Syrjintä
| Osa artikkelisarjaa |
| Syrjintä |
|---|
 |
Syrjinnällä tarkoitetaan yksilön tai ryhmän systemaattista torjumista tai asettamista muita huonompaan asemaan.[1] Syrjinnän perusteena voi olla mikä tahansa yksilön tai ryhmän ominaisuus, kuten esimerkiksi sukupuoli, ikä, etnisyys, kansalaisuus, kieli, uskonto, vakaumus, mielipide, poliittinen toiminta, ammattiyhdistystoiminta, perhesuhteet, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti, työmarkkina-asema tai yhteiskuntaluokka. Aina ei ole kyse aktiivisesta toiminnasta, vaan myös toimimatta jättäminen voi olla syrjintää.lähde?
Yleisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syrjintämuotojen yleisyyttä on vaikea päätellä tuomioiden tai poliisin rikosilmoitusten määrästä, koska vain osa koetusta syrjinnästä ilmoitetaan poliisille tai käsitellään oikeudessa. Rikosuhritutkimukset antavat suuntaviivaa, mutta uhrit eivät aina itsekään ole tietoisia joutumisestaan vaikeasti havaittavan syrjinnän uhreiksi, tai eivät halua tuoda kokemuksiaan julki.[2] Valtaosa syrjinnästä ei ole laitonta, vaan sitä esiintyy osana normaalia sosiaalista vuorovaikutusta.lähde?
Jaottelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syrjinnän voi jakaa välittömään, välilliseen ja rakenteelliseen syrjintään. Niiden yksi vastatoimenpide on positiivinen syrjintä.[2]
Välitön syrjintä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Välitön syrjintä tarkoittaa, että yksilöä tai ryhmää kohdellaan ilman hyväksyttävää syytä epäsuotuisammin, kuin jotakuta muuta on kohdeltu, kohdellaan tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa.[2][3] Hyväksyttävän syyn käsite on suhteellinen, esimerkiksi vaalien alaikäraja käsitetään yleensä hyväksytyksi eriarvoiseksi kohteluksi. Sitä pidetään asiallisena ja kohtuullisena perusteena, koska äänestämisen ajatellaan edellyttävän tiettyä kypsyystasoa. Kypsyysikä on kuitenkin häilyvä.[2]
Välillinen syrjintä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Välillisessä syrjinnässä näennäisesti asiallinen kohtelu tai käytäntö johtaa syrjiviin lopputuloksiin. Välillinen syrjintä ei välttämättä ole tarkoituksellista. Pelkästään se, että jokin menettely, käytäntö tai päätös on johtanut tilanteeseen, jossa jokin ryhmä on joutunut eriarvoiseen asemaan, on välillistä syrjintää. Asiassa ei kuitenkaan ole syrjintää, jos pystytään osoittamaan, että menettelyllä, käytännöllä tai päätöksellä oli hyväksyttävät perustelut.[2]
Esimerkiksi rekrytointitilanteessa voi olla välillistä syrjintää, jos työnhakijoilta edellytetään maan virallisen kielen täydellistä hallintaa, vaikka se ei olisikaan välttämätön edellytys työn menestyksellisen suorittamisen kannalta. Tällöin toiminnasta seuraa maahanmuuttajien karsiutuminen työnhakijoista, vaikka se ei olisikaan vaatimuksen ilmiselvä tarkoitus.[2]
Rakenteellinen syrjintä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rakenteellinen eli institutionaalinen syrjintä tarkoittaa yrityksen, organisaation tai koko yhteiskunnan käytäntöjä, jotka vaikuttavat syrjivästi. Rakenteellinen syrjintä voi olla tahatonta tai tarkoituksellista. Tarkoituksellista rakenteellista syrjintää kutsutaan institutionalisoiduksi syrjinnäksi. Sellaista oli esimerkiksi vammaisten lasten poissulkeminen yleisen oppivelvollisuuden piiristä Suomessa 1900-luvulla. Etelä-Afrikan apartheid-politiikka oli myös institutionalisoitua etnistä syrjintää.[2]
Välillistä ja rakenteellista syrjintää ei tunnisteta yhtä helposti kuin välitöntä. Rajanveto on myös vaikeaa. On esimerkiksi väitetty, että yhteiskunnan välillistä ja rakenteellista syrjintää olisi myös se, että hyvin toimeentulevat elävät pidempään kuin huonosti toimeentulevat.[4]
Positiivinen syrjintä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Positiivinen syrjintä
Positiivinen syrjintä eli positiivinen erityiskohtelu tarkoittaa toimia, joilla halutaan ehkäistä tai tasata vinoutumia, joita välitön, välillinen ja rakenteellinen syrjintä tai syrjäytyminen aiheuttavat yhteiskunnassa. Tarkoitus on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden aikaansaaminen, minkä katsotaan oikeuttavan erottelun muuten kielletyllä erotteluperusteella. Positiivisessa erityiskohtelussa ei ole lainopillisesti kyse syrjinnästä.[2] Periaate on kuitenkin herättänyt voimakasta arvostelua.[5]
Syyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Normit ylläpitävät syrjintää. Ne ovat osin näkymättömiä sääntöjä ja oletuksia siitä, millaisia asiat tai ihmiset ovat, ja millaisia niiden tulisi olla. Normit muodostuvat niin, että jossain yhteisössä on totuttu pitämään tiettyjä tapoja toimia tavallisina, hyväksyttyinä ja toivottuina. Yleisiä normeja ovat esimerkiksi heteronormi, kahden sukupuolen normi, vammattomuusnormi ja ihonvärinormi. Tällöin tavallisuus samaistetaan normaaliksi, ja normeista poikkeaminen nähdään kielteisenä.[6]
Syrjintä ei ole aina tietoista pahan tekemistä, vaan suuri osa syrjinnän mahdollistavista normeista on sellaisia, joita ihmiset uusintavat huomaamattaan.[7] Kaikkien oletetaan sopeutuvan normeihin, pystyivät he siihen tai eivät.[6] Henkilö ei esimerkiksi mieti korkeita kynnyksiä syrjintänä, ennen kuin liikkuu itse pyörätuolilla ja huomaa, miten ei enää pääse samoihin paikkoihin kuin muut.[7]
Välillinen syrjintä sekä johtuu yhdenmukaisuuden paineista että johtaa yhdenmukaisuuden paineisiin. Suurin osa nuorista esimerkiksi Suomessa arvioi samanlaisuuden paineen liian vahvaksi.[4]
Vähemmistöt ja enemmistöt uhreina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisinaan väitetään, että kantaväestöön tai enemmistöön kohdistuva eriarvoistava käytös ei voisi olla esimerkiksi rasismia, koska se ei ole rakenteellista.[8] Rakenteellinen syrjintä on kuitenkin vain yksi syrjinnän muoto, ja vähemmistölläkin voi olla paikallinen rakenteellinen valta, jota väärinkäyttää.lähde?
Nuorisobarometrin mukaan enemmistö kaikista nuorista Suomessa kokee tulleensa jossain elämänsä vaiheessa syrjityksi. Kuuluminen johonkin kielteisesti värittyneeseen vähemmistöön johtaa kuitenkin korkeampaan syrjintäriskiin sekä virallisissa ympäristöissä että nuorten kesken.[4] Esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvista nuorista miltei kolme neljästä kokee joskus joutuneensa syrjityksi. Myös maahanmuuttajataustaiset nuoret ovat kokeneet kantaväestön nuoria enemmän ja useammin syrjintää. Heillä syrjintää ilmeni etenkin virallisissa tilanteissa, kuten viranomaiskohtaamisissa ja asunnonsaannissa. Syrjintä asunnonhaussa voi olla osasyy maahanmuuttajanuorten muita nuoria yleisempään asunnottomuuteen.[4]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuorisobarometrin mukaan syrjinnän uhrit eivät totu syrjintään ja kokevat jatkuvan ja toistuvan syrjinnän haitallisena. Syrjintäkokemukset johtavat vahvasti pahoinvointiin, kuten turvattomuuden tunteeseen, heikkoon sosiaaliseen luottamukseen ja heikkoon uskoon tulevaisuutta kohtaan. Syrjinnän uhreilla on muita enemmän säännöllisiä terveysoireita, ja he ovat tyytymättömämpiä niin terveydentilaansa kuin elämäänsäkin.[4]
Ehkäisy ja vastustus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syrjinnän jälkihuolto näyttää toimivan paremmin kuin ehkäisevät toimenpiteet, kertoo nuorisobarometri. Nykyisiä syrjintää ennaltaehkäiseviä toimia ei pidetä tehokkaina.[4] Syrjityistä nuorista puolet kokee saaneensa tarvittaessa apua syrjintään, kun taas kaikista nuorista suurin osa uskoi, että apua on tarvittaessa tarjolla. Vain 20 prosenttia arvioi, että syrjintätapauksen selvittely johti konkreettisiin toimenpiteisiin, kuten toimintakäytäntöjen tai ohjeiden muuttamiseen.[4]
Tilanne Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lainsäädäntö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen Perustuslain 6 §:n mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.[9]
30.12.2014 annettu yhdenvertaisuuslaki (YhdenvertL 3:6) kieltää syrjinnän iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen.[10] Välittömän ja välillisen syrjinnän lisäksi se laskee syrjinnäksi häirinnän, kohtuullisten mukautusten epäämisen sekä ohjeen tai käskyn syrjiä.lähde?
