Akragas

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Valle dei Templi)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Akragas
Ἀκράγας
Akragaan arkeologista aluetta ja Concordian temppeli.
Akragaan arkeologista aluetta ja Concordian temppeli.
Sijainti

Akragas
Koordinaatit 37°17′28″N, 13°35′08″E
Valtio Italia
Paikkakunta Agrigento, Agrigento, Sisilia
Historia
Tyyppi kaupunki
Ajanjakso n. 582 eaa.–
Huippukausi n. 550–406 eaa.
Kulttuuri antiikki
Alue Sikelia
Unescon maailmanperintökohde nimellä
Agrigenton arkeologinen alue
Aiheesta muualla

Akragas Commonsissa

Akragas (m.kreik. Ἀκράγας), roomalaisella kaudella Agrigentum (lat., myös Acragas), oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Sikeliassa eli nykyisellä Sisilian saarella Italiassa.[1][2][3] Se sijaitsi nykyisen, kaupungista nimensä perineen Agrigenton kaupungin paikalla.[4]

Akragas oli alun perin kreikkalainen siirtokunta, ja yksi saaren tärkeimmistä. Sen suurinta kukoistuskautta oli arkaaisen kauden loppupuoli sekä klassisen kauden alkupuoli eli noin aika 550–406 eaa., jolloin se oli koko Sisilian merkittävimpiä ja vauraimpia kaupunkeja.[2][3] Akragaan tärkein arkeologinen alue tunnetaan nimellä Valle dei Templi (suom. Temppelien laakso) sen lukuisten kreikkalaisten temppelien vuoksi. Näistä suurin, Olympoksen Zeuksen temppeli, oli yksi suurimpia koko kreikkalaisessa maailmassa. Kaupungin jäänteet muodostavat nykyisin Unescon maailmanperintökohteen nimellä Agrigenton arkeologinen alue.[5]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akragas sijaitsi Sisilian lounaisrannikolla suunnilleen Selinuksen ja Gelan puolessa välissä. Kaupunki oli rakennettu jyrkälle kukkulalle noin 3–4 kilometrin päähän merestä. Sen itä- ja eteläpuolella virtasi Akragas-joki (nyk. Fiume di San Biagio), josta kaupunki sai nimensä ja jota palvottiin myös jumalana, ja länsi- ja lounaispuolella Hypsas-joki (nyk. Drago), joka yhtyi Akragas-jokeen kaupungin alapuolella noin 1,5 kilometriä ennen kuin se laski mereen. Jokien yhteinen osuus tunnetaan nykyisin nimellä Fiume di Girgenti.[3]

Heran eli Junon temppeli kauempaa nähtynä.

Kaupungin kukkula muodosti luonnonlinnoituksen, sillä se on kolmelta sivulta jyrkkää tuffikiviseinämää. Eteläsivulla kukkula laskeutuu alemmas kohti temppelialuetta ja merta. Pohjoisosassa kukkula jakautui kahteen huippuun. Niistä luoteinen on sama, jolla nykyinen Agrigenton kaupunki sijaitsee. Koillinen puolestaan tunnettiin Athenen kukkulana siellä olleen Athenen temppelin mukaan. Se muodosti kaupungin varsinaisen akropoliin. Kukkula oli hyvin jyrkkä pohjois- ja itäsivuiltaan, ja sinne pääsi vain pientä polkua itse kaupungista. Maantieteensä vuoksi kaupunkiin voitiin hyökätä vain etelä- tai lounaissuunnasta.[2][3][6] Kaupungin satamana toimi Akragas-joen suussa ollut Emporion.[3]

Akragaan kaupunkivaltion hallussa ollut alue oli suhteellisen suurikokoinen, ja sen kooksi on arvioitu yli 500 neliökilometriä.[1] Alueen rajat vaihtelivat luonnollisesti ajan kuluessa, mutta idässä se ulottui suunnilleen Himera-joelle, lännessä Halykos-joelle ja sisämaassa Nebrodes-vuorille (nyk. Madonia), jotka erottivat sen Himeran kaupungin alueesta. Akragaan vallassa olleita pienempiä kaupunkeja tai muita asutuksia alueella olivat muun muassa Eknomos, Herbessos, Kamikos ja Motyon sekä myöhemmin Fintias. Alue tunnettiin hedelmällisyydestään ja se tuotti runsaasti viljaa, oliiveja ja viiniä. Kaupungin lähellä oli myös suolakaivoksia sekä mineraaliöljylähde.[3]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkaainen kausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akragaan paikalla on ollut asutusta viimeistään neoliittisella kaudella.[2] Akragaan kaupunki perustettiin Gelan siirtokuntana vuonna 582 eaa., toisin sanoen 108 vuotta emäkaupunkinsa perustamisen jälkeen. Siirtokuntalaisten johtajat olivat Aristonus (Aristonous) ja Pystilos. Akragaasta tuli kulttuuriltaan ja instituutioiltaan doorilainen kaupunki, ja se peri nämä Gelalta, joka puolestaan oli perinyt ne Rhodokselta.[2][3][7] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Akragantinos (Ἀκραγαντῖνος), myöhemmin latinaksi Agrigentinus.[3]

Akragaasta löydetty amfora, noin 490 eaa. Maalaus esittää urheilijaa ja tämän valmentajaa.

