Ruotsi yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailuissa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sija                   Yhteensä
10. 29 42 41 112

Ruotsi on osallistunut yleisurheilun ulkoratojen täyden ohjelman Euroopan-mestaruuskilpailuihin ensimmäisistä, vuoden 1934 kisoista alkaen. Se menestyi alkuvuosina hyvin ja oli vuoden 1946 kisojen mitalitilaston ykkönen. 1960-luvulta 1990-luvulle se sijoittui mitalitilastossa kymmenennen sijan huonommalle puolelle ja jäi Budapestin kisoissa 1966 kokonaan ilman mitaleja. Vuosien 2002 ja 2006 kisat toivat pitkästä aikaa menestystä: niissä maa sijoittui mitalitilastossa seitsemänneksi ja kuudenneksi kolmen kultamitalin myötä. EM-kilpailujen isäntämaana Ruotsi on toiminut kahdesti: vuonna 1958 kisakaupunkina oli Tukholma ja vuonna 2006 Göteborg.

Ensimmäinen ruotsalainen yleisurheilun Euroopan-mestari oli kiekonheiton Torinossa 1934 voittanut Harald Andersson. Ruotsalaisurheilijoista Euroopan-mestaruuden on voittanut 23 mies- ja viisi naisurheilijaa. Maan ainoat kaksinkertaiset Euroopan-mestarit ovat vuonna 1946 kultaa pituushypyssä ja 4 × 100 metrin viestijuoksussa voittanut Olle Laessker sekä 2000-luvulla menestyneet kolmiloikkaaja Christian Olsson ja seitsenottelija Carolina Klüft.

Ruotsin EM-mitalit kisoittain

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksittäisistä EM-kilpailuista Ruotsi on menestynyt parhaiten Oslossa 1946, jolloin sen miesurheilijat voittivat 11 kultaa 24 mahdollisesta. Tämän jälkeen menestys kääntyi heikommaksi ja neljissä seuraavissa kisoissa vain yksi urheilija kussakin voitti kultaa. Budapestissa 1966 maa jäi kokonaan ilman mitaleja ja pistesijoillekin pääsivät vain kuudenneksi 5 000 metrin juoksussa sijoittunut Bengt Nåjde sekä kahdeksanneksi sijoittuneet 110 metrin aitajuoksija Bo Forssander ja korkeushyppääjä Kjell-Åke Nilsson. Vuosina 1966–1998 Ruotsi saavutti yhteensä vain yhden kultamitalin, jonka toi vuoden 1982 kisoista maan ensimmäinen naispuolinen Euroopan-mestari, 400 metrin aitajuoksija Ann-Louise Skoglund. Vasta 2000-luvulla maan yleisurheilumenestys kääntyi nousuun ja kaksinkertaisten Euroopan-mestarien Carolina Klüftin ja Christian Olssonin lisäksi kultamitaliin ylsivät korkeushyppääjä Kajsa Bergqvist ja pika-aitajuoksija Susanna Kallur. Vuoden 2010 kisoissa mitaleille ylsivät korkeushypyn hopeamitalisti Emma Green ja maratonilla kärkikaksikon dopinghylkäysten jäljiltä pronssille noussut Isabellah Andersson. Helsingissä 2012 kultaa voitti 400 metrin juoksija Moa Hjelmer, minkä lisäksi kaksi ruotsalaista ylsi pronssimitalille. Zürichissä 2014 kultaa voitti eritrealaissyntyinen Meraf Bahta 5 000 metrin juoksussa ja hopealle päätyivät etiopialaissyntyinen Abeba Aregawi 1 500 metrin juoksussa sekä Charlotta Fougberg 3 000 metrin estejuoksussa. Amsterdamissa 2016 hopeaa saivat Michel Tornéus pituushypyssä, Meraf Bahta 5 000 metrin juoksussa ja pronssia saivat Lovisa Lindh 800 metrin juoksussa ja Angelica Bengtsson seiväshypyssä. Berliinissä 2018 kultaa sai Armand Duplantis seiväshypyssä, hopeaa saivat Andreas Kramer 800 metrin juoksussa ja Daniel Ståhl kiekonheitossa ja pronssia sai Meraf Bahta 10 000 metrin juoksussa.

