "Amar pelos dois" Salvador Sobral 758 1
2 Ukraina Ukraina 2022 "Stefania" Kalush Orchestra 631 1
3 Bulgaria Bulgaria 2017 "Beautiful Mess" Kristian Kostov 615 2
4 Sveitsi Sveitsi 2024 "The Code" Nemo 591 1
5 Ruotsi Ruotsi 2023 "Tattoo" Loreen 583 1
Semifinaalit
Nr Maa Vuosi Kappale Artisti Pisteet Sijoitus
1 Bulgaria Bulgaria 2017 "Beautiful Mess" Kristian Kostov 403 1
2 Ruotsi Ruotsi 2022 "Hold Me Closer" Cornelia Jakobs 396 1
3 Portugali Portugali 2017 "Amar pelos dois" Salvador Sobral 370 1
4 Venäjä Venäjä 2016 "You Are the Only One" Sergei Lazarev 342 1
5 Ukraina Ukraina 2022 "Stefania" Kalush Orchestra 337 1

Semifinaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 2008 ja 2009 kummastakin semifinaalista valittiin yhdeksän osallistujaa loppukilpailuun puhelinäänestyksellä. Kymmenes osallistuja valittiin "vararaatien" äänistä siten, että paikan sai eniten ääniä saanut niistä kappaleista, jotka eivät olleet puhelinäänestyksessä yhdeksän eniten ääniä saaneen joukossa. Vuonna 2010 sääntö muuttui, ja niin sanottua raatipaikkaa ei enää käytetä, vaan semifinaaleihin otettiin käyttöön myös finaalissa ollut 50/50-äänestys.[86] Vuodesta 2023 lähtien semifinaaleissa äänestää ainoastaan yleisö.[67] Osallistujamaan on järjestettävä äänestys siinä semifinaalissa, johon se itse osallistuu. BIG5 ja järjestäjämaa jaetaan arvalla kahteen ryhmään, jotka äänestävät eri semifinaaleissa. Vuodesta 2016 lähtien isäntämaa ja viisi suurinta rahoittajamaata esiintyvät semifinaalissa, jossa äänestävät. Nämä maat pääsevät kuitenkin automaattisesti finaaliin.

Menestyneitä lauluja ja esittäjiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingin Hartwall Areena, joka toimi Euroviisujen tapahtumapaikkana vuonna 2007.

1960-luvulta alkaen kilpailussa menestyneet kappaleet menestyivät usein myös kaupallisesti hyvin Länsi-Euroopassa. Tunnetuimpia ja menestyneimpiä euroviisuvoittajia on ruotsalainen ABBA, jonka kansainvälinen ura käynnistyi "Waterloon" voitettua kilpailun vuonna 1974. Vuonna 1988 Sveitsiä edustanut kanadalainen Céline Dion nousi kansainväliseksi tähdeksi joitakin vuosia viisuvoittonsa jälkeen alettuaan laulaa englanniksi. Irlannin Johnny Logan on voittanut kilpailun kahdesti laulajana (1980 ja 1987) ja kerran säveltäjänä (1992), mutta ei siitä huolimatta ole saavuttanut kovin suurta kansainvälistä menestystä Euroviisujen ulkopuolella. Vuonna 2019 Alankomaiden edustaja Duncan Laurence voitti kilpailun ja hänen edustuskappaleensa "Arcade" nousi kuuluisuuteen kilpailun jälkeen ja saavutti miljardin striimauksen rajan. Vuonna 2021 italialainen yhtye Måneskin voitti kilpailun ja nousi kansainväliseksi menestykseksi. Vuonna 2022 Armenian edustajan Rosa Linnin kappaleesta "Snap" tuli maailmanlaajuinen viraali-ilmiö ja kappale on saavuttanut runsaasti striimauksia.

Muita kansainvälisesti tunnetuimpia Euroviisuihin osallistuneita artisteja ovat muun muassa Cliff Richard, Olivia Newton-John, Julio Iglesias, Baccara, Lara Fabian, The Shadows, Nana Mouskouri, Sandie Shaw, Toto Cutugno, Alla Pugatšova, t.A.T.u., Las Ketchup, DJ Bobo, Patricia Kaas, Andrew Lloyd Webber, Blue, Engelbert Humperdinck, Cascada, Bonnie Tyler, Darude, Little Big, Flo Rida, The Rasmus ja LUM!X.

Euroviisujen viralliset valvojat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jon Ola Sand toimi Euroviisujen päävalvojana vuosina 2011–2020.[87]

Vuodesta 1964 on kilpailupaikalla äänestystä valvonut EBU:n virallinen valvoja.[88]

Maa Nimi Vuodet
 Sveitsi Rolf Liebermann 1956
 Jugoslavia Miroslav Vilček 1964–65
 Yhdistynyt kuningaskunta Clifford Brown 1966–77
 Sveitsi Frank Naef 1978–92
 Tanska Christian Clausen 1993–95
 Ranska Christine Marchal-Ortiz 1996, 1998–2002
Marie-Claire Vionnet 1997
 Yhdistynyt kuningaskunta Sarah Yuen 2003
 Ruotsi Svante Stockselius 2004–10
 Norja Jon Ola Sand 2011–20
 Ruotsi Martin Österdahl[89] 2021–
Lähde:[90]

Sloganit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosien 2002–2023 kilpailuissa oli käytössä joka vuosi vaihtuva slogan.[91] Vuoden 2024 kilpailusta alkaen tullaan pysyvänä sloganina käyttämään vuoden 2023 kilpailussa käytettyä "United By Music".[92]

