Särkynyt korva
| Särkynyt korva | |
|---|---|
| L’Oreille cassée | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Hergé |
| Genre | sarjakuva |
| Julkaistu | 1937 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Heikki Kaukoranta ja Soile Kaukoranta |
| Kansitaiteilija | Hergé |
| Kustantaja | Otava |
| Julkaistu | 1974 |
| Sivumäärä | 62 |
| ISBN | 951-1-01361-0 |
| Sarja: Tintin seikkailut | |
| Edeltävä | Sininen lootus |
| Seuraava | Mustan saaren salaisuus |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Särkynyt korva (ransk. L’Oreille cassée) on kuudes Hergén piirtämä ja käsikirjoittama Tintti-sarjakuva. Se julkaistiin ensimmäisen kerran belgialaisessa Le Petit Vingtième -sanomalehtiliitteessä vuosina 1935–1937 ja albumina vuonna 1937.
Otava julkaisi Särkyneen korvan suomeksi Tintin seikkailut -sarjan kahdentenatoista osana vuonna 1974. Sen suomensivat Heikki ja Soile Kaukoranta. Otava julkaisi vuonna 2015 tarinan alkuperäisen mustavalkoisen version uudessa Lehtimies Tintti seikkailee -albumisarjassa nimellä Lohjennut korva. Myös tämä suomennos on Heikki Kaukorannan.[1][2]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tintti ryhtyy tutkimaan tapausta, jossa Brysselin etnologisesta museosta on ryöstetty eteläamerikkalaisten arumbaja-intiaanien puinen fetissi ja tilalle on asetettu väärennös. Hän huomaa pian, että oikean fetissin jäljillä on myös kaksi eteläamerikkalaista rikollista, Ramón Bada ja Alonzo Pérez. He saavat käsiinsä väärennöksen valmistaneelle, murhatuksi joutuneelle kuvanveistäjä Baltazarille kuuluneen papukaijan, jonka ääneen toistamista sanoista he saavat tietää, että fetissin ryösti ja Baltazarin murhasi heidän vanha tuttunsa Rodrigo Tortilla. Alonzo ja Ramón seuraavat Tortillaa laivalla San Theodorosiin Etelä-Amerikkaan ja murhaavat hänet. Tintti kuitenkin seuraa heitä ja pidättää heidät. Hän huomaa, että Tortillalla ollut fetissi on sekin väärennös.
Tintti kutsutaan maihin San Theodorosiin, jossa hänet ensin pidätetään ja melkein teloitetaan syytettynä terrorismista, ja sitten, vallankumouksen tapahduttua, nimitetään maan uuden johtajan kenraali Alcazarin adjutantiksi. San Theodorosin armeijaan värvätyt Alonzo ja Ramón kidnappaavat Tintin, mutta hän pakenee. Eräs amerikkalainen öljy-yhtiö yllyttää Alcazaria sotaan naapurimaata Nuevo Ricoa vastaan. Tintti vastustaa hanketta, ja siksi öljy-yhtiö uskottelee Alcazarille hänen olevan vakooja. Tintti vangitaan, mutta hän pakenee Nuevo Ricoon ja lähtee vierailulle alueella asuvien arumbaja-intiaanien luokse.
Tintti tapaa englantilaisen tutkimusmatkailija Ridgewellin, joka kertoo fetissin olleen arumbajojen lahja tutkimusmatkailija Walkerille, joka aikoinaan vieraili heimon luona. Kun heimo huomasi Walkerin retkikunnan oppaana toimineen pojan, Lopezin, ryöstäneen heidän pyhän jalokivensä, he raivostuivat ja surmasivat suurimman osan retkikunnan jäsenistä. Walker pakeni Eurooppaan mukanaan fetissi, jonka sisään Lopez oli piilottanut jalokiven hänen tietämättään. Tortilla oli aikoinaan saanut tietää fetissin sisällä olevasta jalokivestä löydettyään Lopezin kirjoittaman viestin, ja siksi varastanut sen museosta. Myös Alonzo ja Ramón havittelivat fetissiä itselleen juuri jalokiven vuoksi.
