Turvallisempi tila

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Turvallisempi tila eli turvallinen tila on inklusiivinen paikka, joka on tarkoitettu tarjoamaan paikallaolijoille ja osallistujille tunne fyysisestä ja henkisestä turvallisuudesta. Tämä saavutetaan edellyttämällä tulijoilta turvallisemman tilan periaatteiden noudattamista sekä puuttumalla näiden periaatteiden rikkomuksiin.[1][2][3]

Turvallisemman tilan periaatteisiin voivat kuulua esimerkiksi avoimuus, ennakkoluulottomuus, kannustavuus, tilan antaminen, osallistaminen, kunnioitus, koskemattomuus sekä oikeus oman identiteetin itsemäärittelyyn. Turvallisempi tila on tarkoitettu vapaaksi ennakkoasenteista ja -oletuksista, konflikteista, syrjinnästä, häirinnästä, arvostelusta tai potentiaalisesti uhkaavista teoista, ideoista tai keskusteluista.

Turvallisemman tilan politiikka on lähtöisin ala- ja vaihtoehtokulttuurista, etenkin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tapahtumista.[4] Yhdysvalloissa ja Britanniassa turvallisia tiloja on nykyisin monessa yliopistossa. Turvallisten tilojen puolustajien mielestä turvalliset tilat ovat tarpeellisia marginalisoituihin ja haavoittuvaisiin ryhmiin kuuluville ja itsensä uhatuiksi kokeville ihmisille, kuten naisille, seksuaalivähemmistöille ja rotuvähemmistöille. [5][6] Sanavalinta ”turvallisempi” sanan ”turvallinen” sijasta viittaa siihen, ettei täysin turvallista tilaa pystytä koskaan luomaan ja lupaamaan.[4]

Turvallisemman tilan periaatteisiin voivat kuulua esimerkiksi avoimuus ja ennakkoluulottomuus, kannustavuus, tilan antaminen, osallistaminen ja puheenvuoron antaminen kaikille, kunnioitus, koskemattomuus sekä oikeus oman identiteetin itsemäärittelyyn.[1][2][7][3]

Turvallisempi tila on tarkoitettu vapaaksi esimerkiksi ennakkoasenteista, konflikteista, arvostelusta tai potentiaalisesti uhkaavista teoista, ideoista tai keskusteluista.[8] Turvallisemman tilan periaatteissa kiellettyjä asioita voivat olla esimerkiksi syrjintä ja syrjivä puhe, väheksyminen, häirintä, vihamielisyys ja poissulkeminen. Kiellettyä ovat myös henkilöiden ominaisuuksiin liittyvien stereotyyppien toisintaminen sekä ääneen lausutut oletukset toisten osallistujien ominaisuuksista, kuten sukupuolesta, seksuaalisuudesta, uskonnosta tai kansallisuudesta.[1][2][7]

Turvallisemman tilan periaatteiden tarkoitus on saada ihmiset ennakoivasti miettimään omaa käytöstään sekä luoda osallisuuden kokemusta sillä, että kaikki ovat mukana ja vastuussa sosiaalisten tilojen luomisesta.[4]

Feministinen puolue on esittänyt seuraavia periaatteita kunnioittavan ja lempeän turvallisemman tilan säännöiksi.[9]

  1. Tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien kunnioitus.
  2. Ei rasismia, seksismiä, vihapuhetta, loukkaavia ilmaisuja eikä häirintää.
  3. Älä oleta toisen sukupuolta, alkuperää, terveydentilaa tai muuta vastaavaa. Älä yleistä omaa kokemustasi muihin.
  4. Kunnioita rajoja. Älä koske toista kysymättä lupaa. Käsittele arkoja aiheita sensitiivisesti. Käytä tarvittaessa sisältövaroitusta.
  5. Varo loukkaamasta ketään henkilönä. Pyydä anteeksi, jos olet loukannut tahallisesti tai tahattomasti.
  6. Ilmoita moderaattorille, jos tunnistat häiritsevää käytöstä.

