Uikkukanat
| Uikkukanat | |
|---|---|
 Afrikanuikkukana (Podica senegalensis) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Kurkilinnut Gruiformes |
| Heimo: |
Uikkukanat Heliornithidae G.R. Gray, 1840 |
 Uikkukanojen levinneisyys. Vihreällä amerikanuikkukanan, punaisella afrikanuikkukanan ja oranssilla aasianuikkukanan levinneisyys. |
|
| Suvut ja lajit[1] | |
|
|
| Katso myös | |
Uikkukanat eli uimarikanat (Heliornithidae) kurkilintujen lahkoon kuuluva vesilintuheimo, johon kuuluu kolme sukua ja kolme lajia.[1] Heimon lajien elintavat tunnetaan puutteellisesti. Niiden ravinto koostuu lähinnä pikkueläimistä. Kaikki lajit ovat arkoja ja harvoin nähtäviä lintuja, joita tavataan Afrikan, Amerikan ja Kaakkois-Aasian trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla.[2]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uikkukanojen pituus on lajista riippuen 30–59 senttiä.[2] Ne ovat keski- ja suurikokoisia lintuja. Koiraat ovat naaraita kookkaampia.[3] Suurin laji on afrikanuikkukana, pienin amerikanuikkukana.[2] Uidessaan uikkukana muistuttaa lähinnä uikkua. Maalla uikkukanat muistuttavat jonkin verran kyyhkyrääkkiä, aurinkokurkea.[4] tai ankkaa.[5] Niillä on samanlaiset jalat kuin nokikanoilla. Uimarikanoilla ei ole räpylöitä, vaan jokaisen varpaan ympärillä on räpyläliuskat. Liuskojen ansiosta uimarikanat ovat hyviä uimareita, mutta pystyvät liikkumaan myös maalla melko vaivattomasti. Jalat ovat kirkasväriset. Amerikanuikkukanalla ne ovat mustavalkoraitaiset, afrikanuikkukanalla kirkkaanpunaiset ja aasianuikkukanalla vihreät, tosin sen räpyläliuskat ovat keltaiset. Uikkukanalajit ovat muutoinkin erivärisiä. Amerikanuikkukana on päältä oliivinruskea ja päältä valkoinen, vatsapuolelta valkoinen. Päässä on myös valkoinen raita.[5] Nokka on kirkkaanpunainen. Paljon suuremmalla aasianuikkukanalla nokka on sitä vastoin keltainen, afrikanuikkukanalla kirkkaanpunainen. Afrikanuikkukanan selässä on muista lajeista poiketen valkoisia täpliä.[2] Pyrstö on pitkä ja jäykkä.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikki uikkukanat elävät trooppisilla tai subtrooppisilla alueilla. Niitä tavataan Keski- ja Etelä-Amerikassa, Kaakkois-Aasiassa ja Afrikassa. Kukin laji elää omalla mantereellaan.[2] Kaikki lajit ovat paikkalintuja, eivätkä tee säännöllisiä muuttoja.[2] Uikkukanat eivät ole missään kovin runsaslukuisia.[5] Afrikan- ja amerikanuikkukana luokitellaan elinvoimaisiksi, mutta aasianuikkukana on vaarantunut laji.[6]
Elinympäristöä ovat etupäässä metsien tai tiheän kasvillisuuden reunustamat joet, järvet ja suot.[2][6]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaikki uikkukanat ovat arkoja ja vaikeasti tarkkailtavia.[2] Ne viettävät niin hiljaista ja piileksivää elämää, että jopa lintutieteilijät ovat saattaneet asua vuosia niiden lähettyvillä havaitsematta merkkejä lintujen olemassaolosta.[5] Uikkukanoja näkee kaikkein useimmin vedessä, mutta ne viettävät myös tuntemattoman suuruisen ajan maalla piileskelemässä kasvillisuudessa.[2] Uimarikana lähtee varsin vastahakoisesti piilopaikastaan. Kun lintu lopulta lähtee sieltä, se pinkoo vedenpintaa myöten nokikanan tavoin osittain juosten, osittain lentäen kadotakseen sitten vastarannalle kasvillisuuden suojiin. Uikkukanat lentävät vain harvoin.[5] Lentoon lähtiessään uikkukana juoksee vedenpinnan poikki, ennen kuin nousee ilmaan.[2] Häirittynä ne yleensä pakenevat ryntäämällä aluskasvillisuuden sekaan tai uimalla pois niin, että vain pää ja niska näkyvät.[2][5] Hätyytetty uikkukana voi kiivetä myös puuhun metrinkin korkeuteen. Kiipeämistä helpottavat tukea antavat jäykät pyrstösulat, terävät kynnet sekä ranteessa oleva pieni kiipeämistä auttava kyhmy.[5]
