Renaud Lavillenie

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Renaud Lavillenie
Henkilötiedot
Syntynyt18. syyskuuta 1986 (ikä 38)
Barbezieux-Saint-Hilaire
Kansalaisuus  Ranska
Uran tiedot
Laji seiväshyppy
Aiheesta muualla
www.renaudlavillenie.com
Mitalit
Maa:  Ranska
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Lontoo 2012 seiväshyppy
Hopeaa Hopeaa Rio 2016 seiväshyppy
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Moskova 2013 seiväshyppy
Pronssia Pronssia Berliini 2009 seiväshyppy
Pronssia Pronssia Daegu 2011 seiväshyppy
Pronssia Pronssia Peking 2015 seiväshyppy
Pronssia Pronssia Lontoo 2017 seiväshyppy
Sisäratojen MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Istanbul 2012 seiväshyppy
Kultaa Kultaa Portland 2016 seiväshyppy
Kultaa Kultaa Birmingham 2018 seiväshyppy
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Barcelona 2010 seiväshyppy
Kultaa Kultaa Helsinki 2012 seiväshyppy
Kultaa Kultaa Zürich 2014 seiväshyppy
Pronssia Pronssia Berliini 2018 seiväshyppy
Sisäratojen EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Torino 2009 seiväshyppy
Kultaa Kultaa Pariisi 2011 seiväshyppy
Kultaa Kultaa Göteborg 2013 seiväshyppy
Kultaa Kultaa Praha 2015 seiväshyppy

Renaud Lavillenie (s. 18. syyskuuta 1986, Barbezieux-Saint-Hilaire) on ranskalainen seiväshyppääjä.[1]

Lavillenie on seiväshypyn olympiavoittaja ja kolminkertainen Euroopan mestari. Hänet valittiin vuonna 2014 sekä IAAF:n vuoden miesyleisurheilijaksi[2] että vuoden eurooppalaiseksi miesyleisurheilijaksi.[3] Lavillenie hyppäsi miesten maailmanennätyksen 616 cm Donetskissa hallissa helmikuussa 2014.[4][5] Se pysyi maailmanennätyksenä melkein kuusi vuotta. Ulkoradalla hänen ennätyksensä on 605 cm toukokuulta 2015[6].

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2008 sisäratojen MM-kilpailuissa Lavillenie karsiutui loppukilpailusta. Hän voitti kultaa Torinon sisäratojen EM-kilpailuissa 2009 tuloksella 581 cm. [1]

Lavillenie ylitti kuusi metriä kesäkuussa 2009 Leiriassa Portugalissa joukkueiden EM-kilpailuissa hypättyään 601 cm. Hän oli ulkoradoilla viidestoista ja kaikkiaan seitsemästoista kuusi metriä ylittänyt hyppääjä.[7][8] Tuloksellaan hän rikkoi myös Jean Galfionen lähes kymmenen vuotta vanhan Ranskan ennätyksen 598 cm.[9]

Berliinin MM-kilpailussa 2009 hän sijoittui kolmanneksi tuloksella 580 cm.[1] Talvella 2010 hän hyppäsi Pariisissa halliennätyksensä 585 cm, mutta karsiutui Dohan sisäratojen MM-kilpailuissa loppukilpailusta.[1] Barcelonassa 2010 hän voitti Euroopan-mestaruuden tuloksella 585 cm.[10] Pariisissa 2011 hän voitti sisäratojen Euroopan-mestaruuden kilpailuennätyksellä 603 cm. Tuloksellaan hän rikkoi Jean Galfionen Ranskan ennätyksen ja nousi seiväshypyn sisäratojen kautta aikain tilastossa kolmanneksi Serhi Bubkan ja Steven Hookerin jälkeen.[11]

Lavillenie sai pronssia Daegun MM-kilpailuissa 2011 tuloksella 585 cm. Istanbulin sisäratojen MM-kilpailuissa 2012 hän voitti kultaa tuloksella 595 cm. Helsingin EM-kilpailuissa 2012 Lavillenie puolusti Euroopan mestaruuttaan voitokkaasti tuloksella 597 cm.[1] Myöhemmin samana kesänä hän voitti kultaa Lontoon olympialaisissa olympiaennätystuloksella 597 cm[12].

