VW Fridolin
.jpg)
Volkswagen Fridolin, virallisesti Typ 147 Kleinlieferwagen l. pieni jakeluauto, oli Saksan liittotasavallan postilaitoksen l. Bundespostin aloitteesta ja sen jakelu- ja kuljetustarpeisiin 1960-luvun alussa luotu[1], ja vuosina 1964-1974 valmistettu pieni pakettiauto. Sitä oli edeltänyt samaan tarkoitukseen jo 1950-luvulla Goggomobil-pienoisauton pohjalta luotu, edullinen ja postin tarpeisiin sovitettu Goggomobil Transporter, mikä oli varustettu ilmajäähdytteisellä 250-kuutioisella kaksitahtimoottorilla, ja minkä valmisti baijerilainen Glas. Valittu moottori oli kuitenkin liian heikko, eikä se kestänyt suurten kuormien ja lyhyiden, katkonaisten ajojen rasitusta. Epätyydyttävän ensi yrityksen jälkeen Bundespost kääntyi Volkswagen-yhtymän puoleen, mikä osoitti kiinnostusta projektiin, ja keksi ulkoistaa toteutuksen Rheda-Wiesenbrückissä toimivalle, mm. matkailuvaunuista ja -autoista tunnetulle Westfalia-yritykselle. Westfalia suoritti jo tuolloin muutostöitä Bundespost-ajoneuvoihin.
Kehityspolku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valmistustavan tultua selvitetyksi Bundespost esitteli ensimmäisessä projektia koskevassa keskustelussa helmikuussa 1962 toiveluettelonsa.
Bundespostille valmistettavan moottoriajoneuvon[1]:
.jpg)
- piti tarjota kahden kuutiometrin kuormatila
- piti tarjota 350-400 kilon hyötykuorma
- sen pituuden olla 3 750 millimetriä
- sen leveyden olla 1 440 millimetriä
- sen korkeuden olla 1 700 millimetriä, ja
- ajoneuvo piti varustaa molempien korisivujen liukuovilla, sillä tavanomaisten ovien avaamiseen tarvittu tila oli todettu kaupunkikatujen ahtaissa oloissa kriittiseksi ongelmaksi.
Volkswagen-yhtiö olisi vastuullinen valmistaja[1]. Komponentit perustuisivat laajalti Volkswagenin eri ajoneuvojen sarjatuotanto-osiin, joita Volkswagen tai Karmann toimittaisivat siltä osin kuin Westfalia ei kykenisi valmistamaan niitä itse. Komponentit olisivat samoja[1] kuin malleissa Typ 1 l. VW Kupla, Typ 14 l. VW Karmann Ghia, Typ 2 l. Volkswagen_Transporter_(T2) tahi Typ 3 l. Volkswagen 1500.
Uusi ajoneuvo nimeltään Sonderfahrzeug Post kulki aluksi kehitystehtävänä-tunnuksella EA 149 (Entwicklungsauftrag) kunnes se sai virallisen VW-tyyppitunnuksen 147. Epävirallisen mutta yleisesti käytetyn Fridolin-lempinimen alkuperää ei ole pystytty selvittämään, eräs selitys on, että korin mittasuhteet näyttivät tavaratilan kokovaatimuksen vuoksi tahattoman koomisilta. Jakeluauton saama hilpeä Fridolin-lempinimi osoittautui tarttuvaksi ja se saavutti nopeasti kansalaisten suosion - joissain määrin Bundespostin väen harmiksi. Fridolin-tavaratila oli toteutuneessa autossa hieman tavoitetta suurempi: varsinaisen tavaratilan volyymi oli 2,3 kuutiometriä, minkä lisäksi apulaisen/matkustajan penkki oli taitettavissa 0,6 kuutiometrin lisätilaksi, eli kuljetustarpeisiin oli tarjolla jopa 2,9 kuutiometrin tila. Ohjaamon varustelu oli spartalaisen karu.
