Pyörätuoli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tyypillinen manuaalinen pyörätuoli.

Pyörätuoli[1], joskus myös rullatuoli, on pyörillä kulkeva liikkumisen apuväline, jossa istutaan. Apuväline on tarkoitettu henkilölle, jonka sairaus tai vamma ehkäisee tai rajoittaa tuki- ja liikuntaelinten toimintaa. Tässä yhteydessä tuki- ja liikuntaelinten toiminnallinen rajoite tarkoittaa normaalia heikompaa kykyä seistä tai kävellä.[2] Käyttäjä liikuttaa pyörätuolia käsivoimin, kelaten. Pyörätuolia, jossa voimanlähteenä on sähkömoottori, käyttäjä kontrolloi ohjaussauvasta tai -tangosta.

Sähkömoottorilla varustettua pyörätuolia nimitetään sähköpyörätuoliksi.[3] Ulkomuodoltaan skootteria muistuttavaa kolmi- tai nelipyöräistä sähköpyörätuolia voidaan kutsua sähkömopoksi.[4] Ilmausta ei pidä sekoittaa ajotiellä liikennöivän sähkömopon ja invamopon kanssa. Käsikäyttöisestä pyörätuolista käytetään nimitystä manuaalinen pyörätuoli, mikäli on tarpeellista korostaa eroa sähköpyörätuoliin. Manuaalisen pyörätuolin tai sähköpyörätuolin käyttäjää koskevat samat tieliikennelain säännökset kuin jalankulkijaa[5], mikäli hän on vammainen.[6] Vammainen henkilö saa kuljettaa sähköpyörätuolia alkoholin vaikutuksen alaisena, mutta vammaton ei.[6]

Manuaalisten pyörätuolien vaatimukset ja testausmenetelmät määrittyvät standardin SFS-EN 12183 mukaisesti. Sähköpyörätuolien vastaava standardi on SFS-EN 12184.[7]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiinalainen kuvalaatta (525 eaa.)

Tuoli ja pyörä ovat keksinnöistä varhaisimpia. Molemmat keksittiin itäisen Välimeren alueella 4000 eaa. On mahdollista, että tuoli ja pyörä yhdistettiin toisiinsa jo 6 000 vuotta sitten. Varma todiste pyörillä kulkevan tuolista löytyy kiinalaisesta kuvalaatasta ajalta 525 eaa.[8] Kreikkalaiset olivat puolestaan ensimmäisiä, jotka keksivät yhdistää pyörät huonekaluun. Tästä todistaa ajalta 530 eaa. peräisin oleva vaasi, johon on kaiverrettu kuva pyörillä kulkevasta lastensängystä. 200 jaa. kiinalaiset kehittivät työntökärryt sairaiden ja vammaisten kuljettamiseksi.[9]

1553 kreikkalaiset ja roomalaiset lääkärit määräsivät vammaisia kuljetettaviksi työskentelemään pelloilla. Kuljetus tapahtui kantotuolilla tai rullaavalla tuolilla. Tarkoituksena oli, että pelloille kuljetettavat pääsevät raittiiseen ilmaan ja tekemään työtä, kukin kykynsä mukaan.[9] Espanjan kuningas Filip II:n rullaava tuoli vuodelta 1595 oli ensimmäinen henkilökohtaiseen käyttöön tehty ”invalidituoli”.[10] Tuoli oli ensimmäinen laatuaan, jossa oli jalkatuki. Kohotetun jalkatuen tehtävä oli tehdä pikarin piteleminen kuninkaalle mahdolliseksi silloin, kun palvelijat työnsivät tuolia.[11] Tuolissa oli vielä säädettävä selkänoja.[8]

Saksalainen alaraajoistaan halvaantunut Stefan Farfler rakensi itselleen käsikammilla varustetun kolmipyöräisen pyörätuolin vuonna 1655 ollessaan 22-vuotias. Ammatiltaan hän oli kelloseppä.[9] Farflerin tiedetään käyttäneen pyörätuoliaan kirkkomatkoilla.[12] Tuo pyörätuoli oli tiettävästi ensimmäinen, jota käyttäjä pystyi itse liikuttamaan.[8]

1700-luvulla pyörätuolin käyttömukavuuteen alettiin kiinnittää enemmän huomiota. Tuon ajan pyörätuoleissa oli säädettävät jalkatuet ja alas kipattava selkänoja.[9] 1700-luvulla tehtiin ensimmäinen pyörätuoli, joka muistuttaa nykypäivän pyörätuolia. Kyseisessä pyörätuolissa oli isot puiset kuljetuspyörät edessä sekä yksi pieni tukipyörä takana.[13] Pyörätuolien kehityksessä otetut edistysaskeleet johtivat oletettavasti lopulta polkupyörän kehittymiseen. Polkupyörään liittyviä keksintöjä sovellettiin myöhemmin vastavuoroisesti pyörätuoliin.[9]

Kaupungin mukaan nimensä saanut ”Bathin tuoli” hallitsi pyörätuolimarkkinoita 1800-luvulla.[9] Kyseisen pyörätuolin kehitti ”pyörätuolintekijä” John Dawson vuonna 1783. Kyseessä oli ensimmäinen myyntiin tullut pyörätuoli.[11] Tyypillisesti pyörätuolissa oli kolme pyörää, ohjaustanko ja pään ylle ulottuva kankainen kuomukatto, jonka saattoi tarvittaessa nostaa tai laskea.[14] Pyörätuoli liikkui takaa työntämällä, tai edestä aasin tai pienikokoisen hevosen vetämänä.[8] 1867 puiset pyörät korvattiin rautaisilla. Pyörätuoli patentoitiin 1869 Yhdysvalloissa. Patentoinnin seurauksena pyörätuolimalli, jossa kuljetuspyörät ovat takana ja tukipyörät edessä vakiinnutti asemansa. 1875 käyttöön tulivat ilmakumirenkaat. 1881 pyöriin lisättiin kelausvanteet. 1900 pyörissä alettiin käyttää metallipinnoja. 1912 Lontoossa invakolmipyörään asennettiin 1,75 hevosvoiman moottori. 1916 samassa kaupungissa tuotettiin ensimmäinen motorisoitu pyörätuoli.[9]

Nykyaikaisten pyörätuolien kehitys alkoi, kun insinööriystävykset[11] Harry Jennings ja Herbert Everest rakensivat kokoontaittuvan, metalliputkirunkoisen pyörätuolin vuonna 1932. Samuel Duken vuonna 1934 patentoima ja markkinoima ”kevytrunkoinen ” kokoontaittuva pyörätuoli on myös historiallisesti merkittävä.[9] Everest oli halvaantunut kaivosonnettomuudessa.[15] Hän halusi itselleen pyörätuolin, joka mahtuisi autoon.[9] Everest ja Jennings perustivat nimiään kantavan yrityksen, joka saavutti monopoliaseman[10] 1950-luvulla. Lopulta yritys sai syytteen hintakartellin ylläpidosta.[8] Yrityksen luoma kokoontaittuva ristikkorunko kuuluu edelleen alan standardeihin.[11] Everest & Jennings International Ltd. on ollut GF Health Products Inc:n omistuksessa vuodesta 1996 lähtien.[16] 1950-luvulla yritys kehitti ensimmäisen sähköpyörätuolin. Silloisessa sähköpyörätuolissa hyödynnettiin transistorikontrolloitua moottoria. 1980-luvulta lähtien sähköpyörätuoleissa on hyödynnetty mikroprosessoriteknologiaa. Sähköpyörätuolien tekninen kehitys on johtanut siihen että käyttäjän tarpeet pystytään ottamaan entistä paremmin huomioon.[13]

Pyörätuoliurheilu esiteltiin Stoke Mandeville Hospitalissa Aylesburyssa, Englannissa kuntoutusmuotona.[13] Lontoon olympialaisten 1948 avajaispäivänä paikassa järjestettiin kilpailutapahtuma toisessa maailmansodassa selkäydinvamman saaneille brittiveteraaneille.[17] Kilpailu järjestettiin toisen kerran 1952,[13] jolloin mukaan osallistui myös alankomaalaisia veteraaneja. Kyseinen tapahtuma oli ensimmäinen kansainvälinen liikuntavammaisille organisoitu urheilutapahtuma. Stoke Mandeville Gamesiä (nyk. The World Wheelchair and Amputee Games[18]) pidetään paralympialaisten edeltäjänä.[17] Pyörätuoliurheilun kehittyessä syntyi tarve valmistaa uudenlainen pyörätuoli aktiivikäyttöön. Haasteeseen tarttuivat 1976 Errol Markheim Saksassa (Sopur), Jeff Minnebraker Yhdysvalloissa (Quadra) ja Rainier Küschall Sveitsissä[19] (Küschall).[11] He asettivat tavoitteekseen luoda kevytrunkoinen alumiininen pyörätuoli, jossa on monipuoliset säätömahdollisuudet. Heidän pioneerityönsä myötä pyörätuolien kehityksessä otettiin suuri harppaus eteenpäin.[11] 1990-luvulla kehitettiin pyörätuoliin soveltuva jousitus.[11]

Kuvia vanhoista pyörätuoleista
  • Filip II. (1595)
    Filip II. (1595)
  • Työntökärryt (kuva n. vuodelta 1885)
    Työntökärryt (kuva n. vuodelta 1885)
  • Giovanni Fontana ja köydenvedosta liikevoimansa saanut pyörätuoli (1420)
    Giovanni Fontana ja köydenvedosta liikevoimansa saanut pyörätuoli (1420)
  • Stefan Farfler (1655)
    Stefan Farfler (1655)
  • Haavoittunut Napoleonin ajan sotilas tuolissaan
    Haavoittunut Napoleonin ajan sotilas tuolissaan
  • (1700-luku)
    (1700-luku)
  • Pyörätuoli Château de Gruyères’ssä
    Pyörätuoli Château de Gruyères’ssä
  • Toinen pyörätuoli Château de Gruyères’ssä
    Toinen pyörätuoli Château de Gruyères’ssä
  • Pyörätuoli 1900-luvun alusta
    Pyörätuoli 1900-luvun alusta
  • Aikansa kevytrunkoinen pyörätuoli ruo'osta valmistetulla istuimella (paino kelausvanteiden kanssa 26,3 ja ilman 22,6 kilogrammaa)[9]
    Aikansa kevytrunkoinen pyörätuoli ruo'osta valmistetulla istuimella (paino kelausvanteiden kanssa 26,3 ja ilman 22,6 kilogrammaa)[9]
  • Prinsessa Beatrice Leopoldine Victoria (1936)
    Prinsessa Beatrice Leopoldine Victoria (1936)
  • Franklin D. Roosevelt vapaa-ajanviettopaikassaan Top Cottagessa Ruthie Bien kanssa (1941)
    Franklin D. Roosevelt vapaa-ajanviettopaikassaan Top Cottagessa Ruthie Bien kanssa (1941)
  • Peruspyörätuoli (1976)
    Peruspyörätuoli (1976)
  • Küschall K4,[20] aktiivikäyttöön tarkoitettu pyörätuoli.
    Küschall K4,[20] aktiivikäyttöön tarkoitettu pyörätuoli.
  • Nykyaikainen kelaustuoli (urheilija James Lilly)
    Nykyaikainen kelaustuoli (urheilija James Lilly)

Manuaalinen pyörätuoli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1994 XLT, jossa on kiinteä titaanirunko.
Kokoontaittuvan rungon tunnistaa X:n muotoisesta putkirakenteesta istuimen alapuolella.
Lapsen pyörätuoli

Modernin pyörätuolin runko on tehty metallista, metallien seoksesta (esim. lentokonealumiini) tai komposiittimateriaaleista. Rungon materiaaleja ovat alumiini, teräs, titaani ja joissakin tapauksissa hiilikuitu.[9]

Pyörätuolin runko on joko kokoontaittuva tai kiinteä. Kokoontaittuvan pyörätuolin runko menee kasaan sivuttaissuunnassa. Monissa kiinteärunkoisissa pyörätuoleissa on puolestaan istuinosan päälle taipuva selkäosa.[20] Kokoontaittuvan rungon mekaaninen kestävyys tavallisesti heikompi kuin kiinteän rungon. Kokoontaittuva runko on monessa tapauksessa myös raskastekoisempi kuin kiinteä runko.[21] Kokoontaittuvan rungon yksi positiivinen ominaisuus on joustavuus. Rungon joustavuus on positiivinen ominaisuus ulkokäytössä vaihtelevassa maastossa. Liika joustavuus kuitenkin epävakauttaa pyörätuolin ohjautuvuutta.[22] Kiinteä runko on sananmukaisesti jäykempi kuin taittuva runko. Kiinteän rungon lujuuskestävyys on parempi kuin taittuvan rungon. Kiinteärunkoisen pyörätuolin hyvät kelausominaisuudet ovat parhaimmillaan kovilla tasaisilla pinnoilla.[22][23]

Kestävimpiä, keveimpiä ja kelausominaisuuksiltaan parhaita pyörätuoleja ovat niin kutsutut aktiivipyörätuolit, jotka on tehty runsasta käyttöä varten. Aktiivituolit soveltuvat sekä liikuntaan että arkikäyttöön. Useimmat aktiivipyörätuolit ovat kiinteärunkoisia.[24] Vammaisurheiluun soveltuvat urheilupyörätuolit ovat kiinteärunkoisia.[25]

