Yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailut 2010
Yleisurheilukilpailut | |
---|---|
Logo | ![]() |
Osallistujamaita | 50 |
Isäntäkaupunki | ![]() |
Kilpailulajeja | 47 (miehet 24, naiset 23) |
Avajaiset | 27. heinäkuuta 2010 |
Päättäjäiset | 1. elokuuta 2010 |
Mitalitaulukko |
Yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailut 2010 järjestettiin Espanjan Barcelonassa 27. heinäkuuta – 1. elokuuta 2010. Ne olivat 20. yleisurheilun ulkoratojen EM-kisat. Kisat järjestettiin vuoden 1992 kesäolympialaisten päänäyttämöllä Estadi Olímpic Lluís Companys -stadionilla.
Lajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
A | Alkuerät | K | Karsinnat | V | Välierät | L | Loppukilpailu | P | Päivällä | I | Illalla |
|
|
Tulokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taulukoissa käytetyt lyhenteet (kts. tarkempi lista lyhenteistä artikkelista yleisurheilu):
- WL = kauden kärkitulos maailmassa
- EL = kauden kärkitulos Euroopassa
- CR = kisaennätys
- NR = maan ennätys
- PB = henkilökohtainen ennätys
- SB = henkilökohtainen kauden paras tulos
Miehet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laji | Kultaa | Hopeaa | Pronssia | |||
100 m | ![]() |
10,11 | ![]() |
10,18 SB | ![]() |
10,18 |
Vastatuuleen juostun loppukilpailun voittoon eteni ranskalainen Christophe Lemaitre. Kilpailun erikoisuus oli, että neljä juoksijaa juoksi saman ajan; 10,18. Tuhannesosavertailun jälkeen toiseksi nimettiin Ison-Britannian Mark Lewis-Francis ja kolmanneksi ranskalainen Martial Mbandjock. Ajalla 10,18 ilman mitalia jäivät Portugalin Francis Obikwelu ja yksi ennakkosuosikeista, Ison-Britannian Dwain Chambers.[1] | ||||||
200 m | ![]() |
20,37 | ![]() |
20,38 SB | ![]() |
20,42 |
400 m | ![]() |
45,08 SB | ![]() |
45,23 | ![]() |
45,23 |
800 m | ![]() |
1.47,07 | ![]() |
1.47,17 | ![]() |
1.47,22 |
1 500 m | ![]() |
3.42,74 | ![]() |
3.43,52 | ![]() |
3.43,54 |
5 000 m | ![]() |
13.31,18 | ![]() |
13.33,12 | ![]() |
13.34,15 |
10 000 m | ![]() |
28.24,99 | ![]() |
28.27,33 | ![]() |
28.27,33 |
Miesten 10 000 metrin juoksun voittoon meni ennakkosuosikki Mo Farah, jonka mestaruus oli Ison-Britannian kannalta historiallinen: Farahin Euroopan mestaruus on kyseisellä matkalla maansa ensimmäinen. Kilpailu aloitettiin rauhallisesti, mutta 5–6 kilometrin kohdalla Ranskan Abdellatif Meftah alkoi nostaa vauhtia. Lopulta helppoon voittoon juossut Farah karkasi muilta noin kahdeksan kilometrin kohdalla nostettuaan vauhtiaan. Ison-Britannian kaksoisvoiton varmisti Chris Thompson, joka voitti tuhannesosavertailussa italialaisen Daniele Meuccin.[2] | ||||||
Maraton | ![]() |
2.15.31 | ![]() |
2.17.50 | ![]() |
2.18.16 |
110 m aitajuoksu | ![]() |
13,28 SB | ![]() |
13,34 PB | ![]() |
13,39 |
400 m aitajuoksu | ![]() |
48,12 PB, EL | ![]() |
48,96 PB | ![]() |
49,09 PB |
3 000 m estejuoksu | ![]() |
8.07,87 CR | ![]() |
8.09,28 | ![]() |
8.19,64 SB |
Kilpailussa alun perin kolmanneksi sijoittunut José Luis Blanco oli antanut positiivisen dopingnäytteen Espanjan mestaruuskilpailuissa 18. heinäkuuta 2010 ja menetti täten pronssimitalinsa.[3] | ||||||
20 km kävely | ![]() |
1.20.38 | ![]() |
1.20.49 SB | ![]() |
1.21.00 |
Kisojen ensimmäisen loppukilpailun voittoon käveli alun perin Stanislav Jemeljanov (ajalla 1.20.10), jolle kisat olivat ensimmäiset aikuisten arvokisat. Jemeljanov kuitenkin hylättiin vuonna 2014 hänen biologisen dopingpassinsa epäselvyyksien takia.[4]
Kilpailun alkua hallitsivat italialainen Alex Schwazer ja Jemeljanov. Kuuden kilometrin kohdalla kaksikko oli tehnyt eroa 10 sekuntia takana tulevaan kuusikkoon. Seuraavalla kilometrillä takaa-ajajat saavuttivat Schwazerin, mutta Jemeljanov oli karannut parin sekunnin johtoon. 12 kilometrin kohdalla Jemeljanov oli jo karannut, takanaan kamppailivat Schwazer ja Portugalin João Vieira. Vieira joutui taipumaan viimeisen kilometrin lopulla Schwazerille ja Jemeljanov sai rauhassa kävellä voittoon.[5] | ||||||
50 km kävely | ![]() |
3.40.37 EL | ![]() |
3.42.24 PB | ![]() |
3.43.26 PB |