Myös työsopimuslaki (2 luku 2 §) ja rikoslaki (11 luku 11 § ja 47 luku 3 §) kieltävät syrjinnän samantapaisilla perusteilla.[11]
Euroopan unioni on hyväksynyt erityisen syrjimättömyysdirektiivin[12], joka on voimassa Suomessa muualla kuin Ahvenanmaalla. Suomen työministeriön JOIN-hanke[13] antaa kyseistä direktiiviä täsmentävän esimerkin sallitusta syrjinnästä, jossa suomen kielen taitoa voidaan vaatia peruskoulun opettajalta, mutta ei siivoojalta. Direktiivin perusteella Suomeen on perustettu Työministeriön yhteydessä toimiva syrjintälautakunta, joka voi kieltää syrjiväksi katsotun menettelyn. Kiellon tueksi voidaan asettaa uhkasakko. Syrjintälautakunnan toimivaltaan kuuluu ainoastaan etnisen alkuperän perusteella tapahtuva syrjintä.lähde?
Sukupuolen perusteella tapahtuva syrjintä määritellään ihmisoikeusloukkaukseksi[14].
Yleisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yli puoli miljoonaa suomalaista kokee syrjintää tai häirintää, mikä käy ilmi keväällä 2008 tehdystä Eurobarometri-kyselystä. Syrjintää on kokenut 15 prosenttia kansalaisista viimeisen vuoden aikana. Yleensä syrjinnän aihe on ikä tai sukupuoli. Etnisten vähemmistöjen jäsenistä monet kokevat syrjintää. Lähes kaksi kolmasosaa ilmoittaa tietävänsä oikeutensa, jos joutuisi syrjinnän kohteeksi. Tämä on eurooppalaisittain paljon, sillä koko EU:ssa vain kolmannes on selvillä oikeuksistaan. Suomalaiset ovat tyytyväisiä maansa tasa-arvopyrkimyksiin. Lähes kaksi kolmasosaa luottaa, että valtiovalta tekee parhaansa estääkseen syrjintää.lähde?
Joidenkin valtiollisten laitosten väitetään harjoittavan syrjintää omassa toiminnassaan. Esimerkiksi Kelan on väitetty syrjivän systemaattisesti pitkäaikaistyöttömiksi joutuneita, sillä se hylkää kolme kertaa todennäköisemmin pitkäaikaistyöttömän työkyvyttömyyseläkehakemuksen, vaikka pitkäaikaistyöttömät ovat tutkimusten mukaan selvästi sairaampia kuin työssäkäyvät[15].
Lähes joka toisen suomalaisen tuttavapiiriin kuuluu maahanmuuttaja tai muu toiseen etniseen ryhmään kuuluva. Suurta osaa suomalaisista kuitenkin häiritsisi, jos naapuriin muuttaisi romani. Vähiten paheksuntaa herättäisi vammainen naapuri.[16]
Eino Kaikkosen mukaan "kommunistien" syrjintä Suomessa oli opettajankoulutuksessa yleistä 1950-1960-luvuilla[17][18]. 1950–60-luvulla Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki pyrki estämään vasemmistolaisten pääsyä opettajiksi seulomalla opettajiksi pyrkiviä nuoria.[19]
Kommunistien syrjintä hakeutumisessa upseerikoulutukseen on yleisesti tunnettu tosiasia, niin tunnettu että asiasta ei edes kiistellä.[20]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Syrjäytyminen
- Asiakkaan syrjintä
- Ihmisoikeudet alueittain ja maittain
- Ikäsyrjintä
- Julistus kaikkinaisen uskontoon ja elämänkatsomukseen perustuvan suvaitsemattomuuden ja syrjinnän poistamisesta
- Kastilaitos
- Rotusyrjintä
- Turvallisempi tila
- Työsyrjintä
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Mikä on syrjintää? Yhdenvertaisuus valtuutettu. Arkistoitu 30.6.2019. Viitattu 30.6.2019.
