Aleksander Barkov

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Aleksander Barkov Jr.)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vuonna 1995 syntynyttä jääkiekkoilijaa. Tämän isää, vuonna 1965 syntynyttä jääkiekkoilijaa, käsittelee artikkeli Aleksandr Barkov.
Aleksander Barkov
Barkov vuonna 2016.
Barkov vuonna 2016.
Henkilötiedot
Syntynyt2. syyskuuta 1995 (ikä 29)
Tampere, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
 Venäjä
Jääkiekkoilija
Lempinimi Sasha[1]
Pelipaikka keskushyökkääjä
Maila vasen
Pituus 191 cm
Paino 96 kg
Seura
Seura Florida Panthers
Sarja NHL
Pelinumero 16
Pelaajaura
Pääsarjaura 2011–
Aik. seurat Tappara (SML)
NHL-varaus 2. varaus, 2013
Florida Panthers
KHL-varaus 2. varaus, 2012
Lokomotiv Jaroslavl
Aiheesta muualla
www.aleksanderbarkov16.com
Stanley Cup
Florida Panthers 2024

Aleksander Aleksandrovitš ”Sasha” Barkov (ven. Александр Александрович "Саша" Барков, Aleksandr Aleksandrovitš "Saša" Barkov, s. 2. syyskuuta 1995 Tampere) on suomalainen jääkiekkoilija ja Stanley Cup -voittaja, joka pelaa NHL-joukkue Florida Panthersissa kapteenina. Hän on pelipaikaltaan keskushyökkääjä. Florida varasi Barkovin ensimmäisen kierroksen toisena pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2013.[1][2]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ura Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barkov on Tapparan kasvatti ja edusti joukkuetta koko junioriuransa ajan. Hän voitti C-nuorten SM-pronssia vuonna 2010 ja SM-hopeaa vuonna 2011.[1] Kaudella 2010–2011 Barkov edusti kaikkia kolmea ikäluokkaa saman kauden aikana.[3] Keväällä 2011 hän saavutti C-nuorten pudotuspelien syöttöennätyksen tehopistein 7+17=24 kymmenessä ottelussa.[4]

Kauden 2011–2012 Barkov aloitti A-nuorissa, josta päävalmentaja Risto Dufva nosti hänet Tapparan SM-liigajoukkueeseen viiden pelatun ottelun jälkeen. Barkov pelasi ensimmäisen ottelunsa SM-liigassa vain 16-vuotiaana 1. lokakuuta 2011 kotiottelussa Bluesia vastaan. Näin hänestä tuli liigan toiseksi nuorin pelaaja Ässissä kaudella 2003–2004 15-vuotiaana ensimmäisen liigaottelunsa pelanneen Jesse Joensuun jälkeen.[5] Barkov antoi yhden maaliin johtaneen syötön heti ensimmäisessä ottelussaan, ja hänestä tuli SM-liigan nuorin tehopisteen tehnyt pelaaja.[5][6] Toisessa ottelussaan 4. lokakuuta 2011 Ässiä vastaan Barkovista tuli kaikkien aikojen nuorin maalin tehnyt pelaaja SM-liigassa.[7] Maali syntyi ottelun toisessa erässä Barkovin ohjattua Jussi Makkosen laukauksen Ässien maaliin. Hänet merkittiin maalintekijäksi ennätyksellisessä 16 vuoden, yhden kuukauden ja kahden vuorokauden iässä. Aiempi ennätys oli Forssan Palloseuran Juha Jyrkkiön nimissä, joka onnistui maalinteossa seitsemän kuukautta ja yhdeksän vuorokautta vanhempana kaudella 1975–1976.[8]

Barkov vakiinnutti paikkansa Tapparan liigajoukkueessa kiekollisessa roolissa mutta sairastui helmikuussa 2012 mononukleoosiin ja oli loppukauden sivussa joukkueen kokoonpanosta.[9] Hän teki SM-liigassa yhteensä 32 runkosarjaottelussa tehopisteet 7+9=16.[1] Huhtikuussa toipunut Barkov pelasi alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuissa, joissa Suomi sijoittui neljänneksi. Toukokuussa 2012 KHL:n varaustilaisuudessa Lokomotiv Jaroslavl varasi Barkovin ensimmäisellä kierroksella varaustilaisuuden toisena pelaajana.[1]

Kauden 2012–2013 Barkov pelasi Tapparan SM-liigajoukkueessa.[1] Hän muodosti alkukaudella tehokkaan ketjun Ville Niemisen ja Henrik Haapalan[10] sekä myöhemmin NHL:stä työsulun vuoksi tulleen pelaajan Jannik Hansenin kanssa. Hän teki kaudella 53 ottelussa tehopisteet 21+27=48[1] ja oli pistepörssin yhdeksäs. Barkov pelasi pudotuspeleissä viisi ottelua tehopistein 0+5 ennen loukkaantumistaan, joka piti hänet sivussa loppukauden ajan. Barkov saavutti kauden päätteeksi SM-hopeaa.[1]

Vuoden 2013 NHL:n varaustilaisuudessa Florida Panthers varasi Barkovin tilaisuuden toisena pelaajana.[1] Barkov solmi Panthersin kanssa kolmen vuoden tulokassopimuksen heinäkuussa 2013.[11]

NHL-ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen NHL-ottelunsa Barkov pelasi 3. lokakuuta 2013 Dallas Starsia vastaan ollen nuorin NHL:ssä pelannut suomalainen 18 vuoden ja 31 päivän ikäisenä.[12] Aiemmin ennätystä piti hallussaan 18 vuoden ja 71 päivän iässä ensimmäisen NHL-ottelunsa pelannut Aki-Petteri Berg. Barkov teki heti ensimmäisessä ottelussaan tasoitusmaalin 2–2:een,[13] ja hänestä tuli nykymuotoisen NHL:n nuorin maalintekijä.[14] Edelliset ennätyksen hallussapitäjät Grent Mulvey ja Jordan Staal olivat maalit tehdessään vain päivän Barkovia vanhempia.[14] Barkovista tuli myös toiseksi nuorin pelaaja (18 vuotta, 39 päivää) joka on saavuttanut kolme tehopistettä yhdessä NHL-ottelussa, mikä tapahtui 11. lokakuuta 2013 Pittsburgh Penguinsia vastaan, kun hän teki maalin ja antoi kaksi maaliin johtanutta syöttöä. Barkov ehti ensimmäisellä NHL-kaudellaan saavuttaa 54 ottelussa tehopisteet 8+16 ennen olympiakisoja.

Kauteen 2014–2015 valmistautumista Barkovia haittasi polvivammasta toipuminen. Alkukausi jäi Barkovilta hyökkäyspelin osalta vaisuksi, mutta vuodenvaihteen jälkeen hän saavutti hyvän tehopistetahdin. Hän nousi puolustuspelaamisensa kautta kaudella NHL:n parhaimmistoon, ja muun muassa Sidney Crosby otti eräässä haastattelussa esille, kuinka vaikeaa Barkovia vastaan on pelata. Maaliskuussa 2015 Barkov sai hyökkäysketjuunsa Floridaan siirtyneen tšekkilegenda Jaromír Jágrin. Ketjun toisena laitahyökkääjänä jatkoi Jonathan Huberdeau. Barkov saavutti tehopisteet 16+20, jolla hän nousi hieman yllättäen kauden parhaaksi suomalaiseksi maalintekijäksi.

Kausi 2015–2016 oli Barkovin varsinainen läpimurtokausi, jolla hän nousi joukkueensa kantavaksi voimaksi. Tammikuussa 2016 Barkov teki Florida Panthersin kanssa kuuden vuoden ja 35,4 miljoonan dollarin jatkosopimuksen.[15] Barkov teki 66 ottelussa tehopisteet 28+31, jolla hän oli Floridan ja NHL:n suomalaisten paras maalintekijä sekä ottelumäärään suhteutettuna tehokkain pistemies. Lisäksi hän ratkaisi kauden aikana useita rangaistuslaukauskilpailuja huomiota herättävillä harhautuksillaan.[16] Barkov teki NHL-uransa ensimmäisen alivoimamaalin, kun Jussi Jokinen syötti kiekon Barkoville, joka eteni läpiajoon. Barkov saavutti tuolla kaudella parhaan ottelukohtaisen pistemääränsä 2+2 Montreal Canadiensia vastaan 2. huhtikuuta 2016 .

Kauden jälkeen Barkov sai toiseksi eniten ääniä herrasmiespalkinto Lady Byng Memorial Trophyn ja kuudenneksi eniten parhaalle puolustavalle hyökkääjälle annettavan Frank J. Selke Trophyn äänestyksissä.[17] Poikkeuksellisinta Barkovin pelissä oli ollut varmuus ja tunnollisuus kentän joka alueella. Kaudella 2015–2016 hän kärsi runkosarjassa vain 8 jäähyminuuttia. Tilastoissa Barkov oli NHL:n paras pelaaja kuljettamaan kiekon hyökkäysalueelle, 83-prosenttisesti.[18]

Kauden 2018–2019 alussa Barkov nimettiin Florida Panthersin kapteeniksi.[19] Kauden 2020-2021 päätteeksi Barkov palkittiin parhaalle puolustavalle hyökkääjälle jaettavalla Frank J. Selke Trophylla.[20]

Heinäkuussa 2021 Barkov teki Panthersin kanssa kahdeksan vuoden mittaisen ja yhteensä 80 miljoonan dollarin arvoisen jatkosopimuksen.[21] Tammikuun lopulla 2022 hän teki NHL-uransa 200. maalin ottelussa Las Vegas Golden Knightsia vastaan. Maali oli samalla hänen NHL-uransa 500. tehopiste. Yksikään muu Panthers-pelaaja ei ollut aiemmin yltänyt 200 maaliin joukkueen riveissä. Barkov on kolmanneksi nopein suomalaispelaaja, joka on saavuttanut 500 tehopistettä NHL:ssä. Jari Kurri ylsi 500 pisteeseen 356 ottelussa ja Teemu Selänne 384 ottelussa.[22] Joulukuun 2022 lopussa Barkov teki hattutempun nopeammin kuin yksikään muu pelaaja Panthersin historiassa.[23] Ottelua Montreal Canadiensia vastaan oli ehtinyt kulua vain 15.22 minuuttia, kun Barkov teki hattutempun.[24] Maaliskuussa 2023 Barkov nousi Panthersin kautta aikain parhaaksi pisteentekijäksi.[25] Tammikuun alussa 2024 Barkov nousi puolestaan Panthersin kaikkien aikojen syöttöpörssin ensimmäiseksi 416:lla syöttöpisteellään.[26] Kaudella 2023–2024 hänestä tuli myös kolmanneksi nopein suomalaispelaaja, joka on saavuttanut 700 tehopistettä NHL:ssä. Nopeammin tähän ovat yltäneet Kurri 483 ottelussa ja Selänne 541 ottelussa.[27] Kauden päätteeksi Barkovista tuli ensimmäinen Stanley Cupin kapteenina voittanut suomalaispelaaja.

Aleksander Barkov Carolina Hurricanesia vastaan pelatussa ottelussa 14. maaliskuuta 2015.

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Sotši 2014 jääkiekko
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Venäjä 2016 jääkiekko

Suomen ja Venäjän kansalainen Aleksander Barkov ei isänsä mukaan valinnut Suomen maajoukkuetta, vaan kyse oli pelkästään siitä, että Venäjältä ei osoitettu missään vaiheessa mitään kiinnostusta. Puolestaan Suomi kutsui hänet mukaan lahjakkaiden nuorten pelaajien leirille.[28]

Joulukuussa 2011 Barkov valittiin alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuihin.[29] Hänestä tuli samalla nuorin Suomea alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuissa koskaan edustanut pelaaja.[30]

Tammikuussa 2014 Barkov valittiin Sotšin olympialaisten jääkiekkomaajoukkueeseen.[31][32] Hän oli tuolloin NHL:n nuorin pelaaja.[33] Barkov pelasi ykkösketjun keskushyökkääjänä laidoillaan Teemu Selänne ja Mikael Granlund. Hän pelasi alkusarjan ottelut Itävaltaa ja Norjaa vastaan, mutta joutui jättämään turnauksen kesken loukattuaan polvensa Norja-ottelussa. Suomi saavutti turnauksesta olympiapronssia, jolloin Barkovista tuli historian nuorin suomalainen olympiamitalisti miesten jääkiekossa.

