Uutiskuvanvuori
| Uutiskuuva | |
|---|---|
| Natura 2000 -alue: FI0200186 | |
 Näkymä Kirveenrauman sillalta itään. Kuvassa keskellä Uutiskuvanvuori. |
|
| Suojelun perusteet | |
| Aluetyyppi | SCI |
| Luontodirektiivin luontotyypit |
Runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt 25 %, Raviini- ja rinnelehdot 25 %, Silikaattikalliot 35 % |
| Suojeluohjelmat | Lehtojensuojeluohjelma |
| Suojelutilanne | ei suojeltu |
| Sijainti ja koko | |
| Koordinaatit | |
| Kunta | Naantali |
| Kartta | Varsinais-Suomen ELY-keskus |
| Pinta-ala | 4 ha |
| Suojellut lajit | |
| Lintudirektiivin liite I |
ei ole suojeltu lintudirektiivin perusteella |
| Luontodirektiivin liitteen II lajit |
ei tiedossa |
Uutiskuvanvuori (myös nimellä Uutiskuuvanvuori ja Uutiskuuva) on Naantalin Rymättylässä Airismaan saarella sijaitseva 56,4 metriä korkea kahdeksan hehtaarin laajuinen graniittikallio. Uutiskuuvanvuorella on hyvin merkittäviä maisemallisia ja biologisia arvoja sekä merkittäviä geologisia arvoja. Kallioalueen kasvillisuus on monipuolinen ja edustava, ja kallionlaelta on hienot maisemat ympäristöön ja merelle Airistolle.[1]
Kallioalueesta lehtojensuojeluohjelmaan kuuluu neljän hehtaarin luonnonsuojelu-[2] ja Natura 2000 -alue, joka on suojeltu luonnonsuojelulailla. Uutiskuuva on SCI-alue eli natura-verkostoon luontodirektiivin perusteella liitetty alue.[3] Uutiskuvanvuori on inventoitu luonnonarvoiltaan erittäin arvokkaaksi kallioalueeksi[4], ja se kuuluu Varsinais-Suomen maakuntakaavan arvokkaisiin kallioalueisiin.[5]
Alueen kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uutiskuvanvuori on jyrkkärinteinen kallioalue, joka sijaitsee Airismaan pohjoisosassa rajautuen Rengonraumaan ja Uutiskuvanlahteen. Kallion juurella sijaitsee muutamia taloja, peltoja ja pieni tie.[6] Sen rinteillä tavataan muun muassa harvinaisia luontotyyppejä, kuten rinne- ja raviinilehtoja. Uutiskuuvan suojelualue koostuu luontodirektiivin luontotyypeistä: runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt 25 %; raviini- ja rinnelehdot 25 % ja silikaattikalliot 35 %. Alueella on merkitystä näköala- ja retkeilykohteena, ja 56,4 metriä korkealta kallion huipulta avautuu komeat näkymät ympäristöön ja merelle Airistoon.[2][1] Kalliolle järjestetään opastettuja retkiä.[7]
Vesi- ja ympäristöhallituksen vuoden 1995 julkaisussa Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Turun ja Porin läänissä Uutiskuvanvuori sai inventoinnin, valtakunnallisesti merkittävän kallioalueen suojelurajauksen. Kallioalueen maisemallisia ja biologisia arvoja pidetään hyvin merkittävänä, ja geologisia arvoja merkittävänä. Uutiskuvanvuori arvoluokka eli luonnon- ja maiseman suojelullinen merkitys on 2, eli kyseessä on luonnonarvoiltaan erittäin arvokas kallioalue.[1]
Geologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uutiskuvanvuori on geologisilta arvoiltaan merkittävä ja jyrkästi merestä 56,4 metrin korkeuteen nousevana graniittikalliona se erottuu voimakkaasti ympäröivästä maisemasta. Lakiosa on varsin kapea ja porrasmaisesti kumpuileva sekä kallioperän rakoilun myötä harvan kuutiorakoillutta. Pohjois- ja etelärinteillä on jyrkänteitä, jotka ovat massiivisia ja porrasmaisia. Etelärinteellä on myös suurta louhikkoa ja alaosan jyrkässä rinteessä on lohkareikkoa.[1]
Kasvillisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jyrkällä etelään viettävällä louhikkoisella jyrkänteenalusrinteellä sijaitsee tuore lehto, jossa kasvaa kymmeniä vanhoja sekä nuoria vuorijalavia. Jalava kasvaa valtapuulajina länsiosassa lehtoa, mutta itäosassa mänty on yleisempi. Jyrkänteen yläosassa kasvaa hieman myös koivua. Alueella kasvaa myös kymmenkunta nuorehkoa tammea ja muutamia kuusia. Harvassa pensaskerroksessa esiintyy tuomea ja taikinanmarjaa sekä itäpäädyssä katajaa. Kenttäkerroksen muodostavat laajoja yhtenäisiä kasvustoja kasvattavat nuokkuhelmikkä ja lehto-orvokki. Muita alueella esiintyviä vaateliaita putkilokasveja ovat maarianverijuuri, nurmilaukka ja kevätesikko.[2]
Samalla rinteellä lehdon itäpuolella sijaitsee keto- ja niittyalue. Niitty on päässyt kasvamaan umpeen, mutta ruusupensaiden ja katajien väleissä esiintyy silti vielä lajistoltaan monimuotoista ja melko matalaa niittylajistoa. Ylärinteellä on pieniä ketokuvioita kuivien laikkujen ja louhikoiden vierillä. Kedoilla kasvaa muun muassa huopakeltanoa ja yhdessä louhikossa liuskaraunioista. Niittyalueen runsaita lajeja ovat sikoangervo, nuokkukohokki, metsäapila, mäkiminttu ja ahdekaunokki. Lisäksi paikalla kasvaa muun muassa mäkikaura, mäkikuisma, ketoneilikka, harjuhäränsilmä, nurmilaukka, pölkkyruoho, kurjenkello, törrösara ja keltamatara. Rinnelehdon länsipuolella ja niittyalueen yläpuolisessa rinteessä on monin paikoin louhikkoinen, kenttäkerrokseltaan osin lehtomainen männikkö.[2] Mereen rajautuvalla jyrkällä pohjoisrinteellä on paljon karun alustan sammalkasvustoja sekä kallionraoissa kasvavia lajeja. Loivemmilla kohdilla kasvaa rahkasammalia muodostaen valurahkoja.[1] Jyrkänteiden hieman harvinaisempaa sammallajistoa ovat isosahasammal ja suonikielisammal.[1]
Kallion lakiosat ovat kuivaa ja karua kalliomännikköä, jossa ei näy käsittelyn merkkejä. Alueella kasvaa paikoin kalliohatikkaa, mutta muuten kasvillisuus on melko tavanomaista. Kallioiden välisissä painanteissa on soistumia.[2] Karuilla lakiosilla tavataan poronjäkälää ja napajäkälöitä. Myös niittylaikut tällä alueella ovat niukkaravinteisia.[1]
Muita kallioalueella tavattavia kasveja ovat heinäratamo, käärmeenpistonyrtti, aholeinikki,[2] keihäsvuohennokka ja kevätsara, sekä sammallajeista muun muassa ojasykerösammal ja etelänpartasammal.[1]
Muinaisjäännökset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uutiskuuvalla on arveltu olevan ryssänuuneja.[8] Lounais- ja Etelä-Suomen rannikolla sijaitsevien ryssänuunien arvellaan olleen tilapäisiä kalankuivatusuuneja tai venäläisten sotilasleiripaikkojen uunirakenteiden jäännöksiä.[9] Uutiskuvan ryssänuunit mainittiin vuonna 1887 ilmestyneessä teoksessa Muinaismuistoja Mynämäen kihlakunnasta, jonka on kirjoittanut Juho Sjöros. A. M. Tallgrenin kirjoittamassa Varsinais-Suomen historia I -kirjassa on myös maininta Uutiskuvan luodon ryssänuuneista. Aluetta ei kuitenkaan pystytty tarkastamaan vuoden 1963 inventoinneissa, koska maanomistaja kielsi alueella liikkumisen. Kohdetta ei myöskään tarkastettu vuoden 2005 inventoinnissa.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Heikkinen, Risto & Husa, Jukka: ”LIITE 1. Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Turun ja Porin läänissä - yleiskuvaukset ja tärkeimmät arvot”, Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Turun ja Porin läänissä, s. 148. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja: sarja A 210) Helsinki: Vesi- ja ympäristöhallitus, 1995. ISBN 951-53-0089-4 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 10.9.2017).
- ↑ a b c d e f Uutiskuuva – FI0200186 ymparisto.fi. 18.9.2008. Varsinais-Suomen ELY-keskus. Viitattu 11.9.2011.
- ↑ Natura-alueet ymparisto.fi. 16.6.2011. Varsinais-Suomen ELY. Viitattu 11.9.2011.
- ↑ Britschgi, Ritva et al.: Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen – Turun seudun loppuraportti (pdf) (s. 37 ja 58) 2006. Varsinais-Suomen liitto. Arkistoitu 30.1.2016. Viitattu 11.9.2011.
- ↑ Varsinais-Suomen maakuntakaavan arvokkaat harju-, moreeni- ja kallioalueet (pdf) Varsinais-Suomen liitto. Viitattu 13.5.2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ Karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 11.9.2011.
- ↑ Maisemaretki saaristoon Rymättylän Herrankukkaro Oy. Arkistoitu 30.3.2009. Viitattu 11.9.2011.
- ↑ a b Muinaisjäännösrekisteri: Uutiskuuva Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
- ↑ Koivisto, Satu: Sipoo – Manneralueen esihistoriallisen ajan ja saariston esihistoriallisen sekä historiallisen ajan muinaisjäännösten inventoinnit 2007 (pdf) (s. 26. Museovirasto, arkeologian osasto) 2007. Sipoon kunta. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 20.12.2011.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Uutiskuuva (FI0200186) NATURA 2000 – Standard data form. European Environment Agency. (englanniksi)
- Jaramo, Kimmo: Uutiskuvanvuorella Rymättylässä kaislatuuli.blogspot.fi. 13.8.2017. Google Inc.
Huom! Ruotsalaisen lehdon luonnonsuojelualue, Pähkinäistenmaan luonnonsuojelualue ja Pakinaisten-Seilin saariston luonnonsuojelualue on sisällytetty laajempaan kokonaisuuten Pakinaisten saaristo.