Terminologia
Terminologia tai terminologiaoppi on tieteenala, joka tutkii erikoiskielten käsitteitä, termejä ja termistöjä. Terminologia-sanaa käytetään usein myös viittaamaan tiettyyn erikoisalaan kuuluvien termien joukkoon eli termistöön[1], ja siksi synonyyminä käytetään myös nimitystä terminologiaoppi[2]. Termi on jollakin erikoisalalla yleiskäsitteen nimityksenä käytettävä kielellinen ilmaus. Termi voi olla esimerkiksi sana, sanaliitto tai lyhenne.[3]
Yleisen terminologian teorian perustajana pidetään itävaltalaista tiedemiestä Eugen Wüsteriä, joka tutki vuonna 1931 julkaistussa väitöskirjassaan sähkötekniikan termistön standardisointia. Nykyaikaisen soveltavan terminologian perusteoksena pidetään Wüsterin luentoihin perustuvaa teosta Einführung in die allgemeine Terminologielehre.[4]
Terminologian tutkimus Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa sanastotyötä tehdään mm. 1970-luvulla perustetussa Sanastokeskuksessa. Terminologista tutkimusta tehdään yliopistojen kieliaineissa ja erityisesti käännöstieteessä. Esimerkiksi Vaasan yliopiston viestintätieteiden laitoksella Teknisen viestinnän maisteriohjelmassa on Terminologian suuntautumisvaihtoehto[3] ja Helsingin yliopiston suomen kielen maisteriohjelmassa on Sanaston ja terminologian erikoisala. Helsingin yliopistossa ylläpidetään myös Tieteen termipankkia[5].
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Terminologian sanasto (pdf) 2006. Helsinki: Sanastokeskus TSK. Viitattu 12.1.2009.
- ↑ Pitkänen, Kaarina: Suomi kasvitieteen kieleksi. Elias Lönnrot termistön kehittäjänä. SKS, 2008.
- ↑ a b Terminologian suuntautumisvaihtoehto Vaasan yliopiston Teknisen viestinnän maisteriohjelmaan | Terminfo www.terminfo.fi. Viitattu 13.6.2019.
- ↑ Sanastotyön käsikirja. Soveltavan terminologian periaatteet ja työmenetelmät. Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto SFS, 1988. ISBN 951-9337-66-0
- ↑ Termipankki:Etusivu – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 13.6.2019.