Tampereen Ilves (jalkapallo)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ilves
Perustettu 10. huhtikuuta 1931
Kaupunki Suomi Tampere, Suomi
Kenttä Tammelan stadion
– kapasiteetti 8 000
Sarja Veikkausliiga
Sarjataso 1.
Värit          
Toimitusjohtaja Risto Niklas-Salminen
Puheenjohtaja Petri Ojala
Päävalmentaja Joonas Rantanen
Kapteeni Otso Virtanen
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
}}
Kolmas peliasu
Mitalit
Mestaruussarja, Veikkausliiga
Kultaa Kultaa 1983
Hopeaa Hopeaa 1985, 2024
Pronssia Pronssia 1984, 2017
Suomen Cup
Kultaa Kultaa 1979, 1990, 2019, 2023
Hopeaa Hopeaa 1977
Suomen Cupin pikkufinaali
Hopeaa Hopeaa 2010

Ilves on tamperelainen jalkapalloseura ja osa samannimistä yleisseuraa. Ilveksen jalkapallojaoston jäsenmäärä on noin 4 800 henkeä, joista pelaajia on noin 3 900.[1] Seuran miesten edustusjoukkue pelaa Veikkausliigassa ja miesten kakkosjoukkue Kakkosessa. Naisten edustusjoukkue pelaa puolestaan Kansallisessa Liigassa, jonne se nousi takaisin kauden 2014 päätteeksi. Ilveksen miehet ovat voittaneet Suomen-mestaruuden 1983, SM-hopean 1985, SM-pronssin 1984 ja 2017 ja Suomen Cupin mestaruuden 1979, 1990, 2019 ja 2023.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensi vuosikymmenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilveksen perustava kokous pidettiin Tampereen lyseolla 10. huhtikuuta 1931. Uuden seuran nimeksi olivat ehdolla Niilon pojat, Pallopojat, Näsin pojat, Haukat ja nimiäänestyksen voittanut Ilves. SPL:n jäsenyyden Ilves sai 27.5.1931. Seura määritteli säännöissään tarkoituksensa olevan mm. ”edistää palloilua Hämeessä”. Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Niilo Tammisalo, jalkapallomaajoukkueessa ja HJK:ssa pelannut maalivahti. ”Tammari” vaikutti Tampereella voimistelunopettajana 1929-36.[2]

Perustamisvuonnaan Ilves ei ehtinyt mukaan virallisiin sarjoihin. Seurassa harrastettiin sen ensimmäisenä vuonna jalkapallon lisäksi jääkiekkoa ja jääpalloa. Ilveksen ensimmäinen harjoitusottelu oli Tampereen Palloilijoita vastaan 7. toukokuuta 1931 Tammelan vastavalmistuneella kentällä. Ilveksen peliasussa paita oli vihreämustapystyraitainen ja housut olivat mustat. Seuraavana vuonna 1932 Ilves pelasi jo virallisiakin otteluita ja jalkapalloilussa se osallistui mm. B-sarjan karsintapeleihin.[3]

Ilveksen ensimmäinen jalkapallotuleminen jäi lyhyeksi kestäen vain muutaman vuoden. Jalkapallo poistettiin Ilveksen lajivalikoimasta ensimmäisen kerran 1938.[4]

Toinen tuleminen alkoi 1942, jolloin edustusjoukkue pelasi piirin 1. luokassa ja seuralla oli A-, B- ja C-junioreitakin.[4] Cup-kilpailussa SM:stä 1945 karsintakierroksella Ilves voitti TaPan 4-3 ja hävisi 1. kierroksella TPV:lle 2-8 (ottelussa tehtiin Ilveksen silloinen yleisöennätys 1352).[5] [6] Toinen tuleminen päättyi käytännössä Maakuntasarjakauteen 1946/47, jonka päätteeksi jalkapalloilusta luovuttiin. Jääkiekkoilu vahvisti seurassa koko ajan asemiaan.[7]