Akragaan varhaisesta historiasta tiedetään antiikin lähteiden kautta vain vähän, mutta se vaikuttaa nousseen nopeasti kukoistavaksi kaupungiksi. Kaupunki joutui pian, jo noin 570 eaa., tyranni Falariin vallan alle. Hän vaikuttaa nostaneen Akragaan yhdeksi koko Sisilian voimakkaimmista kaupungeista. Falaris valtasi alueita seudun ei-kreikkalaisilta asukkailta sikaaneilta ja uhkasi myös Himeraa, ja sai näin valtaansa huomattavan osan saaresta. Akragaassa itsessään hänen tyrannimainen hallintonsa kuitenkin sai aikaan sisäisiä levottomuuksia.

Falariin kuoltuaan noin 554 eaa. kaupungin tyranneina tai muina johtomiehinä seurasivat Alkamenes ja Alkandros.[2][3][8] 500-luvun eaa. jälkimmäisellä puoliskolla kaupunki vaurastui maataloustuotteiden, kuten vilja, viinin ja oliivien, kaupan ansiosta sekä karjankasvatuksella.[3] Akragas löi omaa hopearahaa 500-luvulta eaa. lähtien.[1] Rahojen kuvituksessa esiintyvät kotka ja rapu.[3] Kaupungin nimi esiintyy panhelleenisten kisojen voittajaluetteloissa kolmen eri kisan tiedoissa.[1] Olympian kisojen voittoja kaupungilla tiedetään olleen koko antiikin ajalla ainakin viisi.[9]

Seuraavaksi Akragaan tyranniksi nousi Theron arkaaisen kauden lopulla noin vuonna 488 eaa. Hän kuului Emmenidien sukuun. Theronin sanotaan hallinneen kaupunkia oikeudenmukaisesti ja maltillisesti. Runoilija Pindaros vaikutti hänen hovissaan. Theron jatkoi Falariin laajentumispolitiikkaa. Hän liittoutui Syrakusan tyrannin Gelonin kanssa ja valtasi Himeran ajaen sen tyrannin Terilloksen kaupungista. Himeran valtaus ja Akragaan vallan kasvu johti Karthagon hyökkäykseen vuonna 480 eaa. Jonkun aikaa uhkana oli kaikkien Sisilian kreikkalaiskaupunkien tuho. Gelon ja Theron kuitenkin saivat Karthagosta suuren voiton Himeran taistelussa.[2][3][10] Se ajoittui samoihin aikoihin kuin Salamiin meritaistelu Kreikassa, ja sai sisilialaisten mielissä samanlaisen aseman.[11]

Klassinen kausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karthagosta saatu voitto vain edesauttoi Akragaan kukoistusta, sillä kaupunki sai suuren määrän karthagolaisia vankeja orjiksi maatalouteen. Orjia käytettiin myös kaupungille mainetta tuoneiden lukuisten suurten temppeleiden rakentamiseen. Suurin rakennushankkeista oli Olympoksen Zeuksen temppeli, josta tuli koko kreikkalaisen maailman suurin temppelirakennus.[2][3][12]

Theron pysyi vallassa kuolemaansa vuonna 472 eaa. saakka. Häntä seurasi hänen poikansa Thrasydaios, jonka kerrotaan hallinneen väkivaltaisesti ja epäoikeudenmukaisesti, ja hänet karkotettiin kaupungista jo vuoden päästä. Tämän jälkeen kaupunkiin perustettiin demokratia, jonka synnyssä merkittävässä osassa oli kaupungin kansalaisiin kuulunut filosofi Empedokles. Demokratiaa kesti yli 60 vuotta aina siihen saakka kun Karthago valtasi kaupungin vuonna 406 eaa. Kausi voidaan nähdä Akragaan, samoin kuin monien muidenkin Sisilian kaupunkien, suurimpana kukoistuskautena. Kaupunkiin rakennettiin temppelien lisäksi myös muita hienoja julkisia ja yksityisiä rakennuksia, ja kaupungin vauraudesta tuli lähes sanonta.[2][3][10] Empedokles huomautti, että ”akragaslaiset mässäilevät kuin kuolisivat huomenna, mutta rakentavat kuin eläisivät ikuisesti”.[13]

Akragaan lyömä hopeinen tetradrakhma, n. 465–446 eaa. Kuvituksessa merikotka ja teksti AKRACANTOΣ sekä rapu.
Akragaan lyömiä rahoja, n. 420–410 eaa. Kuvituksessa rapu, kala ja merikotka.