4 × 100 m | ![]() Jimmy Vicaut Christophe Lemaitre Pierre-Alexis Pessonneaux Martial Mbandjock |
38,11 EL | ![]() Roberto Donati Simone Collio Emanuele Di Gregorio Maurizio Checcucci |
38,17 | ![]() Tobias Unger Marius Broening Alexander Kosenkow Martin Keller |
38,44 |
4 × 400 m | ![]() Maksim Dyldin Aleksei Aksjonov Pavel Trenihin Vladimir Krasnov |
3.02,14 | ![]() Conrad Williams Michael Bingham Robert Tobin Martyn Rooney |
3.02,25 | ![]() Arnaud Destatte Kevin Borlée Cédric Van Branteghem Jonathan Borlée |
3.02,60 |
Korkeushyppy | ![]() |
233 =WL | ![]() |
231 | ![]() |
229 SB |
Seiväshyppy | ![]() |
585 | ![]() |
580 SB | ![]() |
575 SB |
Pituushyppy | ![]() |
847 CR WL PB | ![]() |
824 PB | ![]() |
823 SB |
Kolmiloikka | ![]() |
17,81 PB | ![]() |
17,51 SB | ![]() |
17,45 |
Kuulantyöntö | ![]() |
21,00 | ![]() |
20,93 | ![]() |
20,72 |
Kilpailun voitti alun perin Andrei Mih’nevitš (21,01), mutta hänet hylättiin myöhemmin dopingin vuoksi. | ||||||
Kiekonheitto | ![]() |
68,87 CR | ![]() |
68,47 | ![]() |
66,43 SB |
Moukarinheitto | ![]() |
80,02 | ![]() |
79,12 SB | ![]() |
79,06 |
Ensimmäisellä kierroksella loppukilpailun kärkeen meni Unkarin Krisztián Pars tuloksella 77,34. Pars heitti toisellaan 79,06 metriä vankistaen johtoaan, mutta Slovakian Libor Charfreitag heitti kilpailun ainoan yli 80 metriä kantaneen heiton. Tulos 80,02 riitti lopulta myös Euroopan mestaruuteen. Kolmannella kierroksella italialainen Nicola Vizzoni nousi kolmanneksi, mutta viimeisellä kierroksella Valko-Venäjän Valeri Sviatoha meni Vizzonin edelle. Omalla viimeisellään Vizzoni heitti kuitenkin 79,12. Tuloksellaan hän ohitti Sviatohan lisäksi Parsin, joka joutui tyytymään kolmanteen tilaan Sviatohan ollessa neljäs.[6] | ||||||
Keihäänheitto | ![]() |
88,37 | ![]() |
87,81 PB | ![]() |
86,67 |
Kymmenottelu | ![]() |
8453 PB, EL | ![]() |
8436 PB | ![]() |
8370 SB |
Naiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mitalitaulukko ja pistetilasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kisojen isäntämaa
Mitalitaulukko
|
Pistetilasto
|
Osallistujamaat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alankomaat
Albania
Andorra
Armenia
Azerbaidžan
Belgia
Bosnia ja Hertsegovina
Bulgaria
Espanja
Georgia
Gibraltar
Irlanti
Islanti
Iso-Britannia
Israel
Italia
Itävalta
Kreikka
Kroatia
Kypros
Latvia
Liechtenstein
Liettua
Luxemburg
Makedonia
Malta
Moldova
Monaco
Montenegro
Norja
Portugali
Puola
Ranska
Romania
Ruotsi
Saksa
San Marino
Serbia
Slovakia
Slovenia
Suomi
Sveitsi
Tanska
Tšekki
Turkki
Ukraina
Unkari
Valko-Venäjä
Venäjä
Viro
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tulokset EAA. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lemaitre Euroopan nopein - Chambers vasta viides trillerissä yle.fi. 28.7.2010. Yleisradio Oy. Viitattu 29.7.2010.
- ↑ Somaliassa syntynyt brittijuoksija teki historiaa - Utriainen 13:s yle.fi. 27.7.2010. Yleisradio Oy. Viitattu 29.7.2010.
- ↑ José Luis Blanco tilastopaja.org. Viitattu 19.6.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Talja, Juho: EM-voittaja menettää kultamitalinsa dopingpäätöksen vuoksi 30.7.2014. Yle Urheilu. Viitattu 11.12.2014.
- ↑ Jemeljanov käveli Euroopan mestariksi yle.fi. Viitattu 27.7.2010.
- ↑ Karjalainen ei selviytynyt viimeisille kierroksille, moukarimestaruus Slovakiaan yle.fi. 28.7.2010. Yleisradio Oy. Viitattu 29.7.2010.
- ↑ Maratonin Euroopan mestarin dopingvalitus hylättiin Helsingin Sanomat. 3.4.2012. Arkistoitu 4.4.2012. Viitattu 3.4.2012.
- ↑ Three Russian Runners Banned for Sample Tampering en.ria.ru. 3.7.2012. Ria Novosti. Viitattu 10.3.2013. (englanniksi)
- ↑ Дисквалификация 3.7.2012. RusAthletics.com. Viitattu 10.3.2013. (venäjäksi)
- ↑ Marta Dominguez: Spanish athlete stripped of 2009 world title BBC Sport. 19.11.2015. Viitattu 20.12.2015.
- ↑ Hatti Archer: GB steeplechaser in line for second 2010 European medal upgrade BBC Sport. Viitattu 6.10.2017.
- ↑ CAS upholds six appeals filed by the IAAF against Russian athletes (pdf) 24.3.2016. CAS. Viitattu 10.4.2016. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailut 2010 Wikimedia Commonsissa