Tuotanto alkaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Westfalia pystyi jo huhtikuussa 1962 esittämään ensimmäiset konstruktiopiirrokset Postiministeriölle, ja myös muovimalli mittakaavassa 1:8 oli tuolloin jo näytteillä. Tammikuussa 1963 päättäjille voitiin esitellä täysikokoinen malli korista tutkittavaksi: kattoa oli tuolloin jo laskettu 9 senttimetrillä. Yksityiskohtaiset neuvottelut johtivat helmikuussa 1963 korjatun mallikorin uuteen katselmukseen muutoksista, ja kuun lopulla Westfalia sai toimeksi valmistaa ensimmäiset kolme koeajettavaa prototyyppiä, sekä myöhemmin vielä kaksi lisäkappaletta. Elokuussa 1963 Fridolinin ensimmäiset prototyypit 1 ja 2 saavuttivat Hannoverin TÜV-katsastuslaitoksen (Technischer Überwachungsverein) tyyppihyväksynnän. Volkswagen jatkoi ensimmäisen koeajoja, kun taas toinen siirrettiin testeihin Darmstadtissa sijaitsevan Postiteknisen keskusviraston toimipaikkaan. Tämä auto siirrettiin sittemmin syyskuussa 1963 IAA-automessujen ajaksi Frankfurt_am_Mainin keskuspostiviraston sisäpihalle, missä Typ 147:iä voitiin esitellä joidenkin ulkomaiden postilaitoksille: uutuus herätti suurta mielenkiintoa. Lokakuussa 1963 valmistui kolmas prototyyppi, mikä vastasi suurilta osin jo tuotantoversiota. Tämä salli tuotannon aloittamisen valmistelun, eli valmistustyökalujen valmistamisen, tyyppihyväksynnän ja käyttöönottoluvan. Tyyppi 147:n valmistus Westfalian tehtaalla saattoi siten alkaa vuonna 1964.
Erikoispiirteitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fridolin-malli erottui muotoilultaan merkittävästi Bundespostin muista ajoneuvoista. Sen laatikkomainen teräskori oli hyötytilan maksimoinnin nimissä kulmikas, ja molemminpuoliset liukuovet sekä takaluukku helpottivat niin kuormaamista/purkua kaupunkien sokkeloissa kuin jakelua maaseudun postilaatikoilla. Peräpeilissä oli lisäksi alempi luukku moottorin arkitarkastuksia varten. Prässätyistä teräsosista koostuva kori oli pultattu Volkswagen Karmann Ghia-mallin (Typ 14) levennettyyn pohjalevyyn. Akselistot, 1,2-litrainen 34 DIN-hevosvoiman moottori sekä vaihteisto olivat samoja kuin Volkswagen Kupla -mallissa. Moottorin luukku sekä jotkut lisäosat olivat peräisin Transporter- l. Typ 2 T2-pakettiautosta, kun taas ajovalot ja joitain muitakin komponentteja olivat Typ 3:sta.
Käyttö ja valmistusmäärät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ajokuntoisena Fridolinin paino oli 935 kiloa, eli se oli 200 kg painavampi kuin Kupla-vientiversio. Fridolinin suorituskyky ei siten ollut huimaava, mutta seikka oli merkityksetön. Merkityksellisiä olivat sen sijaan mallin kookas, helppokäyttöinen kuormatila ja pienet käyttökulut. Käytännössä Fridolin - virallisemmin Sonderfahrzeug Post - täytti kaikki sille asetetut odotukset. Yli vuosikymmenen ajan Typ 147 oli perusajoneuvo kaikilla Bundespostin toiminta-alueilla, ja monikäyttöisyytensä vuoksi hyvin suosittu. Mallia toimitettiin myös muille virastoille tai yrityksille - vaikkapa Lufthansan lentokenttäpalveluiden ajoneuvona.