Vuosi Kaupunki Slogan
2002 Viro Tallinna A Modern Fairytale
2003 Latvia Riika A Magical Rendez-vous
2004 Turkki Istanbul Under the Same Sky
2005 Ukraina Kiova Awakening
2006 Kreikka Ateena Feel the Rhythm
2007 Suomi Helsinki True Fantasy
2008 Serbia Belgrad Confluence of Sound
2009 Venäjä Moskova Ei erillistä slogania
2010 Norja Oslo Share the Moment
2011 Saksa Düsseldorf Feel Your Heart Beat
2012 Azerbaidžan Baku Light Your Fire
2013 Ruotsi Malmö We Are One
2014 Tanska Kööpenhamina #JoinUs
2015 Itävalta Wien Building Bridges
2016 Ruotsi Tukholma Come Together
2017 Ukraina Kiova Celebrate Diversity
2018 Portugali Lissabon All Aboard!
2019 Israel Tel Aviv Dare to Dream
2020 Alankomaat Rotterdam Open Up
2021
2022 Italia Torino The Sound of Beauty
2023 Yhdistynyt kuningaskunta Liverpool United By Music
2024 Ruotsi Malmö
2025 Sveitsi Basel

Euroviisujen voittajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo Eurovision laulukilpailun voittajista
Vuosi[93] Paikka[93] Voittaja[93]
Maa Laulu Esittäjä
1956 Sveitsi Lugano Sveitsi Sveitsi ”Refrain” Lys Assia
1957 Saksa Frankfurt am Main Alankomaat Alankomaat ”Net als toen” Corry Brokken
1958 Alankomaat Hilversum Ranska Ranska ”Dors, mon amour” André Claveau
1959 Ranska Cannes Alankomaat Alankomaat ”Een beetje” Teddy Scholten
1960 Yhdistynyt kuningaskunta Lontoo Ranska Ranska ”Tom Pillibi” Jacqueline Boyer
1961 Ranska Cannes Luxemburg Luxemburg ”Nous les amoureux” Jean-Claude Pascal
1962 Luxemburg Luxemburg Ranska Ranska ”Un premier amour” Isabelle Aubret
1963 Yhdistynyt kuningaskunta Lontoo Tanska Tanska ”Dansevise” Grethe & Jørgen Ingmann
1964 Tanska Kööpenhamina Italia Italia ”Non ho l’età” Gigliola Cinquetti
1965 Italia Napoli Luxemburg Luxemburg ”Poupée de cire, poupée de son” France Gall
1966 Luxemburg Luxemburg Itävalta Itävalta ”Merci, Chérie” Udo Jürgens
1967 Itävalta Wien Yhdistynyt kuningaskunta Iso-Britannia ”Puppet on a String” Sandie Shaw
1968 Yhdistynyt kuningaskunta Lontoo Espanja Espanja ”La, la, la” Massiel
1969[94] Espanja Madrid Espanja Espanja ”Vivo cantando” Salomé
Ranska Ranska ”Un jour, un enfant” Frida Boccara
Alankomaat Alankomaat ”De troubadour” Lenny Kuhr
Yhdistynyt kuningaskunta Iso-Britannia ”Boom Bang-a-Bang” Lulu
1970 Alankomaat Amsterdam Irlanti Irlanti ”All Kinds of Everything” Dana
1971 Irlanti Dublin Monaco Monaco ”Un banc, un arbre, une rue” Séverine
1972 Yhdistynyt kuningaskunta Edinburgh Luxemburg Luxemburg ”Après toi” Vicky Leandros
1973 Luxemburg Luxemburg Luxemburg Luxemburg ”Tu te reconnaîtras” Anne-Marie David
1974 Yhdistynyt kuningaskunta Brighton Ruotsi Ruotsi ”Waterloo” ABBA
1975 Ruotsi Tukholma Alankomaat Alankomaat ”Ding-a-dong” Teach-In
1976 Alankomaat Haag Yhdistynyt kuningaskunta Iso-Britannia ”Save Your Kisses for Me” Brotherhood of Man
1977 Yhdistynyt kuningaskunta Lontoo Ranska Ranska ”L’oiseau et l’enfant” Marie Myriam
1978 Ranska Pariisi Israel Israel ”A-Ba-Ni-Bi” Izhar Cohen & Alphabeta
1979 Israel Jerusalem Israel Israel ”Hallelujah” Gali Atari & Milk and Honey
1980 Alankomaat Haag Irlanti Irlanti ”What’s Another Year?” Johnny Logan
1981 Irlanti Dublin Yhdistynyt kuningaskunta Iso-Britannia ”Making Your Mind Up” Bucks Fizz
1982 Yhdistynyt kuningaskunta Harrogate Saksa Saksa ”Ein bißchen Frieden” Nicole
1983 Saksa München Luxemburg Luxemburg ”Si la vie est cadeau” Corinne Hermès
1984 Luxemburg Luxemburg Ruotsi Ruotsi ”Diggi-loo diggi-ley” Herreys
1985 Ruotsi Göteborg Norja Norja ”La det swinge” Bobbysocks
1986 Norja Bergen Belgia Belgia ”J’aime la vie” Sandra Kim
1987 Belgia Bryssel Irlanti Irlanti ”Hold Me Now” Johnny Logan
1988 Irlanti Dublin Sveitsi Sveitsi ”Ne partez pas sans moi” Céline Dion
1989 Sveitsi Lausanne Jugoslavia Jugoslavia ”Rock Me” Riva
1990 Jugoslavia Zagreb Italia Italia ”Insieme: 1992” Toto Cutugno
1991 Italia Rooma Ruotsi Ruotsi ”Fångad av en stormvind” Carola
1992 Ruotsi Malmö Irlanti Irlanti ”Why Me?” Linda Martin
1993 Irlanti Millstreet Irlanti Irlanti ”In Your Eyes” Niamh Kavanagh
1994 Irlanti Dublin Irlanti Irlanti ”Rock ’n’ Roll Kids” Paul Harrington & Charlie McGettigan
1995 Irlanti Dublin Norja Norja ”Nocturne” Secret Garden
1996 Norja Oslo Irlanti Irlanti ”The Voice” Eimear Quinn
1997 Irlanti Dublin Yhdistynyt kuningaskunta Iso-Britannia ”Love Shine a Light” Katrina and the Waves
1998 Yhdistynyt kuningaskunta Birmingham Israel Israel ”Diva” Dana International
1999 Israel Jerusalem Ruotsi Ruotsi ”Take Me to Your Heaven” Charlotte Nilsson
2000 Ruotsi Tukholma Tanska Tanska ”Fly on the Wings of Love” Olsen Brothers
2001 Tanska Kööpenhamina Viro Viro ”Everybody” Tanel Padar, Dave Benton & 2XL
2002 Viro Tallinna Latvia Latvia ”I Wanna” Marie N
2003 Latvia Riika Turkki Turkki ”Everyway That I Can” Sertab Erener
2004 Turkki Istanbul Ukraina Ukraina ”Wild Dances” Ruslana
2005 Ukraina Kiova Kreikka Kreikka ”My Number One” Helena Paparizou
2006 Kreikka Ateena Suomi Suomi ”Hard Rock Hallelujah” Lordi
2007 Suomi Helsinki Serbia Serbia ”Molitva” (Молитва) Marija Šerifović
2008 Serbia Belgrad Venäjä Venäjä ”Believe” Dima Bilan
2009 Venäjä Moskova Norja Norja ”Fairytale” Alexander Rybak
2010 Norja Oslo Saksa Saksa ”Satellite” Lena Meyer-Landrut
2011 Saksa Düsseldorf Azerbaidžan Azerbaidžan ”Running Scared” Ell & Nikki
2012 Azerbaidžan Baku Ruotsi Ruotsi ”Euphoria” Loreen
2013 Ruotsi Malmö Tanska Tanska ”Only Teardrops” Emmelie de Forest
2014 Tanska Kööpenhamina Itävalta Itävalta ”Rise Like a Phoenix” Conchita Wurst
2015 Itävalta Wien Ruotsi Ruotsi ”Heroes” Måns Zelmerlöw
2016 Ruotsi Tukholma Ukraina Ukraina ”1944” Jamala
2017 Ukraina Kiova Portugali Portugali ”Amar pelos dois” Salvador Sobral
2018 Portugali Lissabon Israel Israel ”Toy” Netta Barzilai
2019 Israel Tel Aviv Alankomaat Alankomaat ”Arcade” Duncan Laurence
2020 Peruttiin koronaviruspandemian vuoksi
2021 Alankomaat Rotterdam Italia Italia ”Zitti e buoni” Måneskin
2022 Italia Torino Ukraina Ukraina ”Stefania” (Стефанiя) Kalush Orchestra
2023 Yhdistynyt kuningaskunta Liverpool Ruotsi Ruotsi ”Tattoo” Loreen
2024 Ruotsi Malmö Sveitsi Sveitsi ”The Code” Nemo
2025 Sveitsi Basel