Vuoden 1946 keväällä oli pelattu todellinen kuoleman kamppailu, kun maakuntasarjan viimeisellä kierroksella kohtasivat Ilves ja Ilves-Kissat. Ilves-Kissat johti sarjaa Ilveksen ollessa vain yhden pisteen jäljessä, joten dramaattisessa ottelussa ratkaistiin Suomisarjaan nouseva joukkue. Ilves joutui pelaamaan 1–0-tappioasemassa vajaalla miehityksellä Jussi Linkosuon murrettua ottelun aikana jalkansa. Ilves nousi vielä nousutaisteluun Aarne Honkavaaran tasoituksella, ja ottelun lopussa tarjottiin vielä hyvää mahdollisuutta Ilvekselle tuomitulla rangaistuspotkulla. Honkavaara ampui rangaistuspotkun päin Ilves-Kissojen maalivahtia Niilo Karjalaista. Pallo palasi kuitenkin Honkavaaralle, joka ei toistamiseen epäonnistunut. Tuomari tulkitsi kuitenkin tilanteen niin, että pallo olisi palautunut maalitolpasta ja hylkäsi maalin.

Ilves pelasi ensimmäisen kansainvälisen jalkapallo-ottelunsa tanskalaista Boldklubben 1903:ia (nyk. FC Kööpenhamina) vastaan vuonna 1946. Ilves hävisi 3–0.

Ilves pelasi vielä mm. 1950-luvulla Tampereen piirin 3. luokassa sekä osallistui Suomen Cupiin 1960- ja 1970-luvuilla. Vuonna 1954 Ilves sijoittui 3. luokassa toiseksi ja nousi luokkaa ylemmäksi, mikä ei kuitenkaan aiheuttanut suurta jalkapallobuumia.

1970-luku ja nousu SM-sarjaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen jalkapallon uudeksi lippulaivaksi alettiin suunnitella 28 vuoden tauon jälkeen Ilvestä, joka halusi ottaa edustusjalkapallon ohjelmaansa 1974 kauden loppupuolella. Pahasti velkaantunut Ilves-Kissat oli putoamassa SM-sarjasta[8]. Myös Tampellan Pallo oli putoamassa I divisioonasta[9], eikä sitä rahoittava metalliyritys nähnyt jalkapalloseuran kuuluvan enää ydinliiketoimintaansa ja Tampellan johto halusikin päästä jalkapallojoukkueesta eroon. Fuusioituminen Ilvekseksi oli helppoa. Ilves-Kissoille fuusioitumisen hyväksyminen oli pitkistä perinteistä johtuen hankalampaa. Seuran johtokunta ja yleiskokous hyväksyivät lopulta fuusioitumisen Ilvekseksi varoineen ja velkoineen. Ilveksen jatko Ilves-Kissojen sarjapaikalla I divisioonassa edellytti, että sarjapaikastaan luopuvan lopetettavan seuran pelaajista 75% piti jatkaa uudessa seurassa.[10]

Ilves palasi siis täysipainoisesti jalkapallon pariin. Valmentajaksi tuli jääkiekossa valmentajana toiminut ja Tampereen yliopistollisessa sairaalassa ylilääkärinä toiminut Raimo Vasama. Seurassa käynnistettiin myös Seppo Santasen johdolla jalkapallon harrastesarja Ilves Futis-Liiga[11], josta on muodostunut Suomen suurin ns. kortteliliiga. Kolme vuotta myöhemmin Ilves varmisti nousunsa SM-sarjaan valmentaja Pertti Mäkipään ja kapteeni Markku Wacklinin johdolla ja pelasi Suomen pääsarjassa yhtäjaksoisesti vuodet 1979–1996[12].

