Uudenmaan maakunnan kuntien vaakunat

Uudenmaan maakunta

Sinisessä kentässä kaksi aaltokoroista hopeahirttä ja niiden välissä kultainen, peräsimellä varustettu vene.

Vaakuna	Kunnan nimi, vaakunan kuvaus, suunnittelija ja vahvistamispäivä
	Askola Hopeakentässä myllynkivi, josta kasvaa kolme ruusua; kaikki punaista. Olof Eriksson, 14. marraskuuta 1956
	Espoo Sinisessä kentässä hevosenkenkä, sen yläpuolella kruunu, kaikki kultaa. Kaj Kajander, 10. marraskuuta 1955
	Hanko Sini-hopeakatkoisessa kilvessä hopea-punakatkoinen majakka, jonka ovi- ja ikkuna-aukot ovat siniset; tornin yläpuolella kuusisakarainen hopeatähti. Gustaf von Numers (vanhan vaakunan pohjalta), 4. tammikuuta 1960
	Helsinki Sinisessä kentässä kultainen vene uimassa hopeisella, aaltokoroisella tyviöllä; veneen yläpuolella saatteena kultakruunu. A. W. Rancken (piirtänyt uudelleen), 30. elokuuta 1951
	Hyvinkää Sinisessä kentässä kolme hirsittäin asetettua, keskenään paaluittain järjestettyä kultasyöstävää, joiden kärjet ja langat hopeaa. Olof Eriksson, 11. joulukuuta 1950
	Inkoo Kilpi aaltokoroisesti kulta-sinikatkoinen; yläkentässä punainen vihkiristi, alakentässä palkeittain asetettu kulta-ankkuri. A. W. Rancken, 17. huhtikuuta 1951
	Järvenpää Sinisessä kentässä hopeinen siivekäs lyyra. Olof Eriksson, 10. helmikuuta 1956
	Karkkila Punaisessa kentässä liekkikoroinen tyviö, jonka yläpuolella kaksi vasaraa ristikkäin; kaikki kultaa. Olof Eriksson, 21. syyskuuta 1956
	Kauniainen Sinisessä kilvessä istuva, etukäpälissään mustaa kuusenkäpyä pitelevä kultainen, punavaruksinen orava, sen yläpuolella saatteena kolme kultaista ruusua vieretysten. Ahto Numminen, 11. maaliskuuta 1952
	Kerava Sinisessä kentässä yläreunaltaan lohenpyrstökoroinen kultahirsi. Ahti Hammar, 22. huhtikuuta 1955
	Kirkkonummi Kilpi aaltokoroisesti sini-hopeakatkoinen; yläkentässä kultainen irtonainen kreikkalainen risti, alakentässä sininen vene. A. W. Rancken, 29. maaliskuuta 1951
	Lapinjärvi Hopea-sinihalkoinen kilpi, kummassakin kentässä vuorovärinen kärki, josta nousee apilaristi. Ahti Hammar, 7. kesäkuuta 1958
	Lohja Sinisessä kentässä hopeinen halstari paaluttain; sen varren kummallakin puolella saatteena kultainen pähkinäterttu. Olof Eriksson, 1. tammikuuta 1997 (ottanut käyttöön Lohjan kunnan vaakunan)
	Loviisa Sini-kultakatkoinen kilpi. Sinisessä kentässä kaksi kultaista tykkiä ristikkäin ja kultaisessa kentässä musta ankkuri. Ahti Hammar (piirtänyt uudelleen), 18. maaliskuuta 1969
	Myrskylä Sinisessä kentässä hopeinen honka palkeittain. Gustaf von Numers, 23. marraskuuta 1959
	Mäntsälä Sinisessä kentässä kultainen, edestäpäinen hirvenpää, jonka varuksetkin kultaa; saatteena kolme hopea-apilaa asetettuina 1 + 2. Olof Eriksson, 20. helmikuuta 1951
	Nurmijärvi Sinisessä kentässä seitsemän luonnonväristä kultatukkaista nuorukaisen päätä asetettuina 2+3+2. Olof Eriksson, 14. huhtikuuta 1954
	Pornainen Sinisessä kentässä kultainen kirkonkello, jonka kummallakin puolella saatteena kultainen, hopealankainen värttinä. Gustaf von Numers, 12. maaliskuuta 1952
	Porvoo Sinisessä kentässä hopeinen, tulusraudanmuotoinen C-kirjain. Gustaf von Numers (piirtänyt uudelleen), 1. kesäkuuta 1960
	Pukkila Sinisessä kentässä hopeinen pukinpää. Olof Eriksson, 29. joulukuuta 1954
	Raasepori Vihreällä kilvellä kahdeksan hopeista kultaemiöistä valkovuokonkukkaa renkaan tavoin. Henrik Strömberg, 1. tammikuuta 2009
	Sipoo Mustassa kentässä aaltokoroinen, alainen hirsi ja yläpuolella sudenpää; kaikki hopeaa. Olof Eriksson, 25. helmikuuta 1955
	Siuntio Sinisessä kentässä hirsittäin asetettu kultainen avain, jonka kieli muodostaa ristin ja perä on neliapilan muotoinen, kahden aaltokoroisen hopeahirren välissä. A. W. Rancken, 22. huhtikuuta 1950
	Tuusula Puna-hopealohkoisen kilven yläkentässä hopeinen pistoolinlukko ja alakentässä vihreä laakerinoksa, jonka marjat punaiset. Olof Eriksson, 28. tammikuuta 1953
	Vantaa Sinisessä kentässä alainen, aaltokoroinen hopeahirsi, josta nousee oikealle kaartuva kultainen kalanpyrstö. Kullervo Telamaa, 8. toukokuuta 1951 (vahvistettu Helsingin maalaiskunnalle)
	Vihti Kultakentässä aaltokoroinen, kaateinen polviorsi, jonka yläpuolelle saatteena vesipyörä, molemmat siniset. Gustaf von Numers, 12. kesäkuuta 1953