Barkov edusti Suomea vuosina 2015 ja 2016 maailmanmestaruuskisoissa, joista jälkimmäisestä Suomi sijoittui hopealle.

Pelityyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barkovin vahvuudet ovat pelinluvussa, rauhallisuudessa, itseluottamuksessa, paineen alla pelaamisessa ja pelin rytmittämisessä.[1][34]

Barkovin yksi merkittävimpiä vahvuuksia on myös kiekon riistäminen vastustajalta. Urheilulehden Petteri Sihvonen kertoi, että: ”kun vastustajalta pitää ryöstää kiekko, Barkovin kädet ovat jo nyt koko maailman mittakaavassa top 10 -luokassa”.[35] "Hänellä on paljon taitoa ja loistavat kädet. Hän ei pelkää myöskään ottaa riskiä paineen alla", Roberto Luongo kehui Barkovia Pittsburgh Penguinsia vastaan käydyn rangaistuslaukauskilpailun jälkeen, joulukuussa 2014.[36]

Yleisradion urheilutoimittaja Matias Strozykin mukaan Barkovin heikkoutena voidaan pitää luistelua, jonka hän tosin osittain korvaa sijoittumisellaan.[1][35] Jääkiekkoon erikoistuneen verkkolehden Jatkoaika.comin mukaan Barkovin luistelu on enintään keskinkertaista.[34]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barkov on toisen polven jääkiekkoilija. Hänen isänsä Aleksandr Barkov pelasi Tapparassa vuosina 1994–2004.

Barkovista tuli kesäkuussa 2020 Tapparan kolmanneksi suurin omistaja, kun hän kaupan jälkeen omistaa seurasta noin kymmenen prosenttia.[37]

Barkov pelaa myös rullakiekon SM-liigaa Team Haipin joukkueessa, jonka miehistössä hän voitti kesällä 2021 rullakiekon suomenmestaruuden.[38] Barkov harrastaa myös tennistä ja padelia.[39]

Barkovilla on joulukuussa 2021 syntynyt poika yhdysvaltalaisen naisen kanssa, jonka nimeä ei ole ollut julkisuudessa. Pojalla on isänsä sukunimi.[40]

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
2010–2011 Tappara A-SM 25 5 12 17 6 – – – – –
2011–2012 Tappara A-SM 5 2 3 5 2 – – – – – U18 7 1 2 3 27
Tappara SM-liiga 32 7 9 16 4 – – – – – JMM 7 1 3 4 0
2012–2013 Tappara SM-liiga 53 21 27 48 8 5 0 5 5 2 JMM 6 3 4 7 6
2013–2014 Florida Panthers NHL 54 8 16 24 10 – – – – – OK 2 0 1 1 2
2014–2015 Florida Panthers NHL 71 16 20 36 16 – – – – – MM 8 4 3 7 4
2015–2016 Florida Panthers NHL 66 28 31 59 8 6 2 1 3 2 MM 9 3 6 9 2
2016–2017 Florida Panthers NHL 61 21 31 52 10 – – – – – MC 3 0 0 0 0
2017–2018 Florida Panthers NHL 79 27 51 78 14 – – – – –
2018–2019 Florida Panthers NHL 82 35 61 96 8 – – – – – Lady Byng Trophy
2019–2020 Florida Panthers NHL 66 20 42 62 18 4 1 3 4 2
2020–2021 Florida Panthers NHL 50 26 32 58 14 6 1 6 7 2 Selke Trophy
2021–2022 Florida Panthers NHL 67 39 49 88 18 10 2 5 7 4
2022–2023 Florida Panthers NHL 68 23 55 78 8 21 5 11 16 10
2023–2024 Florida Panthers NHL 73 23 57 80 24 24 8 14 22 8 Selke Trophy Stanley Cup
11 kautta yhteensä NHL 737 266 445 711 148 71 19 40 59 28
2 kautta yhteensä SM-liiga 85 28 36 64 12 5 0 5 5 2

Saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k EliteProspects
  2. ↑ Florida varasi Barkovin kakkosvuorolla 30.06.2013. Jatkoaika.com. Viitattu 01.07.2013.
  3. ↑ Seppänen, Antti: Ikonen, Barkov ja Tanus – Tulevaisuuden nimet urakoineet kolmessa ikäluokassa 5.11.2010. Leijonat.fi. Arkistoitu 11.11.2013. Viitattu 11.11.2013.
  4. ↑ Seppänen, Antti: CSM: Tanus ja Barkov uusiin ennätyksiin 1.4.2011. Leijonat.fi. Viitattu 11.11.2013.
  5. ↑ a b Aleksander Barkov SM-liigan ennätykseen 4.10.2011. SM-liiga. Arkistoitu 11.11.2013. Viitattu 11.11.2013.
  6. ↑ Tilastot: Tappara–Blues 3–1 1.10.2011. SM-liiga. Arkistoitu 2.5.2012. Viitattu 11.11.2013.
  7. ↑ Barkovista SM-liigan nuorin maalintekijä 4.10.2011. SM-liiga. Arkistoitu 11.11.2013. Viitattu 11.11.2013.
  8. ↑ Aleksander Barkov junior teki SM-liigahistoriaa 4.10.2011. Yle Urheilu. Viitattu 11.11.2013.
  9. ↑ Tapparalle raskaita menetyksiä 29.2.2012. Jatkoaika.com. Viitattu 1.12.2012.
  10. ↑ Savonen, Ilari: Barkov jr. – kasvu pistepörssin kärkisijoille 24.9.2012. Jatkoaika.com. Viitattu 1.12.2012.
  11. ↑ Laakso, Vesa: Barkov teki NHL-sopimuksen – "Se on nyt allekirjoitettu" 15.7.2013. Yle Urheilu. Viitattu 17.7.2013.
  12. ↑ Barkov tekee ensi yönä suomalaishistoriaa – jälleen 3.10.2013. MTV.fi. Arkistoitu 11.11.2013. Viitattu 11.11.2013.
  13. ↑ Nyrhinen, Matti: Barkov iski upeasti maalin ensimmäisessä NHL-ottelussaan! 4.10.2013. MTV.fi. Arkistoitu 11.11.2013. Viitattu 11.11.2013.
  14. ↑ a b Nyrhinen, Matti: Barkovista nyky-NHL:n nuorin maalintekijä 4.10.2013. MTV.fi. Arkistoitu 11.11.2013. Viitattu 11.11.2013.
  15. ↑ Niemeläinen, Jonne: Barkoville huikea palkankorotus –solmi kuuden vuoden jatkosopimuksen Yle Urheilu. 26.1.2016. Viitattu 26.1.2016.
  16. ↑ Laakkonen, Arimo: Barkov NHL:n paras rankkarispesialisti Yle Urheilu. 23.12.2015. Viitattu 8.9.2016.
  17. ↑ Hoffrén, Sami: Barkoville kunniaa kahdessa kategoriassa Ilta-Sanomat. 23.6.2016. Arkistoitu 11.9.2016. Viitattu 8.9.2016.
  18. ↑ Jalonen, Pekka: Aleksander Barkov on tässä NHL:n paras – rökitti Crosbyn ja Malkininkin Iltalehti. 2.9.2016. Viitattu 8.9.2016.
  19. ↑ Mahtava kunnianosoitus: Aleksander Barkov on Florida Panthersin uusi kapteeni! iltalehti.fi. Viitattu 17.9.2018.
  20. ↑ https://yle.fi/urheilu/3-11990446
  21. ↑ https://www.tsn.ca/florida-panthers-aleksander-sasha-barkov-extension-1.1703907
  22. ↑ Aleksander Barkov saavutti upeat rajapyykit – Florida-kapteeni laukoi alivoimamaalin suoraan Anton Lundellin syötöstä Yle Urheilu. 28.1.2022. Viitattu 28.1.2022.
  23. ↑ Aleksander Barkov palasi sairastuvalta kaukaloon ja hurjasteli hattutempun avauserässä – viiden tehopisteen ilta toi peräti kaksi seuraennätystä Yle Urheilu. 30.12.2022. Viitattu 1.1.2023.
  24. ↑ Barkov has hat trick, 5 points for Panthers in win against Canadiens NHL.com. Viitattu 1.1.2023. (englanti)
  25. ↑ Aleksander Barkov syötti seurahistoriaa, Floridan huima vire vahvistanut pudotuspelipaikkaa – ”Nöyrin mies, jonka olen koskaan tavannut” Yle Urheilu. 21.3.2023. Viitattu 21.3.2023.
