Harjuhäränsilmä
| Harjuhäränsilmä | |
|---|---|
_IMG_9935.JPG) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Suku: | Häränsilmät Hypochaeris |
| Laji: | maculata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Hypochaeris maculata |
|
| Katso myös | |
Harjuhäränsilmä eli häränsilmä eli täplikäs häränsilmä (Hypochaeris maculata) on asterikasvien (Asteraceae) heimoon kuuluva monivuotinen ja ruohovartinen kasvilaji. Harjuhäränsilmä eroaa muista saman suvun lajeista mykeröidensä lukumäärän sekä lehtiensä muodon perusteella.[1]
Harjuhäränsilmä muodostaa maanrajaan lehtiruusukkeen, jonka keskeltä varsi kasvaa. Lehdet ovat isoja ja ehyitä sekä usein myös karvaisia ja laikukkaita. Lehtien keskiruoti on tavallisesti punainen ja laikut ovat tummia. Varsi on lehdetön, karvainen ja haaraton tai muutamaan kertaan haaroittunut. Harjuhäränsilmän kukintona on useista suurehkoista mykeröistä koostuva mykeröstö. Mykeröt ovat neljästä viiteen senttimetriä leveitä. Mykeröiden kukat ovat kirkkaankeltaisia ja kehtosuomut hienokarvaisia. Harjuhäränsilmä kukkii heinä–elokuussa.[1]
Harjuhäränsilmä kasvaa kuivilla avoimilla paikoilla, mutta myös valoisissa metsissä[1]. Suomessa[2] ja Ruotsissa[1] harjuhäränsilmä on eteläinen laji. Suomessa sitä tavataan eniten Etelä-Karjalassa, mutta myös muualla Etelä-Suomessa[2]. Pori–Joensuu-linjan pohjoispuolella harjuhäränsilmää ei tavata Suomessa juuri lainkaan[2]. Harjuhäränsilmä on Suomen yleisin häränsilmälaji.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Anna-Lena Anderberg: Den virtuella floran: Slåtterfibbla (Hypochaeris maculata) Den virtuella floran. 1997. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 19.2.2018.
- ↑ a b c Raino Lampinen & Tapani Lahti: Kasviatlas 2016: Harjuhäränsilmä (Hypochaeris maculata) Kasviatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 19.2.2018.