Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltiot

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
YK:n jäsenvaltiot.

Nykyiset jäsenvaltiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyneisiin kansakuntiin on liittynyt tähän mennessä (lokakuu 2022) 193 jäsenvaltiota.

Jäsenvaltio[1] Liittyi[1] Lisätietoa[1]
 Afganistan 1946
 Alankomaat 1945
 Albania 1955
 Algeria 1962
 Andorra 1993
 Angola 1976
 Antigua ja Barbuda 1981
 Argentiina 1945
 Armenia 1992 entinen neuvostotasavalta
 Australia 1945
 Azerbaidžan 1992 entinen neuvostotasavalta
 Bahama 1973
 Bahrain 1971
 Bangladesh 1974
 Barbados 1966
 Belgia 1945
 Belize 1981
 Benin 1960 valtion nimi oli Dahomey vuoteen 1975
 Bhutan 1971
 Bolivia 1945
 Bosnia ja Hertsegovina 1992 entisen Jugoslavian osatasavalta
 Botswana 1966
 Brasilia 1945
 Brunei 1984
 Bulgaria 1955
 Burkina Faso 1960
 Burundi 1962
 Chile 1945
 Costa Rica 1945
 Djibouti 1977
 Dominica 1978
 Dominikaaninen tasavalta 1945
 Ecuador 1945
 Egypti 1945
 El Salvador 1945
 Eritrea 1993
 Espanja 1955
 Etelä-Afrikka 1945
 Etelä-Sudan 2011
 Etiopia 1945
 Fidži 1970
 Filippiinit 1945
 Gabon 1960
 Gambia 1965
 Georgia 1992 entinen neuvostotasavalta
 Ghana 1957
 Grenada 1974
 Guatemala 1945
 Guinea 1958
 Guinea-Bissau 1974
 Guyana 1966
 Haiti 1945
 Honduras 1945
 Indonesia 1950 erosi YK:sta vuosiksi 1965–1966
 Intia 1945
 Irak 1945
 Iran 1945
 Irlanti 1955
 Islanti 1946
 Israel 1949
 Italia 1955
 Itä-Timor 2002
 Itävalta 1955
 Jamaika 1962
 Japani 1956
 Jemen 1947 Etelä-Jemen eli Demokraattinen Jemen oli jäsen vuosina 1967–1990
 Jordania 1955
 Kambodža 1955
 Kamerun 1960
 Kanada 1945
 Kap Verde 1975
 Kazakstan 1992 entinen neuvostotasavalta
 Kenia 1963
 Keski-Afrikan tasavalta 1960
 Kiina 1945 Turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen. Kiinan edellinen edustaja oli Kiinan tasavalta (edustaja vuosina 1945–1971).
 Kirgisia 1992 entinen neuvostotasavalta
 Kiribati 1999
 Kolumbia 1945
 Komorit 1975
 Kongon demokraattinen tasavalta 1960
 Kongon tasavalta 1960
 Korean demokraattinen kansantasavalta 1991
 Korean tasavalta 1991
 Kreikka 1945
 Kroatia 1992 entisen Jugoslavian osatasavalta
 Kuuba 1945
 Kuwait 1963
 Kypros 1960
 Laos 1955
 Latvia 1991 entinen neuvostotasavalta
 Lesotho 1966
 Libanon 1945
 Liberia 1945
 Libya 1955
 Liechtenstein 1990
 Liettua 1991 entinen neuvostotasavalta
 Luxemburg 1945
 Madagaskar 1960
 Malawi 1964
 Malediivit 1965
 Malesia 1957
 Mali 1960
 Malta 1964
 Marokko 1956
 Marshallinsaaret 1991
 Mauritania 1961
 Mauritius 1968
 Meksiko 1945
 Mikronesia 1991
 Moldova 1992 entinen neuvostotasavalta
 Monaco 1993
 Mongolia 1961
 Montenegro 2006 osa entistä Serbia ja Montenegroa
 Mosambik 1975
 Myanmar 1948
 Namibia 1990
 Nauru 1999
   Nepal 1955
 Nicaragua 1945
 Niger 1960
 Nigeria 1960
 Norja 1945
 Norsunluurannikko 1960
 Oman 1971
 Pakistan 1947
 Palau 1994
 Panama 1945
 Papua-Uusi-Guinea 1975
 Paraguay 1945
 Peru 1945
 Pohjois-Makedonia 1993 entisen Jugoslavian osatasavalta
 Portugali 1955
 Puola 1945
 Päiväntasaajan Guinea 1968
 Qatar 1971
 Ranska 1945 Turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen
 Romania 1955
 Ruanda 1962
 Ruotsi 1946
 Saint Kitts ja Nevis 1983
 Saint Lucia 1979
 Saint Vincent ja Grenadiinit 1980
 Saksa 1973 Itä-Saksa eli Saksan demokraattinen tasavalta oli jäsen vuosina 1973–1990
 Salomoninsaaret 1978
 Sambia 1964
 Samoa 1976
 San Marino 1992
 São Tomé ja Príncipe 1975
 Saudi-Arabia 1945
 Senegal 1960
 Serbia 2000 entinen Serbia ja Montenegro, entisen Jugoslavian osatasavalta
 Seychellit 1976
 Sierra Leone 1961
 Singapore 1965
 Slovakia 1993 entinen Tšekkoslovakian osavaltio
 Slovenia 1992 entisen Jugoslavian osatasavalta
 Somalia 1960
 Sri Lanka 1955
 Sudan 1956
 Suomi 1955
 Suriname 1975
 Swazimaa 1968
 Sveitsi 2002
Syyrian lippu Syyria 1945
 Tadžikistan 1992 entinen neuvostotasavalta
 Tansania 1961 Sansibar oli YK:n jäsen vuosina 1963–1964
 Tanska 1945
 Thaimaa 1946
 Togo 1960
 Tonga 1999
 Trinidad ja Tobago 1962
 Tšad 1960
 Tšekki 1993 entinen Tšekkoslovakian osavaltio
 Tunisia 1956
 Turkki 1945
 Turkmenistan 1992 entinen neuvostotasavalta
 Tuvalu 2000
 Uganda 1962
 Ukraina 1945 entinen neuvostotasavalta, Neuvostoliiton aikana erillinen YK:n jäsen nimellä Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta
 Unkari 1955
 Uruguay 1945
 Uusi-Seelanti 1945
 Uzbekistan 1992 entinen neuvostotasavalta
 Valko-Venäjä 1945 entinen neuvostotasavalta, Neuvostoliiton aikana erillinen YK:n jäsen nimellä Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta
 Vanuatu 1981
 Venezuela 1945
 Venäjä 1945 Turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, Neuvostoliiton perillinen
 Vietnam 1977
 Viro 1991 entinen neuvostotasavalta
 Yhdistyneet arabiemiraatit 1971
 Iso-Britannia 1945 Turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen
 Yhdysvallat 1945 Turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen
 Zimbabwe 1980

Entiset jäsenvaltiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtio Alkamisvuosi Päättymisvuosi Seuraajavaltio(t)
 Kiinan tasavalta 1945 1971 [2] [3][4][5]  Kiinan kansantasavalta
 Tšekkoslovakia (vuosina 1990–1992 nimimuodossa Tšekin ja Slovakian liittotasavalta) 1945 1992[6]  Slovakia ja  Tšekki
 Neuvostoliitto 1945 1991[6]  Venäjä
 Jugoslavia 1945 1992[7][8][9] [6] [10] [11] [9] [12] Bosnia ja Hertsegovinan vuosina 1992–1998 käytössä ollut lippu. Bosnia ja Hertsegovina,  Kroatia,  Slovenia,  Pohjois-Makedonia,  Serbia ja Montenegro
 Jemenin arabitasavalta 1947 1990[6]  Jemen
 Malaijan liittovaltio 1957 1963  Malesia (vuodesta 1965 myös  Singapore)
 Yhdistynyt arabitasavalta 1958 1961[6] Syyrian lippu Syyria ja  Egypti
 Tanganjika 1961 1964[13][6]  Tansania
 Sansibar 1963 1964 [6][13]
 Jemenin demokraattinen kansantasavalta (Demokraattinen Jemen) 1967 1990[6]  Jemen
 Saksan demokraattinen tasavalta 1973 1990 [6]  Saksa
 Saksan liittotasavalta
 Serbia ja Montenegro 2000 2006 [6]  Serbia

Tarkkailijajäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tarkkailija[14] Vuodesta Lisätietoja
Pyhä istuin Pyhä istuin (Vatikaani) 1964 1964: tarkkailijan status. 2004 (A/RES/58/314): täysjäsenyys tunnustettu paitsi äänestyksissä. Oikeus osallistua keskusteluihin ilman välittäjää
Palestiina Palestiina 1974 (A/RES/3237 (XXIX)): tarkkailijan status
1988 (A/RES/43/160): oikeus osallistua keskusteluihin ilman välittäjää
1988 (A/RES/43/177): alkoi käyttää nimeä Palestiina
1998 (A/RES/52/250): oikeus osallistua yleiskokouksiin 		1974: tunnustettiin palestiinalaisten viralliseksi edustajaksi vuoden 1974 Arabiliiton kokouksessa ja myöhemmin 100 valtion kesken joilla on myös diplomaattiset suhteet Israeliin
1974: tunnustettiin YK:n yleiskokouksen resuluution 3236 mukaan ainoaksi Palestiinan kysymyksen viralliseksi elimeksi ja samalla palestiinalaisten oikeuksista saada itsenäinen suvereeni Palestiina
1988: julistautui itsenäiseksi Palestiinanvaltioksi
1994: Palestiinalaishallinto perustettiin palestiinalaisalueille Oslon sopimuksen mukaan jonka allekirjoitti PLO, Israel, USA ja Venäjä

Entiset tarkkailijavaltiot[15]

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtio Saanut tarkkailija-aseman Saanut pysyvän jäsenmaan aseman Ajanjakso
 Sveitsi 1946 2002 56 vuotta
 Korean tasavalta 1949 1991 42 vuotta
 Itävalta 1952 1955 3 vuotta
 Suomi 1952 1955 3 vuotta
 Saksan liittotasavalta 1952 1973 21 vuotta
 Italia 1952 1955 3 vuotta
 Japani 1952 1956 4 vuotta
 Vietnamin tasavalta 1952 Yhdistyi Pohjois-Vietnamin kanssa 1975 24 vuotta
 Espanja 1955 1955 Alle vuosi
 Monaco 1956 1993 37 vuotta
 Kuwait 1962 1963 1 vuosi
 Saksan demokraattinen tasavalta 1972 1973 1 vuosi
 Bangladesh 1973 1974 1 vuosi
Pohjois-Korea Korean demokraattinen kansantasavalta 1973 1991 18 vuotta
 Vietnamin demokraattinen tasavalta 1975 1977[16] 1 vuosi
 Vietnamin sosialistinen tasavalta 1976 1977 1 vuosi

Ryhmittymät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järjestö tai ryhmittymä [14] Tarkkailijan oikeus Tyyppi
Punaisen Ristin kansainvälinen komitea 1990 yksityinen sveitsiläinen komitea, jolla on erityisiä oikeuksia sekä immuniteetti
Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto 1994 federaatio, joka on Punaisen ristin elin
Parlamenttienvälinen liitto 2002 kansallisten parlamentien välinen etujärjestö
Kansainvälinen rikostuomioistuin 2004 kansainvälinen oikeus
Kansainvälinen Olympiakomitea 2009 urheilujärjestö, joka edustaa kansallisia olympiakomiteoita.
Maltan ritarikunta 1994 suvereeninen ryhmittymä, joka ei ole itsenäinen valtio

Kansainväliset järjestöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Organisaatio [14] Vuodesta [14]
AKT-maat 1981
Afrikan kehityspankki 1987
Afrikan Unioni (entinen OAU) 1965 ja 2002
Andien yhteisö 1997
Aasian kehityspankki 2002
ASEAN 2006
Mustanmeren talousjärjestö 1999
Caricom 1991
Kollektiivinen turvallisuusjärjestö 2004
Itsenäisten valtioiden yhteisö 1994
Kansainyhteisö 1976
Portugalinkielisten maiden yhteisö 1999
Euroopan neuvosto 1989
ECOWAS 2004
Euroopan unioni 1974/2011
GUAM 2003
Ibero-Amerikka 2005
Interpol 1996
International Hydrographic Organization 2001
Kansainvälinen siirtolaisjärjestö 1992
Organisation Internationale de la Francophonie 1978
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto 1999
Latinalaisen Amerikan yhdentymisliitto 2005
Arabiliitto 1950
OPEC 2006
OECD 1998
ETYJ 1993
Amerikan valtioiden järjestö 1948
Islamilainen konferenssi 1975
Shanghain yhteistyöjärjestö 2004
Eteläisen Afrikan kehitysyhteisö 2004

