Vihervasemmisto

Vihervasemmisto on poliittista vasemmistolaisuutta ja vihreyttä kuvaava nimi. Sana tuli Suomessa poliittiseen keskusteluun 2000-vuosikymmenen loppupuolelta alkaen ennen kaikkea perussuomalaisten käyttämänä. Vasemmistoliiton ja ja vihreiden edustajat ovat tuominneet sanan käytön leimaavana ja vähättelevänä. Muun muassa vasemmistoliiton Li Andersson ja vihreiden Ville Niinistö kommentoivat vuonna 2018 sanaa asiattomaksi, äärioikeiston käyttämäksi ilmaukseksi.

”Vihervasemmisto”-nimitystä käyttivät 2010-luvulla joissakin tapauksissa myös tiedotusvälineet, politiikantutkijat sekä vihreiden ja vasemmiston edustajat itse. Li Anderssonin mukaan vasemmistoliitossa on käytetty sanaa hyvin vähän. Andersson rinnasti ”vihervasemmiston” haukkumasanaan ”suvakki”.

Vuonna 2018 nousseen keskustelun aikana esitettiin arvioita, että vihervasemmisto sanana ei todennäköisesti tule neutralisoitumaan. Sana nousi silti Helsingin Sanomien pääkirjoituksiin jo kuusi vuotta myöhemmin. Kielentutkijat ja politiikantutkijat esittivät, että termiä on käytetty epämääräisesti: voi olla epäselvää, mihin ”vihervasemmistolla” viitataan. Kielentutkija Vesa Heikkisen mukaan ”vihervasemmisto” on tulkinnanvarainen sana, joka ei ole vakiintuneen poliittisen käsitteen nimi. Keskustan Suomenmaa-lehdessä kommentoitiin, että termi on epätarkka: vasemmistolaisuus ei välttämättä ole vihreyttä eikä vihreys vasemmistolaista.

Politiikassa punavihreys viittaa aatteeseen, jota Suomessa edustaa vasemmistoliitto. Toiseksi punavihreydellä viitataan eduskunnan poliittisiin jakolinjoihin sinipunan tai punamullan tavoin: punavihreillä puolueilla viitataan sosialidemokraattien, vasemmistoliiton ja vihreiden blokkiin hallituksessa tai oppositiossa.

Historia

Politiikan tutkimuksessa ”vihreä vasemmisto” (engl. green left) tarkoittaa punavihreyttä. ”Vihervasemmisto” sen sijaan ei ole yleiskielen sanakirjasta löytyvä sana. Helsingin Sanomissa on varhainen sanan esiintyminen vuodelta 1992, jolloin se oli liittynyt SMP:n kansanedustaja Sulo Aittoniemen kannanottoon.

Perussuomalaisten myöhempi puheenjohtaja Jussi Halla-aho käytti vihervasemmisto-termiä suositussa blogissaan ensimmäistä kertaa vuonna 2006. Halla-aho kirjoitti blogissaan 14.12.2006: ”monikultturismin kova ydin löytyy ruotsalaisten päähän nousseesta moraalisuudesta, eettisyydestä ja hyvyydestä, mutta maahanmuuttajista on myös tullut tärkeä kannatuksen lähde vihervasemmistolle.” Helsingin Sanomissa sanan ensimmäinen käyttöyhteys oli vuonna 2008 Jussi Halla-ahon blogi. Halla-aho oli tuolloin julkisuudessa hänestä tehdyn tutkintapyynnön vuoksi. Halla-aho oli kirjoittanut blogissaan vuonna 2006: ”Koska näin ollen yhä useampi nainen tulee joka tapauksessa raiskatuksi, toivon hartaasti, että uhrinsa sattumanvaraisesti valitsevien saalistajien kynsiin jäisivät oikeat naisihmiset. Vihervasemmistolaiset maailmanparantajat ja heidän äänestäjänsä. Mieluummin he kuin joku muu. Heihin ei tehoa mikään muu kuin se, että monikulttuuri osuu omaan nilkkaan.”

