Viron presidentinvaali 2006
 | |||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||
Viron presidentinvaali on epäsuora vaali, jossa valitaan Viron presidentti. Ensimmäinen kierros järjestettiin 28. elokuuta 2006, toinen ja kolmas kierros 29. elokuuta 2006. Koska kukaan ei saavuttanut Riigikogun suljetussa lippuäänestyksessä riittävää enemmistöä, seuraava vaihe käytiin 23. syyskuuta valitsijamieskokouksessa.
Vaalitapa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viron presidentin valitsemisen vaalilaissa parlamentti eli riigikogu kutsutaan ensin valitsemaan presidenttiä. Laki vaatii vähintään 68 ääntä riigikogun 101 jäseneltä eli kahden kolmasosan enemmistöä. Äänestyskierroksia käydään kolme kahden päivän aikana.
Jos parlamentin jäsenten vaalit epäonnistuvat näissä kolmessa äänestyksessä, Riigikogun puhemies kutsuu erityisen vaalikokouksen (vir. valimiskogu). Se koostuu 101 riigikogun jäsenestä ja tuolloin 246 valitsijasta, jotka paikalliset viranomaiset (kaupungit ja kunnat) lähettivät.
Vaalit olivat salaiset.
Edeltävät keskustelut ja presidenttiehdokkaiden nimeäminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Virossa käytiin pitkin vuotta 2006 keskusteluja tulevasta presidentistä. Isänmaan ja Res Publican liitto nosti esille riigikogun entisen puhemiehen Ene Ergman, liikemiehen, itsenäisyydenajan alun ulkoministerin Jaan Manitskin ja europarlamentaarikon, entisen ulkoministerin, sosiaalidemokraattien Toomas Hendrik Ilveksen. Muita esiinnostettuja nimiä olivat Keskustan vasta valittu riigikogun puhemies Toomas Varek ja sosiaalidemokraattien esiinnostama Liina Tõnisson. Toiset halusivat presidentin paikalle tiedeihmisen. Heidän joukossaan vahvin nimi oli Tarton yliopiston rehtori Jaak Aaviksoo, jota Res Publica ja sosiaalidemokraatit kannattivat. Muina mahdollisina tiedeihmisinä mainittiin pyskologian professori Peeter Tulviste ja tähtitieteilijä Ergma.[1]
Parlamenttipuolueet päättivät ehdokkaistaan juuri ennen elokuun riigikogu-vaaleja, jolloin rehtori Aaviksoo ja liikemies Manitski putosivat pelistä. Jäljelle jäivät siis Ergma ja Ilves. Istuva presidentti Arnold Rüütel ilmoitti olevansa käytettävissä, jos riigikogu-vaihe ei anna ratkaisua.[2] Virolaisille tehdyissä vaaleja edeltävissä kyselyissä suurinta suosiota nautti Toomas Hendrik Ilves, mutta kyseessä ei siis ollut suora kansanvaali.[3]
Riigikogun vaalivaihe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Riigikoguvaiheen presidentinvaalista tuli pelkkä muodollisuus, sillä kaksi riigikogun puoluetta, Keskustapuolue ja Kansanliitto, eivät nimenneet ehdokasta eivätkä olleet mukana riigikogu-vaiheen äänestyksissä. Keskusta ja Kansanliitto eivät olisi riigikoguvaiheessa saaneet riittävästi ääniä omalle ehdokkaalleen. Lisäksi he myöskään eivät halunneet ottaa riskiä, että kolme kansanedustajaa vaihtaisi puolta salaisessa äänestyksessä, joten he jäivät kokonaan pois äänestyksistä. Paikalla oli ainoastaan 65 parlamentin jäsentä, joiden äänillä presidenttiä ei siis saatu valittua. Kaikki 65 ääntä menivät parlamentin ensimmäisellä kierroksella Ergmalle, joka itse edusti Isänmaan ja Res Publican liittoa. Lisäksi hän sai äänet liberaalin Reformipuolueen ja Sosiaalidemokraattisen puolueen parlamenttiedustajilta.[4] Toisella ja kolmennalla kierroksella Ergmaa kannattaneet vaihtoivat ehdokkaakseen Ilveksen, joka sai kummassakin äänestyksessä 64 ääntä.[5]
Vaalikokous - riigikogun ja kuntien edustajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Riigikogu-vaiheen jälkeen lähes kuukautta myöhemmin siirryttiin riigikogun edustajien ja kuntien edustajien yhteiseen presidentinvaalivaiheeseen. Kokoontumispaikka oli Estonia-teatteri Tallinnassa. Vastakkain vaalissa olivat istuva presidentti Rüütel, jota kannattivat Keskustapuolue ja Kansanliitto, ja Toomas Hendrik Ilves. Viron keskusvaalilautakunta hylkäsi kahden Rüüteliä tukevan valitsijamiehen osallistumisen äänestykseen eli äänestyksessä oli paikalla 345 valitsijaa.[6]
Vaali oli tiukka, sillä europarlamentaarikko Ilves voitti istuvan presidentin Rüütelin äänin 174-162. Kahdeksan valitsijaa äänesti tyhjää ja yksi ääni hylättiin. Valintaan tarvittiin kaikkiaan 173 ääntä eli Ilveksen valinta oli mahdollisimman niukka.[7], [8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ollila, Esko: Kenestä Viron presidentti?. Kaleva, 10.7.2006. Oulu: Kaleva Kustannus Oy. ISSN 0356-1356
- ↑ Kaja Kunnas: Euroedustaja ja puhenainen ehdolla Viron presidentiksi 20.7.2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 9.2.2021.
- ↑ Jarmo Virmavirta: Viron sekava presidenttipeli 34/2006. Suomen Kuvalehti. Viitattu 9.2.2021.
- ↑ Kaja Kunnas: Liki kolmannes kansanedustajista ei äänestänyt Viron presidentistä 29.8.2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 9.2.2021.
- ↑ Viron sekava presidenttipeli jatkuu 29.8.2006. YLE24. Viitattu 9.2.2021.
- ↑ Kaja Kunnas: Viron uusi presidentti Ilves haluaa kansan yhdistäjäksi 23.9.2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 9.2.2021.
- ↑ Viron presidentiksi nousi sosiaalidemokraattien Ilves 23.9.2006. STT/YLE24. Viitattu 9.2.2021.
- ↑ Läntinen älykköpresidentti 39/2006. Suomen Kuvalehti. Viitattu 9.2.2021.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- President of the Republic of Estonia Elections vvk.ee. Viitattu 10.2.2021. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