Diodoros Sisilialainen sanoo, että Akragaassa olisi ollut tuohon aikaan 20 000 kansalaista, mutta arvioi koko väestön, todennäköisesti orjat ja muukalaiset mukaan lukien, olleen jopa 200 000, mikä on mahdollisen rajoissa. Diogenes Laertios puolestaan sanoo kaupungissa olleen jopa 800 000 asukasta, mikä on kuitenkin jo selvästi liioittelua.[3][14][13] Kaupunki alkoi lyödä pronssirahaa 400-luvulla eaa.[1]

Kausi ei ollut kuitenkaan keskeytymätöntä rauhan aikaa. Kaupunki tuli osaksi eri puolilla Sisiliaa puhjenneita levottomuuksia ja vallankumouksia, jotka seurasivat osaksi siitä, että tyranni Gelonin suku karkotettiin Syrakusasta. Sikulit kapinoivat Duketioksen johdolla, mutta kärsivät tappion Akragaan rajalla vuonna 450 eaa. Hieman myöhemmin Akragas päätyi sotaan Syrakusaa vastaan, ja kärsi tälle tappion Himera-joen taistelussa vuonna 446 eaa. Kaupungissa vaikuttaa myös olleen sisäisiä ristiriitoja, joiden kerrotaan lientyneen Empedokleen viisauden avulla.[3][13][15]

Ateenan Sisilian sotaretken aikaan peloponnesolaissodan aikana vuonna 415 eaa. Akragas pysyi tiukasti puolueettomana, eikä lähettänyt omia joukkojaan sen enempää Ateenan kuin Syrakusankaan avuksi, eikä sallinut näiden käyttää omaa aluettaan. Kaupunki ei liittynyt Syrakusan puolelle edes Ateenan tappion jälkeen, vaikka kaupungissa vaikutti syrakusalaismielinen puolue.[3][16]

400-luvun eaa. lopussa uudeksi uhaksi muodostui Karthago. Karthagolaiset tekivät saarelle vuonna 409 eaa. sotaretken, jossa saivat Selinuksen ja Himeran. Seuraavalla sotaretkellä vuonna 406 eaa. hyökkäyksen kohteeksi joutui Akragas. Kaupungin apuna olivat palkkasotilaat, joita johti spartalainen Deksippos, ja se sai lopulta apua myös Syrakusasta Dafnaioksen johdolla. Kaupunki antautui kahdeksan kuukautta kestäneen piirityksen ja seuranneen nälänhädän jälkeen. Osa akragaslaisista hylkäsi kaupungin ja siirtyi Gelaan. Karthagolaiset surmasivat jäljelle jääneet, ryöstivät kaupungin, viettivät siellä talven ja tuhosivat sen lopulta kokonaan lähtiessään keväällä 405 eaa.[2][3][17]

Syrakusan tyranni Dionysios solmi karthagolaisten kanssa rauhan, joka mahdollisesti paenneiden akragaslaisten palaamisen kaupunkiin. Akragaan täytyi kuitenkin jatkaa Karthagon alaisuudessa, eikä se saanut kunnostaa linnoitteitaan. Joitakin vuosia myöhemmin kaupunki onnistui kuitenkin vapautumaan Karthagon vallasta ja liittymään Dionysioksen puolelle. Vuoden 383 eaa. rauhassa Halykos-joki sovittiin karthagolaisten ja kreikkalaisten alueiden rajaksi saarella, ja tämä takasi kaupungille sen vapauden. Akragas ei kuitenkaan toipunut koskaan täysin saamastaan iskusta ja menetti entisen asemansa Sisilian merkittävimpien kaupunkien joukossa.[18]

Timoleon voitti karthagolaiset Krimissoksella vuonna 340 eaa. Tämän jälkeen hän havaitsi Akragaan olevan niin huonossa tilassa, että asutti sinne vuonna 338 eaa. Elean asukkaita Suur-Kreikasta. Tämä herätti kaupungin uudelleen henkiin, ja Timoleonia pidettiin myöhemmin kaupungin toisena perustajana. Uusia siirtokuntalaisia johtivat Megellos ja Feristos.[2][3][19]

Akragaan valtiomuoto oli mukana Aristoteleen koulukunnan kokoelmassa 158 kaupungin valtiomuodot.[1]

Hellenistinen kausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudelleenperustettu kaupunki alkoi nousta vähitellen. Agathokleen noustua Syrakusan tyranniksi akragaslaiset ymmärsivät tämän tavoittelevan koko saaren herruutta, ja solmivat liiton Gelan ja Messenen kanssa Syrakusaa vastaan. Kaupungit saivat myös sotilaallista apua Spartasta, joka lähetti Sisiliaan Akrotatoksen johtaman sotajoukon. Akrotatoksen toiminta herätti kuitenkin tyytymättömyyttä, ja kaupungit joutuivat lopulta solmimaan Syrakusan kanssa rauhan ja tunnustamaan tämän ylivallan vuonna 314 eaa.[3][20]

Egyptiläistä Bes-jumalaa esittävä astia Akragaan puunilais-hellenistiseltä kaudelta.

