Venceslaus II Böömiläinen
Venceslaus II Přemyslid (tšek. Václav II.; puol. Wacław II Czeski); (27. syyskuuta[1] 1271 Praha, Böömin kuningaskunta – 21. kesäkuuta 1305 Praha, Böömin kuningaskunta) oli Böömin kuningas vuosina 1278–1305, Krakovan herttua vuosina 1291–1305 ja Puolan kuningas vuosina 1296–1305.[2][3]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän oli Böömin kuningas Ottokar II:n ja tämän toisen puolison Galitsian prinsessa Kunigunde Rostislavnan (1245–1285) ainoa poika.[4][3] Hän syntyi kymmenen vuotta vanhempiensa avioitumisen jälkeen. Kunigunde oli Rostislav Mihailovitšin, Kiovan ruhtinaan, Slavonian käskynhaltijan ja Tšernikovin ruhtinaan sekä Unkarin prinsessa Annan tytär. Venceslausin isoisä oli Unkarin kunigas Béla IV:n ja isoäiti kuningatar Maria Laskaris. Hänen isoisoisänsä oli Saksan kuningas Filip Schwabenilainen. Venceslaus II oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Kaarle IV:n isoisä. Hän oli Přemyslid-dynastian jäsen.
Vuonna 1276 keisari Rudolf I asetti Ottokar II:n valtakunnankirouksen alle ja piiritti Wienin. Tämä pakotti Ottokarin marraskuussa 1276 allekirjoittamaan uuden sopimuksen, jolla hän luopui kaikista vaatimuksistaan Itävaltaan ja sen ympärillä oleviin Steiermarkin, Kärntenin ja Krainin herttuakuntiin, pitäen itsellään vain Böömin ja Määrin. Venceslaus kihlattiin Rudolfin ja keisarinna Gertruden tyttären Judithin kanssa, mikä loi väliaikaisen rauhan. Venceslausin isä kaatui 26./28. elokuuta 1278 Marchfeldin taistelussa Dürnkrutissa vähän ennen Wenceslausin seitsemättä syntymäpäivää.[2][5]
Böömin kuningas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennen Venceslausin tuloa täysi-ikäiseksi, sijaishallitsijana toimi Brandenburgin rajakreivi Otto IV, jonka sanotaan pitäneen Venceslausia vankina useissa eri paikoissa. Hän palasi 12-vuotiaana Böömiin vuonna 1283. Hänen äitinsä toinen puoliso, Záviš von Falkenstein, toimi sen jälkeen sijaishallitsijana muutaman vuoden ajan. Vuonna 1290 Venceslaus mestautti isäpuolensa Závišin maanpetoksesta syytettynä ja alkoi 19-vuotiaana hallita itsenäisesti.[2]
Krakovan herttua, Puolan kuningas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1291 Puolan suurherttua Przemysł II luovutti Krakovan herttuakunnan Venceslauslle, joka liitettiin Puolan yliherruuteen, mutta Przemysł piti muut herttuakunnat itsellään ja hänet kruunattiin vuonna 1295 kuninkaaksi. Przemysłin kuoleman jälkeen vuonna 1296 Venceslaus nousi Puolan hallitsijaksi vuonna 1300 ja kruunasi itsensä sen kuninkaaksi.[6]
Kutná Horan hopeakaivos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1298 Kuttenbergistä (nyk. Kutná Hora) Keski-Böömistä löydettiin hopeaesiintymä. Venceslaus otti kaivoksen hallintaansa tekemällä hopean tuotannosta kuninkaallisen monopolin ja laski liikkeeseen Prahan groschenin, josta tuli suosituin groschen-tyyppisistä rahoista. Kutná Hora oli yksi kaikkien aikojen rikkaimmista eurooppalaisista hopealöydöksistä: vuosina 1300–1340 kaivos saattoi tuottaa jopa 20 tonnia hopeaa vuodessa.
Vuonna 1300 Venceslaus julkaisi uuden kuninkaallisen kaivostoiminta säädöksen Ius regale montanorum. Tämä oli oikeudellinen asiakirja, jossa määriteltiin kaikki kaivostoiminnan hallinnolliset ja tekniset säännöt ja ehdot. [7]
Unkarin kruunu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1301 Venceslausin sukulainen Unkarin kuningas Andreas III kuoli ilman miespuolista perillistä ja Árpád-dynastian mieslinja sammui hänen mukanaan. Venceslaus oli yksi valtaistuinta vaatineista sukulaisista, ja hän otti sen unkarilaisilta poikansa puolesta, joka oli kihlattu vuonna 1298 Andreaksen ainoalle lapselle prinsessa Elisabetille. Hänen 12-vuotias poikansa Venceslaus III kruunattiin 27. elokuuta 1301 Székesfehérvárissa Unkarin kuninkaaksi.