Fridolinia valmistettiin Länsi-Saksan käyttöön vuoteen 1972 mennessä 6 139 kappaletta[1], joista 85% meni Bundespost:ille ja loput moniin muihin tarkoituksiin: yksi jopa Osloon Norjan VW-maahantuojan yksityiskäyttöön. 1950-luvulta lähtien erikoiskorilla varustettua Vauxhall Postfourgon-jakeluautoa käyttänyt Sveitsin Liittoposti PTT tilasi 1 201 kappaletta vuosina 1965-1974 (viimeisiä kappaleita PTT otti käyttöön aina vuoteen 1977 asti), joskin Sveitsi-Fridolinit saivat erinäisiä muutoksia: 1,3-litrainen moottori tuotti 44 hv, vuoristoajon rasituksia varten Fridolin sai levyjarrut, ja lisävarusteita olivat lohkolämmitin, kattoluukku, peruutuspeilit ikkunankarmin sijaan etulokasuojien päällä, erikoissisustuksen, ja viimein suuremman takaikkunan sekä lisäikkunat korin sivuille näkyvyyden helpottamiseksi ahtaissa paikoissa[1]. Valitettavasti Fridolin-korin ajalle vielä tyypillinen heikko ruostesuojaus, Länsi-Saksassa tuolloin runsaasti käytetty teiden liukkauden poisto l. suolaus, ja ehkä käyttäjien välinpitämättömyyskin tarkoittivat Typ 147:n kannan suurta katoa. Käyttökuntoiset Fridolinit ovat enää vähälukuisia: arvio "survivor"-määrästä on noin 200 kappaletta[1].
Samankaltaisia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Japanin ja Kauko-Idän markkinoilla on ollut tarjolla Daihatsu Cuore-mallin Mira-niminen pakettiautoversio Kei-kevytautoluokkaan useassa sukupolvessa, ja näitä on viety myös esimerkiksi Yhdysvaltain markkinoille [2].
Ruotsin Posti ryhtyi vuonna 1969 luomaan pientä, DAF 44-mallin tekniikkaan pohjautuvaa Tjorven 44-jakeluautoa, virallisemmin KVD 440/441, mitä valmisti Kalmar Verkstad reilut 2 000 kappaletta. Prototyyppien (19 kpl) jälkeen jakeluauton peltikori vaihtui lasikuitukoriksi. Nimi juontuu Astrid_Lindgrenin hahmosta[3]. Tjorvenissa ratti oli oikealla puolella: ei kuitenkaan Ruotsin vasemmanpuoleisen liikenteen vuoksi, mikä oli päättynyt vuonna 1967, vaan jotta kuljettajan olisi helpompi jakaa lähetykset tien varren postilaatikkoihin. Postinkeltainen erikoisauto oli varustettu liukuovilla ja se oli korkeakattoinen[4].
Ranskassa CGE (Compagnie Générale d’Electricité) valmisti pientä postin sähkö-jakeluautoa Grégoire-Charbonneaux vuosien 1972-1974 ajan. Auton tekniikan loi etuvedon pioneeri Jean-Albert Grégoire (ks. Hotchkiss Grégoire 1950-1954, jota valmistui vain 247 kappaletta). Kulmikkaan, lievästi korotetun ja liukuovilla varustetun muovikorin loi muotoilija Philippe Charbonneaux[5], jonka luomuksiin kuului mm. toisen maailmansodan jälkeinen uusi Delahaye 235[6] sekä myöhemmin Renault_8. Ajoneuvon sähkömoottorin teho oli 20 hevosvoimaa, sen huippunopeus oli 75 km/t, ja sen toimintamatka oli 100 kilometriä. Valmistusmäärä oli vain 20 kappaletta[7].
Suomessa Posti on tietenkin myös käyttänyt monenlaisia ajoneuvoja jakelutehtävissä, esimerkkinä vaikkapa sähkötoiminen Elcat Cityvan ja sen kehitysversio Elcat 200.