Vuoteen 2024 mennessä kaksi menestyneintä maata ovat Irlanti ja Ruotsi, jotka kummatkin ovat saaneet seitsemän voittoa. Luxemburgilla on viisi voittoa, kuten myös Alankomailla, Isolla-Britannialla ja Ranskalla, joiden voitoista yksi on jaettu neljän maan kesken. Eniten toisia sijoja, 16 kappaletta, on Isolla-Britannialla.

Vuoden 2020 Euroviisut jouduttiin äkillisesti perumaan koronaviruksen takia. Kyseessä oli ensimmäinen viisujen peruminen. Viisujen isäntämaa olisi ollut Alankomaat, Rotterdam.[95]

Voittoa vailla olevien maiden parhaat sijoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paras sijoitus Maa Viimeisin kerta
Esittäjä Laulu Vuosi
2. (2 kertaa) Islanti Islanti Yohanna ”Is It True?” 2009
2. (2 kertaa) Malta Malta Chiara ”Angel” 2005
2. Kroatia Kroatia Baby Lasagna ”Rim tim tagi dim” 2024
2. Kypros Kypros Eleni Foureira ”Fuego” 2018
2. Bulgaria Bulgaria Kristian Kostov ”Beautiful Mess” 2017
2. Australia Australia Dami Im ”Sound of Silence” 2016
2. Puola Puola Edyta Górniak ”To nie ja!” 1994
3. (2 kertaa) Romania Romania Paula Seling & Ovi ”Playing with Fire” 2010
3. Moldova Moldova SunStroke Project ”Hey, Mamma!” 2017
3. Bosnia ja Hertsegovina Bosnia ja Hertsegovina Hari Mata Hari ”Lejla” 2006
4. (2 kertaa) Armenia Armenia Aram Mp3 ”Not Alone” 2014
4. Unkari Unkari Friderika Bayer ”Kinek mondjam el vétkeimet?” 1994
5. Albania Albania Rona Nishliu ”Suus” 2012
6. Tšekki Tšekki Mikolas Josef ”Lie to Me” 2018
6. Valko-Venäjä Valko-Venäjä Koldun ”Work Your Magic” 2007
6. Liettua Liettua LT United ”We Are the Winners” 2006
7. (2 kertaa) Slovenia Slovenia Nuša Derenda ”Energy” 2001
7. Pohjois-Makedonia Pohjois-Makedonia Tamara Todevska ”Proud” 2019
9. (2 kertaa) Georgia Georgia Eldrine ”One More Day” 2011
13. Montenegro Montenegro Knez ”Adio” 2015
18. Slovakia Slovakia Marcel Palonder ”Kým nás máš” 1996
18. Marokko Marokko Samira Saïd ”Bitaqat hob” 1980
19. San Marino San Marino Serhat ”Say Na Na Na” 2019
SF 12. Andorra Andorra Anonymous ”Salvem el món (Let's Save the World)” 2007

Maiden ensiesiintymiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maiden ensimmäinen osallistuminen Eurovision laulukilpailuihin: 1950-luku (punaisella), 1960-luku (oranssilla), 1970-luku (keltaisella), 1980-luku (vihreällä), 1990-luku (vaaleansinisellä), 2000-luku (tummansinisellä), 2010-luvulla (violetilla).
Euroviisuihin osallistuneiden maiden määrä 1956–2006.
Vuosi Nr Valtio Esittäjä Kappale Käännös Osallistumisia
1956 1 Alankomaat Alankomaat Jetty Paerl ”De vogels van Holland” Hollannin linnut 62
2 Sveitsi Sveitsi Lys Assia ”Refrain” Kertosäe 62
3 Belgia Belgia Fud Leclerc ”Messieurs les noyés de la Seine” Seineen hukkuneet herrat 63
4 Saksa Saksa Walter Andreas Schwarz ”Im Wartesaal zum großen Glück” Odotushuoneessa suuren onnen toivossa 65
5 Ranska Ranska Mathé Altéry ”Le temps perdu” Kadonnut aika 64
6 Luxemburg Luxemburg Michèle Arnaud ”Ne crois pas” Älä luule 37
7 Italia Italia Franca Raimondi ”Aprite le finestre” Avatkaa ikkunat 47
1957 8 Iso-Britannia Iso-Britannia Patricia Bredin ”All” Kaikki 64
9 Itävalta Itävalta Bob Martin ”Wohin, kleines Pony?” Minne, pikku poni? 54
10 Tanska Tanska Birthe Wilke & Gustav Winckler ”Skibet skal sejle i nat” Laiva lähtee tänä yönä 50
1958 11 Ruotsi Ruotsi Alice Babs ”Lilla stjärna” Pieni tähti 61
1959 12 Monaco Monaco Jacques Pills ”Mon ami Pierrot” Ystäväni Pierrot 24
1960 13 Norja Norja Nora Brockstedt ”Voi voi” Voi, voi 60
1961 14 Espanja Espanja Conchita Bautista ”Estando contigo” Ollessani kanssasi 61
15 Suomi Suomi[25] Laila Kinnunen ”Valoa ikkunassa” − 55
16 Jugoslavia Jugoslavia† Ljiljana Petrović ”Neke davne zvezde” Jotkin kaukaiset tähdet 27
1964 17 Portugali Portugali António Calvário ”Oração” Rukous 53
1965 18 Irlanti Irlanti Butch Moore ”Walking the Streets in the Rain” Kävelen kaduilla sateessa 55
1971 19 Malta Malta Joe Grech ”Marija l-Maltija” Maltatar Marija 34
1973 20 Israel Israel Ilanit ”Ey sham” Jossain 44
1974 21 Kreikka Kreikka Marinella ”Krasi, thalassa ke t'agori mou” Viini, meri ja poikaystäväni 42
1975 22 Turkki Turkki Semiha Yankı ”Seninle bir dakika” Yksi minuutti kanssasi 34
1980 23 Marokko Marokko Samira Saïd ”Bitaqat hob” Rakkausviesti 1
1981 24 Kypros Kypros Island ”Monika” − 38
1986 25 Islanti Islanti ICY ”Gleðibankinn” Ilopankki 34
1993 26 Slovenia Slovenia 1X Band ”Tih deževen dan” Hiljainen sadepäivä 27
27 Bosnia ja Hertsegovina Bosnia ja Hertsegovina Fazla ”Sva bol svijeta” Koko maailman tuska 19
28 Kroatia Kroatia Put ”Don't Ever Cry” Älä koskaan itke 27
1994 29 Viro Viro Silvi Vrait ”Nagu merelaine” Kuin meren aalto 27
30 Romania Romania Dan Bittman ”Dincolo de nori” Pilvien tuolla puolen 22
31 Slovakia Slovakia Martin Ďurinda & Tublatanka ”Nekonečná pieseň” Päättymätön laulu 7
32 Liettua Liettua Ovidijus Vyšniauskas ”Lopšinė mylimai” Tuutulaulu pikkuiselle 22
33 Unkari Unkari Friderika Bayer ”Kinek mondjam el vétkeimet?” Kenelle kertoisin syntini? 17
34 Venäjä Venäjä Judif ”Vetšnyj strannik” Ikuinen vaeltaja 23
35 Puola Puola Edyta Górniak ”To nie ja!” Se en ollut minä! 24
1998 36 Pohjois-Makedonia Pohjois-Makedonia Vlado Janevski ”Ne zori, zoro” Älä nouse, aamu 21
2000 37 Latvia Latvia Brainstorm ”My Star” Minun tähteni 22
2003 38 Ukraina Ukraina Oleksandr ”Hasta la Vista” Näkemiin 17
2004 39 Valko-Venäjä Valko-Venäjä Alexandra & Konstantin ”My Galileo” Minun Galileoni 16
40 Andorra Andorra Marta Roure ”Jugarem a estimar-nos” Leikitään rakastavamme toisiamme 6
41 Albania Albania Anjeza Shahini ”The Image of You” Kuva sinusta 18
42 Serbia ja Montenegro Serbia ja Montenegro† Željko Joksimović & Ad Hoc Orchestra ”Lane moje” Rakkaani 2
2005 43 Moldova Moldova Zdob și Zdub ”Boonika Bate Doba” Mummo lyö rumpua 17
44 Bulgaria Bulgaria Kaffe ”Lorraine” − 14
2006 45 Armenia Armenia André ”Without Your Love” Ilman rakkauttasi 14
2007 46 Georgia Georgia Sopo Khalvaši ”Visionary Dream” Näkijän uni 14
47 Montenegro Montenegro Stevan Faddy ”Ajde, kroči” Tule, nouse ylös 12
48 Serbia Serbia Marija Šerifović ”Molitva” Rukous 14
49 Tšekki Tšekki Kabát ”Malá dáma” Pieni rouva 10
2008 50 San Marino San Marino Miodio ”Complice” Rikostoveri 12
51 Azerbaidžan Azerbaidžan Elnur & Samir ”Day After Day” Päivästä päivään 14
2015 52 Australia Australia[62] Guy Sebastian ”Tonight Again” Tämä yö uudestaan 7

Maiden edelliset osallistumiskerrat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2025 Euroviisuihin osallistuu 38 maata. Seuraavassa luettelossa on epäaktiivisten jäsenmaiden viimeisimmät osallistumiskerrat:

Maa Vuosi Esittäjä Kappale
Romania Romania 2023 Theodor Andrei ”D.G.T. (Off and On)”
Pohjois-Makedonia Pohjois-Makedonia 2022 Andrea ”Circles”
Bulgaria Bulgaria 2022 Intelligent Music Project ”Intention”
Venäjä Venäjä 2021 Maniža ”Russian Woman”
Valko-Venäjä Valko-Venäjä 2019 Zena ”Like It”
Unkari Unkari 2019 Joci Pápai ”Az én apám”
Bosnia ja Hertsegovina Bosnia ja Hertsegovina 2016 Dalal Midhat-Talakić & Deen
feat. Ana Rucner & Jala		 ”Ljubav je”
Turkki Turkki 2012 Can Bonomo ”Love Me Back”
Slovakia Slovakia 2012 Max Jason Mai ”Don't Close Your Eyes”
Andorra Andorra 2009 Susanne Georgi ”La teva decisió (Get a Life)”
Monaco Monaco 2006 Séverine Ferrer ”La coco-dance”
Marokko Marokko 1980 Samira Saïd ”Bitaqat hob”

Maiden edelliset kerrat finaalissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2024 finaalissa kilpaili suunnitellun 26 maan sijaan 25 maata.

Seuraavassa luettelossa on muiden maiden viimeisimmät kerrat finaalissa:

Vuosi Valtio Esittäjä Kappale
2023 Belgia Belgia Gustaph ”Because of You”
Australia Australia Voyager ”Promise”
Tšekki Tšekki Vesna ”My Sister’s Crown”
Moldova Moldova Pasha Parfeny ”Soarele și luna”
Puola Puola Blanka ”Solo”
Albania Albania Albina & Familja Kelmendi ”Duje”
2022 Alankomaat Alankomaat S10 "De diepte"
Azerbaidžan Azerbaidžan Nadir Rüstəmli ”Fade To Black”
Romania Romania WRS ”Llámame”
Islanti Islanti Systur ”Með hækkandi sól”
2021 Malta Malta Destiny ”Je me casse”
Venäjä Venäjä Maniža ”Russian Woman”
Bulgaria Bulgaria Victoria ”Growing Up Is Getting Old”
San Marino San Marino Senhit feat. Flo Rida ”Adrenalina”
2019 Pohjois-Makedonia Pohjois-Makedonia Tamara Todevska ”Proud”
Tanska Tanska Leonora ”Love is Forever”
Valko-Venäjä Valko-Venäjä Zena ”Like It”
2018 Unkari Unkari AWS ”Viszlát nyár”
2015 Montenegro Montenegro Knez ”Adio”
2012 Turkki Turkki Can Bonomo ”Love Me Back”
Bosnia ja Hertsegovina Bosnia ja Hertsegovina Maya Sar ”Korake ti znam”
1998 Slovakia Slovakia Katarína Hasprová ”Modlitba”
1980 Marokko Marokko Samira Saïd ”Bitaqat hob”
1979 Monaco Monaco Laurent Vaguener ”Notre vie c’est la musique”

Maiden edelliset kerrat kärkikymmenikössä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kymmenen kärkeen sijoittuminen on Euroviisuissa merkityksellistä. Jokainen osallistujamaa antaa sekä raatien että yleisön äänestyksessä pisteitä kymmenelle parhaalle maalle. Semifinaaleista aina kymmenen parasta maata etenee finaaliin. Yhden semifinaalin aikana (2004–2007) finaaliin pääsi myös edellisvuoden kärkikymmenikkö.

Vuosi Valtio Esittäjä Kappale

2024

Sveitsi Sveitsi Nemo ”The Code”
Kroatia Kroatia Baby Lasagna ”Rim tim tagi dim”
Ukraina Ukraina Alyona Alyona & Jerry Heil ”Teresa & Maria”
Ranska Ranska Slimane ”Mon amour”
Israel Israel Eden Golan ”Hurricane”
Irlanti Irlanti Bambie Thug ”Doomsday Blue”
Italia Italia Angelina Mango ”La noia”
Armenia Armenia Ladaniva ”Jako”
Ruotsi Ruotsi Marcus & Martinus ”Unforgettable”
Portugali Portugali Iolanda ”Grito”

2023

Suomi Suomi Käärijä ”Cha cha cha”
Norja Norja Alessandra ”Queen of Kings”
Belgia Belgia Gustaph ”Because of You”
Viro Viro Alika "Bridges"
Australia Australia Voyager ”Promise”
Tšekki Tšekki Vesna ”My Sister’s Crown”
2022 Iso-Britannia Iso-Britannia Sam Ryder ”Space Man”
Espanja Espanja Chanel ”SloMo”
Serbia Serbia Konstrakta ”In corpore sano”
Moldova Moldova Zdob și Zdub & Frații Advahov ”Trenulețul”
Kreikka Kreikka Amanda Tenfjord ”Die Together”
2021 Islanti Islanti Daði & Gagnamagnið ”10 Years”
Malta Malta Destiny ”Je me casse”
Liettua Liettua The Roop ”Discoteque”
Venäjä Venäjä Maniža ”Russian Woman”
2019 Alankomaat Alankomaat Duncan Laurence ”Arcade”
Pohjois-Makedonia Pohjois-Makedonia Tamara Todevska ”Proud”
Azerbaidžan Azerbaidžan Chingiz ”Truth”
2018 Kypros Kypros Eleni Foureira ”Fuego”
Saksa Saksa Michael Schulte ”You Let Me Walk Alone”
Tanska Tanska Rasmussen ”Higher Ground”
2017 Bulgaria Bulgaria Kristian Kostov ”Beautiful Mess”
Romania Romania Ilinca feat. Alex Florea ”Yodel It!”
Unkari Unkari Joci Pápai ”Origo”
2016 Puola Puola Michał Szpak ”Color of Your Life”
2015 Latvia Latvia Aminata ”Love Injected”
2012 Albania Albania Rona Nishliu ”Suus”
Turkki Turkki Can Bonomo ”Love Me Back”
2011 Bosnia ja Hertsegovina Bosnia ja Hertsegovina Dino Merlin ”Love in Rewind”
Georgia Georgia Eldrine ”One More Day”
2007 Valko-Venäjä Valko-Venäjä Koldun ”Work Your Magic”
2001 Slovenia Slovenia Nuša Derenda ”Energy”
1988 Luxemburg Luxemburg Lara Fabian ”Croire”
1978 Monaco Monaco Caline & Olivier Toussaint ”Les jardins de Monaco”

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pajala, Mari: Erot järjestykseen! Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria. (Väitöskirja, Turun yliopisto. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen tutkimuksia 88) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2006. ISBN 951-39-2583-8 Verkkoversio

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ euroviisu. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  2. ↑ a b How the Eurovision Song Contest works eurovision.tv. Viitattu 27.11.2022.
  3. ↑ a b c Rules European Broadcasting Union. Viitattu 25.12.2018. (englanniksi)
  4. ↑ a b The Origins of Eurovision eurovision.tv. Viitattu 27.11.2022.
  5. ↑ 62000A0185 EUR-Lex. 8.10.2002. EU. Viitattu 25.8.2009.
  6. ↑ Frankfurt 1957 eurovision.tv. Viitattu 8.7.2022.
  7. ↑ Musiikintutkijan analyysi: Euroviisukin uudistuu – modulaatio ei ole enää in yle.fi. Viitattu 17.9.2016.
  8. ↑ Stockholm Revisited Part Two: Technical Production eurovision.tv. Viitattu 12.2.2023.
  9. ↑ Eurovision: More than 180 million people watched contest - and UK recorded biggest audience in years Sky News. Viitattu 12.2.2023.
  10. ↑ Eurovision: everything you need to know - infographic The Guardian. Viitattu 12.2.2023.
  11. ↑ Nearly 200 million people watch Eurovision 2015 eurovision.tv. Viitattu 18.9.2016.
  12. ↑ Eurovision Song Contest attracts 204 million viewers! eurovision.tv. Viitattu 18.9.2016.
  13. ↑ Eurovision 2022: 161 million viewers as online engagement soars! eurovision.tv. Viitattu 8.7.2022.
  14. ↑ Two Semi-Finals to qualify for 2008 Final in Belgrade (Arkistoitu sivu) eurovision.tv. Arkistoitu 13.10.2007. Viitattu 20.2.2020.
  15. ↑ Pajala 2006 s. 36–38
  16. ↑ SVT to 'present artists' in postcards Eurovision.tv. Viitattu 14.5.2016.
  17. ↑ DR to take a close look at artists in 'postcards' Eurovision.tv. Viitattu 14.5.2016.
  18. ↑ How will Eurovision 2015 introduce the entries? Eurovision.tv. Viitattu 14.5.2016.
  19. ↑ Eurovision 2016: Behind the scenes at the postcard shoots wiwibloggs.com. Viitattu 14.5.2016.
  20. ↑ Te Deumin nuotit (Arkistoitu – Internet Archive)
  21. ↑ What is the Eurovision opening music and how long has ‘Te Deum’ featured in the song contest? Classic FM. Viitattu 16.3.2023.
  22. ↑ Eurovision: The Logic of Logos EurovisionWorld. Viitattu 25.2.2022.
  23. ↑ Euroviisut kautta aikojen, s. 9. Suomentanut Anja Lindqvist. Orage AS, 2019. ISBN 978-82-8343-531-3
  24. ↑ John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 83; ISBN 978-951-20-7007-7
  25. ↑ a b Pajala 2006 s. 13
  26. ↑ Eurovision: What is the point of the annual song contest and how did it begin? Independent. Viitattu 3.5.2023.
  27. ↑ Eurovision: A Tradition of International Song MyHeritage Blog. Viitattu 3.5.2023.
  28. ↑ Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1957 Viisukuppila.fi. Viitattu 17.9.2016.
  29. ↑ Selecting a Host City for the Eurovision Song Contest Karlos International. Viitattu 8.7.2022.
  30. ↑ Naples 1965 eurovision.tv. Viitattu 27.11.2022.
  31. ↑ EBU: San Marino song lyrics in breach of Rules eurovision.tv. 18.3.2012. Viitattu 3.12.2020. (englanniksi)
  32. ↑ Ossi Runne andtheconductoris.eu. Viitattu 7.11.2018.
  33. ↑ a b The history of live music in the Eurovision Song Contest andtheconductoris.eu. Viitattu 17.9.2016.
  34. ↑ John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 149; ISBN 978-951-20-7007-7
  35. ↑ Jerusalem 1999 eurovision.tv. Viitattu 3.5.2023.
  36. ↑ Changes announced to ensure Eurovision comes "back for good" eurovision.tv. Viitattu 23.6.2020.
  37. ↑ Euroviisujen lauluraitoihin tehtiin sääntömuutos koronan takia - fanit tyrmistyivät voice.fi. Viitattu 23.6.2020.
  38. ↑ Eurovision 2022: Pre-Recorded Backing Vocals Remain After Trial in Rotterdam Eurovoix. Viitattu 15.9.2021.
  39. ↑ Eurovision 2023: Pre-Recorded Backing Vocals Remain Eurovoix. Viitattu 26.8.2022.
  40. ↑ Musical directors andtheconductoris.eu. Viitattu 9.3.2018.
  41. ↑ Kokkonen, Yrjö: Huijausyritys Euroviisuissa vahvistui 6.2.2014. yle.fi. Viitattu 10.2.2017.
  42. ↑ Cahill, William: Discuss: Do you think Lebanon should "return" to Eurovision? wiwibloggs.com. Viitattu 10.2.2017.
  43. ↑ Morocco eurovision.tv. Viitattu 20.3.2020.
  44. ↑ Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1977 Viisukuppila.fi. Viitattu 17.9.2016.
  45. ↑ Tunisia will not participate ”in the forseeable future” 20.7.2007. ESCToday. Viitattu 17.4.2021.
  46. ↑ Muistathan: Eurovision laulukilpailu 2005 Viisukuppila.fi. Viitattu 17.9.2016.
  47. ↑ John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 109; ISBN 978-951-20-7007-7
  48. ↑ Malta 1991: Georgina & Paul Giordimaina – Could it be Viisukuppila.fi. Viitattu 18.9.2016.
  49. ↑ Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1992 Viisukuppila.fi. Viitattu 18.9.2016.
  50. ↑ Möttölä, Marjatta: Itämeren yleisradioyhtiöt tiivistävät yhteyksiään. Helsingin Sanomat, 6.6.1992.
  51. ↑ Millstreet 1993 eurovision.tv. Viitattu 4.2.2023.
  52. ↑ Asko Murtomäki: Finland 12 points! - Suomen euroviisut. Kustannusyhtiö Teos 2007, s. 172; ISBN 978-951-851-106-2
  53. ↑ Rules of the 42nd Eurovision Song Contest 1997 (Arkistoitu sivu) Radio Telefís Éireann. Arkistoitu 9.11.1999. Viitattu 5.2.2023.
  54. ↑ Asko Murtomäki: Finland 12 points! - Suomen euroviisut. Kustannusyhtiö Teos 2007, s. 198; ISBN 978-951-851-106-2
  55. ↑ Asko Murtomäki: Finland 12 points! - Suomen euroviisut. Kustannusyhtiö Teos 2007, s. 182; ISBN 978-951-851-106-2
  56. ↑ John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 157; ISBN 978-951-20-7007-7
  57. ↑ 43 nations on 2011 participants list! eurovision.tv. Viitattu 4.2.2023.
  58. ↑ EBU confirms new Eurovision Song Contest format ESCToday. 29.1.2003. Viitattu 3.12.2020.
  59. ↑ 43 maata ilmoittautunut Helsingin Euroviisuihin (Arkistoitu sivu) Yleisradio. Arkistoitu 20.5.2007. Viitattu 6.3.2022.
  60. ↑ 42 maata varmistanut osallistumisensa vuoden 2007 Euroviisuihin (Arkistoitu sivu) Yleisradio. Arkistoitu 20.5.2007. Viitattu 6.3.2022.
  61. ↑ TV Committee approves plan - Eurovision: 2 semi finals confirmed! (Arkistoitu sivu) 28.9.2007. ESCToday. Arkistoitu 11.10.2007. Viitattu 18.1.2021.
  62. ↑ a b Siim, Jarmo: Australia to compete in the 2015 Eurovision Song Contest Eurovision.tv. Viitattu 10.2.2015. (englanniksi)
  63. ↑ Australia to make Eurovision Song Contest return in 2016 EBU. Viitattu 6.3.2022.
  64. ↑ Repo, Juha: Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1975 viisukuppila.fi. 14.11.2010. Viitattu 2.11.2017.
  65. ↑ Biggest change to Eurovision Song Contest voting since 1975 eurovision.tv. 18.2.2016. Viitattu 19.5.2018. (englanniksi)
  66. ↑ Vanha-Majamaa, Anton: Euroviisujen äänestys muuttuu – finalistit valitaan jatkossa pelkillä yleisöäänillä Yle Uutiset. 22.11.2022. Viitattu 31.3.2023.
  67. ↑ a b c Voting changes announced for Eurovision Song Contest 2023 eurovision.tv. 22.11.2022. Viitattu 31.3.2023. (englanniksi)
  68. ↑ a b Voting systems in Eurovision history Eurovisionworld. 18.4.2017. Viitattu 3.3.2023.
  69. ↑ John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 148; ISBN 978-951-20-7007-7
  70. ↑ Asko Murtomäki: Finland 12 points! - Suomen euroviisut. Kustannusyhtiö Teos 2007, s. 184; ISBN 978-951-851-106-2
  71. ↑ Cheating at the Eurovision Song Contest 2002? ESCToday. 6.5.2003. Viitattu 3.3.2023.
  72. ↑ Asko Murtomäki: Finland 12 points! - Suomen euroviisut. Kustannusyhtiö Teos 2007, s. 203, 210; ISBN 978-951-851-106-2
  73. ↑ Eurovision Song Contest app launched! eurovision.tv. Viitattu 18.2.2017.
  74. ↑ Athens 2006 eurovision.tv. Viitattu 2.11.2017.
  75. ↑ Martin Österdahl Discusses Potential Changes To Eurovision Song Contest Eurovoix. Viitattu 31.3.2023.
  76. ↑ EBU restores televoting window as from 2012 eurovision.tv. 29.6.2011. Viitattu 29.4.2024.
  77. ↑ Major changes for Malmö: Big Five & Sweden perform LIVE in Semi-Finals and you can vote for longer eurovision.tv. 11.3.2024. Viitattu 29.4.2024.
  78. ↑ Amsterdam 1970 eurovision.tv. Viitattu 18.5.2018. (englanniksi)
  79. ↑ John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 43; ISBN 978-951-20-7007-7
  80. ↑ Lausanne 1989 eurovision.tv. Viitattu 18.5.2018. (englanniksi)
  81. ↑ John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 127; ISBN 978-951-20-7007-7
  82. ↑ Zitting, Marianne: Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1991 viisukuppila.fi. 7.11.2010. Viitattu 2.11.2017.
  83. ↑ ESC 2003 Organization ESCKaz. 20.11.2002. Viitattu 3.12.2020.
  84. ↑ Riga 2003 eurovision.tv. Viitattu 3.12.2020.
  85. ↑ An Alternate Universe: Eurovision 2017 Under the Old Voting System escxtra.com. 14.5.2017. Arkistoitu 12.6.2017. Viitattu 21.3.2018. (englanniksi)
  86. ↑ Asiantuntijaraadeille 50 prosentin valta myös semifinaaleissa 12.10.2009. Yleisradio. Viitattu 5.12.2021.
  87. ↑ Jon Ola Sand to step down as Executive Supervisor after Rotterdam 2020 eurovision.tv. 30.9.2019. Viitattu 4.10.2020.
  88. ↑ Repo, Juha: Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1964 viisukuppila.fi. 12.9.2010. Viitattu 25.12.2017.
  89. ↑ Martin Österdahl new Eurovision Song Contest Executive Supervisor eurovision.tv. 20.1.2020. Viitattu 20.2.2020.
  90. ↑ Executive Supervisor eurovision.tv. Arkistoitu 26.10.2020. Viitattu 5.12.2021.
  91. ↑ Logos and Artwork (Arkistoitu sivu) eurovision.tv. Arkistoitu 29.11.2023. Viitattu 29.11.2023.
  92. ↑ 'United By Music' chosen as permanent Eurovision slogan eurovision.tv. 14.11.2023. Viitattu 29.11.2023.
  93. ↑ a b c Winners eurovision.tv. Arkistoitu 12.5.2018. Viitattu 5.12.2021. (englanniksi)
  94. ↑ Vuonna 1969 voitto jaettiin neljän maan kesken, koska säännöissä ei mainittu tasapeliä.
  95. ↑ Euroviisut perutaan koronatilanteen takia Yle Uutiset. 18.3.2020. Viitattu 28.1.2021.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kaivanto, Petri & Leskelä, Ari: Suomen euroviisut kautta aikojen. Helsinki: F-kustannus, 2007. ISBN 978-952-461-122-0
  • Kennedy O’Connor, John: Euroviisut: Virallinen historia. ((The Eurovision Song Contest: The Official History, 2005.) Suomentanut Maria Lyytinen) Helsingissä: Ajatus, 2007. ISBN 978-951-20-7007-7
  • Loivamaa, Ismo & Seitajärvi, Juha: Euroviisutriviaa vuosi vuodelta. Helsinki: Helmi, 2007. ISBN 951-556-119-1
  • Murtomäki, Asko: Finland 12 points!. Helsinki: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-106-2
  • Pajala, Mari: Erot järjestykseen! Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria. (Väitöskirja: Turun yliopisto) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, nykykulttuurin tutkimuskeskus, 2006. ISBN 951-39-2583-8 Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Pajala, Mari: ”Epätelevisionomaista spektaakkelitelevisiota? Eurovision laulukilpailu 1960-luvun suomalaisessa televisioympäristössä”, Television viisi vuosikymmentä, s. 292–308. SKS, 2007. ISBN 978-951-746-939-5

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Euroviisujen teemasivu
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eurovision laulukilpailu.
Eurovision laulukilpailun voittajat
1950–luku
1960–luku
1970–luku
1980–luku
1990–luku
2000–luku
2010–luku
2020–luku
Eurovision laulukilpailu
Maat
AktiivisetAlankomaat · Albania · Armenia · Australia · Azerbaidžan · Belgia · Espanja · Georgia · Irlanti · Islanti · Israel · Italia · Itävalta · Kreikka · Kroatia · Kypros · Latvia · Liettua · Luxemburg · Malta · Moldova · Montenegro · Norja · Portugali · Puola · Ranska · Ruotsi · Saksa · San Marino · Serbia · Slovenia · Suomi · Sveitsi · Tanska · Tšekki · Ukraina · Viro · Yhdistynyt kuningaskunta
EpäaktiivisetAndorra · Bosnia ja Hertsegovina · Bulgaria · Marokko · Monaco · Pohjois-Makedonia · Romania · Slovakia · Turkki · Unkari · Valko-Venäjä · Venäjä
EntisetJugoslavia · Serbia ja Montenegro
Epäonnistuneet yrityksetKazakstan · Kosovo · Libanon · Liechtenstein · Neuvostoliitto · Qatar · Tunisia
Kilpailut vuosittain
1950-luku1956 · 1957 · 1958 · 1959
1960-luku1960 · 1961 · 1962 · 1963 · 1964 · 1965 · 1966 · 1967 · 1968 · 1969
1970-luku1970 · 1971 · 1972 · 1973 · 1974 · 1975 · 1976 · 1977 · 1978 · 1979
1980-luku1980 · 1981 · 1982 · 1983 · 1984 · 1985 · 1986 · 1987 · 1988 · 1989
1990-luku1990 · 1991 · 1992 · 1993 · 1994 · 1995 · 1996 · 1997 · 1998 · 1999
2000-luku2000 · 2001 · 2002 · 2003 · 2004 · 2005 · 2006 · 2007 · 2008 · 2009
2010-luku2010 · 2011 · 2012 · 2013 · 2014 · 2015 · 2016 · 2017 · 2018 · 2019
2020-luku2020 · 2021 · 2022 · 2023 · 2024 · 2025
Yliviivattu vuosiluku tarkoittaa, että kilpailua ei järjestetty kyseisenä vuonna.
Isäntäkaupungit
1950–Lugano · Frankfurt · Hilversum · Cannes
1960–Lontoo · Cannes · Luxemburg · Lontoo · Kööpenhamina · Napoli · Luxemburg · Wien · Lontoo · Madrid
1970–Amsterdam · Dublin · Edinburgh · Luxemburg · Brighton · Tukholma · Haag · Lontoo · Pariisi · Jerusalem
1980–Haag · Dublin · Harrogate · München · Luxemburg · Göteborg · Bergen · Bryssel · Dublin · Lausanne
1990–Zagreb · Rooma · Malmö · Millstreet · Dublin · Dublin · Oslo · Dublin · Birmingham · Jerusalem
2000–Tukholma · Kööpenhamina · Tallinna · Riika · Istanbul · Kiova · Ateena · Helsinki · Belgrad · Moskova
2010–Oslo · Düsseldorf · Baku · Malmö · Kööpenhamina · Wien · Tukholma · Kiova · Lissabon · Tel Aviv
2020–Rotterdam · Rotterdam · Torino · Liverpool · Malmö · Basel
Yliviivattu kaupunki tarkoittaa, että kilpailua ei järjestetty kyseisenä vuonna.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eurovision_laulukilpailu&oldid=22891932”