Unkarin kuningaskunta jakautui tuolloin useisiin itsenäisiin ruhtinaskuntiin, ja nuoren Venceslauksen hyväksyivät Unkarin kuninkaaksi vain Ylä-Unkarin Máté III Csák, Länsi-Transnaubian (nyk. Burgenland) Güssing-suku (Kőszegi, kroat. Gisingovci), jotka olivat heidän vahvimmat kannattajansa pääkaupunki Budan ympärillä. Mutta Abas-suku ja Máté Csák vaihtoivat puolta vuonna 1303 ja alkoivat tukea Venceslauksen kilpailijaa Kaarle Robertia. Tämän seurauksena 14-vuotias Venceslaus alkoi pelätä Ofenissa Budassa ja kirjoitti isälleen Prahaan saadakseen apua. Isä mobilisoi suuren armeijan ja hyökkäsi Budaan, mutta tilannetta harkittuaan hän otti poikansa, Unkarin pyhän kruunun ja palasi Böömiin vuonna 1304. Ivan Kőszegi nimettiin edustamaan Venceslaus III:tta Unkarissa.
Venceslaus II:n hallituskauden aikana kaupunkien kehitys oli voimakasta. Hän suunnitteli perustavansa Keski-Euroopan ensimmäisen yliopiston. Böömin kuningaskunnan valta ja rikkaus sai aikaan suurta kunnioitusta, mutta myös vihamielisyyttä Euroopan kuningassuvuissa.[8]
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Venceslaus II:ta pidetään yhtenä Tšekin tärkeimmistä kuninkaista. Hän rakensi suuren valtakunnan, joka ulottui Itämerestä aina Tonavaan ja perusti lukuisia kaupunkeja, kuten Plzeňin vuonna 1295. Hän voitti suvulleen kolme kuninkaallista kruunua Böömissä, Unkarissa ja Puolassa. Böömin kuningaskunta oli aikanaan Euroopan suurin hopeantuottaja. Hän laittoi liikenteeseen Prahan groschenin, joka oli vuosisatojen ajan tärkeä eurooppalainen valuutta.
Venceslaus II kuoli 33-vuotiaana 21. kesäkuuta 1305[9] Prahassa luultavasti tuberkuloosiin. Häntä seurasi valtaistuimelle poika Venceslaus III, viimeinen Přemyslid-suvun kuninkaista. Kuningas Venceslaus III ei kyennyt ylläpitämään mahtavaa valtakuntaa, ja pian Venceslaus II:n ennenaikaisen kuoleman jälkeen hänen valtakuntansa alkoi murentua.[8]
Avioliitot ja jälkeläiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Venceslaus avioitui vuonna 1285 Egerissä saksalaisen prinsessa Judith von Habsburgin (1271–1297) kanssa, joka oli Saksan kuningas, keisari Rudolf I:n ja Gertrude von Hohenbergin tytär.[10] Kuningatar Judith kuoli pian heidän viimeisen kuolleena syntyneen lapsensa syntymän aiheuttamiin komplikaatiohin.
Heille syntyi kymmenen lasta:
- Otakar (6. toukokuuta 1288 – 19. marraskuuta 1288), kuoli puolivuotiaana
- Venceslaus III (6. lokakuuta 1289 – 4. elokuuta 1306), Böömin kuningas, Unkarin kuningas ja Puolan kuningas
- Agnes (6. lokakuuta 1289 – pian 6. elokuuta 1296 jälkeen), Venceslauksen kaksoissisar; avioitui vuonna 1296 Rupertin, Saksan kuninkaan Adolfin Nassaun vanhimman pojan, kanssa.[1]
- Anne (10. lokakuuta 1290 – 3. syyskuuta 1313), avioitui vuonna 1306 Kärntenin herttua Henrikin kanssa.
- Elisabeth (20. tammikuuta 1292 – 28. syyskuuta 1330), avioitui vuonna 1310 Böömin kuningas Juhana Luxemburgilaisen kanssa.
- Judith (3. maaliskuuta 1293 – 3. elokuuta 1294), kuoli 1,5 vuoden ikäisenä
- Johannes vanhempi (26. helmikuuta 1294 – 1. maaliskuuta 1295), kuoli vuoden vanhana
- Johannes nuorempi (21. helmikuuta 1295 – 6. joulukuuta 1296), kuoli alle vuoden ikäisenä
- Margarete (21. helmikuuta 1296 – 8. huhtikuuta 1322), avioitui vuonna 1308 Wrocławin herttua Bolesław III:n Anteliaan kanssa.