Ilves aloitti kauden 1975 I divisioonassa hyvin. Aikaisemmin jääkiekkovalmentajana toimineen Raimo Vasaman harjoitusmetodit toimivat jalkapallossakin, ja Ilves kamppaili jopa noususta mestaruussarjaan. Ilveksen pelikunnon sai kokea esimerkiksi Pyrkivä, joka kaatui maalein 9–2 Raimo Kuuluvaisen ansiosta. Ilves sijoittui kauden loputtua I divisioonan kolmanneksi mestaruussarjapaikan jäädessä vain yhden pisteen päähän. Kauden parhaimpina pelaajina olivat Hannu Hisso sekä 13 maalia tehnyt Raimo Kuuluvainen. Ilves paransi myös alkuaikojen yleisöennätystä, kun Ilves–Ponnistus-ottelua oli seuraamassa peräti 2599 katsojaa.

Kaudella 1976 Ilveksen valmentajaksi vaihtui Martti Halme, jonka apuvalmentajiksi nimettiin Ossi Artimaa ja pelaajauraansa lopetteleva Pertti Mäkipää. Kausi päättyi I divisioonan neljänteen sijaan Heikki Hyysalon 13 maalista huolimatta. Kaikkien yllätykseksi Ilves selviytyi Suomen Cupin finaaliin, mutta hävisi Lahden Reippaalle maalein 2–0. Kauden päätyttyä joukkue koki radikaaleja pelaajamuutoksia Erkki Vihtilän siirryttyä vuodeksi Reippaaseen, Heikki Hyysalon ja Mikko Lammen SePS:iin sekä Martti Kuuselan FinnPaan.

Ilves lähti kauteen 1977 nuorella ja täysin opiskelijapainotteisella joukkueella. Vahvana kotijoukkueena Ilves hävisi ainoastaan kahdesti Tampereella ja sijoittui kauden päätteeksi viidenneksi. Kauden parhaimpana maalintekijänä kunnostautui jälleen Raimo Kuuluvainen 17 osumallaan, joka oli samalla koko I divisioonan paras maalintekijä.

Kaudeksi 1978 ja päävalmentajaksi nousi pelaajauransa päättänyt Pertti Mäkipää, jonka aisaparina toimi tuleva mestarivalmentaja Jussi Ristimäki. Ilvekseen siirtyivät myös Tampereelle palannut Harri Holli ja Jari Niinimäki. Ilveksen edelliskausien nuorennusleikkaus tuli olemaan myös tärkeässä roolissa, sillä nuoret pelaajat kehittyivät vastuun kasvaessa. Vaikka Ilves oli kauden aikana murskaava ja kaatoikin Grankulla IFK Fotbollin 7–0 ja MyPan 5–0, tultiin nousukamppailu käymään kolmen seuran, Ilveksen, Sepsi-78:n ja Kotkan Työväen Palloilijoiden, kesken. Ilveksen ja Sepsi-78:n välinen nousukamppailu ratkesi 26. syyskuuta 1978 Seinäjoella pelatussa ottelussa, jonka Ilves voitti Juha Ojasen maalilla. Ilves nousi mestaruussarjaan I divisioonan voittajana yhdessä Kotkan Työväen Palloilijoiden kanssa.

1979 oli Ilveksen ensimmäinen kausi SM-sarjassa. Joukkue aloitti kauteen valmistautumisen huolella ja käynnisti harjoitukset jo marraskuussa 1978. Ilves pelasi talvella 15 harjoitusottelua, joiden maaliero oli lupaava 40–15. Joukkueen keski-iän ollessa 22,5 vuotta kokenutta kaartia edustivat Harri Holli, Pertti Peltonen ja Markku Wacklin. Ennen varsinaisen SM-sarjan käynnistymistä pelattiin jo Suomen Cupia. Cup alkoi Ilveksen osalta varsin lupaavasti, kun hallitseva cup-mestari Valkeakosken Haka kaatui 2–1. Varsinainen SM-sarja ei käynnistynyt kuitenkaan yhtä hyvin ja Ilves ajautui karsintasarjaan. Ilves välttyi kuitenkin putoamiselta varmistamalla sarjapaikan jo ennen karsintasarjan päättymistä. Alavireisestä kaudesta huolimatta Ilveksen katsojakeskiarvo hipoi 3000 silmäparia. Kausi ei kuitenkaan päättynyt sarjapaikan varmistamiseen, sillä Ilves oli yhä Suomen Cupissa mukana. Ilves selvitti tiensä Suomen Cupin finaaliin jo toisen kerran historiansa aikana kaatamalla HJK:n 2–1 Esa Vuorisen ja Raimo Kuuluvaisen maaleilla. Suomen Cupin finaalissa vastaan asettui Turun Palloseura, jonka Ilves voitti Olympiastadionilla maalein 2–0. Suomen Cupin mestaruus ja siitä saatu 30 000 markan palkintoraha sekä europaikka oli alkua 1980-luvun menestykselle.

