Te Deum (Charpentier)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Musiikkinäytteet

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Charpentier'n Te Deum (H. 146) on polyfoninen motetti, jonka Marc-Antoine Charpentier sävelsi todennäköisesti vuosien 1688 ja 1698 välisenä aikana hänen toimiessaan Saint-Louis'n jesuiittakirkossa Pariisissa musiikin johtajana.[1] On arveltu, että teos esitettiin ensimmäisen kerran voitonjuhlissa Steinkirkin taistelun jälkeen elokuussa 1692. Nykyään teoksen instrumentaalinen alkusoitto tunnetaan parhaiten Euroopan yleisradiounionin ja erityisesti Eurovision laulukilpailun tunnussävelmänä.

Te Deum ("Sinulle, Jumala") on varhaiskristilliseltä ajalta peräisin oleva hymni, jonka sanoihin on olemassa useita sävelmiä. Charpentier sävelsi sen sanoihin kuusi sävellystä, joista kuitenkin vain neljä on säilynyt.[1]

Rakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Te Deum on sävelletty solisteille, kuorolle ja säestäville soittimille, ja se käsittää seuraavat osuudet:

\version "2.14.2" \header { tagline = ##f } upper = \relative c'' { \set Staff.midiInstrument = "trumpet" \clef treble \key d \major \time 2/2 \tempo 2 = 65 \partial 4 a4 d d8 e fis4 d a'2 fis4.\prall fis8 g4 a8 g fis g a4 e8 d e fis e4 a, d d8 e fis4 d a'2 fis4.\prall fis8 g a fis g e4.\prall d8 d2. \bar "||" } lower = \relative c { \set Staff.midiInstrument = "church organ" \clef bass \key d \major \partial 4 d4 d2 d4 d cis a d4. d8 g,4 g d'8 e fis g a2 a8 g fis e d2 d4 d cis a d4. d8 g4 d a' a, d2. } \score { \new PianoStaff << \new Staff = "upper" \upper \new Staff = "lower" \lower >> \layout { \context { \Score \remove "Metronome_mark_engraver" } } \midi { } }
  • Te Deum laudamus ("Sinua Jumala ylistämme") (basso, soolo)
  • Te aeternum Patrem ("Sinua, iankaikkinen Isä") (kuoro ja SSAT-solisti)
  • Pleni sunt caeli et terra ("Täydet ovat taivaat ja maa") (kuoro)
  • Te per orbem terrarum ("Sinua kaikkialla maan päällä") (trio, ATB)
  • Tu devicto mortis aculeo ("Sinä kukistit kuoleman vallan") (kuoro, bassosolisti)
  • Te ergo quaesumus (sopraano, soolo)
  • Aeterna fac cum sanctis tuis ("Vie ikuiseen pyhien joukkoon") (kuoro)
  • Dignare, Domine ("Varjele, Herra") (duo, SB)
  • Fiat misericordia tua ("Sinun laupeutesi olkoon yllämme") (trio, SSB)
  • In te, Domine, speravi ("Sinuun, Herra, me turvaamme") (kuoro ja ATB-trio)

Teos on sävelletty D-duurissa, jota Charpentier piti "kirkkaana ja hyvin sotaisena".[1] Instrumentaalinen rondomuotoinen alkusoitto edeltää ensimmäistä laulettua osaa, jota johtaa bassosolisti. Kuoro ja muut solistit tulevat mukaan vähitellen. Charpentier'n tarkoituksena ilmeisesti oli orkesteroida teos latinankielisen tekstin perinteisen tulkinnan mukaan. Niinpä kuoro on etusijalla hymnin ensimmäisessä pääosassa, säepareissa 1–13[1][3] jotka ovat Jumalan ylistystä ja muodostavat teoksen taivaallisen ulottuvuuden[1], kun taas toisessa pääosassa, Kristukselle omistetuissa säepareissa 14–19[3] (ajallinen ulottuvuus), etusijalla ovat solistit.[1] Hymnin viimeisessä osassa (säepareissa 20–29), jonka sanat perustuvat psalmeihin[3], solistit ja kuoro vuorottelevat, ja lopulta päätösosana on kuorolle sävelletty laajamuotoinen fuuga, jonka keskellä on myös lyhyt trio-osuus solisteille.[1]

Soitinnus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teos on sävelletty viidelle solistille (SSATB) ja kuorolle (SATB), joita säestävään orkesteriin kuuluu kaksi määrittämätöntä puhallinta tai huilua, kaksi oboeta, kaksi trumpettia, joista toinen soi unisonossa patarumpujen kanssa, patarummut, kaksi viulua, kaksi alttoviulua ja jokin bassosoitin, basso continuo.