Markkinahinnan jyrkkä nousu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oldtimer Markt -lehden automallien hintataso-erikoislenti OLDTIMER MARKT Preise 2023 päiväyksellä 21.3.2023 esittää, että vielä joitain vuosia sitten nelinumeroisella summalla kaupattu VW Fridolin on kokenut yllättävän voimakasta arvonnousua: kuntoluokka 2:n hintatasoksi se mainitsee 81 000 Euroa, ja moitteettomien kuntoluokan 1 yksilöiden hintatasoksi julkaisu mainitsee peräti 120 000 Euroa . "Oldtimer Markt"-lehden hinta-arviota on toisissa kirjoituksissa myös paljoksuttu [8].
Galleria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Bundespostin Goggomobil TL (1957-1965). -
Lufthansan kenttäpalvelu-Fridolinit. -
Wheels Day, Aldershot (GB). -
Daihatsu Mira (Kei-auto). -
Tjorven-jakeluauto (Ruotsi, inva-varustelu). -
1969 Grégoire-Charbonneaux-jakeluauto (Ranska).
.jpg)
_(2349273201).jpg)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g VW Fridolin-IG (Interessengemeinschaft l. intressiryhmä): Fridolin-Historie (VW Fridolinin historia) 2004-2022. VW Fridolin-IG. Viitattu 8.7.2022. (saksaksi)
- ↑ 1991 Daihatsu Mira Walk-through Van (1991 Daihatsu Mira Van, kuvia ja teknisiä tietoja) Cars & Bids (USA). heinäkuu 2022. https://carsandbids.com/:++Cars & Bids (Doug DeMuro). Viitattu 24.1.2024. (englanniksi)
- ↑ {{Verkkoviite | Osoite = https://saltkrakan.fandom.com/wiki/Maria_Grankvist | Nimeke = Saltkråkan | Tekijä = | Tiedostomuoto = verkkosivu | Selite = Tjorven-hahmon näyttelijän tietoja | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = saltkrakan.fandom.com | Julkaisija = | Viitattu = 7.6.2024 | Kieli = (englanniksi)
- ↑ Kruse, Ralf: Die Post ist da (kuvallinen erilliskappale Tjorven-jakeluautosta) (Ruotsin postin Tjorven-jakeluauton lyhyt esittely (kuva)) Zwischengas. 22.5.2023. zwischengas.com. Viitattu 5.6.2024. (saksaksi)
- ↑ FIVA Historics: Philippe Charbonneaux (video) (Charbonneux`n elämänkertaa ja luomuksia) youtube.com: FIVA Historics. Viitattu 7.6.2024. (ranskaksi)
- ↑ Roarington Media House: 1951 Delahaye 235 Roadster (Delahaye 235-tietoja) Roarington. ei päiväystä. roarington.com: Roarington Media House. Viitattu 9.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Krüger, Paul: CGE Grégoire-Charbonneaux - jedem sein Fridolin (kuvallinen juttu Ranskan postilaitoksen pienestä Grégoire-Charbonneaux -jakeluautosta) Zwischengas. 23.5.2024. zwischengas.com. Viitattu 5.6.2024. (saksaksi)
- ↑ Krüger, Paul: [wischengas.com/de/blog/2023/03/30/Die-Bande-der-Fridolin-Faelscher-Oder-Verbrechen-lohnt-sich-nicht.html Die Bande der Fridolin-Fälscher – Oder: Verbrechen lohnt sich nicht] (Oldtimer Markt-julkaisun Preise-Sonderheft2023-julkaisun VW Fridolin-hintataso) 30.3.2023. zwischengas.com. Viitattu 4.4.2023. (saksaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- VW Fridolin-yhteisö (saksaksi) / (englanniksi)
- Classic-Car.TV; Volkswagen Fridolin-esittely- ja ajo-video; 3.10 min, selostus (saksaksi)
- Kalmar Tjorven Bil ajo-video; 3:36 min, ei selostusta
- Nilssons Garage, Tjorven-auton herättelyä ja ajo; 20:18 (ruotsiksi)
- Tjorven i postverkets tjänst; Vanha Tjorven-postiauton esittely ja selostus; 6:08 min, selostus (englanniksi)