Menestyksekäs 1980-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luku oli Ilveksen kulta-aikaa, jolloin seura saavutti muun muassa yhden Suomen-mestaruuden (1983) ja kaksi Suomen cupin mestaruutta (1979 ja 1990) sekä pelasi useana vuonna eurocupeissa. Pitkään kakkosvalmentajana toiminut Jussi Ristimäki pestattiin joukkueen päävalmentajaksi kolmen vuoden sopimuksella. Ilves voitti kaudella 1983 valmentaja Jussi Ristimäen ja maalitykki Ari Hjelmin johdolla Suomen mestaruuden. Samalla kaudella Ilves teki myös uuden yleisöennätyksen, kun Ilves–KPV-ottelua seurasi Ratinassa 15 000 katsojaa. Vuonna 1984 Ilves sijoittui kolmanneksi ja oli lähellä uusia Suomen-mestaruuden seuraavalla kaudella. 1985 Ilves selvisi loppuotteluun, jonka se kuitenkin hävisi HJK:lle ensimmäisen osaottelun 1–0-voitosta huolimatta. Vuotta myöhemmin Ratinassa 24 000 katsojaa todisti, kun Ilves kohtasi italialaisen Juventuksen Euroopan cupin ottelussa.

Ari Hjelmin lähdettyä Saksaan Stuttgarter Kickersiin 1988 taittui myös Ilveksen menestys, ja kaudella 1989 Ilves sijoittui SM-sarjassa kuudenneksi.

1990-luku ja talousvaikeudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Futisliigan ensimmäisellä kaudella 1990 Ilvestä valmensi jälleen Jussi Ristimäki, mutta Ilves ei selviytynyt runkosarjan loppukierroksille. Marek Czakon maalikuninkuudesta[13] ja joukkueeseen palanneesta Ari Hjelmistä huolimatta kausi päättyi yhdeksänteen sijaan. Vuosi päättyi kuitenkin voitokkaasti Ilveksen kaataessa Suomen cupin finaalissa mestari-HJK:n 2–1.

Kaudella 1991 Ilvestä valmensi skotlantilainen Ian Crawford. Ari Hjelmin 16 maalin ansiosta Ilves taisteli mitaleista ja oli kolmanneksi viimeisellä kierroksella vain kaksi pistettä sarjaa johtavaa FC Kuusysiä jäljessä. Kahden viimeisen kierroksen vierastappio ja kotitasapeli pudotti Ilveksen loppusijoituksen kuitenkin kuudenneksi. Veikkausliigan lisäksi Ilves pelasi Cup-voittajien cupissa ja eteni toiselle kierrokselle pudottamalla pohjoisirlantilaisen Glenavon FC:n vierasmaalisäännön turvin. Toisella kierroksella vastaan asettui AS Roma. Ilves pelasi kunniakkaan 1–1-tasapelin Tampereella, mutta AS Roma oli kotonaan parempi maalein 5–2.

Kaudella 1992 Ilves pelasi Ilves-fanien kauhistukseksi keltaisen pelipaidan sijasta sponsorin punaisella värillä.[13] Joukkue vahvistui maajoukkuepelaajilla Markus Törnvallilla sekä Kari Rissasella, mutta kausi sujui kuitenkin alavireisesti. Toista kauttaan Ilvestä valmentanut Ian Crawford sai väistyä neljän ottelun tappioputken jälkeen, kun maajoukkueveteraani Esko Ranta tarttui ruoriin. Ilves varmisti kolmen viimeisen ottelun loppukirillä liigapaikan seuraavalle kaudelle.