Basso continuo -osuudet voitiin soittaa monella eri soittimella. Tyypillisiä ranskalaisessa barokkimusiikissa käytettyjä continuo-soittimia olivat esimerkiksi basse de violon, sellon kaltainen suurikokoinen soitin, joka teoksia esitettäessä nykyisin usein korvataan sellolla, sekä urut, cembalo, bassogamba ja fagotti. Myös serpenttejä käytettiin Ranskassa 1600-luvulla usein toistamaan kuorojen bassosävelmiä.

Orkesteri kokonaisuudessaan esiintyy lähinnä vain neljässä osuudessa, joissa kaikki korkeaääniset puhaltimet ja viulut soittavat samaa melodiaa, kun taas laulettuja soolo-osuuksia säestetään kerrallaan vain kolmella soittimella, jotka ovat kaksi huilua ja basso continuo tai kaksi viulua ja basso continuo.

Populaarikulttuurissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sen jälkeen kun ranskalainen musiikkitieteilijä Carl de Nys vuonna 1953 löysi tämän unohduksissa olleen teoksen, sen instrumentaalinen preludi, Marche en rondeau, valittiin vuonna 1954 Euroopan yleisradiounionin (EBU) tunnussäveleksi, joka soitetaan sen lähetysten alussa.[2] Guy Lambertin ja Louis Martinin sovittamana se on tullut tunnetuksi ennen kaikkea Eurovision laulukilpailusta, mutta se on 60 vuoden kuluessa soitettu useiden muidenkin EBU:n ohjelmien kuten esimerkiksi Jeux Sans Frontières'n yhteydessä.[4], ja siitä on tullut Charpentier'n tunnetuin teos.

Te Deumin alkusoittoa käytettiin johdantona Bud Greenspanin olympiakisoja esittävissä elokuvissa. Osa siitä soitettiin myös kuningas Rikhardin kruunajaisia esittävässä osuudessa vuoden 1995 elokuvassa Richard III.

Alkusoitto esitettiin myös televisiosarjassa Outlander – Matkantekijä kohtauksessa, joka esittää Ranskan kuningas Ludvig XV:tä Versaillesin palatsissa vuonna 1744.

Sävelmä on tullut tunnetuksi myös ”United”-nimisenä lauluna, jonka sanoittivat Drafi Deutscher, Marcel Stellman ja Marin Binder.[5] Suomessa laulu tunnetaan Vexi Salmen suomentamana nimellä ”Kun rakkaus voittaa”[5], ja sen on laulanut levylle Matti Siitonen (Fredi) vuonna 1972.[6]

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Te Deum (Charpentier)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Marc Antoine Charpentier: Te Deum (H. 146). Vocal score, s. v-viii. (englanniksi kääntänyt Steve Taylor) Kassel: Börenreiter Verlag, 2004.
  2. ↑ a b Johan Forsnäs: Signifying europe, s. 187. Bristol: Intellect Press. ISBN 9781841505213 Teoksen verkkoversio.
  3. ↑ a b c Otavan iso musiikkitietosanakirja, 5. osa (Raphael–Öttingen), s. 440. Otava, 1979. ISBN 951-1-05295-0
  4. ↑ Catherine Cessac: Les manuscrits autographes de Marc-Antoine Charpentier, s. 6. Wavre: Mardaga, 2007. ISBN 9782870099414 Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ a b Aapeli Vuoristo (toim.): ”Kun rakkaus voittaa”, Suuri toivelaulukirja 7, s. 96–97. Fazer Musiikki, 1988. ISBN 951-643-710-9
  6. ↑ Kun rakkaus voittaa - 20 suosikkia Fono.fi (äänitetietokanta). Viitattu 28.4.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Te_Deum_(Charpentier)&oldid=22864347”