Eduskunnassa termiä käytti eduskunnan pöytäkirjojen mukaan ensimmäisenä vuonna 2011 perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen. Kielentutkija Vesa Heikkisen mukaan sanan käyttäjät ovat eduskunnassa olleet perussuomalaisia, kokoomuslaisia ja keskustalaisia. Eniten sanaa käyttivät perussuomalaiset ja useimmin perussuomalaisten Teuvo Hakkarainen. Heikkisen mukaan käyttöyhteydet ovat tavallisesti olleet selvän kielteisiä.

Vuonna 2015 sanaa käytettiin yli 40 000 julkisessa sosiaalisen median tekstissä. Eniten sanaa käytettiin Suomi24-keskustelussa, Ylilaudalla, Vauva-lehden suositulla keskustelupalstalla, Iltalehden lukijakommenteissa ja maahanmuuttokriittisellä Hommaforumilla.

Helsingin yliopiston tutkija Niko Pyrhönen käsitteli väitöskirjassaan The True Colors of Finnish Welfare Nationalism (2015), kuinka maahanmuuttokriittiset kuvasivat ja luokittelivat poliittisia vastustajiaan. Pyrhösen mukaan puheet ”vihervasemmistolaisesta kuplasta”, ”kukkahattutädeistä” ja punavihreästä salaliitosta tuottavat internetin keskustelupalstoilla oman ryhmän samanmielisyyttä.

Poliittisen retoriikan tutkija Jouni Tillin mukaan termiä on useimmiten käyttänyt maahanmuuttokriittinen oikeisto. Tillin mukaan termiin on kytkeytynyt myös väitetty kulttuurimarxilainen salaliitto, johon kuuluviksi on liitetty vihreät ja vasemmistopuolueet. Jukka Hankamäki kirjoitti perussuomalaista puoluetta lähellä olevan Suomen Perustan julkaisemassa teoksessa Totuus kiihottaa vuonna 2020, että valtavirran tiedotusvälineet ajavat ”vihervasemmistolaista agendaa”.

Keskustelu ja kritiikki

Toimittaja Johan Alén kirjoitti Kansan uutisissa sanan lisääntyneestä käytöstä vuonna 2017. Hänen mukaansa kyse on äärioikeiston luomasta epämääräisestä haukkumasanasta. ”’Vihervasemmisto’ on halventava ilmaus epämääräisesti kuvatulle puhujan vihan kohteelle. Se ei ole yleiskieltä eikä se kuulu tiedotusvälineisiin poliittisen ryhmän nimenä.” Alénin mukaan termi on esimerkki käsitteestä, joka on yhtä aikaa sekä tarkoitukseltaan epämääräinen että helposti yleistettävissä koskemaan suuria joukkoja.

Ekonomisti Heikki Pursiainen kirjoitti kirjassaan Paska Suomi (2017): ”Perussuomalaisen määritelmän mukaan vihervasemmistolaista on mikä tahansa muu kuin nurkkapatrioottinen, sisäänpäinkääntynyt, muukalaisvihamielinen, ilmastonmuutosdenialistinen tai 1950-luvulle jämähtänyt näkökulma. Näin lavea määritelmä johtaa luonnollisesti siihen, että lähes kaikki muut kuin perussuomalaiset kuuluvat vihervasemmistoon.”

Vuonna 2018 vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson syytti pääministeri Juha Sipilää äärioikeiston kielenkäytön normalisoinnista ja todellisesta rimanalituksesta, kun tämä oli käyttänyt ilmaisua ”vihervasemmisto”. Anderssonin mukaan sana on osa Jussi Halla-ahon ja kumppaneiden luomaa kertomusta. Vihreiden kansanedustaja Ville Niinistö totesi samoin, että sana on äärioikeiston keksimä vähättelevä nimitys. Niinistö piti nimitystä pääministerin arvovallalle sopimattomana.

Tiedotusvälineissä asiaa kysyttiin kielentutkija Vesa Heikkiseltä, joka katsoi, että termi ”vihervasemmisto” on leimaava. Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkija Niko Hatakka kommentoi internetissä, että sanan alkuperä on oikeistopopulistisessa viholliskuvastossa. Hänen mukaansa kyseessä on Jussi Halla-ahon julkisuuteen tuoma termi.