Kisapaikka ja -vuosi Kulta Hopea Pronssi Yhteensä Sijoitus
mitalitilastossa
1934 Torino 1 4 3 8 5.
1938 Pariisi / Wien 3 4 6 13 4.
1946 Oslo 11 5 6 22 1.
1950 Bryssel 1 4 7 12 8.
1954 Bern 1 2 0 3 7.
1958 Tukholma 1 2 3 6 5.
1962 Belgrad 1 1 0 2 12.
1966 Budapest 0 0 0 0 –
1969 Ateena 0 2 0 2 12.
1971 Helsinki 0 2 0 2 14.
1974 Rooma 0 1 1 2 15.
1978 Praha 0 1 0 1 15.
1982 Ateena 1 0 1 2 12.
1986 Stuttgart 0 1 2 3 13.
1990 Split 0 1 3 4 13.
1994 Helsinki 0 2 0 2 15.
1998 Budapest 0 1 0 1 19.
2002 München 3 1 1 5 7.
2006 Göteborg 3 1 2 6 6.
2010 Barcelona 0 1 1 2 19.
2012 Helsinki 1 0 2 3 16.
2014 Zürich 1 2 0 3 11.
2016 Amsterdam 0 2 2 4 22.
2018 Berliini 1 2 1 4 14.
Yhteensä 29 42 41 112 10.

Ruotsin menestyneimmät EM-kisaurheilijat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urheilija Kulta Hopea Pronssi Yhteensä Vuodet Lajit
Olle Laessker 2 0 0 2 1946 pituushyppy, 4 × 100 metriä
Carolina Klüft 2 0 0 2 2002–2006 seitsenottelu
Christian Olsson 2 0 0 2 2002–2006 kolmiloikka
Ragnar Lundberg 1 2 0 3 1950–1954 110 metrin aidat, seiväshyppy
Meraf Bahta 1 1 1 3 2014–2018 5 000 metriä, 10 000 metriä
Håkan Lidman 1 1 0 2 1938–1946 110 metrin aidat
John Ljunggren 1 1 0 2 1946–1950 50 kilometrin kävely
John Mikaelsson 1 0 1 2 1946–1950 10 kilometrin kävely
Kajsa Bergqvist 1 0 1 2 2002–2006 korkeushyppy
Harald Andersson 1 0 0 1 1934 kiekonheitto
Olle Bexell 1 0 0 1 1938 kymmenottelu
Lars Larsson 1 0 0 1 1938 3 000 metrin esteet
Kurt Lundqvist 1 0 0 1 1938 korkeushyppy
Lennart Atterwall 1 0 0 1 1946 keihäänheitto
Anton Bolinder 1 0 0 1 1946 korkeushyppy
Stig Danielsson 1 0 0 1 1946 4 × 100 metriä
Bo Ericsson 1 0 0 1 1946 moukarinheitto
Rune Gustafsson 1 0 0 1 1946 800 metriä
Stig Håkansson 1 0 0 1 1946 4 × 100 metriä
Allan Lindberg 1 0 0 1 1946 seiväshyppy
Inge Nilsson 1 0 0 1 1946 4 × 100 metriä
Lennart Strand 1 0 0 1 1946 1 500 metriä
Bengt Nilsson 1 0 0 1 1954 korkeushyppy
Richard Dahl 1 0 0 1 1958 korkeushyppy
Owe Jonsson 1 0 0 1 1962 200 metriä
Ann-Louise Skoglund 1 0 0 1 1982 400 metrin aidat
Susanna Kallur 1 0 0 1 2006 100 metrin aitajuoksu
Moa Hjelmer 1 0 0 1 2012 400 metriä
Armand Duplantis 1 0 0 1 2018 seiväshyppy
Sven Nylander 0 2 1 3 1986–1994 400 metrin aidat
Bo Ljungberg 0 2 0 2 1934–1938 seiväshyppy
Kjell Isaksson 0 2 0 2 1969–1971 seiväshyppy
Lennart Strandberg 0 1 1 2 1938 100 metriä, 4 × 100 metriä
Arne Åhman 0 1 1 2 1946–1950 korkeushyppy, kolmiloikka
Stig Pettersson 0 1 1 2 1958–1962 korkeushyppy
Rickard Bruch 0 1 1 2 1969–1974 kiekonheitto
Stefan Holm 0 1 1 2 2002–2006 korkeushyppy
Emma Green Tregaro 0 1 1 2 2010–2012 korkeushyppy
Michel Tornéus 0 1 1 2 2012–2016 pituushyppy

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ruotsi_yleisurheilun_Euroopan-mestaruuskilpailuissa&oldid=22807668”