Kalliohatikka
| Kalliohatikka | |
|---|---|
 Kalliohatikan kukka |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kohokkikasvit Caryophyllaceae |
| Suku: | Hatikat Spergula |
| Laji: | morisonii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Spergula morisonii |
|
| Katso myös | |
Kalliohatikka (Spergula morisonii) on Euroopassa tavattava, kohokkikasveihin kuuluva keväällä kukkiva kasvi.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalliohatikka kasvaa 8–25 cm korkeaksi. Kasvi on väriltään ruohon- tai sinertävänvihreä. Varret ovat kohenevia tai pystyjä, kukinnan jälkeen piteneviä ja kaljuja tai harvaan hapsikarvaisia. Kukinnon alla oleva varren nivelväli on tavallisesti 2–3 kertaa alempien nivelvälien pituinen. Vastakkain olevat tasasoukat lehdet ovat 5–20, joskus jopa 40 mm pitkiä. Lehdet ovat nivelvälejä selvästi lyhyempiä ja ne eivät ole kouruisia. Lehtien korvakkeet ovat kalvomaisia ja ne eivät ole niveltä ympäröivästi yhdyskasvuisia. Kukat ovat pieniä, valkoisia ja pallomaisia. Verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Terälehdet ovat 2,5–4 mm pitkiä, verholehtien pituisia tai niitä hieman lyhyempiä. Kalliohatikka kukkii Suomessa touko-kesäkuussa. Hedelmä on viisiliuskaisesti aukeava, munanmuotoinen kota. Siemenet ovat siipipalteisia, reunasta nuijakarvaisia ja vaihtelevat muodoltaan pallomaisista linssimäisiin.[1]
Kalliohatikka on enimmäkseen ylitalvinen, yksivuotinen kasvi. Sen siemenet itävät jo syksyllä ruusukkeiksi, josta seuraavana keväänä kasvaa kukkavarsi.[2]
Suomessa hyvin yleinen peltohatikka (S. arvensis) muistuttaa melko paljon kalliohatikkaa.[3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalliohatikan päälevinneisyysalue Euroopassa ulottuu Etelä-Ranskasta Saksaan ja Puolaan sekä Etelä-Norjaan sekä Etelä- ja Keski-Ruotsiin ja -Suomeen. Lisäksi laji kasvaa Alpeilla. Satunnaisemmin sitä tavataan Espanjassa, Englannissa, Ukrainan länsiosissa, Virossa ja Sisiliassa. Euroopan ulkopuolelta lajia on tavattu ainoastaan Marokossa.[4] Suomessa kalliohatikka on alkuperäislaji, jota kasvaa Etelä- ja Länsi-Suomessa lähinnä linjan Vaasa–Lappeenranta eteläpuolella.[3]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalliohatikka kasvaa kuivilla ohuthumuskerroksisilla jäkäläkallioilla, etenkin niiden lakiosissa. Lajia tavataan myös hiekkakankaiden paljastuneilla hietikkolaikuilla.[3] Suomessa laji suosii erityisesti graniittikallioita.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Yliopistopaino, Helsinki 1998.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.