- Judith (21. toukokuuta 1297), syntyi kuolleena
Vuonna 1303 hän avioitui Puolan prinsessa Elisabeth Richezan (tšek.: Eliška-Rejčka; puol: Ryksa-Elżbieta); (1286/1288–1335), Puolan kuningas Przemysł II:n ja Ruotsin prinsessa Rikissa Valdemarsdotterin tyttären kanssa.[11] Heille syntyi yksi lapsi:
- Agnes (25. kesäkuuta 1305 – ennen 4. tammikuuta 1337),[12] avioitui Jaworin herttua Henrik I:n kanssa.
Venceslausilla on myös lukuisia aviottomia lapsia, kuten Olomoucin piispa Jan Volek (?? – 27. syyskuuta 1351).
Kuvagalleria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Venceslaus II:n sinetti
-
Venceslaus II:n vaakuna (Böömin kuningaskunta)
-
Venceslaus II:n vaakuna (Määrin rajamaakunta)
-
Venceslaus II Böömin kuningas
-
Václav II
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Davies, Norman: God's Playground: A History of Poland. Columbia University Press, 1982.
- Jones, Michael: The New Cambridge Medieval History: Volume 6, C.1300-c.1415. Cambridge: Cambridge University Press, 1995. ISBN 978-0521362900
- Krofta, Kamil: ”Bohemia to the Extinction of the Premyslids”, The Cambridge Medieval History. Cambridge University Press, 1957.
- Nodl, Martin: ”Royal Weddings and Divorces”, Festivities, Ceremonies, and Rituals in the Lands of the Bohemian Crown in Late Middle Ages. Brill, 2022.
- Patrouch, Joseph F.: ”Bella gerant alii" Laodamia's Sisters, Habsburg Brides: Leaving Home for the Sake of the House”, Early Modern Habsburg Women: Transnational Contexts, Cultural Conflicts, Dynastic Continuities. Routledge, 2013.
- Sedlar, Jean W.: East Central Europe in the Middle Ages, 1000-1500. University of Washington Press, 1994.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Charvátová, K:, Václav II. Král český a polský, Prague 2007, s. 18. Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>
-elementti; nimi ”Charvátová” on määritetty usean kerran eri sisällöillä - ↑ a b c Wenceslas II | Holy Roman Emperor, Bohemia, Poland | Britannica www.britannica.com. 13.9.2024. Viitattu 14.10.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Deutsche Biographie: Wenzel II. - Deutsche Biographie www.deutsche-biographie.de. Viitattu 15.10.2024. (saksa)
- ↑ Sedlar, Jean W.: East Central Europe in the Middle Ages, 1000-1500. Vol. III. University of Washington Press, 1994. S. 443
- ↑ Rudolf I | Holy Roman Emperor & German King | Britannica www.britannica.com. Viitattu 15.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Krofta, Kamil: "Bohemia to the Extinction of the Premyslids". Teoksessa: Tanner, J.R. & Previt-Orton, C.W. & Brook, Z. N. (toim.). The Cambridge Medieval History. Vol. VI: Victory of the Papacy. Cambridge University Press, 1957. S. 440
- ↑ Town history kutnahora.cz. Viitattu 7.3.2007.
- ↑ a b Václav II. český král panovnici.cz.
- ↑ Jones, Michael: The New Cambridge Medieval History: Volume 6, C. 1300 - c. 1415. Cambridge: Cambridge University Press, 1995. ISBN 978-0521362900. S. 526
- ↑ Patrouch, Joseph F.: "Bella gerant alii" Laodamia's Sisters, Habsburg Brides: Leaving Home for the Sake of the House". Teoksessa: Cruz, Anne J. & Stampino, Maria Galli (toim.). Early Modern Habsburg Women: Transnational Contexts, Cultural Conflicts, Dynastic Continuities. Routledge, 2013. S. 30
- ↑ Davies, Norman: God's Playground: A History of Poland. Vol. I: The Origins to 1795. Columbia University Press, 1982. S. 64
- ↑ Nodl, Martin: "Royal Weddings and Divorces". Teoksessa: Šmahel, František &; Nodl, Martin & Žůrek, Václav (toim.). Festivities, Ceremonies, and Rituals in the Lands of the Bohemian Crown in Late Middle Ages. Brill, 2022. S. 84