Timo Penttilä
Timo Jussi Penttilä (16. maaliskuuta 1931 Tampere – 25. helmikuuta 2011 Helsinki)[1] oli Suomen merkittävimpiä modernistisia arkkitehteja.
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Penttilän vanhemmat olivat karjanjalostuksessa ansioitunut[2] maanviljelysneuvos Arvo Penttilä ja Ester Elviira Matinheimo.[3] Penttilä valmistui ylioppilaaksi Tampereen yhteiskoulusta vuonna 1950 ja arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1956. Vuosina 1957−1959 hän työskenteli Aarne Ervin arkkitehtitoimistossa ja perusti tämän jälkeen oman toimiston. Hänen läpimurtotyönsä oli vuonna 1958 suunniteltu ja 1960 valmistunut Tampereen työväenopiston talo Sampola, jonka hän suunnitteli yhdessä Kari Virran kanssa. Seuraavana vuonna hän voitti Helsingin kaupunginteatterin arkkitehtuurikilpailun, joka nosti hänet maan eturivin arkkitehtien joukkoon. Kaupunginteatterissa hän vaihtoi varhaisten töidensä betonipinnan vaaleisiin kaakelilaattoihin sekä siirtyi ankarasta rationalismista ekspressiivisemmän ilmaisun suuntaan.[1] Kaupunginteatteri on esimerkki Penttilän pehmeästä, ihmisläheisestä modernismista, jossa on samankaltaisuuksia Reima Pietilän ja Alvar Aallon kypsimpiin töihin.
Penttilä suunnitteli myös tiukan rationaalisia rakennuksia, muun muassa Helsingin Hanasaari B -voimalaitoksen, joka on saanut ammattipiireissä arvostusta alusta lähtien. Siinä raskaat rakennusmassat on saatu sommittelulla näyttämään keveämmiltä. Vuonna 1967 valmistunut Ratinan stadion Tampereella taas edustaa 1960-luvun niin sanottua betonibrutalismia, jossa raskaat betonirakenteet jätettiin näkyviin hallitsevaksi arkkitehtoniseksi elementiksi. Rakennuksessa on nähty vaikutteita myös italialaisen modernistin Pier Luigi Nervin töistä.[1][4] Uransa aikana Penttilää kritisoitiin ammattikunnan sisällä liiasta kokeilunhalusta ja modernismin tiukkoja sääntöjä kunnioittamattomasta ekspressiivisestä arkkitehtuurista (eli modernistin perisynnistä, formalismista). Arkkitehtikunnan ulkopuolella esimerkiksi J. P. Roos on arvostellut häntä terävästi liian tinkimättömästä modernista otteesta[5].
Penttilä oli Suomen rakennustaiteen museon esimiehenä vuodet 1976–1980 ja kirjoitti myös ahkerasti ja poleemisesti Arkkitehti-lehteen. Hän voitti 1970-luvun lopulla useita kulttuurirakennusten suunnittelukilpailuja Lähi-idässä – Bahrainin kulttuurikeskus 1976, kilpailuehdotukset Iranin kansalliskirjastosta Teheranissa 1978 ja Yhdistyneiden arabiemiraattien ulkoministeriöstä 1979[1] – mutta ne eivät toteutuneet. Hänen viimeisiksi töikseen Suomessa jäivät muutamat Espoon Tapiolan keskustaan sen täydennysrakentamisen yhteydessä 1980-luvun alussa suunnitellut toimistotalot sekä Heikki Saarelan ja Kari Lindin kanssa suunniteltu Helsingin Salmisaaren B-voimalaitos, joka valmistui vuonna 1985.[3][4] Vuonna 1976 Penttilälle myönnettiin rakennustaiteen valtionpalkinto.[6]
Penttilä toimi Berkeleyn yliopiston vierailevana luennoitsijana 1968–69 ja siirtyi vuonna 1980 arkkitehtuurin mestarikoulun professoriksi Wienin taideakatemiaan. Hän jäi eläkkeelle 1996.[4]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tampereen työväenopiston rakennus Sampola 1960
- Salokunnan kirkko (Sastamala) 1960
- Tampereen kauppaoppilaitos 1965
- Koskipuiston ravintola (Tampere) 1966
- Ratinan stadion (Tampere) 1966
- Asuintalo Pellonperäntiellä Helsingin Tammisalossa 1966
- Helsingin Kaupunginteatteri 1967
- Hanasaaren voimalaitos (Helsinki) 1974
- Suomen kaupunkiopisto, nyk. Kongressikeskus Merihotelli (Kivenlahti, Espoo) 1975
- Kiinteistö Oy Hirviniemenranta, Helsingin Kuusisaari 1980
- Suomen Sokerin pääkonttori (Tapiola, Espoo) 1980
- Salmisaaren voimalaitos (Helsinki) 1985
- Perusyhtymä Oy:n Makrotalo (Tapiola) 1986
- Asuinkerrostalo Wienin Gumpendorferstrassella 1988
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Artikkelit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Timo Penttilä (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen arkkitehtuurimuseon sivuilla
- Keinänen, Timo: Penttilä, Timo (1931–2011). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 25.6.2011. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Ostensive Original Gareth Griffiths, "Ostensive Original: Timo Penttilä Against Architectural Theory", Tampere, Datutop 33, 2015.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Timo Penttilä (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen arkkitehtimuseon sivuilla. Viitattu 10.7.2011.
- ↑ Tuomas Möttönen: Maanviljelysneuvos Arvo Penttilä (1894–1983). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 20.5.2010. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b Keinänen, Timo: Penttilä, Timo (1931–2011). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 25.6.2011. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b c Manninen, Antti: Helsingin kaupunginteatteri oli uran läpimurto. Helsingin Sanomat, 17.3.2011, s. C7. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Roosin artikkeli
- ↑ Arkkitehtuurimuseo: Arkkitehtiesittely Arkkitehtuurimuseo. Arkistoitu 23.3.2012. Viitattu 5.4.2017.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Penttilä, Timo: Oikeat ja väärät arkkitehdit: 2000 vuotta arkkitehtuuriteoriaa. (Toimittaneet Kari Lind, Ulla Markelin ja Jorma Mukala) Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-311-5
- Connah, Roger: The School of Exile - Timo Penttilä for and against architecture theory. (Toimittaneet Gareth Griffiths ja Minna Chudoba) Tampere: Datutop, 2015. ISBN 978-952-15-3446-1
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Timo Penttilä Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