Agathokleen oltua sotimassa Afrikassa vuonna 309 eaa. akragaslaiset aloittivat kapinan tätä vastaan. He valitsivat sotapäällikökseen Ksenodokoksen ja pyrkivät saamaan valta-aseman koko saarella, esittäen vapauttavansa kaupungit Syrakusan vallasta. Akragaan liittolaisiksi liittyivät Gela ja Henna (Enna), ja Herbessos ja Ekhetla vallattiin voimalla. Ksenodokos kärsi kuitenkin tappion Agathokleen sotapäälliköitä Leptinestä ja Demofilosta vastaan, ja akgaraslaiset joutuivat vetäytymään kaupungin muurien suojiin. Agathokleen palattua hän sai pian entisen valta-asemansa ja alueensa takaisin. Akragas voitettiin ja pakotettiin rauhaan.[3][21]

Agathokleen kuoltua Akragaan tyranniksi nousi noin 286–280 eaa. Fintias, joka otti kuninkaan tittelin ja pyrki palauttamaan kaupungin entisen suuruuden. Hän sai valtaansa alueita saaren sisäosista, mukaan lukien Agyrionin. Hän myös tuhosi Gelan ja perusti uuden Fintiaan kaupungin, jolla antoi oman nimensä. Fintiaan kukistuttua tai viimeistään Epeiroksen kuninkaan Pyrrhoksen Sisilian sotaretken aikaan kaupunkia piti hallussaan Sosistratos palkkasoturijoukon kanssa. Hän kuitenkin alistui Pyrrhokselle, joka sai kaupungin vuonna 276 eaa. Pyrrhoksen sotaretken epäonnistuttua kaupunki päätyi jälleen Karthagon valtaan.[2][3]

Ensimmäisen puunilaissodan (264–241 eaa.) alussa Akragas oli Karthagon puolella ja jopa salli karthagolaisten linnoittaa kaupunkia ja perustaa sinne oman varuskuntansa. Roomalaisten solmittua liito Syrakusan Hieron II:n kanssa näiden hyökkäys suuntautui tämän vuoksi Akragaaseen. Konsulit L. Postumius Megellus ja Q. Mamilius Vitulus piirittivät kaupunkia noin seitsemän kuukautta vuonna 262 eaa. Karthago lähetti apujoukkoja Hannon johdolla, mutta roomalaiset voittivat nämä. Akragaan karthagolaiset pakenivat yön turvin ja jättivät kaupungin roomalaisten armoille. Roomalaiset valtasivat kaupungin ja veivät 25 000 sen asukasta orjiksi. Roomalaisia itse kerrotaan kuolleen piirityksessä 30 000 miestä.[3]

Karthagolaiset saivat Akragaan uudelleen valtaansa vuonna 255 eaa. roomalaisten heikennyttyä kärsittyään useita tappioita meritaisteluissa. Karthagolaiset tuhosivat kaupungin jälleen. Sen asukkaiden kerrotaan hakeneen turvaa Olympoksen Zeuksen temppelistä. Ensimmäisen puunilaissodan lopulla kaupunki päätyi Rooman vallan alle.[3]

Roomalainen kausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisessa puunilaissodassa (218–202 eaa.) Akragas pysyi Rooman liittolaisena. Karthagolaiset kuitenkin valtasivat kaupungin Himilkonin johdolla ennen kuin Marcelluksen johtama roomalainen sotajoukko ehti avuksi. Tämän jälkeen kaupunki oli jälleen karthagolaisten tukikohtana saarella, ja kykeni puolustautumaan konsuli Laevinuksen johtamaa hyökkäystä vastaan pitkään senkin jälkeen, kun saaren muut kaupungit olivat jo antautuneet. Karthagon joukoissa taistelleet numidialaiset kuitenkin pettivät kaupungin roomalaisille vuonna 210 eaa. karthagolaisten sotapäällikön loukattua heitä. Kaupungin johtohenkilöt surmattiin ja loput asukkaat myytiin orjiksi.[2][3][22]

Akragaasta löydetyn roomalaisaikaisen sarkofagin reliefikoristelua, n. 100–200 jaa.

Tämän jälkeen kaupunki oli muun Sisilian tavoin pysyvästi Rooman vallan alla, mutta se sai hyvän aseman ja nautti monista etuoikeuksista. Preettori Mamilius asutti kaupunkiin uusia asukkaita vuonna 207 eaa. Roomalaisella kaudella Akragaan eli Agrigentumin asema oli civitas decumana. Cicero mainitsee kaupungin usein yhtenä Sisilian vauraimmista ja väkirikkaimmista. Sen maaperää kehuttiin hedelmälliseksi, ja sen satama teki siitä tärkeän viljan viennin keskuksen saaren toimiessa Rooman vilja-aittana. Kaupungissa oli myös tekstiiliteollisuutta. Akragas löi omaa rahaa ainakin vielä Augustuksen ajalle saakka. Kaupunki ei ainakaan ensimmäisellä vuosisadalla eaa. ollut roomalainen colonia, eikä siitä välttämättä koskaan tullut sellaista, sillä Plinius vanhempi ja Ptolemaios eivät mainitse sitä Sisilian colonioiden joukossa. Kaupunkia ei juurikaan mainita enää Rooman keisarikaudella, mutta maantieteellisten teosten perusteella se on varmuudella ollut olemassa.[2][3][23][24]

Tunnettuja akragaslaisia olivat Empedokleen lisäksi myös muun muassa reettori Polos, lääkäri Akron, komediakirjailija Deinolokhos sekä ensimmäisestä puunilaissodasta kirjoittanut historioitsija Filinos.[3]

Myöhäisantiikista keskiajalle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agrigentum mainitaan Sisilian merkittävimpien kaupunkien joukossa niin pitkään kuin saari säilyi Itä-Roomalla eli Bysantin valtakunnalla, mutta suhteessa antiikin aikaan kaupunki taantui. Sen kaupunkiala muuttui huomattavasti pienemmäksi, ja temppelit hylättiin tai muutettiin kirkoiksi.[2][3]

Agrigentum oli ensimmäisiä kaupunkeja, jotka saraseenit valtasivat hyökättyään saarelle vuonna 825. Normannit valtasivat sen saraseeneilta Roger Guiscardin johdolla vuonna 1087. Kaupunki on kehittynyt nykyiseksi Agrigenton kaupungiksi, joka on edelleen yksi saaren tärkeimmistä kaupungeista.[2][25]

Kaupungin arkeologiset kohteet liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1997.[5]

Rakennukset ja löydökset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanha kartta Akragaan alueesta.
Rekonstruktio Akragaan länsiosasta, suurimpana Olympoksen Zeuksen temppeli.

Akragaassa on ollut suunniteltu asemakaava ja se on ollut ympäröity muurein.[1] Muurien kokonaispituus oli noin 10 kilometriä. Merkittäviä osia muureista on edelleen jäljellä erityisesti niiden eteläosassa. Kaupunki tunnettiin paitsi linnoitteistaan myös loistokkaasta arkkitehtuuristaan, joita antiikin kirjailijat usein ylistävät.[3]

Akropoliit ja niiden temppelit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akragaan koillinen akropolis eli linnavuori tunnettiin Athenen kukkulana. Se oli kaupungin korkein kohta. Kukkulalla sijaitsivat Athenelle ja Zeus Atabyriokselle omistetut temppelit. Jälkimmäisen kultti oli peräisin peräisin Rhodokselta, missä sijaitsi tunnetumpi Atabyrionin Zeuksen temppeli Atabyrion-vuorella.[2][3]

Akragaan luoteinen, hieman matalampi akropolis oli samalla kukkulalla, jossa sijaitsee nykyisen Agrigenton kaupungin keskusta. Siellä sijaitsi Zeus Polieuksen temppeli.[3] Kukkulalla nykyisin sijaitsevan Santa Maria dei Grecin kirkon rakenteissa on edelleen jonkin antiikin aikaisen, 400-luvulla eaa. rakennetun temppelin osia, kuusi pylvästä ja noin 22,5 metriä perustuksia, temppelin toiselta pitkältä sivulta. Niitä on ehdotettu Zeus Polieuksen temppelin[3] tai Theronin rakennuttaman toisen Athenen temppelin raunioiksi, mutta tätä ei ole voitu vahvistaa.[2] Raunioiden on ehdotettu kuuluvan myös Zeus Atabyrioksen temppelille,[26] vaikkakaan tämä ei vastaa sitä, että tämän temppelin olisi tullut sijaita toisella akropoliilla.

Temppelien laakso

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akragas tunnetaan erityisesti Valle dei Templin eli Temppelien laakson doorilaista tyyliä edustavista temppeleistä, joista muutama on säilynyt poikkeuksellisen hyvin. Temppeleillä on perinteiset nimet, jotka ovat vakiintuneet tutkimuksen varhaishistoriassa 1700–1800-luvuilla. Todellisuudessa vain muutamasta temppelistä tiedetään suuremmalla todennäköisyydellä, mille jumalalle ne on ollut omistettu, ja useimmat perinteisistä nimityksistä ovat nykytutkimuksen valossa selvästi virheellisiä.[2][3]

Temppelit oli koristeltu rikkaasti veistoksilla ja maalauksilla. Himilkon vei monet taide-esineet Karthagoon, josta Scipio Africanus palautti ne Akragaaseen Karthagon kukistumisen jälkeen.[3][27]

Hera Lakinian (Juno Lacinian) temppeliksi kutsutut rauniot.

