Plinius vanhempi

Plinius vanhemman patsas Comon tuomiokirkossa.

Gaius Plinius Secundus (23 jaa. – syksy 79), joka tunnetaan paremmin nimellä Plinius vanhempi (lat. Plinius Maior), oli roomalainen sotilas, kirjailija, oppinut ja luonnontutkija. Hänen merkittävin ja ainoa säilynyt teoksensa on Naturalis historia. Hän on myös Vesuviuksen vuoden 79 purkauksen kuuluisin uhri. Purkauksesta on kirjoittanut hänen sisarenpoikansa Plinius nuorempi.

Elämä

Plinius vanhemman äiti oli roomalaisen senaattorin tytär. Jossakin vaiheessa ennen vuotta 35 hänen isänsä vei hänet Roomaan. Siellä häntä opetti hänen isänsä ystävä, jonka myötävaikutuksella Plinius kiinnostui kirjallisuudesta ja luonnontieteistä. Plinius mainitsee grammaatikot ja reetorit Remmius Palaemonin ja Arellius Fuscuksen ja hän saattoi olla heidän oppilaansa. Roomassa hän opiskeli kasvitiedettä. Senecan vaikutuksesta hän alkoi opiskella innokkaasti retoriikkaa ja filosofiaa ja harjoittaa lakia. Hän oli ratsuväessä Germaniassa vuonna 47. Senaattorisäätyisenä hän palveli upseerina. Tällöin hän kirjoitti tutkielman heittoaseiden käytöstä hevosen selässä.

Plinius vanhempi sellaisena, kuin 1800-luvun taiteilija hänet kuvitteli. Aikalaiskuvia ei tiedetä säilyneen.

Galliassa ja Espanjassa hän oppi jonkin verran kelttien kieltä. Palattuaan Germaniaan siellä saatujen sotilasvoittojen myötä hän näki unen, jossa häntä pyydettiin välittämään tapahtumat tuleville sukupolville. Plinius aloitti tämän jälkeen germaanisotien historian kirjoittamisen. Hän kävi Germaniassa vielä kolmannen kerran.

Neron valtakaudella Plinius pysyi pääosin Roomassa. Tänä aikana hän sai valmiiksi kaksikymmenosaisen germaanisotien historiansa. Kuulu Tacitus mainitsee tämän teoksen Annaaleissaan. Tacituksen teokset olivat kuitenkin niin vaikutusvaltaisia, että 400-luvulla Pliniuksen kirjaa oli jo hyvin vaikea löytää. Plinius käytti paljon aikaa retoriikasta ja grammatiikasta kirjoittamiseen. Yksityiskohtainen retoriikan käsikirja Studiosus ('opiskelija'; kolme kirjaa) ja kieliopin ongelmakohtia ruotiva Dubius sermo ('epävarmaa kieltä'; kahdeksan kirjaa) ovat molemmat joitakin fragmentteja lukuun ottamatta kadonneet.

Ystävänsä keisari Vespasianuksen kaudella hän oli prokuraattorina Gallia Narbonensiksessa vuonna 70 ja Hispania Tarraconensiksessa vuonna 73. Hispaniassa hän oppi maataloutta ja kaivostoimintaa. Hän vieraili myös Gallia Belgicassa ja Africassa. Palattuaan Italiaan hän otti vastaan viran Vespasianukselta. Hänen päivärutiininsa koostui näihin aikoihin aamuvarhaisella tehdystä klienttikäynnistä Vespasianuksen luokse, päivittäisestä virkatehtävien hoidosta ja iltaisesta kirjoittamisesta. Näihin aikoihin hän sai valmiiksi kolmekymmentä yksi kirjaa käsittäneen historiateoksensa, jota Tacitus lainaa ja jonka Suetonius ja Plutarkhos mainitsevat. Myös hänen pitkään suunniteltu mammuttiteoksensa Naturalis historia oli jo hyvin pitkällä. Se valmistui lopulta vuonna 77.

Vesuvius

Pian hän sai Vespasianukselta nimityksen Misenumin laivaston prefektiksi. Syksyllä 79 Napolinlahdella sijaitseva tulivuori Vesuvius purkautui tuhoten Pompejin ja Herculaneumin kaupungit. Plinius nuoremman silminnäkijäkuvauksen mukaan purkaus olisi alkanut 24. elokuuta, mutta uudempien arkeologisten todisteiden perusteella todennäköisempi ajankohta on ollut lokakuun lopulla. Kokeneena luonnontutkijana Plinius vanhemman kiinnostus heräsi välittömästi hänen nähtyään purkauksen. Hän päätti tutkia ilmiötä tarkemmin. Toisaalta hän halusi pelastaa purkauksen armoille joutuneita ihmisiä. Hän lähti laivastoineen Stabiaehen, jonka arvioi olevan tarpeeksi kaukana purkauksesta. Hän ei kuitenkaan osannut varautua purkauksen myrkyllisiin kaasuihin. Ne kulkeutuivat hänen keuhkoihinsa ja hän tukehtui. Näin Pliniuksesta tuli purkauksen kuuluisin uhri.

Plinius nuorempi oli enonsa kanssa Misenumissa. Hän kertoi tarinan tämän kuolemasta kirjeessään Tacitukselle. Samalla hän tuli kirjoittaneeksi ainoan säilyneen silminnäkijäkuvauksen purkauksesta.

Plinius nuorempi on myös kertonut, että hänen enonsa luki, tutki ja opiskeli alituiseen. Taukoja hän piti vain kylpyjen ajan, kaiken muun liikenevän ajan hän käytti opiskeluun.

Teokset

Plinius kirjoitti kymmeniä kirjoja, joista tunnetuin oli tietokirja Naturalis historia . Se oli maailman ensimmäinen luonnonhistoria. Se sisälsi paljon sen ajan tietoa muun muassa eläimistä, kasveista ja maantieteistä. Lisäksi kirjassa oli lukemattomia satuja, myyttejä ja kummallisia tarinoita.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Plinius vanhempi Wikimedia Commonsissa

• Kuinka Plinius vanhempi kuoli, Helsingin Sanomat, 09.12.1934, nro 332, s. 26, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot