Belgia Eurovision laulukilpailussa
Belgia | |
---|---|
Paikallinen TV-asema | VRT, RTBF |
Toiminut isäntämaana | 1987 |
Esiintymiset | |
Esiintymiskerrat | 62 |
Ensiesiintyminen | 1956 |
Paras sijoitus | 1. (1986) |
Huonoin sijoitus | 25. (1993) |
Paras pistemäärä | 217 (2015) |
Huonoin pistemäärä | 0 |
Viimeinen sija | 8 (1961, 1962, 1965, 1973, 1979, 1985, 1993, 2000) |
Ilman pisteitä | 2 (1962, 1965) |
Belgia osallistui Eurovision laulukilpailuun ensimmäistä kertaa vuonna 1956, joten se on yksi sen alkuperäisistä osallistujamaista. Belgia on voittanut kilpailut kerran, vuonna 1986. Viimeiseksi maa on tullut peräti kahdeksan kertaa, vuosina 1961, 1962, 1965, 1973, 1979, 1985, 1993 ja 2000.
Belgian Flanderin yleisradioyhtiö VRT ja Vallonian yleisradioyhtiö RTBF lähettävät edustajan kilpailuun vuorovuosin. Perinteisesti flaamien edustaja on esiintynyt hollanniksi ja vallonien ranskaksi, mutta kielisäännön vapautumisen jälkeen tavallisin laulukieli on ollut englanti. Onpa Urban Trad jopa saavuttanut vuonna 2003 toisen sijan mielikuvituskielellä laulamalla.
Edustuskappaleet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vanha pistejärjestelmä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosi | Artisti | Kappale | Sijoitus | Pisteet | Pisteytysjärjestelmä |
---|---|---|---|---|---|
1956 | Fud Leclerc | "Messieurs les noyés de la Seine" | - | - | Kullakin televisioyhtiöllä oli kaksi tuomaria kilpailupaikalla. Äänestystapa on tuntematon. |
1956 | Mony Marc | "Le plus beau jour de ma vie" | - | - | |
1957 | Bobbejaan Schoepen | "Straatdeuntje" | 8 | 5 | Kunkin televisioyhtiön tuomaristossa oli 10 jäsentä. Jokainen antoi 1 pisteen parhaimmaksi katsomalleen laululle. |
1958 | Fud Leclerc | "Ma petite chatte" | 5 | 8 | |
1959 | Bob Benny | "Hou toch van mij" | 6 | 9 | |
1960 | Fud Leclerc | "Mon amour pour toi" | 6 | 9 | |
1961 | Bob Benny | "September, gouden roos" | 15 | 1 | |
1962 | Fud Leclerc | "Ton nom" | 13 | 0 | Kullakin televisioyhtiöllä käytössään pisteet 3-2-1 kolmelle parhaimmaksi katsomalleen laululle. |
1963 | Jacques Raymond | "Waarom?" | 10 | 4 | Kunkin televisioyhtiön tuomaristolla oli käytössään pisteet 5-4-3-2-1. |
1964 | Robert Cogoi | "Près de ma rivière" | 10 | 2 | 10-henkisten tuomaristojen käytössä olivat pisteet 5-3-1. |
1965 | Lize Marke | "Als het weer lente is" | 15 | 0 | |
1966 | Tonia | "Un peu de poivre, un peu de sel" | 4 | 14 | |
1967 | Louis Neefs | "Ik heb zorgen" | 7 | 8 | Kullakin televisioyhtiöllä käytössään vapaavalintaisesti 10 pistettä. Tästä vuodesta alkaen tuomaristoissa piti olla puolet alle ja puolet yli 30-vuotiaita. |
1968 | Claude Lombard | "Quand tu reviendras" | 7 | 8 | |
1969 | Louis Neefs | "Jennifer Jennings" | 7 | 10 | |
1970 | Jean Vallée | "Viens l'oublier" | 8 | 5 | Kunkin televisioyhtiön tuomaristossa oli 10 jäsentä. Jokainen antoi 1 pisteen parhaimmaksi katsomalleen laululle. |
1971 | Lily Castel & Jacques Raymond | "Goeiemorgen, morgen" | 14 | 68 | Kunkin televisioyhtiön kahden tuomarin oli annettava jokaiselle laululle pisteitä arvosteluasteikolla 5-1. |
1972 | Serge & Christine Ghisoland | "À la folie ou pas du tout" | 17 | 55 | |
1973 | Nicole & Hugo | "Baby, Baby" | 17 | 58 | |
1974 | Jacques Hustin | "Fleur de liberté" | 9 | 10 | Kullakin televisioyhtiöllä oli käytössään yhteensä 10 pistettä. Minimi oli 1, maksimi 5. |
Nykyinen pistejärjestelmä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1975 kehitettiin uusi äänestyskäytäntö. Jokaisesta osallistujavaltiosta annetaan ääniä 10 parhaimmalle esitykselle. Parhaalle esitykselle annetaan 12 pistettä, toiselle 10 pistettä ja seuraaville pisteet 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2 ja 1.
Kaksivaiheinen loppukilpailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2003 EBU:ssa päätettiin muuttaa laulukilpailun rakennetta. Semifinaali ja finaali käytiin kahtena eri päivänä ja laulukilpailuun voi osallistua korkeintaan 40 valtiota. Kansainvälisessä finaalissa suora finaalipaikka on edellisenä vuonna 10 parhaiten menestyneellä valtiolla sekä suurimmilla laulukilpailun rahoittajamailla Saksalla, Ranskalla, Espanjalla ja Isolla-Britannialla. Ne valtiot, jotka eivät päässeet suoraan finaaliin, kilpailevat finaalipaikasta semifinaalissa. 10 parhaiten menestynyttä valtiota semifinaalissa pääsevät finaaliin.
Vuosi | Esittäjä | Laulu | Finaali | Semifinaali | ||
Sijoitus | Pisteet | Sijoitus | Pisteet | |||
2004 | Xandee | "1 Life" | 22 | 7 | X | X |
2005 | Nuno Resende | "Le grand soir" | X | X | 22 | 29 |
2006 | Kate Ryan | "Je t’adore" | X | X | 12 | 69 |
2007 | The KMG's | "Love Power" | X | X | 26 | 14 |
Kaksi semifinaalia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2008 päätettiin ottaa käyttöön kahden semifinaalin järjestelmä, jossa suurimmat rahoittajamaat ja edellisen vuoden voittaja ovat automaattisesti finaalissa. Kaikki muut valtiot kilpailevat finaalipaikasta kahdessa semifinaalissa, joista jatkoon pääsee yhteensä 20 maata. Vuosina 2004–2010 Espanja, Iso-Britannia, Ranska ja Saksa pääsivät automaattisesti finaaliin. Italia palasi kisoihin vuonna 2011 ja isona rahoittajamaana on automaattisesti finaalissa.[1]
Vuosi | Esittäjä | Laulu | Finaali | Semifinaali | ||
Sijoitus | Pisteet | Sijoitus | Pisteet | |||
2008 | Ishtar | "O Julissi" | X | X | 17 | 16 |
2009 | Patrick Ouchène | "Copycat" | X | X | 17 | 1 |
2010 | Tom Dice | "Me and My Guitar" | 6 | 143 | 1 | 167 |
2011 | Witloof Bay | "With Love Baby" | X | X | 11 | 53 |
2012 | Iris | "Would You?" | X | X | 17 | 16 |
2013 | Roberto Bellarosa | "Love Kills" | 12 | 71 | 5 | 75 |
2014 | Axel Hirsoux | "Mother" | X | X | 14 | 28 |
2015 | Loïc Nottet | "Rhythm Inside" | 4 | 217 | 2 | 149 |
Uusi pisteidenlaskujärjestelmä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2016 otettiin käyttöön uusi pisteidenlaskujärjestelmä, jolla halutaan pitää jännitys loppuun asti. Ennen vuotta 2016 voittaja saattoi selvitä jo hyvin varhaisessa vaiheessa pisteidenlaskua. Tämän ja usein moititun pisteiden vääristymisen takia haluttiin antaa molemmille äänestysryhmille täysin oma valta, joten pisteet jaettiin. Uudessa systeemissä jokaisen osallistujamaan raadit antavat pisteet 1-8, 10 ja 12. Sen jälkeen puhelinäänet julistetaan könttäsummina. Näin ollen voittaja selviää vasta kun eniten puhelinääniä saanut maa saa pisteet.
Vuosi | Esittäjä | Laulu | Finaali | Semifinaali | Huom. | ||
Sijoitus | Pisteet | Sijoitus | Pisteet | ||||
2016 | Laura Tesoro | "What’s the Pressure" | 10 | 181 | 3 | 274 | |
2017 | Blanche | "City Lights" | 4 | 363 | 4 | 165 | |
2018 | Sennek | "A Matter of Time" | X | X | 12 | 91 | Kappale ei läpäissyt semifinaalia. |
2019 | Eliot | "Wake Up" | X | X | 13 | 70 | Kappale ei läpäissyt semifinaalia. |
2020 | Hooverphonic | "Release Me" | Euroviisut peruttiin koronaviruspandemian vuoksi. | ||||
2021 | Hooverphonic | "The Wrong Place" | 19 | 74 | 9 | 117 | |
2022 | Jérémie Makiese | "Miss You" | 19 | 64 | 8 | 151 | |
2023 | Gustaph | "Because of You" | 7 | 182 | 8 | 90 | |
2024 | Mustii | "Before the Party’s Over" | – | – | 13 / 16 | 18 | Kappale ei läpäissyt semifinaalia. |
Kapellimestarit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosina 1956–1998 Eurovision laulukilpailussa lauluja säesti suuri viihdeorkesteri jousineen, puhaltimineen ja komppiryhmineen. Jokainen maa lähetti kilpailuun oman kapellimestarin, joka vastasi laulun sovituksesta ison orkesterin säestämänä.[2] Belgian kappaleet esitettiin ilman orkesterisäestystä vuosina 1980 ja 1998.
