Yksisarvisen salaisuus
| Yksisarvisen salaisuus | |
|---|---|
| Le secret de La Licorne | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Hergé |
| Kuvittaja | Hergé |
| Kansitaiteilija | Hergé |
| Julkaistu | Sarjana 1942–1943 Le Soir Jeunesse-lehdessä, albumina 1943 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Heikki ja Soile Kaukoranta |
| Kustantaja | Otava |
| Julkaistu | 1976 |
| Sivumäärä | 62 |
| ISBN | 951-1-02376-4 |
| Sarja: Tintti | |
| Edeltävä | Salaperäinen tähti |
| Seuraava | Rakham Punaisen aarre |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Yksisarvisen salaisuus (ransk. Le Secret de La Licorne, Suomessa myös aiemmin nimellä Sarviaisen salaisuus) on yhdestoista Tintti-seikkailu. Tarinan on piirtänyt ja käsikirjoittanut Hergé. Yksisarvisen salaisuus on Rakham Punaisen aarteen etsinnästä kertovan tarinan ensimmäinen osa ja Rakham Punaisen aarre on siihen suoraa jatkoa. Ranskankielinen alkuteos ilmestyi vuosina 1942–1943 Le Soir Jeunesse -lehdessä ja albumina vuonna 1943.[1][2]
Suomeksi tarina julkaistiin ensimmäisen kerran jatkokertomuksena Uudessa Kuvalehdessä vuonna 1955. Tarinan nimi oli Sarvipään salaisuus, ja sen tekstasi Ronald Westrén-Doll.[3] Albumina tarina julkaistiin ensimmäisen kerran 1962, kun WSOY kustansi neljä Tintti-tarinaa.[4] Albumin nimi oli Sarviaisen salaisuus, ja sen käänsi Aimo Sakari. Nykyisessä muodossaan tarina nähtiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1976 Otavan kustantamana.[1][2] Sen suomensivat Heikki ja Soile Kaukoranta.[5]
Sarjakuvaan osittain perustuva Steven Spielbergin ohjaama elokuva Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus sai ensi-iltansa syksyllä 2011.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tintti kiertelee Brysselin torilla, jossa Dupont ja Dupond jahtaavat erästä taskuvarasta. Tintti ostaa vanhan purjelaivan pienoismallin. Mutta sitten pienoismallikeräilijä Ivan Ivanovitš Sakarin sekä salaperäinen mies nimeltä Barnaby yrittävät taivutella häntä myymään laivan. Tintin asunnolla hänen koiransa Milou saa laivan putoamaan ja sen päämasto irtoaa. Korjatessaan pienoismallia, Tintti esittelee sen kapteeni Haddockille, joka kertoo sen olevan pienoismalli Yksisarvisesta, laivasta, jonka kapteeni oli hänen esi-isänsä Sir François de Hadoque. Mutta sitten pienoismalli varastetaan ja paljastuu, että Sakarinilla on identtinen kopio Yksisarvisen pienoismallista. Palattuaan asunnolleen Tintti löytää vanhan pergamentin, joka oli ollut pienoismallin maston sisällä. Pergamentissa on loru: ”Kolme on veljeä yhtä, Yksisarvista kolme keskipäivän auringossa käypi, sillä valosta valo tulevi ja loistavi kotkan risti.”
Tintti kertoo lorusta Haddockille, joka kertoo silloin esi-isänsä tarinan. Sir François de Hadoquen laivaan hyökkäsi joukko merirosvoja kapteeninaan Rakham Punainen. Merirosvojen oma alus oli uppoamaisillaan, joten hän valtasi Yksisarvisen itselleen ja toi mukanaan espanjalaisesta laivasta ryöstämiään jalokiviä. Sir François onnistui pakenemaan ja kohtasi vielä kerran kaksintaistelussa Rakham Punaisen, jonka hän onnistui tappamaan. Hän sytytti laivassa olevat räjähteet ja souti eräälle saarelle, jossa hän oli kaksi vuotta. Hän oli testamentannut kolmelle pojalleen kolme Yksisarvisen pienoismallia. Tintti tajuaa, että muidenkin pienoismallien mastoihin oli piilotettu pergamentit ja yhdessä ne johdattaisivat Rakham Punaisen aarteen jäljille.
Barnaby ilmestyy yöllä Tintin ovelle, mutta tuntemattomat miehet ampuvat häntä. Lisäksi Sakarinin pienoismalli varastetaan ja Tintti joutuu kaapatuksi. Kaappaajat ovat Lintusen veljekset, jotka omistavat Moulinsartin linnan jossa on Yksisarvisen kolmas pienoismalli. Tintti pakenee ja Haddock saapuu paikalle Dupontin ja Dupondin kanssa, jotka pidättävät Lintusen veljekset. Mutta pergamentit eivät ole heillä, vaan kleptomaanisella taskuvaras Aristeides Sellistisellä. Laittamalla pergamentit toistensa päälle Tintti ja Haddock löytävät koordinaatit Yksisarvisen uppoamispaikalle.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Tintin seikkailut (Arkistoitu versio)
- ↑ a b Yksisarvisen salaisuus (Arkistoitu versio)
- ↑ Karjalainen, Jussi: Tintti ja kilpajuoksu avaruuteen Sarjainfo 120, sivut 16–17. Arkistoitu 8.10.2018. Viitattu 22.8.2022.
- ↑ Ronkainen, Timo: Tinttiä suomeksi jo 1955 Sarjainfo 118, sivu 19. Arkistoitu 22.8.2022. Viitattu 22.8.2022.
- ↑ Yksisarvisen salaisuus kirjasampo.fi. Viitattu 22.8.2022.