Jaan Manitski
| Jaan Manitski | |
|---|---|
 Jaan Manitski vuonna 1996. |
|
| Viron ulkoministeri | |
|
Vähin I hallitus
6.4.1992–21.10.1992 |
|
| Edeltäjä | Lennart Meri |
| Seuraaja | Trivimi Velliste |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. maaliskuuta 1942 Viinistu |
| Ammatti | yrittäjä, liikemies, taiteenkeräilijä |
Jaan Manitski (s. 7. maaliskuuta 1942 Viinistu) on entinen virolainen poliitikko, joka toimi Viron uuden itsenäisyyden alussa ulkoministerinä Tiit Vähin hallituksessa. Hän Ruotsissa kasvanut maanpakolaisvirolainen, joka Viron uuden itsenäisyyden aikana on toiminut virolaisen taidemuseon perustajana ja liikemiehenä Virossa.[1]
Virolaispakolaisten jälkeläisenä Ruotsissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jaan Manitskin vanhemmat pakenivat Virosta Suomeen vuonna 1943 Jaan-pojan ollessa alle 2-vuotias ja vuonna 1945 edelleen Suomesta Ruotsiin. Jaan Manitski kasvoi Ruotsissa, opiskeli Göteborgin kauppakorkeakoulussa nyk. yliopisto ja valmistui vuonna 1968. Sen jälkeen vuosina 1968-1976 hän työskenteli IBM-konsernissa ja edelleen vuosina 1976-1978 ruotsalaisessa Swedbankissa Tukholmassa. Vuoden 1978 jälkeen hän perusti omia yrityksiään, kuten rahoitusyhtiöt Independent ja Infina, toimien niiden toimitusjohtajana. Hän oli mm. Abba -yhtyeen levyjä julkaisseen Polar Music -levy-yhtiön toinen pääosakas vuosina 1976-1989. Vuosina 1989-1991 hän työskenteli European Institute for Advanced Studies in Management-yrityksessä konsulttina sijoituspaikkanaan Bryssel.[2]
Mukana Viron itsenäistymisvaiheessa ja lopulta ulkoministerinä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän toimi itsenäistymisvaiheessa mm. Viron kongressin jäsenenä ja toimi ulkovirolaisten talousasiantuntijoiden ryhmään, joka tuki virolaisten itsenäistymisprosessia.[3] Viron itsenäistyttyä Manitski siirtyi synnyinmaahansa Viroon. Hän oli alun perin Ruotsin kansalainen, mutta haki uuden kansalaisuuslain myötä Viron kansalaisuutta; olihan hän syntynyt Virossa Viinistussa. Manitski valittiin huhtikuussa 1992 Viron ulkoministeriksi Lennart Meren seuraajana, joka siirtyi Viron Suomen suurlähettilääksi Helsinkiin. Viro oli tällöin ollut itsenäinen vajaan vuoden. Manitsikin ulkoministeriaikaa leimasi vielä maassa olevat venäläisjoukot, joiden Virosta poissaamiseksi käytiin keskusteluja tilanteen ratkeamatta. Lisäksi ulkoministeriyskauteen ajoittui Viron oman valuutan käyttöönotto, johon hän roolissaan ja ammattillisella kokemuksellaan osallistui.[4]
Liikemiehenä ja taiteenkeräilijänä Virossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ulkoministerikauden jälkeen Manitski johti Viron yrityselämän yksityistämistä vuosina 1992-1995. Itse hän toimi liikemiehenä ja osti vuonna 1996 mm. puolet Eesti Päevaleht -sanomalehdestä[5], jota hän omisti aina vuoteen 2011 asti.
Vuonna 2003 hän avasi synnyinseudullaan entisen Viinistun kalastuskolhoosin kunnostetussa kylmiössä oman taidemuseonsa, joka kokoelmiin kuuluu edustava noin 1 000 taideteoksen kokoelma käsittäen Viron alueella vaikuttaneiden baltiansaksalaisten taidemaalarien töistä aina virolaisen nykytaiteeseen saakka. Jaan Manitski alkoi tällöin työskennellä yksityisenä yrittäjänä ja aktiivisena kehittäjänä kotikaupungissaan Viinistussa, kannustaa paikallista kulttuurielämää. Samalla hän on merkittävä työnantaja Viinistussa. Manitski omistaa yhden Viron suurimmista yksityisistä taidekokoelmista, joka on esillä hänen Viinistun taidemuseossa.[6]
Vuonna 2009 tehtiin Jaan Manitskista dokumenttielokuva nimellä "Return of Jaan Manitski" (viroksi "Jaan Manitski tagasitulek"), joka kertoo hänen toiminnastaan Virossa vuoden 1989 jälkeen.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Eesti Ensüklopeedia - Velliste, Trivimi entsyklopeedia.ee. Viitattu 21.1.2021. (viroksi)
- ↑ Jaan Manitski nimitettiin Viron ulkoministeriksi. Helsingin Sanomat, 7.4.1992, s. 25. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 22.1.2021.
- ↑ Belgiassa asuva Manitski Viron uudeksi ulkoministeriksi. Helsingin Sanomat, 25.3.1992, s. 33. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 22.1.2021.
- ↑ Manitski korosti venäläisjoukkojen Virosta lähdön välttämättömyyttä. Helsingin Sanomat, 2.6.1992, s. 6. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 22.1.2021.
- ↑ Eesti Päevalehe omanikud ärileht.ee. Viitattu 21.1.2021. (viroksi)
- ↑ Viinistun taidemuseo TUGLAS-SEURA. 7/2017. Viitattu 21.1.2021.
- ↑ Return of Jaan Manitski (2009) - Original title: Jaan Manitski tagasitulek efis.ee. Viitattu 21.1.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jaan Manitski Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||