Belgian kapellimestarit 1956–1996 | |||
Vuosi | Nimi | ||
---|---|---|---|
1956 | Léo Souris | ||
1957 | Willy Berking (kilpailun saksalainen pääkapellimestari) | ||
1958 | Dolf van der Linden (kilpailun hollantilainen pääkapellimestari) | ||
1959 | Francis Bay | ||
1960 | Henri Segers | ||
1961 | Francis Bay | ||
1962 | Henri Segers | ||
1963 | Francis Bay | ||
1964 | Henri Segers | ||
1965 | Gaston Nuyts | ||
1966 | Jean Roderes (kilpailun luxemburgilainen pääkapellimestari) | ||
1967 | Francis Bay | ||
1968 | Henri Segers | ||
1969 | Francis Bay | ||
1970 | Jack Say | ||
1971 | Francis Bay | ||
1972 | Henri Segers | ||
1973 | Francis Bay | ||
1974 | Pierre Chiffre | ||
1975 | Francis Bay | ||
1976 | Michel Bernholc | ||
1977 | Alyn Ainsworth | ||
1978 | Jean Musy | ||
1979 | Francis Bay | ||
1981 | Giuseppe Marchese | ||
1982 | Jack Say | ||
1983 | Freddy Sunder | ||
1984 | Jo Carlier | ||
1985 | Curt-Eric Holmquist (kilpailun ruotsalainen pääkapellimestari) | ||
1986 | Jo Carlier | ||
1987 | Freddy Sunder | ||
1988 | Daniel Willem | ||
1989 | Freddy Sunder | ||
1990 | Rony Brack | ||
1991 | Roland Verlooven | ||
1992 | Frank Fievez | ||
1993 | Bert Candries | ||
1995 | Alec Mansion | ||
1996 | Bob Porter |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ 43 nations on 2011 participants list! eurovision.tv. 31.12.2010. Viitattu 9.9.2018.
- ↑ Facts & figures eurovision.tv. eurovision.tv. Viitattu 17.3.2018. (englanniksi)
- ↑ Detailed overview: conductors for Belgium andtheconductoris.eu. Viitattu 17.3.2018.
Aktiiviset |
Alankomaat · Albania · Armenia · Australia · Azerbaidžan · Belgia · Espanja · Georgia · Irlanti · Islanti · Israel · Italia · Itävalta · Kreikka · Kroatia · Kypros · Latvia · Liettua · Luxemburg · Malta · Moldova · Montenegro · Norja · Portugali · Puola · Ranska · Ruotsi · Saksa · San Marino · Serbia · Slovenia · Suomi · Sveitsi · Tanska · Tšekki · Ukraina · Viro · Yhdistynyt kuningaskunta |
---|---|
Epäaktiiviset |
Andorra · Bosnia ja Hertsegovina · Bulgaria · Marokko · Monaco · Pohjois-Makedonia · Romania · Slovakia · Turkki · Unkari · Valko-Venäjä · Venäjä |
Entiset | |
Epäonnistuneet yritykset |
Kazakstan · Kosovo · Libanon · Liechtenstein · Neuvostoliitto · Qatar · Tunisia |
1950-luku | |
---|---|
1960-luku |
1960 · 1961 · 1962 · 1963 · 1964 · 1965 · 1966 · 1967 · 1968 · 1969 |
1970-luku |
1970 · 1971 · 1972 · 1973 · 1974 · 1975 · 1976 · 1977 · 1978 · 1979 |
1980-luku |
1980 · 1981 · 1982 · 1983 · 1984 · 1985 · 1986 · 1987 · 1988 · 1989 |
1990-luku |
1990 · 1991 · 1992 · 1993 · 1994 · 1995 · 1996 · 1997 · 1998 · 1999 |
2000-luku |
2000 · 2001 · 2002 · 2003 · 2004 · 2005 · 2006 · 2007 · 2008 · 2009 |
2010-luku |
2010 · 2011 · 2012 · 2013 · 2014 · 2015 · 2016 · 2017 · 2018 · 2019 |
2020-luku |
1950– | |
---|---|
1960– |
Lontoo · Cannes · Luxemburg · Lontoo · Kööpenhamina · Napoli · Luxemburg · Wien · Lontoo · Madrid |
1970– |
Amsterdam · Dublin · Edinburgh · Luxemburg · Brighton · Tukholma · Haag · Lontoo · Pariisi · Jerusalem |
1980– |
Haag · Dublin · Harrogate · München · Luxemburg · Göteborg · Bergen · Bryssel · Dublin · Lausanne |
1990– |
Zagreb · Rooma · Malmö · Millstreet · Dublin · Dublin · Oslo · Dublin · Birmingham · Jerusalem |
2000– |
Tukholma · Kööpenhamina · Tallinna · Riika · Istanbul · Kiova · Ateena · Helsinki · Belgrad · Moskova |
2010– |
Oslo · Düsseldorf · Baku · Malmö · Kööpenhamina · Wien · Tukholma · Kiova · Lissabon · Tel Aviv |
2020– |