Kansainvälinen televiestintäliitto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kansainvälinen televiestintäliitto
International Telegraph Union
  • International Telecommunication Union
  • Union internationale des télécommunications
  • Unión Internacional de Telecomunicaciones
  • الاتحاد الدولي للاتصالات
  • 国际电信联盟
  • Международный союз электросвязи
Perustettu 1865[1]
Tyyppi YK:n erityisjärjestö
Toimiala telekommunikaatio
Päämaja Sveitsi Geneve, Sveitsi
Jäsenet 193 jäsenvaltiota[2]
pääsihteeri Houlin Zhao ( Kiina)
Kattojärjestö Yhdistyneet kansakunnat
Aiheesta muualla
www.itu.int

Kansainvälinen televiestintäliitto (engl. International Telecommunication Union, lyhenne ITU[3], ransk. Union Internationale des Télécommunications, UIT, alkuperäinen nimi International Telegraph Union) on YK:n alainen televiestintäverkkoja ja -palveluja kansainvälisesti koordinoiva järjestö. ITU:n päätehtäviä ovat standardointi, radiotaajuuksien jakaminen ja puhelinverkkojen yhteyskäytäntöjen organisointi maiden välillä siten, että ulkomaanpuhelut ovat mahdollisialähde?.

Organisaatio ja toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ITU:n päämaja on Genevessä Sveitsissä. ITU:n pääsihteeri 1. tammikuuta 2007 alkaen on malilainen Hamadoun Touré. ITU:lla on myös ollut suomalainen pääsihteeri, Pekka Tarjanne toimi tässä tehtävässä 1. marraskuuta 198931. tammikuuta 1999 välisenä aikana.lähde?

ITU:n organisaatio jakautuu kolmeen sektoriin:

  • ITU-T televiestintäsektori (entinen CCITT)
  • ITU-R radioviestintäsektori (entinen CCIR)
  • ITU-D kehityssektorilähde?

ITU:n päätökset valmistellaan ja tehdään lukuisissa työ- ja tutkimusryhmissä sekä alueellisissa ja maailmanlaajuisissa kokouksissa, kuten radiokonferensseissa

  • World Radiocommunications Conference (WRC)
  • World Administrative Radio Conference (WARC)lähde?

ITU toimii myös YK:n tietoyhteiskuntahuippukokouksen (World Summit on the Information Society, WSIS) sihteeristönä.lähde?

Lähes kaikki maailman maat ovat ITU:n jäseniä (YK:n jäsenmaista vain Palau ei kuulu ITU:un). Myös alan yritykset ja organisaatiot voivat liittyä ITU:n jäseniksi. Näitä yksityisjäseniä ITU:lla on yli 500.lähde?

Lennättimen historian alkuvuosina eri maissa käytettiin eri lennätinjärjestelmiä. Raja-asemilla sähkösanomat jouduttiin ottamaan vastaan paperille ja lähettämään uudelleen toisessa verkossa. Näiden hankaluuksien välttämiseksi tehtiin vähitellen sopimuksia yhteysjärjestelyistä, aluksi kahdenvälisinä ja sitten alueellisesti. Keväällä 1865 20 eurooppalaisen valtion kesken laadittiin ensimmäinen kansainvälinen lennätinsopimus ja perustettiin Kansainvälinen lennätinliitto (International Telegraph Union, ITU).lähde?

ITU alkoi laatia kansainvälistä säännöstöä puhelimelle 1885. Ensimmäinen radiokonferenssi pidettiin Berliinissä 1906. 1920-luvulla perustettiin koordinaatio- ja standardointikomiteat puhelin- (CCIF), lennätin- (CCIT) ja radioviestinnän (CCIR) aloille. Vuoden 1927 radiokonferenssissa sovittiin radiotaajuuksien jaosta eri käyttäjäryhmien kesken.lähde?

ITU:n nimi vaihtui Kansainväliseksi televiestintäliitoksi vuoden 1934 alussa järjestön vastuualueen laajentumista kuvaten. Vuonna 1947 ITU:sta tuli YK:n erityisjärjestö.lähde?

Vuonna 1956 CCIF ja CCIT yhdistettiin CCITT:ksi. ITU:n nykyinen sektoriorganisaatio muotoiltiin 1992.lähde?

ITU on järjestänyt lukuisia radiokonferensseja 1903-2019. [4]

Vuonna 2007 ITU julkaisi standardeja (ITU-T suosituksia) ilmaiseksi verkossa tavoitteena pienentää "standardointikuilua" niiden maiden välillä, joilla on resursseja tavoitella standardointeja ja niiden joilla ei ole.[5]

Pääjohtajat ja pääsihteerit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääjohtajat
pääjohtaja virkakausi maa
Louis Curchod 1. tammikuuta 1869 – 24. toukokuuta 1872  Sveitsi
Karl Lendi 24. toukokuuta 1872 – 12. tammikuuta 1873  Sveitsi
Louis Curchod 23. helmikuuta 1873 – 18. lokakuuta 1889  Sveitsi
August Frey 25. helmikuuta – 28. kesäkuuta 1890  Sveitsi
Timotheus Rothen 25. marraskuuta 1890 – 11. helmikuuta 1897  Sveitsi
Emil Frey 11. maaliskuuta 1897 – 1. elokuuta 1921  Sveitsi
Henri Étienne 2. elokuuta 1921 – 16. joulukuuta 1927  Sveitsi
Joseph Räder 1. helmikuuta 1928 – 30. lokakuuta 1934  Sveitsi
Franz von Ernst 1. tammikuuta 1935 – 1. tammikuuta 1949  Sveitsi
Pääsihteerit
Léon Mulatier 1. tammikuuta 1950 – 1. tammikuuta 1953  Ranska
Marco Aurelio Andrada 1. tammikuuta 1954 – 18. kesäkuuta 1958  Argentiina
Gerald C. Cross 1. tammikuuta 1964 – 29. lokakuuta 1965  Yhdysvallat
Manohar Balaji Sarwate 30. lokakuuta 1965 – 19. helmikuuta 1967  Intia
Mohamed Ezzedine Mili 20. lokakuuta 1967 – 31. joulukuuta 1982  Tunisia
Richard E. Butler 1. tammikuuta 1983 – 31. lokakuuta 1989  Australia
Pekka Tarjanne 1. marraskuuta 1989 – 31. tammikuuta 1999  Suomi
Yoshio Utsumi 1. helmikuuta 1999 – 31. joulukuuta 2006  Japani
Hamadoun Touré 1. tammikuuta 2007 – 31. joulukuuta 2014  Mali
Houlin Zhao 1. tammikuuta 2015 –  Kiina
  1. About ITU 150 itu150.org. Viitattu 16.6.2018.
  2. ITU Membership includes: ITU. Viitattu 18.12.2011.
  3. Lyhenneluettelo 7.1.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 29.3.2013.
  4. https://www.itu.int/en/history/Pages/CompleteListOfRadioConferences.aspx
  5. ITU-T Standards now freely available online stanford.edu. 21.9.2007. Arkistoitu Viitattu 18.3.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]