Helsingin yliopisto edellyttää tapahtumiensa osallistujilta sitoutumista avomielisyyteen, hyväntahtoisuuteen, lempeyteen, hyväksyntään, erilaisuuden kunnioittamiseen, ennakko-oletusten välttämiseen, kuuntelemiseen sekä anteeksi pyytämiseen ja antamiseen. Kaikenlainen syrjintä, häirintä, kiusaaminen, pilkkaaminen ja uhkailu on kielletty.[10]

Arvostelijoiden mielestä turvalliset tilat ovat ylisuojelevia, ja niitä käyttämällä rajoitetaan sananvapautta ja akateemista vapautta, jonka tulisi hyväksyä suuretkin erimielisyydet.[6]

Greg Lukianoffin ja Jonathan Haidtin mukaan nuorten ihmisten kestokyky ja tunteiden hallinta on kärsinyt, kun vallalle on päässyt sosiaalisen oikeudenmukaisuusteorian käsitys siitä, että ihmiset ovat emotionaalisesti hauraita, tunnevaltaisia ja jakautuvat hyviin ja pahoihin. Heidän mukaansa tähän käsitykseen perustuva hyysääminen tuottaa nuorille negatiivisen, paranoidin ja itseä vahingoittavan mielentilan.[11]

Toimittaja Artemis Kelosaari on liittänyt turvallisen tilan vaatimuksen nuorisolle kaikkina aikoina tyypilliseen minäkeskeisyyteen, joka iän myötä kuitenkin väistyy.[12]

Kansanedustaja Anna Kontulan (vas) mukaan tyypillisesti juuri, kun keskustelu käy kiinnostavaksi, joku nuori valittaa turvallisen tilan rikkoutumisesta. Hänen mukaansa ilmiötä voi selittää tarve hallita asioita, vaikka demokratiaan kuuluvatkin konflikti ja epämukavat tilat.[13]

  1. a b c Anna Majava: Turvallisemman tilan periaatteet – Turvallisesti yhdessä -blogisarjan 2. osa 26.2.2021. Pääkaupunkiseudun Partiolaiset ry. Viitattu 23.5.2021.
  2. a b c Turvallinen tila Helsingin YK-nuoret. Arkistoitu 23.5.2021. Viitattu 23.5.2021.
  3. a b SYL:n turvallisemman tilan periaatteet Suomen ylioppilaskuntien liitto. Viitattu 23.5.2021.
  4. a b c Utopia Helsinki: Turvallisemmat tilat UTOPIA HELSINKI. 14.3.2013. Viitattu 26.5.2021.
  5. Michael S. Roth: Don’t Dismiss ‘Safe Spaces’ The New York Times. 29.8.2019. Viitattu 23.5.2021.
  6. a b Suzanne Whitten: Why ‘safe spaces’ at universities are a threat to free speech The Conversation. 6.4.2018. Viitattu 23.5.2021.
  7. a b Turvallisemman tilan periaatteita Mielenterveystalo. Arkistoitu 9.10.2021. Viitattu 23.5.2021.
  8. Safe space Definition & Meaning Merriam-Webster. Viitattu November 9, 2022.
  9. Turvallisemman tilan säännöt Feministinen puolue. Arkistoitu 22.4.2023. Viitattu 8.6.2023.
  10. Turvallisemman tilan periaatteet Helsingin yliopisto. Viitattu 8.9.2024.
  11. Pluckrose, Helen ja Lindsay, James: Cynical Theories: How Activist Scholarship Made Everything About Race, Gender, and Identity—and Why This Harms Everybody, s. 227–228. Swift, 2020. ISBN 978-1-80-075004-3 (englanniksi)
  12. Kelosaari, Artemis: Nuoriso on aina ollut pilalla. Tiede, 2021, nro 6, s. 30-35.
  13. Aivan kaikki muuttuu Helsingin Sanomat. 2.8.2024.