Hera Lakinian (Juno Lacinian) temppeli

Hera Lakinian temppeliksi, roomalaisittain Juno Lacinian temppeliksi, virheellisesti kutsuttu rakennus sijaitsee Temppelien laakson itäpäässä, antiikin aikaisen kaupungin muurein ympäröidyn alueen kaakkoiskulmassa. Se on rakennettu klassisella kaudella noin 460–440 eaa. Temppeli edustaa doorilaista tyyliä, ja siinä on ollut 6 x 13 pylvästä. Temppelin koko on noin 16,9 x 38,2 metriä. Rakennuksen itäpuolella ovat sen alttarin perustukset.[2][28]

Concordian temppeliksi kutsuttu temppeli.

Concordian temppeli

Concordian temppeliksi samoin virheellisesti kutsuttu temppeli sijaitsee Temppelien laakson keskivaiheilla. Se on rakennettu noin 450–440 eaa., ja on nykyisin yksi kaikkein parhaiten säilyneitä ja koko Italian parhaiten säilynyt kreikkalainen temppeli Paestumin Heran temppeli II:n ohella. Temppeli edustaa doorilaista tyyliä, ja myös siinä on ollut 6 x 13 pylvästä. Sen koko on noin 16,9 x 39,4 metriä. Temppeli muutettiin myöhäisantiikin ja keskiajan taitteessa kirkoksi, mikä selittää sen säilymistä nykyaikaan poikkeuksellisen hyvin.[29][2]

Herakleen (Herculeen) temppelin rauniot.

Herakleen (Herculeen) temppeli

Herakleelle omistetuksi oletettu temppeli sijaitsee hieman lännempänä lähellä Kultaiseksi portiksi kutsuttua kaupunginmuurin pääporttia ja kaupungin agoraa. Se on Akragaan temppeleistä varhaisin ja rakennettu arkaaisella kaudella 500-luvun eaa. loppupuolella. Temppeli edusti doorilaista tyyliä. Siinä oli 6 x 15 pylvästä ja sen koko oli noin 25,3 x 67 metriä. Cicero mainitsee temppelin ja ylisti sen kulttipatsaan kauneutta.[2][3][30]

Olympoksen Zeuksen temppelin jäänteitä.

Olympoksen Zeuksen temppeli

Olympoksen Zeukselle omistettu temppeli eli Olympieion sijaitsi myös Kultaisen portin lähellä. Sen rakentaminen aloitettiin Himeran taistelun vuonna 480 eaa. jälkeen, ja se oli edelleen keskeneräinen karthagolaisten tuhottua kaupungin vuonna 406 eaa. Se myös jäi keskeneräiseksi. Temppeli edusti doorilaista tyyliä, mutta sen arkkitehtuuri oli hyvin poikkeuksellinen. Tyypillisen pylväikön sijasta sitä kiersi seinä, jossa oli 7 x 14 puolipylvästä. Seinän yläosassa kunkin puolipylvään välissä oli noin 7,65 metriä korkeat telamon- tai atlanttipatsaat. Muu veistoskoristelu esitti gigantomakhiaa ja Troijan kukistumista. Temppelin koko oli noin 56,3 x 112,6 metriä, mikä tekee siitä kreikkalaisen maailman suurimman doorilaisen temppelin ja myös yhden kaikista suurimmista temppeleistä. Temppelin itäpuolella sijaitsi sen suurikokoinen, noin 17,5 x 54,5 metriä kooltaan ollut alttari.[2]

Zeuksen temppelin kaakkoiskulman lähellä sijaitsi pieni temppeli, joka on ajoitettu 500–300-luvuille eaa. Lähellä sijaitsi myös pitkä pylväshalli, josta on löydetty suuri määrä votiiviesineitä. Toinen pylväshalli erotti temppelin alueen Ktoonisten jumalten pyhäkön alueesta.[2]

Dioskuurien temppeli ja Ktoonisten jumalten pyhäkkö

Ktoonisten jumalten pyhäkön alueelta on löydetty kolme temppelirakennusta, joissa jokaisessa oli pronaos, naos ja adyton, sekä useita votiivilahjakuoppia, kaksi pyhäkköaitausta sekä kahdeksan suorakulmaista tai pyöreää alttaria. 500-luvulla eaa. alueelle alettiin rakentaa kahta temppeliä, jotka kummatkin jäivät keskeneräisiksi.[2]

Dioskuurien temppeliksi, roomalaisittain Castrorin ja Polluxin temppeliksi, virhellisesti kutsuttu rakennus on alueen huomattavin temppeli. Se rakennettiin 400-luvun eaa. ensimmäisellä puoliskolla. San paikalla on nykyisin pystyssä neljä ennallistettua pylvästä, mutta nykytutkimuksen valossa ennallistus on täysin virheellinen.[2]

Hieman etelämpänä sijaitsevat hellenistisellä kaudella rakennetun niin kutsutun Temppeli L:n ja sen alttarin rauniot. Myös pyhäkköalueen länsi- ja itäpuolilta on löydetty pyhäköt.[2]