Käytöstä poistuneet tai lakkautettujen kuntien vaakunat

Vaakuna	Kunnan nimi, vaakunan käytössäoloaika, kuvaus, suunnittelija ja vahvistamispäivä
	Bromarv (1950–1976) Kilpi kulta-punakatkoinen; yläkentässä nouseva punainen saksanhirvi; alakentässä kaksi keksinterää ristissä, niiden yläkulmassa saatteena kranaatti; kaikki kultaa. Gustaf von Numers, 28. kesäkuuta 1950
	Hyvinkään maalaiskunta (1953–1968) Sinisessä kentässä hopeinen uusikuu, jonka yläpuolella kultainen kruunu. Olof Eriksson, 29. kesäkuuta 1953
	Karjaa (1943–2008) Sinisessä kilvessä kultainen kolmitorninen linna hopeavuorella, joka ulottuu kilven alareunaan saakka. Vuoressa on poikittain juokseva virta, sen alla sinisessä ympyrässä kuusipuolainen kultaratas. Hilding Ekelund, 23. heinäkuuta 1943
	Karjaan maalaiskunta (1950–1968) Aaltokorokatkoisen kilven punaisessa yläkentässä kolme kultaista sakaroitua muuria asetettuina 1 + 2, sen hopeisessa alakentässä musta, aaltokoroinen tyvikenttä, jossa kultainen raudan merkki. Gunnar Forsström, 6. helmikuuta 1950
	Karjalohja (1965–2012) Sinisessä kentässä kolmilehtinen, haaruristin muotoinen koivunoksa, jonka yläpuolella kuusisakarainen tähti, kaikki kultaa. Toivo Vuorela, 4. helmikuuta 1965
	Kerava (1946–1955)^[1] Vaakunassa on poikkijakoisen kilven hopeisessa yläkentässä punainen nimikirjain K ja vihreässä alakentässä, josta nousee seitsemän vihreätä kuusta, hopeinen hammaspyörä. Ilmari Tapiovaara
	Liljendal (1954–2009) Kilpi sini-hopeakatkoinen, yläkentässä kaksi hopeista siipeä, alakentässä kolme sinistä liljaa asetettuina 2 + 1. Gustaf L. Backman, 14. syyskuuta 1954
	Lohja (1951–1996) Sinisessä kentässä kolme hopeista, hopeapunailiekkistä masuunia vieretysten, tyvessä hopeinen punavaruksinen lohi. Ahti Hammar, 12. joulukuuta 1951
	Lohjan kunta (1951–1996) Sinisessä kentässä hopeinen halstari paaluttain; sen varren kummallakin puolella saatteena kultainen pähkinäterttu. Olof Eriksson, 31. joulukuuta 1951 (vahvistettu Lohjan maalaiskunnalle)
	Nummi (1956–1980), Nummi-Pusula (1981–2012) Sinisessä kentässä hopeinen putkilukko. Gustaf von Numers, 1. lokakuuta 1956
	Pernaja (1952–2009) Hopeakentässä lakio ja vinoristi, molemmat punaiset, lakiossa kaksi aurankärkeä ja niiden välissä kuusisakarainen tähti; kaikki hopeaa. Gustaf von Numers, 8. elokuuta 1952
	Pohja (1953–2008) Hopeakentässä sininen kärki, jossa hopealilja: saatteena kärjen kummallakin puolella sininen raudanmerkki. A. W. Rancken, 10. kesäkuuta 1953
	Porvoon maalaiskunta (1953–1996) Punaisessa kentässä kolme kultavaruksista hopealohta asetettuina hirsittäin alatusten. Gustaf von Numers, 19. syyskuuta 1953
	Pusula (1963–1980) Vihreässä kentässä oksakoroinen oikea pieli ja vesuri; molemmat hopeaa. Gustaf von Numers, 19. syyskuuta 1963
	Pyhäjärvi Ul (1956–1968) Sinisessä kentässä vene, josta nousee apilaristi; molemmat kultaa. Gustaf von Numers, 15. lokakuuta 1956
	Ruotsinpyhtää (1961–2009) Sinisessä kentässä alainen aaltokoroinen hirsi, jonka yläpuolella vino vasararisti; molemmat kultaa. Ahti Hammar, 21. huhtikuuta 1961
	Sammatti (1964–2008) Sinisessä kentässä kultainen vaahteranlehti. Olof Eriksson, 20. marraskuuta 1964
	Snappertuna (1951–1976) Sinisessä kentässä alhaalta aaltokoron rajoittama, reunoihin ulottuva muuri, jonka keskiosa on sakarainen ja tornimainen; saateena kummallakin puolella pystyssä tammenlehti; kaikki kultaa, keskikäytävä ja ikkunaluukut punaiset. A. W. Rancken, 14. joulukuuta 1951
	Tammisaaren maalaiskunta (1953–1976) Hopeakentässä pystyssä vihreä tammenoksa, jossa lehtiä ja alaosassa kaksi punaista terhoa; alapuolella sininen aaltokoroinen tyviö, jossa hopeinen, punavaruksinen kala. A. W. Rancken, 3. maaliskuuta 1953
	Tammisaari (1952–2008) Hopeakentässä vihreä tammi, jonka terhot punaiset. Sven Sköld (piirtänyt uudelleen), 14. toukokuuta 1952
	Tenhola (1953–1992) Vihreässä kentässä hopeinen, polvistunut enkeli pitäen molemmilla käsillään kultaista lippua, jossa musta, paaluittainen piilu. Gustaf von Numers, 29. joulukuuta 1953