Italia Eurovision laulukilpailussa
| Italia | |
|---|---|
 |
|
| Paikallinen TV-asema | RAI |
| Toiminut isäntämaana | 1965, 1991, 2022 |
| Esiintymiset | |
| Esiintymiskerrat | 48 |
| Ensiesiintyminen | 1956 |
| Paras sijoitus | 1. (1964, 1990, 2021) |
| Huonoin sijoitus | 21. (2014) |
| Paras pistemäärä | 524 (2021) |
| Huonoin pistemäärä | 0 (1966) |
| Viimeinen sija | 1 (1966) |
| Ilman pisteitä | 1 (1966) |
Italia osallistui Eurovision laulukilpailuun ensimmäistä kertaa vuonna 1956. Se piti 13 vuoden tauon vuosien 1997 ja 2011 välillä. Sitä ennen maa oli jättänyt välistä vuosien 1981, 1982, 1986, 1994, 1995 ja 1996 kilpailut.
Italia on voittanut Eurovision laulukilpailun kolmesti. Parhaan pistemäärän maalle toi vuoden 2021 edustaja Måneskin kappaleella ”Zitti e buoni”. Maa keräsi 524 pistettä voittaen kilpailun.[1]
Italian edustuskappaleet ovat olleet kokonaan italiankielisiä lukuun ottamatta vuosia 1991, jolloin laulettiin napolin kielellä, sekä vuosia 1976 ja 2011 jolloin kappaleissa käytettiin sekä italiaa että englantia. Vuoden 2012 kappale oli lähes kokonaan englanniksi lukuun ottamatta pari lausetta italiaa. Vuoden 2016 kappale "No Degree of Separation" esitettiin lähes kokonaan italiaksi lukuun ottamatta paria lausetta englantia, josta kappaleen nimi tulee. San Remon musiikkifestivaaleilla kappale esitettiin kokonaan italiaksi nimellä "Nessun Grado di Separazzione".
Kilpailijat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vanha pistejärjestelmä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Artisti | Kappale | Sijoitus | Pisteet | |
|---|---|---|---|---|---|
| 1956 | Franca Raimondi | Aprite le finestre | 2 | - | Kullakin televisioyhtiöllä oli kaksi tuomaria kilpailupaikalla. Äänestystapa on tuntematon. |
| 1956 | Tonina Torrielli | Amami se vuoi | 2 | - | |
| 1957 | Nunzio Gallo | Corde della mia chitarra | 6 | 7 | Kunkin televisioyhtiön tuomaristossa oli 10 jäsentä. Jokainen antoi 1 pisteen parhaimmaksi katsomalleen laululle. |
| 1958 | Domenico Modugno | Nel blu dipinto di blu | 3 | 13 | |
| 1959 | Domenico Modugno | Piove | 6 | 9 | |
| 1960 | Renato Rascel | Romantica | 8 | 5 | |
| 1961 | Betty Curtis | Al di là | 5 | 12 | |
| 1962 | Claudio Villa | Addio, addio | 9 | 3 | Kullakin televisioyhtiöllä käytössään pisteet 3-2-1 kolmelle parhaimmaksi katsomalleen laululle. |
| 1963 | Emilio Pericoli | Uno per tutte | 3 | 37 | Kunkin televisioyhtiön tuomaristolla oli käytössään pisteet 5-4-3-2-1. |
| 1964 | Gigliola Cinquetti | Non ho l’età | 1 | 49 | 10-henkisten tuomaristojen käytössä olivat pisteet 5-3-1. |
| 1965 | Bobby Solo | Se piangi, se ridi | 5 | 15 | |
| 1966 | Domenico Modugno | Dio come ti amo | 17 | 0 | |
| 1967 | Claudio Villa | Non andare più lontano | 11 | 4 | Kullakin televisioyhtiöllä käytössään vapaavalintaisesti 10 pistettä. Tästä vuodesta alkaen tuomaristoissa piti olla puolet alle ja puolet yli 30-vuotiaita. |
| 1968 | Sergio Endrigo | Marianne | 10 | 7 | |
| 1969 | Iva Zanicchi | Due grosse lacrime bianche | 13 | 5 | |
| 1970 | Gianni Morandi | Occhi di ragazza | 8 | 5 | Kunkin televisioyhtiön tuomaristossa oli 10 jäsentä. Jokainen antoi 1 pisteen parhaimmaksi katsomalleen laululle. |
| 1971 | Massimo Ranieri | L'amore è un attimo | 5 | 91 | Kunkin televisioyhtiön kahden tuomarin oli annettava jokaiselle laululle pisteitä arvosteluasteikolla 5-1. |
| 1972 | Nicola di Bari | I giorni dell'acrobaleno | 6 | 92 | |
| 1973 | Massimo Ranieri | Chi sarà con te | 13 | 74 | |
| 1974 | Gigliola Cinquetti | Sì | 2 | 18 | Kullakin televisioyhtiöllä oli käytössään yhteensä 10 pistettä. Minimi oli 1, maksimi 5. |
Nykyinen pistejärjestelmä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1975 kehitettiin uusi äänestyskäytäntö. Jokaisesta osallistujavaltiosta annetaan ääniä 10 parhaimmalle esitykselle. Parhaalle esitykselle annetaan 12 pistettä, toiselle 10 pistettä ja seuraaville pisteet 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2 ja 1.