Hefaistoksen temppeli

Hefaistoksen temppeliksi kutsuttu temppeli edusti doorilaista tyyliä ja sen koko oli noin 20,8 x 43 metriä. Se rakennettiin 400-luvun eaa. jälkimmäisellä puoliskolla, mutta paikalla oli varhaisempi, 500-luvulla eaa. rakennettu temppeli.[2]

Demeterin temppeli

Demeterille omistettu temppeli sijaitsi kaupungin itälaidalla Athenen kukkulan alarinteessä. Se oli rakennettu noin 480–460 eaa. Temppelin koko oli noin 13,3 x 30,2 metriä. Normannit muuttivat sen keskiajalla San Biagion kirkoksi.[2]

Lähellä mutta kaupunginmuurien ulkopuolella sijaitsi toinen Demeterille omistettu pyhäkkö, joka oli esihelleenistä alkuperää. Se koostui kahdesta luonnonluolasta, joissa virtasi vesi. Paikalta on löydetty suuri määrä Demeterille ja Korelle osoitettuja terrakotasta tehtyjä votiivilahjoja.[2]

Asklepioksen (Asclepiuksen) temppeli

Asklepioksen temppeli sijaitsi kaupungin eteläpuolella ja muurien ulkopuolella lähellä Akragas- ja Hypsas-jokien yhtymäkohtaa. Se oli rakennettu 400-luvun eaa. jälkimmäisellä puoliskolla ja sen koko oli 10,7 x 21,7 metriä. Temppelin tunnistus on varma, sillä sen mainitsevat sekä Cicero että Polybios.[2][31]

Muut rakennukset ja rakennelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunginmuurit ja portit

Akragas käsitti suhteellisen suuren kaupunkialueen, joka oli ympäröity vahvoilla muureilla. Ne oli rakennettu alun perin 500-luvulla eaa. Muurit muodostuivat erityisesti kaupungin koillissivulla kalliojyrkänteen muodostamasta luonnonlinnoituksesta. Muurissa oli yhdeksän pääporttia. Muurin itäsivulla sijaitsivat portit, jotka tunnetaan nimillä Portti I sekä lähempänä Heran temppeliä Portti II eli Gelonin portti. Portti III sijaitsi heti temppelin länsipuolella. Tämän jälkeen muuri kulki Heran temppeliltä länteen harjanteen eteläreunaa. Herakleen temppelin länsipuolella sijaitsi Portti IV, joka tunnetaan nykyisin nimellä Kultainen portti. Se oli porteista tärkein ja johti kaupungista etelään kohti satamaa. Tämän jälkeen muurit jatkoivat länteen Olympoksen Zeuksen temppelille, joiden lähellä oli Portti V. Muurien länsisivulla olivat Portti VI ja Portti VII. Viimeksi mainitulta muuri kääntyi itään kohti akropolista. Pohjoissivulla olivat Portti VIII ja Portti IX.[2]

Ekklesiasterionin jäänteet.
Ylemmän agoran arkeologista aluetta.

Ekklesiasterion

Ekklesiasterion eli kansankokouksen kokoontumispaikka sijaitsee kaupungin keskiosissa lähellä nykyistä Agrigenton arkeologista museota. Se on harvoja kaupungin alueelta löydettyjä ei-uskonnollisessa käytössä olleita julkisia rakennuksia. Siinä on kreikkalaisen teatterin katsomoa muistuttava puoliympyränmuotoinen katsomo. Ensimmäisellä vuosisadalla eaa. paikalle rakennettiin pyhäkkö. Rooman keisarikaudella paikalla oli asuintaloja, joista on säilynyt muun muassa mosaiikkilattioita.[2]

Hellenistisen ja roomalaisen ajan asuinkorttelit

Hellenistisen ja roomalaisen ajan asuinkortteleita on kaivettu esiin erityisesti arkeologisen museon itäpuolelta tien toiselta puolelta. Alue on rakennettu ruutuasemakaavassa ja ollut olemassa 400-luvulta eaa. lähtien. Ilmakuvista on päätelty, että koko rinne on ollut samanlaista ruutukaava-aluetta. Esiin kaivetulla alueella on kaksi pohjois-eteläsuuntaista pääkatua, joiden leveys on noin 4 metriä ja väli noin 30 metriä. Suurin osa asuinrakennusten jäänteistä alueella ajoittu keisarikaudelle. Tärkeimmät talot tunnetaan nimillä Peristyylitalo, Afroditen talo ja Gasellitalo, jotka ovat saaneet nimensä niiden koristeaiheista. Alueelta on löydetty myös tabernoja.[2]

Vesiallas ja akveduktit

Hefaistoksen ja Dioskuurien temppeleiksi kutsuttujen rakennusten välissä sijaitsi suurikokoinen Kolymbethrana tunnettu vesiallas, joka rakennettiin Theronin aikana. Sen ympärysmitta oli seitsemän stadioninmittaa eli noin 1,2 kilometriä. Siellä kuvataan olleen paljon kaloja. Allas sijaitsi näiden temppeleiden raunioiden välisessä rotkossa, jossa on nykyisin puutarha. Altaaseen liittyi vesijohtojen ja viemäreiden järjestelmä, joka tunnettiin nimellä Faiakes arkkitehtinsa Faiaksin mukaan.[2][3]

Theronin haudaksi kutsuttu hautarakennus.