Uikkukanan ääntely koostuu erilaisista haukunnoista sekä kuplintaa ja murinaa muistuttavista äänistä, jotka liittyvät reviirin puolustamiseen ja soidinmenoihin. Muutoin ne ovat enimmäkseen hiljaa.[2]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uikkukanat ruokailevat yleensä aamulla ja illalla matalassa vedessä. Ravinto koostuu pikkueläimistä, etupäässä hyönteisistä, etanoista ja muista nilviäisistä, äyriäisistä, madoista, sammakoista ja niiden nuijapäistä.[2][5]. Ne syövät ainakin satunnaisesti siemeniä ja muuta kasviravintoa,[2] ehkä myös pieniä kaloja. Saalistustavoista tiedetään vain vähän. Uikkukanojen on nähty noukkivan hyönteisiä vesikasveilta. Lintujen mahalaukusta löydetyn mudan ja hiekanjyvästen perusteella niiden on päätelty hakevan ravintoa myös pohjalta.[5]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaikilla Uikkukanapareilla joen rannalla oma reviiri, jolla pari pysyttelee tiiviisti, vaikka naapurireviirille olisi matkaa useita kilometrejä. Ne lisääntyvät sadekaudella, kuitenkin vasta pahimpien tulvien mentyä ohitse.[5] Pesän ne rakentavat tavallisesti noin kahden metrin korkeuteen matalalle oksalle tai pensaalle, mutta pesäpaikka voi olla myös tulvan synnyttämällä kasaumalla.[2] Pesä on laakea, läpimitaltaan 30 senttiä pitkä. Sen rakennusaineena käytetään risuja ja ruokoja, vuorauksessa heinänkorsia ja ruokojen lehtiä.[5] Aasianuikkukananaaras munii 5–7 munaa, afrikan- ja amerikanuikkukana yleensä kaksi munaa.[2] Uikkukanan lähes pyöreät munat[5] ovat kermankeltaisia punaruskean tai purppuranvärin kirjomia.[3] Amerikanuikkukanakoirailla on kyljissään ihopoimut, joilla se pystyy kuljettamaan kahta poikasta vedessä ja ilmassa.[4] Koiras kantaa sokeat ja avuttomat poikasensa pesästä jo ennen kuin niiden silmät ovat ehtineet avautua.[2] Poikaset ovat niin kehittymättömiä koska ne kuoriutuvat jo 10–11 päivän haudonnan jälkeen.[4] Ei vielä toistaiseksi tiedetä onko samaa kykyä myös muilla lajeilla. Afrikanuikkukana munii amerkikanuikkukanan tavoin vain kaksi munaa, mutta suuremman munamäärän omaavalla aasianuikkukanalla se on epätodennäköisempää. Amerikanuikkukanoilla molemmat vanhemmat hautovat. Ainakin afrikanuikkukanoilla naaraiden on huomattu pysyvän poikasten seurassa.[2]
Luokittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uikkukanojen sukulaisuussuhteet muihin lintuihin olivat pitkään epäselviä. Nykyään ne luokitellaan kurkilintuihin. Uikkukanojen elintavat ja monet rakennepiirteet ovat samanlaiset kuin rantakanoilla, jopa niiden loiset ovat sukua keskenään.[5] Rantakanat saattavatkin olla uikkukanojen lähimpiä nykyään eläviä sukulaisia.[2] Heimojen kehityslinjojen on arvioitu eronneen toisistaan noin 43 miljoonaa vuotta sitten.[7] Biokemialliset tutkimukset voivat viitata myös lähisukulaisuuteen kotilokurkien kanssa.[8] Uikkukanojen jakamista kahteen alaheimoon on ehdotettu. Luokituksessa aasian- ja afrikanuikkukana muodostaisivat yhdessä Podicinae-alaheimon[9] ja amerikanuikkukana olisi Heliornithinae-alaheimon ainoa edustaja.[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b BirdLife Suomi - Maailman lintujen suomenkieliset nimet (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s (toim.) Perrins, Christopher: The encyclopedia of Birds, s. 223. Oxford University Press, 2009. ISBN 978-0-19-956800-0
- ↑ a b c Perrins, Christopher M.: Otavan lintutieto - Maailman linnut, s. 132. Otava, 1992. ISBN 951-1-12001-8
- ↑ a b c (suom.) Timo Alanko, Tuulikki Lahti ja Kalevi K. Malmström: Zoo Suuri eläinkirja 3, s. 385. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08248-1
- ↑ a b c d e f g h i j k l m (toim.) Kaija Kangasniemi: Kodin suuri eläinkirja 10 Töy-Ä, s. 47. WeilinGöös, 1981. ISBN 951-35-1713-6
- ↑ a b Finfoots (Heliornithidae) 2009. The Internet Bird Collection. Viitattu 23.11.2010.
- ↑ S. Blair Hedges & Sudhir Kumar: The Timetree of Life - Cranes, rails and allies (Gruiformes) (PDF) 2007. New Mexico State University Department of Biology. Arkistoitu 31.3.2011. Viitattu 24.11.2010.
- ↑ (toim.) Perrins, Christopher: The encyclopedia of Birds, s. 212. Oxford University Press, 2009. ISBN 978-0-19-956800-0
- ↑ African Finfoot (Podica senegalensis) 2009. The Internet Bird Collection. Viitattu 24.11.2010.
- ↑ Sungrebe (Heliornis fulica) 2009. The Internet Bird Collection. Viitattu 24.11.2010.