Daihatsu
| Daihatsu | |
|---|---|
 |
|
| ISIN | JP3496600002 |
| Perustettu | 1. maaliskuuta 1907 |
| Kotipaikka | Osaka, Japani |
| Toimiala | autoteollisuus |
| Emoyhtiö | Toyota Group |
| Omistaja | Toyota Motor Corporation |
| Kotisivu |
daihatsu |
.JPG)
Daihatsu on japanilainen autonvalmistaja, joka kuuluu nykyisin Toyota-yhtymään.
Vuonna 1907 perustetun yhtiön nimi oli alun perin Osaka Hatsudoki Seizo Kabushiki Kaisha. Se valmisti vuodesta 1930 lähtien 3-pyöräisiä ajoneuvoja, joita myytiin nimillä Daihatsu ja Tsubasa. Vuonna 1951 yhtiön nimeksi otettiin Daihatsu Kogyo Kabushiki Kaisha. Merkin tunnuksena on D-kirjain ympyrässä.
Daihatsu Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Daihatsu-autoja tuotiin Suomeen 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa ja uudelleen 1980- ja 1990-luvuilla. Merkki ei koskaan tullut yleiseksi ja japanilaisista automerkeistä se oli Suomessa koko ajan pienin.
Ensimmäinen Daihatsun maahantuoja Suomessa oli helsinkiläinen Uotila Oy, joka oli tuonut maahan muutaman italialaisen Lancia-auton 1960-luvun alkupuolella. Yhtiö toi Daihatsu 1000 -henkilöautoja keväästä 1968 lähtien, mutta ne eivät saaneet mainittavaa vastakaikua suomalaisten autonostajien keskuudessa. Vuoteen 1971 mennessä rekisteröitiin vain vajaat 40 Daihatsu-henkilöautoa ja merkin ensimmäinen yritys Suomen automarkkinoilla päättyi siihen.[1]
Ranskalaisia Peugeot-autoja edustanut ja SOK-osuuskaupparyhmään kuulunut Oy Maan Auto Ab aloitti Daihatsun maahantuonnin uudelleen 1980-luvun alussa vuonna 1977 esitellyllä Charade-mallilla.[2][3] Vuonna 1983 maahantuojaksi vaihtui puolalaisia FSO-autoja tuonut Polmot Oy, jonka nimi muuttui hieman myöhemmin Maanteho Oy:ksi.[4] Suomessa myytiin henkilöautomalleja Charade, Charmant ja Applause, Feroza- ja Rocky -maastoautoja sekä pientä 850-pakettiautoa. Vuoden 1988 lopussa Suomessa oli rekisterissä 5 015 Daihatsu-henkilöautoa ja se oli tilaston 25. sijalla.[5] Vuoden 1990 aikana Suomessa rekisteröitiin 614 Daihatsu-henkilöautoa ja tuolloin merkki oli rekisteröintitilaston 24. sijalla.[6] Vuoden 1991 alussa Daihatsun maahantuonti siirtyi Saabia edustaneelle Oy Scan-Auto Ab:lle.[7] Daihatsun maahantuonti päättyi uusien autojen myynnin romahtaessa lamakauden seurauksena vuonna 1993.[8] Maahantuonti alkoi uudelleen vuonna 1998 I. M. Suomi Oy -nimisen yhtiön toimiessa edustajana.[9] Daihatsu-autoja myytiin vuoden 1998 aikana 64 ja vuoden 1999 aikana 119 kappaletta. Viimeksi mainittuna vuonna merkki oli eniten myytyjen henkilöautomerkkien listalla 30. sijalla ja viimeisenä erikseen tilastoituna merkkinä.[10] Daihatsun tuonti Suomeen päättyi lopullisesti vuonna 2002. Viimeisinä aikoina ainoa Daihatsun myyntimalli Suomessa oli tila-auto Daihatsu YRV.[11]
Vuodesta 2011 uusia Daihatsu-autoja ei ole tuotu lainkaan Eurooppaan[12].
Suomessa oli Daihatsu-autoja vielä vuoden 1999 lopussa rekisterissä 6 135 autoa, joista yli puolet (3 585 kpl) oli Charade-mallia. Huhtikuussa 2010 Daihatsuja oli rekisterissä enää 1 865 kpl.
Testihuijaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]2024 kävi ilmi, että Daihatsun törmäystesteihin toimitettuja autoja on manipuloitu vuosikymmenten ajan. Selvityksen mukaan epäilyttävää toimintaa on ollut 64 automallissa ja kolmessa moottorissa, vuodesta 1989 alkaen. Tapauksen tultua julki Daihatsun autojen valmistus ja vienti keskeytettiin. [13]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kimmo Levä ja Martti Piltz (toim.): Tietä perille: Mobilia-vuosikirja 1994, s. 54. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö, 1994.
- ↑ Jansson, Matti: Daihatsu vahvistaa japanilaisten rintamaa. Helsingin Sanomat, 19.12.1980, s. 21. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 1981, s. 118–119. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1981.
- ↑ Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 1983, s. 194–197. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1983.
- ↑ Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 1990, s. 42. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1990.
- ↑ Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 1991, s. 43. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1991.
- ↑ Laurell (toim.), 1991, s. 410.
- ↑ Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 1994, s. 363. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1994.
- ↑ Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 1999, s. 343. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1999.
- ↑ Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 2000, s. 57. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 2000.
- ↑ Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 2002, s. 173. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 2002.
- ↑ Daihatsu to Cease Sales of New Vehicles in Europe daihatsu.com. 14.1.2011. Viitattu 7.1.2020.
- ↑ Jaakko Isoniemi: Japanilainen autotehdas myönsi valehdelleensa turvatesteissä 35 vuotta – Kohu raivoaa: Tuotanto jo seis, ankarat rangaistukset uhkana, johto anoo armoa, tappiot jo 600 M€ Tekniikka&Talous. 6.1.2024. Viitattu 14.1.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]