Tintti palaa Belgiaan ja huomaa hämmästyksekseen, että kaupoissa on fetissin kopioita. Hän saa kuulla, että niitä valmistaa kuvanveistäjä Baltazarin veli, joka löysi fetissin Baltazarin jäämistöstä. Veli on myynyt alkuperäisen fetissin amerikkalaiselle Samuel Goldbarrille, jonka perään laivalle Tintti lähtee. Goldbarria väijyvät myös Alonzo ja Ramón, jotka Tintti pysäyttää. Kamppailun lomassa fetissi hajoaa ja jalokivi putoaa mereen. Raivostuneina jalokiven menettämisestä, Alonzo ja Ramón yrittävät tappaa Tintin, mutta he kaikki kolme putoavat vahingossa mereen. Tintti nostetaan pelastusveneeseen, mutta Alonzo ja Ramón hukkuvat. Fetissi korjataan ja asetetaan jälleen näytille museoon.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Michael Farrin kirjan Tintti, tarinoiden todelliset taustat mukaan esikuvana San Theodorosin ja Nuevo Ricon käymälle sodalle Gran Chapon alueen öljyvaroista on Bolivian ja Paraguayn vuosina 1932–1935 käymä Chacon sota, jossa ne kilpailivat Gran Chacon öljyalueen hallinnasta. Sodassa brittiläiset suuryritykset ja pankit tukivat Paraguayta, amerikkalaiset puolestaan Boliviaa – samoin ne tarinassa tukevat Nuevo Ricoa ja San Theodorosia. Tarinassa nähtävän asekauppiaan Basil Bazaroffin esikuva on Basil Zaharoff, joka rikastui asekaupalla ensimmäisen maailmansodan aikana. Hergé kritisoi Zaharoffin häikäilemätöntä ahneutta esittämällä, kuinka Bazaroff myy aseita kummallekin keskenään sodassa olevalle valtiolle.[3]
Suomessa jotkut ovat arvelleet, että Hergé olisi käyttänyt Etelä-Amerikan intiaanien keskuudessa asuvan tutkimusmatkailija Ridgewellin esikuvana suomalaista antropologi Rafael Karstenia. Sarjakuvatutkija Reijo Vallan mukaan Ridgewellillä ei näytä olevan suoraa yhteyttä Karsteniin, mutta Karstenin tutkimat shuarit eli jivarot ovat varmasti olleet Särkyneen korvan bibarojen ja arumbajojen esikuvina. Hergé ei ilmeisesti kuitenkaan tuntenut Karstenin tutkimuksia tarinaa tehdessään, vaan käytti lähteinä vanhempia tutkimuksia jivaroista. Ridgewellin mahdollisena esikuvana on mainittu myös Etelä-Amerikassa vuonna 1925 kadonnut brittiläinen tutkimusmatkailija Percy Fawcett. Lisäksi Vallan mukaan hahmoa saattoi innoittaa Le Crapouillot -lehden artikkeli ranskalaisen seikkailija-kirjailija André Malraux’n esittämästä kolonialismin kritiikistä.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lohjennut korva: Lehtimies Tintti seikkailee (Arkistoitu – Internet Archive). Kansalliskirjasto. Viitattu 3.10.2015.
- ↑ Särkynyt korva kirjasampo.fi. Viitattu 8.8.2022.
- ↑ Michael Farr: Tintti, tarinoiden todelliset taustat
- ↑ Reijo Valta: Ridgewell, Rafael Karsten ja viidakon salaisuudet Kvaak.fi. 27.1.2014. Viitattu 2.5.2022.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hergé: Lohjennut korva. ((L’oreille cassée, 1935–37.) Suomentanut Heikki Kaukoranta. Julkaistu aiemmin suomeksi nimellä Särkynyt korva. Suomenkielinen näköispainos ranskankielisestä alkuperäislaitoksesta. Lehtimies Tintti seikkailee) Helsinki: Otava, 2015. ISBN 978-951-1-29301-9
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ronkainen, Timo: Vanhat mustavalko-Tintit lopulta suomeksi. Kvaak.fi 19.11.2015.
- Valta, Reijo: Lehtimies Tintin seikkailuja. Pois työpöydältä 10.2.2016.