Ilves siirtyi kaudeksi 1993 kolkosta Ratinasta tunnelmalliselle Tammelan stadionille.[13] Ilveksen pelaajistossa tapahtui merkittäviä muutoksia, kun nimimiehet suuntasivat muihin seuroihin. Myös Ari Hjelm vaihtoi seuraa siirtyen pelaamaan ammattilaisena Saksaan. Joukkuetta valmentanut Matti Paatelainen väistyi kauden puolessa välissä Markku Wacklinin tieltä, mutta Ilves joutui silti karsintasarjaan. Karsintasarjassa Ilveksen taakse jäivät Kajaanin Haka sekä Kontulan Urheilijat. Ilves säilytti edelleen paikkansa Veikkausliigassa.

Kaudella 1994 Ilves pelasi jälleen perinteisellä keltaisella peliasulla, ja valmentajana jatkoi Markku Wacklin. Kausi lupasi Ilvekselle paljon, kun Valeri Popovitš ja Oleg Ivanov siirtyivät Ilvekseen. Näiden lisäksi Ari Hjelm palasi Saksasta Tampereelle. Liigakausi alkoi kuitenkin heikosti, ja vielä heikommin sujui Ilveksen talouspuoli. Popovitš ja Ivanov oli myytävä kesän päätteeksi Hakaan, ja kausi päättyi jälleen putoamistaisteluun. Viimeisten kierrosten loppukiri piti Ilveksen lopulta FC Oulun ja KuPSin edellä ja Ilves pysyi kuin pysyikin Veikkausliigassa.

Kauden 1995 kynnyksellä Ilves koki jälleen pelaajamenetyksiä. Ari Hjelmin siirtyi HJK:hon, maalivahti Teuvo Moilanen FF Jaroon ja valmentaja Wacklin lähti Kotkaan. Uudeksi valmentajaksi Ilves pestasi entisen pelaajan Esa Kuusiston. Kuusiston valmentama Ilves pysytteli lähes koko kauden ylemmässä keskikastissa. Maalitykki Hjelmin jättämän aukon onnistui paikkaamaan nuori keskikenttäpelaaja Miikka Kajander. Kajander laukoi kauden aikana peräti 13 maalia ja hänet valittiin Vuoden liigatulokkaaksi. Heikko taloustilanne ei kuitenkaan parantunut, ja Kajander myytiin kauden päätteeksi Ruotsiin.

Kaudella 1996 Ilves oli jälleen kaupungin valtias TPV:n pudottua Ykköseen. Kaupungin valta-asemasta huolimatta Ilveksen taistelulle nousi seinä vastaan, kun liigaa supistettiin kahdella joukkueella. Putoamissarjassa Ilves jätti taakseen MP:n ja Hakan, mutta liigajoukkueiden vähentämisen seurauksena Ilves ei säilyttänyt paikkaansa Veikkausliigassa.

Vuonna 1997 joukkuetta valmensi Ilveksen entinen pelaaja Arto Uimonen. Myös peliuransa lopettanut Ari Hjelm palasi seuraan managerin roolissa ja Harri Holli puolestaan aloitti joukkueenjohtajana. Ilves r.y. aloitti III-divisioonassa FC Ilveksen kakkosjoukkueena. Joukkueen tavoitteena oli saada kehittyvät parikymppiset pysymään seurassa vaikka edustuksessa ei aukenisi mahdollisuutta pelata. Joukkueiden välille solmittiin Palloliiton sääntöjenmukainen farmisopimus keväällä 1997 ja valmentajana toimi Veijo Visuri.

Vuonna 1998 talousvaikeuksien seurauksena Ilveksen miesten edustusjoukkue lopetti toimintansa ja muuttui Tampere Unitediksi. United oli aluksi Ilveksen ja Tampereen Pallo-Veikkojen yhteistyöprojekti, mutta TPV vetäytyi fuusiosta. United peri Ilveksen paikan Ykkösessä ja nousi heti ensimmäisen kauden jälkeen Veikkausliigaan. Vuonna 2000 Ilves teki yhteistyösopimuksen Kakkosessa pelanneen Duck Park Rangersin kanssa ja joukkue pelasi kaudesta 2001 alkaen Ilveksen nimellä ja väreissä. Sorsapuiston Ilves nimeä kantanut joukkue toimi aina vuoteen 2004 saakka, jolloin nimeksi tuli Ilves FS joukkueen päättäessä keskittyä ainoastaan futsaliin[14] ja KOO-VEE otti Ilveksen sarjapaikan. Ilveksen jalkapallojaosto jatkoi kuitenkin toimintaansa junioreissa ja naisissa edustustasolla.

Ilves 2000-luvulla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tommi Malinen kotiyleisön edessä 2010.

Ilveksen miesten edustusjoukkue teki varsinaisen paluun syksyllä 2007, jolloin Ilves ry:n alainen joukkue sai suunnitellusti KOO-VEE:lta paikan Kakkosesta.[15] Ilves aloitti Kakkosessa kaudella 2008, ja taustahenkilöt määrittivät joukkueen tavoitteeksi nousta Ykköseen 1–3 vuodessa.

Ilves sijoittui Veijo Visurin johdolla kaudella 2008 Kakkosen B-lohkon viidenneksi ja kaudella 2009 kolmanneksi. 247 pääsarjaottelua pelannut Jussi Kuoppala teki myös paluun Ilves-paitaan kaudella 2009.[16] Lokakuussa 2009 Ilves ja Valeri Popovitš solmivat kahden vuoden sopimuksen. Valeri Popovitš toimi Ilveksessä pelaaja-valmentajan roolissa, ja sopimus sisälsi myös option yhdestä lisävuodesta.[17] Popovitš toimi edustusjoukkueen lisäksi Ilveksen Futis Akatemiassa (IFA), talenttiryhmissä sekä valmentajana jalkapallokouluissa.[18] Popovitšin sopimuksen jälkeen Ilveksen pelaajistoon liittyi lisää nimekkäitä pelaajia. Ilveksen kasvatti ja entinen liigapelaaja Jussi Kotilahti oli ensimmäinen,[19] ja keväällä 2010 Henri Scheweleff siirtyi Tampere Unitedista Ilvekseen.[20]

Kaudella 2010 Ilves voitti B-lohkon ja selvisi Kakkosen nousukarsintoihin.[21] Kolmen joukkueen karsintasarjassa se kuitenkin hävisi ottelunsa HIFK:ta ja rovaniemeläistä FC Santa Clausia vastaan jääden lohkon viimeiseksi.[22] Avausottelua HIFK:ta vastaan saapui katsomaan Tammelan silloinen ennätysyleisö 2 136 katsojaa. HIFK voitti ottelun Ilves-kasvatti Petri Heinäsen neljännen lisäaikaminuutin osumalla 1–2.[23] Vieraissa pelatussa kohtalonottelussa FC Santa Clausia vastaan Ilves kärsi 3–5-tappion, mikä merkitsi nousuhaaveen lopullista romuttumista.[24] Ilves eteni myös Suomen Cupissa aina 7. kierrokselle, jossa vastaan asettui Turun Palloseura. TPS vei ottelun maalein 2–1. Ilves raivasi tiensä kuitenkin Suomen Cupin pikkufinaaliin, jossa se kuitenkin hävisi Salpausselän Reippaalle.[25]

Jari Niemi Ilveksen ja TPV:n paikalliskamppailussa.