| Vuosi | Artisti | Kappale | Sijoitus | Pisteet |
|---|---|---|---|---|
| 1975 | Wess & Dori Ghezzi | Era | 3 | 115 |
| 1976 | Al Bano & Romina Power | We'll Live It All Again | 7 | 69 |
| 1977 | Mia Martini | Libera | 13 | 33 |
| 1978 | Ricchi e poveri | Questo amore | 12 | 53 |
| 1979 | Matia Bazar | Raggio di luna | 15 | 27 |
| 1980 | Alan Sorrenti | Non so che darei | 6 | 87 |
| 1983 | Riccardo Fogli | Per Lucia | 11 | 41 |
| 1984 | Alice & Franco Battiato | I treni di Tozeur | 5 | 70 |
| 1985 | Al Bano & Romina Power | Magic Oh Magic | 7 | 78 |
| 1987 | Umberto Tozzi & Raf | Gente di mare | 3 | 103 |
| 1988 | Luca Barbarossa | Vivo (Ti scrivo) | 12 | 52 |
| 1989 | Anna Oxa & Fausto Leali | Avrei voluto | 9 | 56 |
| 1990 | Toto Cutugno | Insieme: 1992 | 1 | 149 |
| 1991 | Peppino Di Capri | Comme è ddoce 'o mare | 7 | 89 |
| 1992 | Mia Martini | Rapsodia | 4 | 111 |
| 1993 | Enrico Ruggeri | Sole d'Europa | 12 | 45 |
| 1997 | Jalisse | Fiumi di parole | 4 | 114 |
Kaksivaiheinen loppukilpailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaksi semifinaalia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2008 päätettiin ottaa käyttöön kahden semifinaalin järjestelmä, jossa suurimmat rahoittajamaat ja edellisen vuoden voittaja ovat automaattisesti finaalissa. Kaikki muut valtiot kilpailevat finaalipaikasta kahdessa semifinaalissa, joista jatkoon pääsee yhteensä 20 maata. Vuosina 2004–2010 Espanja, Iso-Britannia, Ranska ja Saksa pääsivät automaattisesti finaaliin. Italia palasi kisoihin vuonna 2011 ja isona rahoittajamaana on automaattisesti finaalissa.[2]
| Vuosi | Esittäjä | Laulu | Finaali | Huom. | |||
| Sijoitus | Pisteet | ||||||
| 2011 | Raphael Gualazzi | Madness of Love | 2 | 189 | |||
| 2012 | Nina Zilli | L'amore è femmina | 9 | 101 | |||
| 2013 | Marco Mengoni | L'essenziale | 7 | 126 | |||
| 2014 | Emma Marrone | La mia città | 21 | 33 | |||
| 2015 | Il Volo | Grande Amore | 3 | 292 | |||
| 2016 | Francesca Michielin | No Degree of Separation | 16 | 124 | |||
| 2017 | Francesco Gabbani | Occidentali’s Karma | 6 | 334 | |||
| 2018 | Ermal Meta & Fabrizio Moro | Non mi avete fatto niente | 5 | 308 | |||
| 2019 | Mahmood | Soldi | 2 | 472 | |||
| 2020 | Diodato | Fai rumore | Euroviisut peruttiin koronaviruspandemian vuoksi. | ||||
| 2021 | Måneskin | Zitti e buoni | 1 | 524 | Voittaja. | ||
| 2022 | Mahmood & Blanco | Brividi | 6 | 268 | |||
| 2023 | Marco Mengoni | Due vite | 4 | 350 | |||
| 2024 | Angelina Mango | La noia | 7 | 268 | |||
Kapellimestarit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosina 1956–1998 Eurovision laulukilpailussa lauluja säesti suuri viihdeorkesteri jousineen, puhaltimineen ja komppiryhmineen. Jokainen maa lähetti kilpailuun oman kapellimestarin, joka vastasi laulun sovituksesta ison orkesterin säestämänä.[3] Italian kappaleet esitettiin ilman orkesterisäestystä vuosina 1979 ja 1988.
