Aurajoen ratasilta (Turku, 1954)
| Aurajoen ratasilta | |
|---|---|
 |
|
| Raiteita | 1 |
| Ylittää | Aurajoen |
| Sijainti | Turku |
| Ylläpitäjä | Väylävirasto |
| Siltatyyppi | teräksinen levypalkkisilta |
| Pisin jänneväli | 24 m |
| Pituus | 180 m |
| Avattu liikenteelle | 1954 |
| Suljettu | 2022 |
| Purettu | 2023 |
| Koordinaatit | |
 |
|
Aurajoen ratasilta[1][2] oli rantaradan silta, joka ylitti Aurajoen Turun Raunistun ja Nummen kaupunginosien välillä vuosina 1954–2023.[3] Sillalla oli myös kevyen liikenteen väylä.[4]
Alkuperäinen rautatiesilta avattiin käyttöön vuonna 1899. Se oli paraabeliristikkosilta, jossa ristikko oli raiteen alapuolella. Sillan kolme keskimmäistä jänneväliä olivat pituudeltaan 34 metriä ja niiden kummallakin puolella oli kolme 12 metriä pitkää jännettä. Se rakennettiin uudelleen vuonna 1954.[5] Ristikkokannattajat korvattiin levypalkeilla, jotka olivat tuolloin Suomen pisimmät.[6]
Sillan kannattajien vaihdon teki A. Ahlstöm Oy:n Varkauden konepaja.[7] Yhdeksänaukkoisen sillan kokonaispituus oli 180 metriä ja pisin jänne on 34 metriä,[2] joka oli Suomen rataverkon pisin ei-jatkuvan levypalkin aukko.[7] Aukko oli myös Suomen rautateiden kolmanneksi pisin teräksinen levypalkkisillan aukko, sitä pidempiä olivat Saimaan kanavan ratasillan 42 metrin aukko Lappeenrannassa ja Syrjäsalmen ratasillan 45-metrinen aukko Karjalan radalla Kiteellä.[2] Syrjäsalmen silta on vuodelta 1966 ja Saimaan kanavan ratasilta vuodelta 1967.[2]
Rautatiesillalla oli kevylle liikenteelle tarkoitettu väylä, joka oli vuodesta 2004 suljettuna jalankulkijoilta ja pyöräilijöiltä. Sen puolesta nousi kansanliike, ja silta avattiin jälleen kevyelle liikenteelle levennettynä vuonna 2009.[8] Vuodesta 2018 lähtien sillan kevyen liikenteen väylällä pyöräily on ollut kielletty.
Vuonna 2023 rautatiesilta purettiin Turun ja Kupittaan välisen rataosuuden kaksiraiteistamisen yhteydessä,[3] ja tilalle rakennettiin uusi silta, jonka on määrä tulla käyttöön joulukuussa 2024.[9] Uudelle sillalle ei ollut mahdollista rakentaa kevyen liikenten väylää, joten kevyelle liikenteelle ollaan rakentamassa omaa siltaa uuden ratasillan viereen.[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aitta, Seppo (vast. toim.): Siltojemme historia. Helsinki: Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, 2004. ISBN 951-758-446-6
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jokimies, Janina: Liikuntasaumat jääneet rakentamatta Rautatiesillan yläjohteeseen. Helle väänsi kaiteen mutkalle. Turun Sanomat, 25.7.2014, s. 12. Turun Sanomat Oy. Verkkolehden uutinen. Viitattu 19.6.2015. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d Aitta, 2004, s. 498–499
- ↑ a b Pihkala, Esko: Nyt lähtee vanha ratasilta! Se katoaa Aurajoen maisemasta parin viikon sisään – pääsiltapalkin ensimmäinen sata tonnia painava osa nostettiin pois kannattimiltaan tiistaina Turun Sanomat. 25.4.2023. Viitattu 14.11.2024.
- ↑ Kävelyn ja pyöräilyn kehittämisohjelma 2010, s. 25/34. (sivun numero viittaa PDF:n sivunumerointiin) Turku: Turun kaupungin ympäristö- ja kaavoitusvirasto. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 19.6.2015).
- ↑ VR : Käskylehti 54 / 1954 Rautatiehallitus. 23.12.1954. Viitattu 13.2.2022.
- ↑ Nummelin, Markku: Rantarata, s. 124–125, 127. Kustantaja Laaksonen, 2008.
- ↑ a b Aitta, 2004, s. 189
- ↑ Härkönen, Rebekka: Laiton jalankulku voitti väsytystaistelun Lonttisten rautatiesillalla Turussa Turun Sanomat. 28.12.2009. Arkistoitu 26.11.2023. Viitattu 2.12.2020.
- ↑ Anttila, Marika: Nummen alikulkusilta ja Aurajoen ratasilta otetaan käyttöön joulukuussa Turun Sanomat. 23.10.2024. Viitattu 14.11.2024.
- ↑ Kossila, Eino: Turkuun rakennetaan uusi Aurajoen ylittävä kevyen liikenteen silta Yle Uutiset. 15.3.2022. Yleisradio. Viitattu 22.1.2023.