Göteborgissa 2013 Lavillenie voitti kolmannen sisäratojen Euroopan-mestaruutensa tuloksella 601 cm. Hän ylitti kilpailussa myös tuloksen 607 cm pudottamatta rimaa, mutta hyppy hylättiin sillä rima pomppasi pois kannattimiltaan jääden hyppytelineen ripustusten päälle.[13][14] Moskovan MM-kilpailuissa 2013 Lavillenie jäi yllättäen hopealle tuloksella 589.[15] Hän voitti Euroopan-mestaruuden Zürichissä 2014 tuloksella 590.[16]

Prahassa 2015 Lavillenie voitti neljännen peräkkäisen sisäratojen Euroopan-mestaruuden kisaennätyksellä 604 cm.[17] Pekingin MM-kilpailuissa 2015 hän sijoittui kolmanneksi tuloksella 580.[16] Lavillenie voitti sisäratojen maailmanmestaruuden Portlandissa 2016 kisaennätyksellä 602.[18] Amsterdamin EM-kilpailuissa 2016 Lavillenie jäi loppukilpailussa ilman tulosta aloituskorkeudestaan 575 cm. Kilpailun voitti Robert Sobera tuloksella 560 cm.[19] Rio de Janeiron olympialaisissa 2016 hän saavutti hopeaa tuloksella 598. Lontoon MM-kilpailuissa 2017 hän oli kolmas tuloksella 589. Hän voitti sisäratojen maailmanmestaruuden Birminghamissa 2018 tuloksella 590. Saman vuoden Berliinin EM-kilpailuissa hän saavutti pronssia tuloksella 595. Dohan MM-kilpailuissa 2019 hän karsiutui loppukilpailusta. Vuonna 2021 käydyissä Tokion olympialaisissa hän sijoittui kahdeksanneksi.[16] Eugenen MM-kilpailuissa 2022 hän sijoittui viidenneksi tuloksella 587 ja saman vuoden Münchenin EM-kilpailuissa seitsenänneksi.[1]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lavillenien veli, Valentin Lavillenie on myös kansainvälisen tason seiväshyppääjä.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Renaud Lavillenie Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
  2. ↑ IAAF Athletes of the Year (pdf) IAAF.org. International Association of Athletics Federations. Viitattu 9.7.2017. (englanniksi)
  3. ↑ Lavillenie, Schippers, Gemili, Kuchina crowned at Golden Tracks ceremony European Athletics. 11.10.2014. European Athletic Association. Viitattu 9.7.2017. (englanniksi)
  4. ↑ World record ratified IAAF. Viitattu 16.3.2014.
  5. ↑ Uskomaton maailmanennätys – Bubkan lyömätön ME on historiaa! 15.2.2014. Yle. Viitattu 15.2.2014.
  6. ↑ Lavillenie teki ulkoratojen ennätyksensä – Gatlin näytti nopeutensa myös 200 metrillä, Helsingin Sanomat 31.5.2015
  7. ↑ Seiväshypyn ulkoratojen kaikkien aikojen tilasto – IAAF
  8. ↑ Seiväshypyn sisäratojen kaikkien aikojen tilasto – IAAF
  9. ↑ Lavillenie s'envole à 6,01 m rmc.fr. rmc.fr. Viitattu 21.6.2009. (ranskaksi)
  10. ↑ Lavillenie otti omansa seiväshypyssä hs.fi. 31.7.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 1.8.2010.
  11. ↑ Ramsak, Bob: Lavillenie’s 6.03m clearance dazzles Paris - European Indoor Champs, Day 2 5.3.2011. IAAF. Viitattu 5.3.2011. (englanniksi)
  12. ↑ Seiväsfinaalista Helsingin toisinto mtv3.fi. 10.8.2012. Viitattu 11.8.2012.
  13. ↑ Landells, Steve: Great Shakes strikes twice, Lavillenie defends in dramatic pole vault at European Indoors iaaf.org. 3.3.2013. IAAF. Viitattu 5.3.2013. (englanniksi)
  14. ↑ Lavillenien ennätyshyppy hylättiin hs.fi. 3.3.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 5.3.2013.
  15. ↑ http://www.hs.fi/urheilu/Moskovan+seiv%C3%A4skisa+p%C3%A4%C3%A4ttyi+j%C3%A4ttiyll%C3%A4tykseen/a1376281190124
  16. ↑ a b c Renaud Lavillenie Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu). (englanniksi)
  17. ↑ Lavillenie voitti taas EM-kultaa - ME jäi haaveeksi iltalehti.fi. 7.3.2015. Iltalehti.fi. Viitattu 8.3.2015.
  18. ↑ IAAF World Indoor Championships: Portland 2016 iaaf.org. Iaaf.org. Viitattu 18.3.2016.
  19. ↑ Uusitalo, Timo: Lavillenie pettyi pahoin – seipäässä yllätysmestari yle.fi. 8.7.2016. Viitattu 8.8.2016.