Aikuisten ja murrosikäisten kokoa olevien manuaalisten pyörätuolien paino vaihtelee valmistusmateriaaleista ja runkorakenteesta riippuen hieman vajaan seitsemän ja vajaan 20 kilogramman välillä. Lapsen (pediatrisen) pyörätuolin kokonaispaino voi keveimmillään olla noin 3,5 kiloa[26]. Pyörätuoli kestää tietyn maksimipainon päällään. Painoraja on noin 100 kilogrammaa.[27] Ylipainoisille tarkoitettu erikoisvahvisteinen pyörätuoli kestää vähintään 150 kilon painon.[28]

Selkä- ja istuinosa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyörätuolissa on tyypillisesti kankainen selkäosa, jonka kireyttä säädetään takaa tarranauhoista. Yksilöllisempiä, vielä tukevampia selkänojia valmistetaan myös. Matalimmillaan selkänoja tukee ainoastaan alaselkää ja korkeimmillaan koko selkää.[29] Tyypillisesti selkänoja ulottuu hiukan selän puolivälin yläpuolelle. Istuintyyny valitaan huomioiden käyttäjän tuen tarve ja painehaavariski. Tarvittaessa tyynyksi voidaan valita inkontinenssia kestävä vaihtoehto.[30]

Painehaavatyyny ilman päälikangasta (edestä päin kuvattuna)

Pitkäaikainen pyörätuolin käyttö aiheuttaa poikkeuksellista kuormitusta koko elimistölle, erityisesti luustolle ja lihaksistolle.[31] Haitallisen kuormituksen minimoimiseksi käyttäjän istuma-asennon tulisi olla mahdollisimman ergonominen. Ergonomialla pyritään edistämään terveyttä ja hyvinvointia sekä varmistamaan toiminnan tehokkuus ja sujuvuus.[32] Sopivassa pyörätuolissa käyttäjän istuma-asento on mahdollisimman ryhdikäs ja vakaa ja pyörätuolin käyttö onnistuu mahdollisimman tehokkaasti erilaisissa ympäristöissä. Hyvä istuma-asento ehkäisee muun muassa niska- ja hartiaseudun sekä selän vaivoja. Optimaalisessa istuma-asennossa selän kulma on 90–100 ja jalkakulma 90–120 astetta[33]. Istuma-asentoa voidaan tukea polvitukiremmin, lantiovyön, käsinojien tai pöytälevyn avulla.[34]

Vaatesuojat, lokasuojat ja käsinojat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Istuimen sivuilla on vaatesuojat: levyt, jotka ulottuvat hiukan kuljetuspyöriä korkeammalle. Vaatesuojien tarkoitus on estää lian kulkeutumista pyörien mukana käyttäjän päälle ja vaatteisiin. Pyörätuolissa saattaa olla myös lokasuojat tai käsinojat. Käsinojat tukevat käyttäjää ja suojaavat häntä lialta.

Jalkalauta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiinteä jalkalauta ja säärihihna.

Pyörätuolin käyttäjän jalat lepäävät jalkalaudaksi kutsutulla alustalla. Jalkalauta on joko kiinteä osa runkoa tai erillään rungosta. Jalkalauta on siis joko yksiosainen tai kaksiosainen. Kaksiosaisessa jalkalaudassa molemmille jaloille on omat erilliset tuet, jotka liikkuvat saranoiden varassa eri suuntiin. Jalkalautojen liikuteltavuus on tarpeen, mikäli käyttäjän siirtyminen tai mahdollisesti nostaminen pyörätuoliin ja pyörätuolista pois niin vaatii.lähde?[23] Joitakin jalkalautoja voi säätää vielä korkeussuunnassa. Tarvittaessa jalkalaudan edessä tai takana voi olla hihna estämässä jalkojen luisumista jalkalaudalta.[34] Hihna on tarpeen, mikäli käyttäjän alaraajat ovat spastiset.lähde?

Pyörät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyörätuolin pyörät.

Tyypillisesti pyörätuolissa on neljä pyörää: kaksi kuljetuspyörää ja kaksi tukipyörää. Joissakin liikuntalajeissa, kuten pyörätuolitenniksessä käytetään myös kolmipyöräisiä malleja.[35] Pyörätuolikelauksessa käytetyt kelaustuolit ovat kolmipyöräisiä.[36]

Kuljetuspyörissä on pikalukot[23], joten pyörät irtoavat painamalla navassa olevaa nappia pohjaan ja vetämällä pyörää samanaikaisesti ulospäin.

Pyörien halkaisija ilmoitetaan tuumina. Aktiivipyörätuolin tukipyörien renkaat ovat pintamateriaaliltaan tavallisesti kovaa kumia. Tukipyörät ovat mallista riippuen 3–8-tuumaiset. Pyörätuolin kuljetuspyörien renkaat muistuttavat polkupyörän renkaita. Yleisin kuljetuspyörien koko on 24 tuumaa.[33] Pediatrisen pyörätuolin kuljetuspyörien renkaat ovat 18- tai 20-tuumaiset.lähde?

Sisäkäyttöön suunniteltujen kuljetuspyörien renkaiden pinta on pienikuvioinen, joskus täysin kuvioton. Sisäkäyttöön suunnitellut kuljetuspyörien renkaat kestävät mahdollisesti korkeampaa ilmanpainetta kuin tavalliset renkaat.lähde? Ulkokäyttöön suunnitellut kuljetuspyörien renkaat ovat usein voimakkaammin kuvioituja ja ne voivat olla myös tavallista leveämmät.[37] Toisinaan kuljetuspyörissä käytetään puhkeamattomia täyskumirenkaita.[38] Täyskumirenkaat ovat raskaammat kuin ilmakumirenkaat, eivätkä myötäile maastoa yhtä hyvin.[39]