  26. ↑ RECAP: Panthers 4, Coyotes 1 | Florida Panthers www.nhl.com. 3.1.2024. Viitattu 3.1.2024. (englanniksi)
  27. ↑ Aleksander Barkovilta kova temppu – tähtipuolustaja lateli hurjan ylistysvirren: ”Eturivissä tässä näytelmässä” Yle Urheilu. 29.3.2024. Viitattu 29.3.2024.
  28. ↑ Miksei Aleksandr Barkov pelaa Venäjän maajoukkueessa? suomikiekko.com. 12.5.2015. SuomiKiekko. Viitattu 13.5.2015.
  29. ↑ Nuorten Leijonien lopullinen MM-ryhmä nimetty leijonat.fi. 22.12.2011. Suomen jääkiekkoliitto. Arkistoitu 11.11.2013. Viitattu 11.11.2013.
  30. ↑ Barkov jr tekee suomalaista jääkiekkohistoriaa yle.fi. 22.12.2011. Yleisradio. Viitattu 11.11.2013.
  31. ↑ Laine, Sami: Kovia nimiä rannalle – Leijonat tällä joukkueella Sotshiin Yle.fi. 7.1.2014. Yle. Viitattu 16.1.2014.
  32. ↑ Palomäki, Ilkka: Leijonien Sotshi-joukkueessa kolme jymypaukkua – Yle Urheilu esittelee olympialeijonat! Yle.fi. 7.1.2014. Yle. Viitattu 16.1.2014.
  33. ↑ Poupart, Alain: Olympics-bound Barkov doesn’t act his age NHL.com. 15.1.2014. NHL. Viitattu 16.1.2014. (englanniksi)
  34. ↑ a b Aleksandr Barkov Jatkoaika.com. Viitattu 6.1.2016.
  35. ↑ a b Sihvonen, Petteri: Seuraava suomalainen supertähti. Urheilulehti, 1.11.2012, s. 24–27. A-lehdet.
  36. ↑ Saarinen, Ossi: Barkoville suitsutusta: "Paljon taitoa ja loistavat kädet" yle.fi. 23.12.2014. Yleisradio. Viitattu 20.12.2015.
  37. ↑ NHL-tähti Aleksander Barkov ostaa Tapparasta ison siivun: "Minulla on ikuisesti kirveenmuotoinen sydän" yle.fi. Viitattu 25.6.2020.
  38. ↑ https://teamhaippi.fi/team-haippi/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  39. ↑ Aleksander Barkov haastaa huiput yllättävässä lajissa: ”Saa nähdä kestääkö pää” www.iltalehti.fi. Viitattu 11.8.2022.
  40. ↑ Aleksander Barkovilla värikäs suhdehistoria – Nyt hän on 2,5-vuotiaan pojan isä www.iltalehti.fi. Viitattu 26.6.2024.
  41. ↑ Puljujärvi historian neljänneksi nuorin maalintekijä liiga.fi. 17.9.2014. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 18.9.2014.
  42. ↑ Barkov on NHL:n historian kahdeksanneksi nuorin maalintekijä. Toisen maailmansodan aikana liigassa oli useita alle 18-vuotiaita pelaajia. Nuorin maalintekijä on Don Raleigh (maali 21.11.1943) ja Barkov on nuorin maalintekijä sitten Ted Kennedyn (8.1.1944). (Panthers rookie Barkov is youngest NHL player to score goal since 1942 – tribunedigital-sunsentinel (Arkistoitu – Internet Archive))
  43. ↑ VUODEN NUORI URHEILIJA (Urheilutoimittajien äänestämä) suomenurheilugaala.fi. Suomen Urheilugaala ry. Arkistoitu 6.4.2016. Viitattu 19.4.2016.
  44. ↑ Vuoden Nuori Urheilija -valinnat vuodesta 2004 lähtien urheilutoimittajat.fi. Urheilutoimittajain Liitto R.Y.. Viitattu 20.4.2016.
  45. ↑ Urheilutoimittajain Liitto: Aleksander Barkov vuoden 2021 paras jääkiekkoilija www.leijonat.fi. Viitattu 21.4.2022.
  46. ↑ Barkov of Panthers to replace Matthews of Maple Leafs at All-Star Weekend NHL.com. Viitattu 27.1.2023. (englanti)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Yli-Mäenpää, Joni: Aleksander Barkov — Tapparan kasvatista NHL-kapteeniksi, s. 149. Minerva Kustannus, 2020. ISBN 9789523129146


Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2015

2 Jokipakka | 6 Mäntylä | 7 Lindell | 15 Ruutu (A) | 16 Barkov | 18 Lepistö (A) | 20 Pesonen | 23 Louhivaara | 24 Kemppainen | 25 Hytönen | 26 Immonen | 27 Kontiola | 28 Salmela | 32 Saros | 33 Engren | 35 Rinne | 36 Jokinen (C) | 38 Hietanen | 41 Pihlström | 50 Aaltonen | 55 Ohtamaa | 63 Jaakola | 70 Hartikainen | 71 Komarov | 72 Donskoi | Valmentaja Kari Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2016

1 Saros | 2 Pokka | 4 Kivistö | 5 Kukkonen (A) | 6 Jaakola | 7 Lindell | 9 Koivu (C) | 19 Koskinen | 20 Aho | 24 Lajunen | 28 Salmela | 29 Laine | 32 Bäckström | 36 Jokinen (A) | 37 Pyörälä | 38 Hietanen | 40 Koskiranta | 41 Pihlström | 51 Sallinen | 55 Ohtamaa | 56 Pulkkinen | 61 Barkov | 64 Granlund | 71 Komarov | 96 Rantanen | Valmentaja Kari Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon maailmancup 2016

2 Jokipakka | 3 Määttä | 7 Lindell | 9 Koivu (C) | 12 Lehterä | 18 Lepistö | 19 Koskinen | 20 Aho | 22 Pokka | 27 Donskoi | 28 Korpikoski | 29 Laine | 35 Rinne | 36 Jokinen (A) | 40 Rask | 45 Vatanen | 51 Filppula (A) | 55 Ristolainen | 56 Haula | 64 Granlund | 71 Komarov | 86 Teräväinen | 91 Barkov | Valmentaja Lauri Marjamäki

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2014

3 Määttä | 4 Väänänen | 5 Kukkonen | 6 Salo | 8 Selänne (C) | 12 Jokinen | 15 Ruutu | 16 Barkov | 18 Lepistö | 21 Lehterä | 23 Salminen | 26 Immonen | 27 Kontiola | 28 Korpikoski | 31 Niemi | 32 Lehtonen | 36 Jokinen | 38 Hietanen | 40 Rask | 41 Pihlström | 44 Timonen (A) | 45 Vatanen | 50 Aaltonen | 64 Granlund | 71 Komarov (A) | Valmentaja Erkka Westerlund

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aleksander_Barkov&oldid=22759362”