Viron kansanäänestys uskonnollisesta opetuksesta 1923

Viron kansanäänestys uskonnollisesta opetuksesta julkisissa kansakouluissa pidettiin 17. helmikuuta 1923 ja se oli maan ensimmäinen kansanäänestys.

Viron luterilaiseen kirkkoon kuului maan väestöstä vuonna 1922 78 prosenttia ja kirkko oli hitaasti virolaistunut saksalaisuuden vaikutuksesta. Vuonna 1917 pidetyssä kirkolliskokouksessa päätettiin asettaa tavoitteeksi vapaa kansankirkko, joka olisi riippumaton valtiovallasta sekä ulkomaisesta määräysvallasta. Vuonna 1919 kirkko päätti, että valtio ja kirkko pysyisivät erillään, mikä kirjattiin samana vuonna myös maan perustuslakiin. Vaikka Suomessakin oli luterilainen kansankirkko, oli tilanne Viroon verrattuna siis täysin erilainen. Näihin päätöksiin vaikutti se, että Virossa vasemmistolaisuus oli hallitseva suuntaus aina vuoteen 1920 asti, jolloin alkoi oikeistopuolueiden valta-aika.

Viron bolševistista Neuvosto-Venäjää vastaan käyty vapaussota siirsi maata aika nopeastikin oikeammalle, johon ryhmään myös maan kristilliset kuuluivat. Kristillisiä arvoja korostaneen ja uskonnonopetusta vaatineen Kristillisen kansanpuolueen kannatus oli juuri suurimmilaan vuoden 1923 vaaleissa, jolloin se sai 8 paikkaa riigikoguun. Vuonna 1920 ja 1923 valitut riigikogut olivat vahvasti oikeistolaisia. Erityisesti asiaa käsitteli oikeistolainen Pätsin I hallitus, jossa myös kristillisillä oli edustuksensa. Kysymykseksi tässä hallituksessa nousi kuinka paljon kristillistä kulttuuria ja uskoa pitäisi korostaa kouluopetuksessa. Lopulta saatiin aikaiseksi kompromissiksi tehty lakiesitys, joka pantiin kansanäänestykseen. Virolaisten enemmistö äänesti "JAA" lakiesityksen puolesta. Lain hyväksymisen myötä kaikkien koulujen tuli tarjota oppilailleen uskonnonopetusta, jos heidän huoltajansa niin halusivat. Uskonnonopetus siis tuli kouluihin, mutta vapaaehtoisena. Tämä tulos tyydytti kristillisiä piirejä.