Kuljetuspyörät ovat camber-kulmassa

Aktiivi- ja urheilupyörätuolien kuljetuspyörät ovat lähes poikkeuksetta vinossa negatiivisessa kulmassa. Tällöin pyörien yläreuna on lähempänä runkoa kuin alareuna. Tätä kulmaa kutsutaan camber-kulmaksi. Pyörätuolin kuljetuspyörien camber-kulma on 3–20.lähde? Camber-kulma on usein kiinteä, joten sitä ei pysty akselista säätämään.[40] Camber-kulmasta on erityistä hyötyä kaltevilla ja epätasaisilla pinnoilla, sillä kallistetut pyörät tasapainottavat pyörätuolia sivuttaissuunnassa. Camber-kulma parantaa pyörätuolin ohjattavuutta: pyörätuoli pysyy paremmin suunnassa ja tottelee käännyttäessä herkemmin. Camber-kulman ansiosta käyttäjä ulottuu kelausvanteisiin paremmin, jolloin kelaamisen energiatehokkuus kasvaa. Camber-kulma ehkäisee käyttäjän sormia joutumasta puristuksiin esimerkiksi seinän ja kelausvanteen väliin.[9][41] Suuresta camber-kulmasta voi arkikäytössä olla kuitenkin myös haittaa. Kulkeminen kapeissa tiloissa vaikeutuu tai käy jopa mahdottomaksi, mikäli pyörien camber-kulma on kovin suuri.[42]

Pyörätuolin kuljetuspyörien vannetta ja napaa yhdistävät puolat tai pinnat. Metallisia pinnoja on tavallisesti 38 kappaletta pyörää kohti. Pyörässä voi pinnojen sijaan olla myös hiilikuidusta valmistetut puolat. Puolia on noin puolenkymmentä pyörää kohti. Puolia ei voi erikseen vaihtaa, koska ne on integroitu vanteeseen.[33][38]

Pinnasuojat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyörätuolirugbyn pelaamiseen tarkoitetut pyörätuolit ovat kaikin puolin normaalia jykevämpiä. Rugbytuoleissa on pinnasuojien ohella puskurina toimiva suuri etukaari, joka suojaa pelaajan jalkoja ja mahdollistaa toiseen pelaajaan törmäämisen.[43]

Pinnasuojat ovat pinnojen edessä olevat pyöreänmuotoiset levyt, jotka suojelevat pinnoja vaurioilta. Pinnasuojia voi nähdä käytettävän esimerkiksi pediatrisissa pyörätuoleissa. Pinnasuojat on monesti suunniteltu värikkäiksi ja kuviollisiksi.[44]m Useimmat pinnasuojat on tehty muovista, kun taas pyörätuolirugbyssa käytettävien pyörätuolien pinnasuojat ovat metalliset.lähde?

Kelausvanteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Titaaninen kelausvanne
Kelaustuoli

Peruspyörätuolia, ei jollekin liikunta- tai urheilumuodolle ominaista erikoismallista pyörätuolia,[25] ohjataan kelausvanteista, putkista pyörien ulkopuolella.[3] Myös jarruttaminen ja pyörätuolin pysäyttäminen tapahtuu kelausvanteita käyttäen. Tyypillisesti kelausvanne on liki pyörän kehää.[2] Ratakelaukseen tarkoitetuissa pyörätuoleissa kelausvanne on kooltaan pienempi ja lähempänä pyörän keskiötä. Tavallisesti kelausvanne on metallia. Kelausvanteen pinnoitteena käytetään myös esimerkiksi silikonia tai kumia[45].

Kelausvanteen etäisyys pyörästä riippuu käyttäjän käden koosta. Käyttäjä voi valita sopivan etäisyyden muutamasta vaihtoehdosta, kun pyörätuolia vielä hankitaan On olemassa myös säädettäviä kelausvanteita, joiden etäisyyttä pyörästä voidaan tarvittaessa muuttaa.lähde?

Ohjaaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Molempien pyörien yhtäaikainen työntö kelausvanteista liikuttaa peruspyörätuolia eteen- tai taaksepäin. Käännyttäessä kääntymissuunnan vastakkainen käsi johtaa liikettä. Eteenpäin suuntautuvaa kelausta voi mahdollisesti tehostaa selällä saattamalla. Selän käyttö on erityisen hyödyllistä ylämäkeen noustaessa. Joillekin käyttäjille ylämäen kelaaminen peruuttaen on helpompaa kuin etuperin. Kelattaessa voidaan käyttää käsineitä, esimerkiksi kuntosalikäytössä yleisiä niin sanottuja salihanskoja. Hanskat ehkäisevät hankaumien, ihorikkojen, känsien ja muiden kovettumien muodostumista sekä ovat hygieeniset. Pyörätuolikelauksessa (urheilulaji) hanskat ovat välttämättömät[36].

Kykyyn kelata vaikuttaa käyttäjän sairauden tai vamman laatu. Kelaamisen kannalta huomionarvoisia ovat sairauden tai vamman vaikutukset yläraajojen voimankäyttöön ja liikeaistiin sekä selän liikkuvuuteen.

Pyörätuolin painopisteen sijaintia voi hallita siirtämällä painoaan puolelta toiselle. Painonsiirtojen hallitseminen helpottaa pyörätuolin ohjaamista ja lisää käyttäjän turvallisuutta. Painonsiirtojen halittu hyödyntäminen auttaa selviämään kynnyksistä, korokkeista ja muista esteistä vaivattomammin ja mahdollisimman itsenäisesti. Pienempien kynnysten ylittämistä helpottaa hillitty painonsiirto taaksepäin. Katukivetykset ja muut isommat esteet ylitetään keulimalla. Keuliessa pyörätuolia ohjataan ainoastaan kuljetuspyöriensä varassa. Keuliminen vaatii hyvää ylävartalon hallintaa.lähde?

Pyörätuolin kelausominaisuuksiin vaikuttavat tekijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyörätuolin kelausominaisuuksiin voi vaikuttaa säätöjen monipuolisuudesta riippuen. Kelausominaisuuksiin vaikuttavia tekijöitä ovat:

  • Rungon ominaisuudet[33]
  • Kuljetus- ja tukipyörien ominaisuudet[33]
  • Kuljetus- ja tukipyörien väliset etäisyydet pituus- ja sivuttaissuunnassa[46]
  • Kuljetus- ja tukipyörien kiinnityspisteiden sijainti pituus- ja pystysuunnassa.[33]
  • Akselien puhtaus[30]
  • Istuinkorkeus[33]

Pyörätuolin tasapainotus riippuu taka-akselin sijainnista. Mitä edempänä taka-akseli on, sitä takapainoisempi pyörätuoli on. Takapainoisuus tekee pyörätuolista ketterämmin liikkuvan. Liika takapainoisuus on haitaksi, sillä silloin kaatumisriski on suurempi.[47] Pyörätuolin tasapainotus vaikuttaa myös kelausvedon pituuteen. Mikäli taka-akseli on säädetty eteen, saa käyttäjä otteen takaa kelausvanteesta, jolloin työntöön tulee enemmän voimaa.[41]

Vaihtoehtoisilla tavoilla ohjattavia manuaalisia pyörätuoleja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muutoin kuin kelaamalla ohjattavia manuaalisia pyörätuoleja ovat kampi- ja jalkakäyttöiset sekä vain yhdeltä puolelta ohjattavat pyörätuolit.[48] Yhdeltä puolelta ohjattavia pyörätuoleja käyttävät esimerkiksi toispuolihalvaantuneet, joiden pyörätuoleissa molemmat kelausvanteet ovat saman puolen renkaassa. Yksi kelausvanne on normaaliin tapaan pyörän kehällä ja toinen, pienempi sisempänä. Isommalla kelausvanteella käyttäjä ohjaa paremmalle puolelleen ja pienemmällä huonommalle puolelleen.lähde?

Työntökahvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selkänojan takana on työntökahvat. Kaikissa pyörätuoleissa niitä ei välttämättä ole. Kahvoista avustaja voi ohjata pyörätuolia.[3] Joitakin työntökahvoja voi säätää korkeussuunnassa työntämisen helpottamiseksi. Toiset työntökahvat kääntyvät sisäänpäin kiinni selkänojaan, jolloin ne ovat vähemmän tiellä ja näkyvissä. Käännettävät työntökahvat saattavat olla hyödylliset esimerkiksi silloin, kun pyörätuolia kuljetetaan henkilöautossa.

Jarrut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksijarru

Peruspyörätuolissa jarrut ovat kiinnitetty kuljetuspyörien eteen. Yksinkertaistaen jarrut koostuvat kahdesta osasta: jarrukahvasta ja jarrupalasta. Tyypillisesti jarrukahvat ovat pystysuunnassa (yläjarrut). Harvinaisempien saksijarrujen mekanismi on vaakasuuntainen. Tavallisesti jarrut toimivat pelkkinä seisontajarruina.[49] Kaikissa pyörätuoleissa ei ole jarruja.

Jarrukahvat voivat olla tavallista pidemmät, mikäli käyttäjän yläraajojen hallinta, lihasvoimataso tai molemmat ovat heikentyneet. Mikäli käyttäjä ei itse kykene laittamaan jarruja päälle, saattaa hänen pyörätuolinsa työntökahvoissa olla niin sanotut rumpujarrut avustajaa varten. Mikäli käyttäjä kykenee jarruttamaan vain toispuolisesti, voivat hänen pyörätuolinsa kaksi jarrupalaa olla kytketty toisiinsa vaijerilla, jolloin pyörätuolissa on vain yksi jarrukahva.lähde?

Kaatumaesteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaatumaeste

Kaatumaesteet estävät pyörätuolia kaatumasta taaksepäin. Kaatumaesteitä käytetään niin arkikäytössä kuin eri urheilulajeissa, kuten pyörätuolikoripallossa pyörätuolirugbyssä ja pyörätuolitenniksessä.[50][51] Kaatumaesteitä on pyörätuolissa yksi tai kaksi kappaletta. Kaatumaesteen päässä voi olla yksi tai kaksi pientä pyörää.[33][39] Vaikka kaatumaesteet ovat hyödylliset, voivat ne olla myös haitaksi tai jopa vaaraksi esimerkiksi portaissa kuljettaessa ja erilaisia korokkeita ylitettäessä. Jotkin kaatumaesteet voidaan tarvittaessa taittaa pyörätuolin istuimen alle. Kaatumaesteen etäisyyttä maasta voi mahdollisesti säätää.[49]

Sähköpyörätuoli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Handicare Belize[52] -sähköpyörätuoli

Sähköpyörätuoli on akkukäyttöisellä moottorilla kulkeva liikkumisväline.[53] Sähköpyörätuolin käyttäjän liikuntarajoite on tavallisesti niin mittava, että liikkuminen muilla tavoin on joko mahdotonta tai huomattavan vaikeaa.[54] Sähköpyörätuolia ohjataan ohjaussauvalla (motorisoitu ohjaus[55]), ja sen nopeutta säädetään porrastetulla nopeudensäätimellä. Sähköpyörätuoliin voi olla saatavissa myös imu-puhallus- tai leuka- ja pääohjaus.[56] Sähkömopoa ohjataan puolestaan ohjaustangosta (mekaaninen ohjaus[55]), jossa on keinukytkin kiihdyttämistä ja jarruttamista varten sekä porrastettu nopeudensäädin.

Sähköpyörätuolit voivat olla etu-, taka- tai nelivetoisia, ja niitä on niin sisä- kuin ulkokäyttöön. Etuvetoisessa sähköpyörätuolissa kuljetuspyörät ovat edessä ja tukipyörät takana, takavetoisessa pyörien järjestys on päinvastainen. Pyöriä on kokoonpanosta riippuen kolme, neljä tai kuusi kappaletta. Kuusipyöräisessä sähköpyörätuolissa isot, vetävät pyörät ovat keskellä runkoa, käyttäjän painopisteen kohdalla. Kuusipyöräisen sähköpyörätuolin takimmainen, pienin pyöräpari on hitaassa nopeudessa ilmassa, kiihdytettäessä ja ylämäkeen kuljettaessa maassa.[57]

Sähkömopo

Sähköpyörätuolin rakenne ja ominaisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Istuintyypit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
  • Riippumattoistuin on kankaasta tai keinonahasta valmistettu istuin[58]
  • Pehmustettu istuin[58]
  • Auton istuin[58]
  • Muotoon valettu istuin[58]
  • Seisontaistuin on istuin, jonka avulla käyttäjä voi nousta pystyasentoon.[58] Seisontaistuin on verrattavissa seisomatelineeseen.

Akku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Akkuja on olemassa kahdenlaisia: avoimia lyijyhappoakkuja ja suljettuja lyijyakkuja.[59] Suljettuja lyijyakkuja ovat geeli- ja AGM-akut.[60] Avoimiin lyijyhappoakkuihin lisätään vettä, suljetut lyijyakut ovat huoltovapaita. Vuotamattomien suljettujen lyijyakkujen kuljetus rahtitavarana esimerkiksi lentokoneessa on turvallista. Suljettuja lyijyakkuja voidaan käyttää pystyasennon lisäksi myös muissa asennoissa, koska niissä ei ole vapaana nesteenä olevaa happoa.[59]

Avointen lyijyhappoakkujen etu on niiden edullinen hinta. Avoimet lyijyhappoakut eivät vioitu ylilataamisesta niin helposti kuin muut akut. Avoimet lyijyhappoakut ovat kevyempiä ampeerituntia kohden useimpiin geeli- tai AGM-akkuihin verrattuna. Avointen lyijyhappoakkujen haittoja ovat huolto, vuotoalttius ja akun purkaantuminen itsestään, kun ei käytössä. Geeliakut toimivat avoimia lyijyhappoakkuja paremmin alhaisissa lämpötiloissa, vapauttavat vähemmän kaasua ladattaessa kuin avoimet lyijyhappoakut sekä ovat pitkäikäisemmät kuin avoimet lyijyhappoakut. Haittoja ovat kallis hinta, suurempi paino ampeerituntia kohden kuin avoimilla lyijyhappoakuilla ja alttius ylilataukseen. AGM-akut kestävät tärähdyksiä, vapauttavat latauksen aikana minimaalisesti kaasuja ja purkaantuvat hitaasti, kun ei käytössä. AGM-akku on kallein akkuvaihtoehto ja altis ylilataukseen.[60]