Miesten seiväshypyn olympiavoittajat

1896: William Hoyt | 1900: Irving Baxter | 1904: Charles Dvorak | 1908: Edward Cook ja Alfred Gilbert | 1912: Harry Babcock | 1920: Frank Foss | 1924: Lee Barnes | 1928: Sabin Carr | 1932: William Miller | 1936: Earle Meadows | 1948: Guinn Smith | 1952: Bob Richards | 1956: Bob Richards | 1960: Donald Bragg | 1964: Fred Hansen | 1968: Bob Seagren | 1972: Wolfgang Nordwig  | 1976: Tadeusz Ślusarski | 1980: Władysław Kozakiewicz | 1984: Pierre Quinon | 1988: Serhi Bubka | 1992: Maksim Tarasov | 1996: Jean Galfione | 2000: Nick Hysong | 2004: Timothy Mack | 2008: Steven Hooker | 2012: Renaud Lavillenie | 2016: Thiago Braz da Silva | 2020: Armand Duplantis | 2024: Armand Duplantis

Miesten seiväshypyn maailmanmestarit
Ulkoradat: 1983: Serhi Bubka | 1987: Serhi Bubka | 1991: Serhi Bubka | 1993: Serhi Bubka | 1995: Serhi Bubka | 1997: Serhi Bubka | 1999: Maksim Tarasov | 2001: Dmitri Markov | 2003: Giuseppe Gibilisco | 2005: Rens Blom | 2007: Brad Walker | 2009: Steven Hooker | 2011: Paweł Wojciechowski | 2013: Raphael Holzdeppe | 2015: Shawnacy Barber | 2017: Sam Kendricks | 2019: Sam Kendricks | 2022: Armand Duplantis | 2023: Armand Duplantis
Sisäradat: 1985: Serhi Bubka | 1987: Serhi Bubka | 1989: Rodion Gataullin | 1991: Serhi Bubka | 1993: Rodion Gataullin | 1995: Serhi Bubka | 1997: Igor Potapovitš | 1999: Jean Galfione | 2001: Lawrence Johnson | 2003: Tim Lobinger | 2004: Igor Pavlov | 2006: Brad Walker | 2008: Jevgeni Lukjanenko | 2010: Steven Hooker | 2012: Renaud Lavillenie | 2014: Konstantínos Filippídis | 2016: Renaud Lavillenie | 2018: Renaud Lavillenie | 2022: Armand Duplantis | 2024: Armand Duplantis
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Renaud_Lavillenie&oldid=20955017”