| Italian kapellimestarit 1956–1997 | |||
| Vuosi | Nimi | ||
|---|---|---|---|
| 1956 | Gian Stellari | ||
| 1957 | Armando Trovajoli | ||
| 1958 | Alberto Semprini | ||
| 1959 | William Galassini | ||
| 1960 | Cinico Angelini | ||
| 1961 | Gianfranco Intra | ||
| 1962 | Cinico Angelini | ||
| 1963 | Gigi Cichellero | ||
| 1964 | Gianfranco Monaldi | ||
| 1965 | Gianni Ferrio | ||
| 1966 | Angelo Giacomazzi | ||
| 1967 | Giancarlo Chiaramello | ||
| 1968 | |||
| 1969 | Ezio Leoni | ||
| 1970 | Mario Capuano | ||
| 1971 | Enrico Polito | ||
| 1972 | Gianfranco Reverberi | ||
| 1973 | Enrico Polito | ||
| 1974 | Gianfranco Monaldi | ||
| 1975 | Natale Massara | ||
| 1976 | Maurizio Fabrizio | ||
| 1977 | |||
| 1978 | Nicola Samale | ||
| 1980 | Del Newman | ||
| 1983 | Maurizio Fabrizio | ||
| 1984 | Giusto Pio | ||
| 1985 | Fiorenzo Zanotti | ||
| 1987 | Gianfranco Lombardi | ||
| 1989 | Mario Natale | ||
| 1990 | Gianni Madonini | ||
| 1991 | Bruno Canfora | ||
| 1992 | Marco Falagiani | ||
| 1993 | Vittorio Cosma | ||
| 1997 | Lucio Fabbri | ||
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Congratulations ITALY: Måneskin win Eurovision Song Contest 2021 Eurovision.tv. 22.5.2021. Viitattu 22.5.2021. (englanti)
- ↑ 43 nations on 2011 participants list! eurovision.tv. 31.12.2010. Viitattu 5.6.2018.
- ↑ Facts & figures eurovision.tv. eurovision.tv. Viitattu 24.3.2018. (englanniksi)
- ↑ Detailed overview: conductors for Italy andtheconductoris.eu. Viitattu 24.3.2018.
.svg){kind=small}
| Aktiiviset |
Alankomaat · Albania · Armenia · Australia · Azerbaidžan · Belgia · Espanja · Georgia · Irlanti · Islanti · Israel · Italia · Itävalta · Kreikka · Kroatia · Kypros · Latvia · Liettua · Luxemburg · Malta · Moldova · Montenegro · Norja · Portugali · Puola · Ranska · Ruotsi · Saksa · San Marino · Serbia · Slovenia · Suomi · Sveitsi · Tanska · Tšekki · Ukraina · Viro · Yhdistynyt kuningaskunta |
|---|---|
| Epäaktiiviset |
Andorra · Bosnia ja Hertsegovina · Bulgaria · Marokko · Monaco · Pohjois-Makedonia · Romania · Slovakia · Turkki · Unkari · Valko-Venäjä · Venäjä |
| Entiset | |
| Epäonnistuneet yritykset |
Kazakstan · Kosovo · Libanon · Liechtenstein · Neuvostoliitto · Qatar · Tunisia |
| 1950-luku | |
|---|---|
| 1960-luku |
1960 · 1961 · 1962 · 1963 · 1964 · 1965 · 1966 · 1967 · 1968 · 1969 |
| 1970-luku |
1970 · 1971 · 1972 · 1973 · 1974 · 1975 · 1976 · 1977 · 1978 · 1979 |
| 1980-luku |
1980 · 1981 · 1982 · 1983 · 1984 · 1985 · 1986 · 1987 · 1988 · 1989 |
| 1990-luku |
1990 · 1991 · 1992 · 1993 · 1994 · 1995 · 1996 · 1997 · 1998 · 1999 |
| 2000-luku |
2000 · 2001 · 2002 · 2003 · 2004 · 2005 · 2006 · 2007 · 2008 · 2009 |
| 2010-luku |
2010 · 2011 · 2012 · 2013 · 2014 · 2015 · 2016 · 2017 · 2018 · 2019 |
| 2020-luku |
| 1950– | |
|---|---|
| 1960– |
Lontoo · Cannes · Luxemburg · Lontoo · Kööpenhamina · Napoli · Luxemburg · Wien · Lontoo · Madrid |
| 1970– |
Amsterdam · Dublin · Edinburgh · Luxemburg · Brighton · Tukholma · Haag · Lontoo · Pariisi · Jerusalem |
| 1980– |
Haag · Dublin · Harrogate · München · Luxemburg · Göteborg · Bergen · Bryssel · Dublin · Lausanne |
| 1990– |
Zagreb · Rooma · Malmö · Millstreet · Dublin · Dublin · Oslo · Dublin · Birmingham · Jerusalem |
| 2000– |
Tukholma · Kööpenhamina · Tallinna · Riika · Istanbul · Kiova · Ateena · Helsinki · Belgrad · Moskova |
| 2010– |
Oslo · Düsseldorf · Baku · Malmö · Kööpenhamina · Wien · Tukholma · Kiova · Lissabon · Tel Aviv |
| 2020– |