Pyörät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etuvetoisella sähköpyörätuolilla voi helposti ylittää esteitä. Käyttäjä voi esimerkiksi nousta jalkakäytävälle ja laskeutua siltä etuperin. Tukipyörät ovat joko vapaasti liikkuvat tai ei. Vapaasti liikkuvien tukipyörien ansiosta sähköpyörätuolin kääntösäde on hyvin pieni. Pyörätuoli kääntyy kuljetuspyörien keskiakselin ympäri. Mikäli tukipyörät eivät ole vapaasti liikkuvat, ovat ne yhteydessä toisiinsa raidetangon välityksellä. Tällöin pyörätuolin kääntösäde on suurempi, toisaalta pyörätuoli on suuntavakaampi. Takavetoisessa sähköpyörätuolissa on vapaasti kääntyvät tukipyörät, jotka seuraavat maastoa kukin tavallaan. Myös tässä tapauksessa käyttäjä joutuu jatkuvasti korjaamaan suuntaa.[61]

Moottori

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moottoriohjauksella toimivassa sähköpyörätuolissa on tavallisesti kaksi vetomoottoria. Vetomoottorit vaikuttavat kukin oman kuljetuspyöränsä nopeuteen. Kuljetuspyörien nopeusero aiheuttaa pyörätuolin kääntymisen. Moottoriohjauksella toimivien sähköpyörätuolien tukipyörät ovat vapaasti kääntyvät. Yksimoottorisessa sähköpyörätuolissa on ohjaavien pyörien välissä raidetanko. Kumpikin pyörä kääntyy tällöin samalla tavalla.[62]

Ohjausyksikkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Handicare Belize -sähköpyörätuolin ohjausyksikkö

Tavallisesti sähköpyörätuolia ohjataan ohjaussauvasta. Ohjaussauvasta säädetään useimmiten myös nopeutta[63] ja mahdollisesti istuinosan kallistuskulmaa, korkeutta, nostoa pystyasentoon ja laskua istuma-asentoon. Ohjausyksikössä voi olla toiminnot myös valojen ja vilkkujen käyttämiseksi sekä äänimerkin antamiseksi.lähde?

Tulevaisuudessa sähköpyörätuolia voi kyetä ohjaamaan ajatuksen voimalla. Aivosignaaleja liikkeeksi muuntavia pyörätuoleja on kehitteillä muun muassa Espanjassa ja Japanissa. Toyotan kehitystyö on edennyt espanjalaisia pidemmälle.[64] Ruotsissa Karlstadin yliopistossa on puolestaan kehitteillä silmien liikkeellä ohjattava sähköpyörätuoli.[65]

Sähköpyörätuolityypeille asetetut pohjoismaiset minimivaatimukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Handikappsinstitutet 1985)

Ominaisuudet
Vaatimukset Ulkokäyttö Rajoitettu ulkokäyttö Sisäkäyttö
Toimintasäde =
ajomatkan pituus
yhdellä latauksella		 30 km 20 km 6 h
Ajonopeus
– max
– min
– peruutus
6–15 km/h
< 3 km/h
3–4 km/h
6–15 km/h
< 1 km/h
3–4 km/h
3–6 km/h
> 0 km/h
3–4 km/h
Esteenylityskyky 11 cm 6 cm 4 cm
Jarrutusmatka
(max. vauhdilla)		 1,7 m 1,7 m 1,0 m
Tukevuus
– vauhdissa
– pysähtyneenä
12°
20°
7°
15°
3°
3°
Kääntymistila (max) 2 m 1,5 m 1,3 m
Ulkomitat (cm) 80 × 140 70 × 130 65 × 120
Käyttölämpötila −20 – +40 °C −20 – +40 °C +5–30 °C[66]

Pyörätuolivariantteja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekä standardimallisesta manuaalisesta pyörätuolista, että sähköpyörätuolista on olemassa erilaisiin käyttötarkoituksiin ja ympäristöihin soveltuvia variantteja tai muunnelmia.

  • Motorisoitu pyörätuoli on pyörätuoli, jonka moottori toimii kelausta tehostavana apumoottorina.[67][68]
  • Rantapyörätuoli on tuoli, jonka suuret pyörät kantavat hiekalla.
  • Käsipolkupyörä on liikunta- ja urheilukäyttöön suunniteltu apuväline, jossa istutaan lähellä maantasoa. Käsipolkupyörän huippunopeus on yli 50 kilometriä tunnissa.[69]
  • Koiran pyörätuoli[70]
  • Rantapyörätuoli
    Rantapyörätuoli
  • Käsipolkupyörä (ajaja Johann Mayrhofer)
    Käsipolkupyörä (ajaja Johann Mayrhofer)
  • Kuljetustuoli (Bostonin lentoasema)
    Kuljetustuoli (Bostonin lentoasema)

Yksilöllinen pyörätuoli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Apuvälinepalveluita tarjoavat terveydenhuolto, sosiaalitoimi, Kela, koulutoimi, työvoimahallinto, valtiokonttori ja vakuutuslaitokset.[71] Pyörätuoli kuuluu lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineisiin.[72] Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet korjaavat sairauden tai vamman aiheuttamaa toiminnanvajavuutta niin, että henkilö selviytyy päivittäisistä toiminnoistaan. Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet ovat tarvitsijalleen maksuttomia.[73] Yksilölisen pyörätuolin valinnassa voivat konsultoida esimerkiksi fysioterapeutti, toimintaterapeutti ja apuvälinealaan erikoistuneet apuvälineteknikot.

Yksilöllisen pyörätuolin hankinta alkaa asiakkaan tarpeiden kartoituksella. Kartoituksessa otetaan huomioon asiakkaan henkilökohtaisia toiveita. Jokainen henkilökohtaiseen käyttöön tuleva pyörätuoli on aina käyttäjälleen erityisesti kohdennettu apuväline. Kun hankittavan pyörätuolin ominaisuudet on saatu haarukoitua yhteen tai useampaan pyörätuolimalliin, pyörätuoleja toimittavan yrityksen esittelijä tuo mallit sovitettaviksi. Sopivan pyörätuolin löydyttyä otetaan mittoja ja mietitään yksityiskohtaisesti tulevan pyörätuolin eri komponentteja.[74][75] Edelleen käyttäjä voi personoida pyörätuolin ulkoasua tyylillisesti esimerkiksi värivalinnoin. Valmiiseen pyörätuoliin tehdään vielä tarvittavat säädöt ennen käyttäjälle luovuttamista.