- ↑ a b c d e f g h Timo Makkonen: Syrjinnän vastainen käsikirja (s. 10–14) 2003. Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM. Viitattu 11.3.2016.
- ↑ Kaisu Moilanen: Pyyntö rukoushetkestä vei insinöörin työpaikan (Tilaajille) Helsingin Sanomat. 20.6.2017. Sanoma. Viitattu 19.6.2017.
- ↑ a b c d e f g Enemmistöllä nuorista on syrjintäkokemuksia nuorisotutkimusseura.fi. Nuorisotutkimusseura ry. Viitattu 11.3.2016.
- ↑ Perussuomalaisten eduskuntaryhmä: Perussuomalaisten eduskuntaryhmän julkilausuma syrjintää, rasismia ja väkivaltaa vastaan ([vanhentunut linkki]) yle.fi. 25.5.2011. Arkistoitu 30.4.2019.
- ↑ a b Normit. Normit nurin normit.fi. Arkistoitu 12.3.2016. Viitattu 11.3.2016.
- ↑ a b Syrjintä. Normit nurin normit.fi. Arkistoitu 12.3.2016. Viitattu 11.3.2016.
- ↑ Enemmistö ei koe syrjintää kepa.fi. Arkistoitu 12.3.2016. Viitattu 11.3.2016.
- ↑ Finlex (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014 Säädökset alkuperäisinä, finlex.fi. Viitattu 11.3.2016.
- ↑ Rikoslaki (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ EY 2000/43 Direktiivi eur-lex.europa.eu [vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.yhdenvertaisuus.net/tikapuut/index.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Pohjanpalo, Olli: Hyvinkääläinen naispappi voitti syrjintäjuttunsa.Helsingin Sanomat 23.10.2010, A11. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Sairaat ja lannistuneet ihmiset juoksevat luukulta luukulle saamatta apua. Helsingin Sanomat 15.11.2018.
- ↑ Puoli miljoonaa suomalaista on kokenut syrjintää Yle.fi
- ↑ Tuominen, Esa: Suomi karsi ”Kommunistit” opettajista – Ei meitä vasemmistolaisia opettajia monta ollut, muistelee 1960-luvulla opiskellut Eino Kaikkonen KU. 3.12.2023. Helsinki: Kansan Uutiset. Viitattu 6.12.2023.
- ↑ Hannula, Marja: Tuttuja politiikkoja toimi porvarien salaisessa säätiössä. Helsingin Sanomat. 17.10.2010. Arkistoitu 12.5.2014. Viitattu 17.2.2013.
- ↑ Helsingin Sanomat, Veli-Pekka Leppänen: Salainen säätiö yritti estää vasemmistolaisten pääsyn opettajakorkeakouluihin hs.fi. 30.08.2023. Viitattu 14.09.2023.
- ↑ Vuorio, Olli: Vasemmistolainen näkökulma jatkosotaan. (Viittaus Sakari Selin: Vasemmistolainen näkökulma Jatkosotaan ISBN 978-952-99991-7-0 (PDF)) Kylkirauta, Maanpuolustuksen ja johtamisen erikoislehti 1/2012, 2012, 1912. vsk, nro 1, s. 60-61. Helsinki: Kadettikunta ry. [kylkirauta https://kylkirauta.fi/wp-content/uploads/2020/01/kr1_12.pdf]. (pdf) Viitattu 18.12.2023.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aaltonen, Milla & Joronen, Mikko & Villa, Susan: Syrjintä Suomessa 2008. Helsinki: Ihmisoikeusliitto, 2009. ISBN 978-952-99667-5-2
- Jasinskaja-Lahti, Inga & Liebkind, Karmela & Vesala, Tiina: Rasismi ja syrjintä Suomessa: Maahanmuuttajien kokemuksia. Helsinki: Gaudeamus, 2002. ISBN 951-662-850-8
- Syrjinnän vastainen käsikirja. Helsinki: Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM, Baltian ja Pohjoismaiden aluetoimisto, 2003. ISBN 92-9068-168-3 Teoksen verkkoversio (PDF).[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Syrjintälautakunnan sivut (Arkistoitu – Internet Archive)
- Altman, Andrew: Discrimination The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)