Venceslaus I

Wikipediasta
2 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 19. elokuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Böömin kuninkaasta. Samanniminen Böömin ruhtinas oli Venceslaus Pyhä.
Venceslaus I, Codex Gelnhausen, Jan z Gelnhausen 1400-luvun alku

Venceslaus I "Yksisilmäinen" (tšek. Václav I); (1205– 23. syyskuuta 1253) oli Böömin kuningas vuosina 1230–1253.[1]

Suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venceslaus I kuului Přemyslien dynastiaan, ja nousi isänsä Ottokar I Přemyslin kanssahallitsijaksi vuonna 1228. Hänen äitinsä oli Ottokar I:n toinen puoliso prinsessa Constanze (n. 1180–1240), joka oli Unkarin kuningas Béla III:n ja kuningatar Agneksen nuorin tytär.

Hänellä oli kahdeksan sisarusta, joista vanhin sisar Judith (n. 1202–1230) avioitui Kärntenin herttua Bernhard von Spanheimin kanssa; vanhempi sisar Anna (n. 1204–1265) avioitui Wrocławin herttua Henrik II:n Hurskaan kanssa; nuorempi veli Vladislaus (1207–1228) oli Määrin rajakreivi; nuorempi veli Přemysl (1209–1239) oli Määrin rajakreivi ja avioitui Margaretin, Meranian herttua Otto I:n ja Burgundin kreivitär Beatrice II:n tyttären kanssa ja nuorin sisar Agnes (1211–1282) oli Prahan fransiskaanien klarrissalaisten abbedissa.

Venceslaus I:n sinetti

Kuningas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venceslaus nousi valtaistuimelle isänsä Ottokar I:n kuoleman jälkeen vuonna 1230.[1]

Venceslausin hallintokaudella Saksan hallinnasta käytiin kovia kiistoja. Itävallan ja Steiermarkin ruhtinas Fredrik II pyrki ensin laajentamaan alueitaan Böömin puolelle, mutta kun samanniminen keisari Fredrik II puuttui asiaan, Fredrik-ruhtinas hakeutuikin Vencelausin liittolaiseksi.

Vuonna 1241 mongolit yrittivät hyökätä Böömiin, mutta Venceslaus torjui hyökkäyksen,[2] mutta ei pystynyt estämään Määrin valloitusta ennen kuin mongolit jatkoivat sieltä Unkariin.[3]

Kuninkaan pääasialliseksi ulkopoliittiseksi tavoitteeksi tuli Itävallan saaminen hallintaansa. Privilegium Minus, asiakirja, joka nosti Itävallan herttuakunnaksi 17. syyskuuta 1156, mahdollisti Babenberg-suvun naislinjan oikeuden valtaistuimeen. Itävallan herttuatar Gertrudis, Fredrik II:n vanhemman veljen Mödlingin herttua Henrik II:n ja Thüringenin maakreivitär Agneksen tytär, saattoi siten vaatia herttuakuntaa omalla oikeudellaan, suo jure. Fredrik pakotettiin suostumaan tähän järjestelyyn. Vuonna 1246 Fredrik kuitenkin perääntyi kihlauksesta väittäen, että pariskunta oli liian läheistä sukua toisilleen kielletyn asteen rajoissa, mutta Venceslaus sai paavilta tähän vapautuksen.

Itävallan viimeisen Babenberg-sukuisen herttuan Fredrik II:n kaaduttua Leithan taistelussa 15. kesäkuuta 1246 Venceslas naitti tämän veljentyttären, Itävallan herttuatar Gertrudis von Babenbergin (1226–1288) vanhimmalle pojalleen, Määrin rajakreivi Vladislaukselle. Vladislaus julistettiin jure uxoris Itävallan herttuaksi ja onnistui varmistamaan osan Itävallan aateliston tuesta. Mutta pian häitten jälkeen Vladislas kuoli äkillisesti heti vuoden 1427 alussa, ja Venceslas menetti Itävallan. Tukahdutettuaan Böömin kapinan vuosina 1248–1249 hän lopulta pakotti Itävallan aateliset hyväksymään poikansa Ottokar II:n herttuakseen vuonna 1251. [1]

Böömi kukoisti Venceslauksen aikana. Kaupungit kasvoivat ja saksalaiset kauppiaat ja siirtolaiset lisäsivät huomattavasti maan vaurautta ja saksalainen vaikutus hovissa sai aikaan taiteiden, erityisesti kirjallisuuden ja arkkitehtuurin kukoistamisen.[1] Venceslaus edisti suuria määriä saksalaisia ​​asettumaan Böömin ja Määrin kyliin ja kaupunkeihin. Kivirakennukset alkoivat korvata puurakennukset Prahassa uusien siirtokuntien vaikutuksen seurauksena.

Avioliitto ja jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1224 Venceslaus avioitui prinsessa Kunigunde von Schwabenin (1202–1248) kanssa, joka oli Saksan kuningas Filip Schwabenilaisen ja bysanttilaisen prinsessa Irene Angeluksen kolmanneksi vanhin tytär, joka oli Bysantin keisari Isaak II Angeloksen tytär

Venceslausille ja Kunigundelle syntyi ainakin viisi lasta:

  • Vladislaus III, Määrin rajakreivi (n. 1228 – 3. tammikuuta 1247), avioitui 1246 Itävallan herttuatar Gertrude von Babenbergin (1226–1288) kanssa, ei jälkeläisiä
  • Ottokar II, Böömin kuningas (n. 1230 – 26. elokuuta 1278)
  • Beatrix (n. 1231 – 27. toukokuuta 1290), avioitui Brandenburgin rajakreivi Otto III:n kanssa
  • Agnes (kuoli 10. elokuuta 1268), avioitui Meißenin rajakreivi Henrik III:n kanssa
  • Pienenä kuollut tytär

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venceslaus perusti useita kaupunkeja, joista suurimmat ovat Prahan vanha kaupunki ja Brno.[2] Venceslausin poika, Ottokar II Přemysl sai lisänimen "Suuri", ja pojanpojasta Venceslaus II:sta tuli Puolan kuningas vuonna 1300.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Wenceslas I | Holy Roman Emperor, Bohemian Ruler, Duke of Bohemia | Britannica www.britannica.com. 19.9.2024. Viitattu 14.10.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b Wenceslas I Prague Minos Guide
  3. ↑ Wenceslas I | Holy Roman Emperor, Bohemian Ruler, Duke of Bohemia | Britannica www.britannica.com. 19.9.2024. Viitattu 14.10.2024. (englanniksi)
Edeltäjä:
Ottokar I Přemysl 		Böömin kuningas
 1230–1253 		Seuraaja:
Ottokar II Přemysl
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Venceslaus_I&oldid=22705657”