Pyörätuoli ja esteettömyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Esteetön ulkohissi.
 Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Rakennetun ympäristön esteettömyyttä määrittää seuraava lainsäädäntö: Suomen perustuslaki II luku Perusoikeudet, 6 § Yhdenvertaisuus, Maankäyttö- ja rakennusasetus, 53 § Liikkumisesteetön rakentaminen, Maankäyttö- ja rakennuslaki, 5 § Alueiden käytön suunnittelun tavoitteet, Maankäyttö- ja rakennuslaki, 12 § Rakentamisen ohjauksen tavoitteet, Maankäyttö- ja rakennuslaki, 117 § 3 mom. Rakentamiselle asetettavat vaatimukset, Maankäyttö- ja rakennuslaki, 167 § 2 mom. Ympäristönhoito, Suomen Rakentamismääräyskokoelma (RakMk), osa F1, Esteetön rakennus, määräykset ja ohjeet, Suomen Rakentamismääräyskokoelma, osa G1, Asuntosuunnittelu, määräykset ja ohjeet.[76]

Esteettömässä suunnittelussa huomioidaan niin vammaiset (esimerkiksi pyörätuolia käyttävät liikuntarajoitteiset ja aistivammaiset) kuin vammattomat. Tämänkaltaisesta suunnittelusta voidaan käyttää termejä ”suunnittelu kaikille” (engl. design for all tai lyhyesti DfA) tai ”yleispätevä tai 'kaikkien' tarpeet huomioon ottava suunnittelu” (engl. universal design).[77] Universaalin suunnittelun periaate pätee niin rakennetun ympäristön kuin myös esimerkiksi joukkoliikenteen kohdalla. Esteettömän liikenteen kannalta merkityksellinen on myös Suomen perustuslain 9 §:n liikkumisvapaus.[78]

Pyörätuolin käyttäjän kannalta olennaisia esteettömyyttä edistäviä tekijöitä ovat muun muassa ympäristön tasaisuus, sisä- ja ulkotilojen mitoitus pyörätuolille sopivaksi, luiskat,[79] hissit[80] ja automaattiovet. Pyörätuolin käyttäjälle soveltuvat parkkipaikat, reitit, sisäänkäynnit, WC:t ynnä muut on tavallisesti merkitty ISA-tunnuksella.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lyytinen-Lund, Anne & Paatero, Heidi & Ylönen, Jaana: Käsikäyttöiset pyörätuolit. (Lääkintöhallituksen apuvälinejulkaisut nro 8) Helsinki: Lääkintöhallitus, helmikuu 1989. ISBN 951-861-382-6
  • Leikas, Jaana (Toim.): Sähköpyörätuoli apuvälineenä. (Sosiaali- ja terveyshallitus, Oppaita 12) Helsinki: VAPK-kustannus, 1992. ISBN 951-47-5748-3
  • Pesola, Kirsti: Esteettömyysopas: mitä miksi miten. (Invalidiliiton julkaisuja O.39) Helsinki: Tyylipaino Oy, 2009. ISBN 978-952-5548-24-2 Teoksen verkkoversio (PDF).[vanhentunut linkki]
  • Kemppainen, Erkki: Kohti esteetöntä yhteiskuntaa: Yhteiskuntapolitiikan normatiiviset keinot esteettömyyden edistämisessä. Helsinki: Stakes, 2008. ISBN 978-951-33-2264-9 Teoksen verkkoversio (PDF).

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Vammaisen vartalon kuvat -blogi (Kielitoimisto ei suosittele puhekielisen ilmauksen ”rullatuoli” käyttämistä pyörätuolia tarkoitettaessa) rampyla.vuodatus.net.
  2. ↑ a b Definition of a Wheelchair apparelyzed.com. Viitattu 30.6.2010. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Paraplegic Wheelchairs The Wheelchair Site - Independent Consumers Guide To Wheelchairs, Scooters & Accessories. (englanniksi). Arkistoitu 28.2.2009. Viitattu 25.2.2009.
  4. ↑ Sähkömopot Respecta Oy.[vanhentunut linkki]
  5. ↑ Autoilun erityisvaatimukset - Liikkumis- ja toimintaesteinen henkilö ajoneuvon käyttäjänä (Pyörätuoli tai vastaava apuväline) Ajoneuvohallintokeskus.
  6. ↑ a b Niiranen, Pekka: Poliisi povaa sähköpyörätuoleista ongelmia 19.4.2012. Yle. Viitattu 7.11.2013.
  7. ↑ SFS - Terveydenhuollon laitteet ja tarvikkeet Suomen Standardisoimisliitto. Viitattu 31.12.2019.
  8. ↑ a b c d e History chairdex.com. (englanniksi)
  9. ↑ a b c d e f g h i j k l Sawatsky, Bonita: Wheeling in the New Millennium: The history of the wheelchair and the driving forces in wheelchair design today WheelchairNet. (englanniksi)
  10. ↑ a b History of the Wheelchair About.com: Inventors. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  11. ↑ a b c d e f g The Big Bang to Herbert's Dirt Nap: A reliable history of the wheelchair, by an unreliable narrator huhtikuu 2004. WheelchairJunkie.com. (englanniksi)
  12. ↑ Valitut Palat: keksinnöt kautta aikojen. Stuttgart 1982. s. 355.
  13. ↑ a b c d The History of Wheelchairs WheelchairNet. (englanniksi)
  14. ↑ bath chair Britannica Online Encyclopedia. (englanniksi)
  15. ↑ Three million chairs ... and still growing strong! (Everest and Jennings' 3-millionth wheelchair rolled off the production line) Encyclopedia.com. (englanniksi)
  16. ↑ GF Health Products, Inc. answers.com. (englanniksi)
  17. ↑ a b Druzin, Randi: Paralympics traces roots to Second World War CBC National Post. (englanniksi)
  18. ↑ World Wheelchair and Amputee Games answers.com. (englanniksi)
  19. ↑ Adler, Dina: Athletes Wheelchair 'Fighters and Adapters' Roll Out in Lightweight, Easy-to-Repair, Bright Chairs Designed for Sports Los Angeles Times. 26.4.1990. (englanniksi)
  20. ↑ a b Küschall K-Series (PDF) (valmistajan esite) Küschall. Arkistoitu 19.3.2009. Viitattu 24.2.2009. (englanniksi)
  21. ↑ Manual Wheelchair Guide apparelyzed.com. Viitattu 6.7.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  22. ↑ a b Folding Wheelchairs The Wheelchair Site. Arkistoitu 28.2.2009. (englanniksi)
  23. ↑ a b c Manual Wheelchair The Wheelchair Site. Arkistoitu 27.2.2009. (englanniksi)
  24. ↑ Liikkuminen Inva-apuväline Oy. Arkistoitu 23.10.2008.
  25. ↑ a b Sport Wheelchairs The Wheelchair Site. Arkistoitu 28.2.2009. (englanniksi)
  26. ↑ Panthera Micro PT-keskus. Arkistoitu 18.5.2009. Viitattu 22.6.2010.
  27. ↑ Standard Weight Wheelchairs PHC Online. Arkistoitu 4.1.2011. Viitattu 6.7.2010. (englanniksi)
  28. ↑ Erikoisvahvat pyörätuolit (tuoteluettelo) Inva-apuväline Oy. Arkistoitu 4.5.2009.
  29. ↑ JAY:n selkäosat PT-keskus. Arkistoitu 22.3.2009.
  30. ↑ a b Pyörätuolit Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 30.8.2013.[vanhentunut linkki]
  31. ↑ Vamman seuraamukset - Kipu Selkäydinvammasäätiö. Arkistoitu 29.4.2010. Viitattu 7.7.2010.
  32. ↑ Ergonomia Respecta.[vanhentunut linkki]
  33. ↑ a b c d e f g h The Manual Wheelchair Training Guide Section 1.2 WheelchairNet. (englanniksi)
  34. ↑ a b Lisävarusteet ja -laitteet Respecta.[vanhentunut linkki]
  35. ↑ All About Wheelchair Tennis Chairs - 3 or 4 Wheels Paralympics.com. Viitattu 12.12.2010. (englanniksi)
  36. ↑ a b Leo-Pekka Tähti: Lajikuvaus leopekkatahti.com. Arkistoitu 11.7.2011. 12.12.2010
  37. ↑ All terrain Wheelchairs The Wheelchair Site. Arkistoitu 28.2.2009. (englanniksi)
  38. ↑ a b Wheelchair Wheel Choices Spin Life. (englanniksi)
  39. ↑ a b The Manual Wheelchair Training Guide Appendix B: Accessories WheelchairNet. (englanniksi)
  40. ↑ Angle adjustable camber Patents US. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  41. ↑ a b Lyytinen-Lund & Paatero & Ylönen, s. 11.
  42. ↑ Independent Consumers Guide To Wheelchairs, Scooters & Accessories The Wheelchair Site. (englanniksi)
  43. ↑ Pyörätuolirugby (PDF) pyoratuolirugby.com.
  44. ↑ Pediatric Wheelchairs The Wheelchair Site. Arkistoitu 28.2.2009. (englanniksi)
  45. ↑ Kelausvanteet ja silikonisuojat pro-hewa.fi.
  46. ↑ Lyytinen-Lund & Paatero & Ylönen, s. 10.
  47. ↑ Panthera S2-kort, S2, U2 -käyttöohje, s. 7.
  48. ↑ Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen APUDATA-tietokanta (Pyörätuolit, ihmisvoimin käytettävät) info.stakes.fi. Viitattu 4.7.2010.[vanhentunut linkki]
  49. ↑ a b The Manual Wheelchair Training Guide Section 2.5 WheelchairNet. (englanniksi)
  50. ↑ Sopur Allcourt PT-keskus. Arkistoitu 30.3.2005.
  51. ↑ MELROSE RHINO PT-keskus. Arkistoitu 22.3.2009.
  52. ↑ Handicare Belize binnen/buiten Elektrisch rolstoel.org. Viitattu 27.5.2013. (hollanniksi)
  53. ↑ Leikas 1992: s. 3.
  54. ↑ Sähköpyörätuolit Respecta.[vanhentunut linkki]
  55. ↑ a b Leikas 1992: s. 4.
  56. ↑ Quickie Samba 2 PT-keskus. Arkistoitu 11.9.2009.
  57. ↑ The Powered Wheelchair Training Guide Section 1.2 WheelchairNet. (englanniksi)
  58. ↑ a b c d e Leikas 1992: s. 11-13.
  59. ↑ a b Leikas 1992: s. 14.
  60. ↑ a b Wheelchair Battery Types apparelyzed.com. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  61. ↑ Leikas 1992: s. 17.
  62. ↑ Leikas 1992: s. 19.
  63. ↑ Leikas 1992: s. 21.
  64. ↑ Linnake, Tuomas: Pyörätuoli tottelee ajatuksia viiveettä It-viikko.
  65. ↑ Eye-Controlled Wheelchair 30.4.2010. Wheelchair Network. Arkistoitu 11.10.2010. Viitattu 16.9.2010. (englanniksi)
  66. ↑ Leikas 1992: s. 61.
  67. ↑ Easy F-16 sähköajolaite pyörätuoliin (Arkistoitu – Internet Archive) PT-keskus.
  68. ↑ Motorized Wheelchairs (Arkistoitu – Internet Archive) The Wheelchair Site. (englanniksi)
  69. ↑ Piironen, Mikko: PM testaa - käsipolkupyörä mikkopiironen.fi. Arkistoitu 29.8.2011.
  70. ↑ Canine Wheelchairs The Wheelchair Site. Arkistoitu 28.2.2009. (englanniksi)
  71. ↑ Apuvälinepalveluprosessi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Arkistoitu 2.5.2008.
  72. ↑ Apuvälineet Vammaispalvelut-verkkosivusto. Arkistoitu 21.10.2009. Viitattu 23.6.2010.
  73. ↑ Apuvälinepalveluiden laatusuositus Sosiaali- ja terveysministeriö. Arkistoitu 13.9.2007. Viitattu 23.6.2010.
  74. ↑ Pyörätuolit Respecta.[vanhentunut linkki]
  75. ↑ Terveydenhuollon apuvälinepalveluprosessi (PDF) info.stakes.fi. Arkistoitu 22.6.2007.
  76. ↑ Esteettömyyteen liittyvää lainsäädäntöä Invalidiliitto. Arkistoitu 19.11.2007. Viitattu 27.6.2010.
  77. ↑ Pesola 2009: s. 1.
  78. ↑ Kemppainen 2008: s. 24.
  79. ↑ Luiskat Invalidiliitto. Viitattu 29.6.2010.[vanhentunut linkki]
  80. ↑ Hissit Invalidiliitto. Viitattu 29.6.2010.[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pyörätuoli&oldid=22805380”