Kiinan tasavallan edustus Yhdistyneissä kansakunnissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinan tasavalta oli yksi viidestä YK:n perustajajäsenestä 1945. Kiinan sisällissodan jälkeen 1949 Guomindangin hallitsema tasavalta pakeni Taiwanin saarelle ja kommunistipuolue julisti Kiinan kansantasavallan perustetuksi.

Kiinan tasavalta jatkoi edustusta YK:ssa huolimatta sen huomattavan pienestä maa-alueesta ja väestöstä verrattuna mantereella sijaitsevaan Kiinan kansantasavaltaan. Lopulta YK:n päätöslauselma 2758 yleiskokouksessa 25. lokakuuta 1971 erotti Kiinan tasavallan kaikista YK:n elimistä ja Kiinan kansantasavalta sai sen paikan myös turvallisuusneuvostossa. Kiinan tasavalta on yrittänyt useita kertoja päästä uudelleen YK:n jäseneksi – ei koko Kiinan, vaan ainoastaan Taiwanin 23 miljoonan asukkaan edustajana – mutta sitä ei ole hyväksytty.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Member States of the United Nations UN Member States of the United Nations. United Nations. Viitattu 13.04.2013.
  2. ↑ 1971 Year in Review: Red China Admitted to UN upi.com.
  3. ↑ FINAL CLAUSES OF MULTILATERAL TREATIES United Nations. ”Hence, instruments received from the Taiwan Province of China will not be accepted by the Secretary-General in his capacity as depositary.” Viitattu 25.4.2016.
  4. ↑ Winkler, Sigrid: Taiwan's UN Dilemma: To Be or Not To Be June 2012. Brookings Institution. Viitattu 25.4.2016.
  5. ↑ Charter of the United Nations, Chapter V: The Security Council 17.6.2015. United Nations.
  6. ↑ a b c d e f g h i j Yearbook of the United Nations United Nations. Arkistoitu 15.8.2010. Viitattu 9.1.2019.
  7. ↑ Paul L. Montgomery: 3 Ex-Yugoslav Republics Are Accepted into U.N. nytimes.com. 23 .5.1992. Arkistoitu 29 .7.2012.
  8. ↑ Lewis, Paul: U.N. Compromise Lets Macedonia Be a Member nytimes.com. 8 .4.1993.
  9. ↑ a b A Different Yugoslavia, 8 Years Later, Takes Its Seat at the U.N. The New York Times, 2 November 2000. Artikkelin verkkoversio.
  10. ↑ Burns, John F.: Confirming Split, Last 2 Republics Proclaim a Small New Yugoslavia nytimes.com. 28 .4.1992.
  11. ↑ Sudetic, Chuck: U.N. Expulsion of Yugoslavia Breeds Defiance and Finger-Pointing nytimes.com. 24 .9.1992.
  12. ↑ Yugoslavia consigned to history 4 .2.2003. BBC News.
  13. ↑ a b Growth in United Nations membership, 1945–present 6.8.2015. United Nations.
  14. ↑ a b c d Non-member States of the United Nations Non-UN Member States of the United Nations. United Nations. Viitattu 13.04.2013.
  15. ↑ Connie L. McNeely: Constructing the nation-state: international organization and prescriptive action, s. 44–45. Greenwood Publishing Group, 1995. ISBN 978-0-313-29398-6 Teoksen verkkoversio (viitattu 1 .5.2011).
  16. ↑ United Nations Official Document un.org. Arkistoitu 28 December 2016. Viitattu 4 May 2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yhdistyneiden_kansakuntien_jäsenvaltiot&oldid=22891816”