Pääministeri Sipilä selitti asiaa niin, että hän ei osannut odottaa, että sananvalinta herättäisi arvostelua. ”Sanotaan, että vihreät ja vasemmisto, jos se helpottaa.” Helsingin Sanomien toimittaja Jarno Hartikainen väitti, ettei sana ollut leimaava ja että myös vasemmisto oli sitä käyttänyt. Hartikainen arveli, että kohun syynä oli sanan alkuperä. Kokoomuslainen Verkkouutiset esitti tapauksia, joissa sanaa oli käytetty vasemmiston keskuudessa. Andersson vastasi tähän, että vasemmistoliitossa on käytetty vihervasemmisto-sanaa hyvin vähän. Andersson sanoi, ettei vastaavasti tunne ketään, joka käyttäisi neutraalissa mielessä sanaa ”suvakki”. Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki kirjoitti Twitterissä, että sanan käyttö rinnastuu keskustalaisten nimittämiseen ”kökkötraktoreiksi” ja kokoomuslaisten kutsumiseen ”riistoporvareiksi”.

Tutkija Jouni Tilli kommentoi Yleisradiolle, että ”vihervasemmisto-termillä laitetaan nippuun aika paljon erilaisia poliittisia toimijoita.” Tilli huomautti myös, että poliittisessa retoriikassa on aina merkitystä sillä, kuka termiä käyttää, missä yhteydessä ja missä tarkoituksessa. On eri asia, käyttääkö termiä poliittinen vastustaja vai onko se itsestä käytetty nimitys. Esimerkiksi keskustalaiset saattavat puhua itseironisesti ”kepulaisista”.

Kirkko ja kaupunki -lehden kolumnisti Samuli Suonpää kirjoitti, että ”Tämä meni aivan kuten pääministeri oli toivonutkin. Parempi, että puhuvat sanavalinnoista kuin hallituksen politiikasta.” Suonpään mukaan ”vihervasemmisto” on entisajan juutalaisten tavoin helppo viholliskuva. ”Kaikki, mikä on Suomessa pielessä, on oikeiston mielestä tämän tarkemmin määrittämättömän, myyttisen vihervasemmiston syytä.”

Vesa Heikkinen arvioi vuonna 2018, että vihervasemmisto sanana ei tule neutralisoitumaan, ainakaan nousseen kohun jälkeen. Sana ei kelpaa vihreille eikä vasemmistolle. Heikkisen mukaan ongelmallinen on vihervasemmisto-termin epämääräisyys. ”Tarkoittaako se vasemmistolaisia, joilla on vihreitä ajatuksia, vai vihreitä, joilla on vasemmistolaisia ajatuksia? Vai onko se vihreät puolueena ja vasemmistopuolueet yhdessä?” On epäselvää, viittaako vasemmisto vain vasemmistoliittoon vai sosiaalidemokraatteihin ja vasemmistoliittoon vai johonkin muuhun joukkoon. ”Vihervasemmisto” on tulkinnanvarainen sana, jota ei voi sanoa vakiintuneeksi termiksi. ”Avoimen asenteellisia nimityksiä vaikuttavampia politiikassa saattavat kuitenkin olla salakavalammat sanat, joita käytetään ikään kuin yhteisesti sovittuina termeinä, mutta jotka ovat kaikkea muuta.” Heikkinen sanoi, että niputtamalla tiettyjä toimijoita yhteen rakennetaan joukko, jota ”ei oikeasti ole edes olemassa”. Heikkisen mukaan näennäisen neutraalilla sanalla luodaan ryhmä, jota voidaan käyttää syntipukkina.

Kolumnisti Pekka Pohjolainen kirjoitti keskustan Suomenmaassa, että sana on ollut neutraalissa käytössä, mutta sen käytöstä on ehkä hyvä luopua. Termi on epätarkka: vasemmistolaisuus ei välttämättä ole vihreyttä eikä vihreys vasemmistolaista. Vihervasemmistoa ovat käyttäneet retoriikassaan enimmäkseen äärioikeiston ja oikeiston edustajat. Pohjolaisen mukaan sana näyttää viimeistään nyt saaneen leiman, joka luultavasti poistaa sen yleisestä käytöstä. ”Äärioikeisto sen sijaan käyttänee sitä jupakan jälkeen entistä innokkaammin.”

Katso myös

• Kulttuurimarxilaisuus
• Punavihreä kupla