Haudat ja hautausmaat

Kaupunkilaisten vauraus näkyi sen monissa hienoissa hautamuistomerkeissä. Kalliita hautoja kerrotaan omistetun paitsi ihmisille myös suosikkihevosille ja lemmikkilinnuille.[3][32]

Kaupungin alueelta on löydetty lukuisia hautoja, joista osa on ollut kaupunginmuurien sisä- ja osa ulkopuolella. Roomalaisaikaisia ja varhaiskristillisiä hautoja on erityisesti Concordian ja Herakleen temppelien välisellä alueella sekä nykyisen Villa Aurean ympäristössä. Tunnetuinta ja parhaiten säilynyttä hautaa kutsutaan ”Theronin haudaksi”. Se on ajoitettu ensimmäiselle vuosisadalle eaa., ja on näin peräisin roomalaiselta ajalta eli paljon kyseisen tyrannin aikaa myöhemmältä ajalta. Se on mahdollisesti ollut omistettu vuoden 262 eaa. piiritykselle. Hautarakennus yhdistelee joonialaista ja doorilaista tyyliä.[2][3][33]

Haudoista on löydetty suuri määrä esineitä, kuten maalattua keramiikkaa. Erääseen marmoriseen sarkofagiin on kuvattu Faidran ja Hippolytoksen myytti. Nykyisen kaupungin kukkulassa on paljon katakombimaisia käytäviä ja muita kaivanteita, jotka saattavat olla peräisin lähinnä rakennuskiven kaivamisesta.[3]

Esinelöydöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akragaan alueelta tehtyjä esinelöytöjä on alueella toimivassa Agrigenton arkeologisessa museossa. Se sijaitsee San Nicolan kirkon lähellä Agrigentosta Temppelien laaksoon johtavan tien varressa.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”9 Akragas”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1 (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”AKRAGAS later AGRIGENTUM (Agrigento) Sicily”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am Smith, William: ”Agrigentum”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. ↑ Akragas Pleiades. Viitattu 1.2.2018.
  5. ↑ a b Archaeological Area of Agrigento UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 1.2.2018.
  6. ↑ Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 13.85; Polybios 9.27.
  7. ↑ Thukydides: Peloponnesolaissota 6.4; Strabon: Geografia 6.
  8. ↑ Cicero: De Off. 2.7.
  9. ↑ The Olympic Victors From Ancient Olympia to Athens of 1896. Foundation of the Hellenic World. Viitattu 1.2.2018.
  10. ↑ a b Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 11.53.
  11. ↑ Smith, William: ”Sicilia”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  12. ↑ Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 11.25.
  13. ↑ a b c Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit 8.2.63–67. Suomennos Marke Ahonen.
  14. ↑ Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 13.84, 13.90.
  15. ↑ Diododoros Sisilialainen: Historian kirjasto 11.76, 11.91, 12.8.
  16. ↑ Thukydides: Peloponnesolaissota 7.32–33, 7.46, 7.50, 7.58.
  17. ↑ Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 13.80-91, 13.108; Ksenofon: Hellenika 1.5.21.
  18. ↑ Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 14.46, 88, 15.17, 16.9; Plutarkhos: Dionin elämä 25, 26, 49.
  19. ↑ Plutarkhos: Timoleon 35.
  20. ↑ Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 19.70–71.
  21. ↑ Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 20.31, 20.32, 20.56, 20.62.
  22. ↑ Livius: Rooman synty 24.35, 25.40–41, 26.40.
  23. ↑ Cicero: In Verrem 2.50, 2.62, 3.43, 4.33, 4.43.
  24. ↑ Strabon: Geografia 6; Plinius: Naturalis historia 3.8.14; Ptolemaios: Geografia 3.4.14.
  25. ↑ Agrigento Encyclopaedia Britannica. Viitattu 22.10.2018.
  26. ↑ Santa Maria dei Greci Cattedrale di Agrigento. Viitattu 1.2.2018.
  27. ↑ Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 13.90; Cicero: In Verrem 4.43; Plinius: Naturalis historia 35.9.
  28. ↑ Akragas, Temple of Hera (Building) Perseus. Viitattu 1.2.2018.
  29. ↑ Akragas, Temple of Concord (Building) Perseus. Viitattu 1.2.2018.
  30. ↑ Cicero: Verr. 4.43.
  31. ↑ Polybios 1.18: Cicero: In Verrem 2.4.43.
  32. ↑ Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 13.82; Plinius: Naturalis historia 42.64.
  33. ↑ Cartwright, Mark: Agrigento Ancient History Encyclopedia. Viitattu 1.2.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Italia
Unescon maailmanperintökohteet Italiassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Akragas&oldid=21183347”