Ilves kohtasi 15. heinäkuuta 80-vuotisjuhlaottelussaan englantilaisen ja Englannin Ykkösliigassa pelaavan Leyton Orientin. Juhlaottelu pelattiin Tammelan stadionilla 2464 katsojan edessä. Leyton Orient voitti ottelun maalein 2–3.[26][27] Juhlaottelun jälkeen Ilves julkisti uuden strategian vuosille 2011–2016. Strategian tavoitteena oli, että Ilves pelaa Miesten Ykkösessä viimeistään 2013 ja liigassa jo vuonna 2015.[28] Samalla perustettiin Ilves Edustus Oy, jonka toimitusjohtajaksi pestattiin Toni Hevonkorpi. Ilves Edustus Oy:n hallitukseen nousivat puolestaan Tomi Erola, Petri Ojala, Markku Lehtola, Ari Ruuth ja Harri Talonen.[29] Osakeyhtiöitymisen lisäksi Ilveksen kakkosjoukkue aloitti Tampereen piirin Kutosen kolmoslohkossa. Kesällä 2011 Ilves julkisti sopimuksen kuusi Suomen mestaruutta voittaneen ja 23 A-maaottelua pelanneen Jari Niemen kanssa. Niemen sopimus kattoi kaudet 2011 ja 2012.[30][31] Jari Niemi debytoi Ilveksen paidassa 3. elokuuta paikallisottelussa TPV:tä vastaan, jonka Ilves voitti 2713 katsojan edessä.[32] Ilves sijoittui lopulta lohkonsa toiseksi BK-46:n jälkeen, mutta hävisi Ykkösen nousukarsintojen välierissä SJK:lle.[33] Junioripuolella Ilves ja Hämeenlinnan Jalkapalloseura aloittivat yhteisen seuraotteluntapahtuman, jossa kohtaavat vuosittain kaikki seurojen ikäluokat.

Kaudelle 2012 edustusjoukkueen uudeksi päävalmentajaksi ryhtyi seuran entinen pelaaja ja juniorivalmentaja Mika Malinen. Malisen lisäksi kauden 2012 valmentajiin kuuluivat Mikko Kavén sekä Topi Priha. Joukkueenjohtajina toimivat puolestaan Leena Mäkelä sekä entinen Ilves-pelaaja Seppo Nikkilä[34] Kapteeniksi valittu[35] Toni Kallio[36] ja Gustav Långbacka[37] toivat uusina pelaajina puolestaan sekä maajoukkue- että liigakokemusta. Kauden 2012 jälkeen Ilves nousi Ykköseen, kun se kaatoi kaksiosaisessa karsinnassa ÅIFK:n. Ilveksen nousua sarjaporrasta ylemmäksi todisti liki 4000 katsojaa.[38]

Veikkausliiga (2015–)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ilves Kotkassa KTP:n vieraana heinäkuussa 2014.
Ilves ja Inter Turku Tammelassa elokuussa 2016.

Ilves pelasi Ykkösessä kaudet 2013 ja 2014. Kaudella 2014 se sijoittui sarjassa kolmanneksi, mikä ei riittänyt Veikkausliiga-nousuun. Lopulta Ilves nousi ylimmälle sarjatasolle, kun kaksi liigassa ollutta joukkuetta ei täyttänyt lisenssiin vaadittavia kriteerejä.[39]

Ilveksen ensimmäiselle Veikkausliiga-kaudelle päävalmentajaksi valittiin Keith Armstrong, jonka sopimus kattoi vuodet 2015 ja 2016 sekä sisälsi option kaudesta 2017.[40]

Vuoden 2015 Liigacupissa Ilves hävisi välierissä Rovaniemen Palloseuralle. Suomen Cupin Ilves aloitti kuudennelta kierrokselta, jolla tuleva cup-mestari IFK Mariehamn pudotti sen maalein 0–2.[41]

Lokakuun alussa syntyi kohu Ilveksen päävalmentaja Armstrongin oltua pois Seinäjoella pelatusta SJK-ottelusta ja hänen toimittuaan ottelun aikaan MTV:n Valioliiga-kommentaattorina.[42] Tapauksen päätteeksi Ilves purki Armstrongin sopimuksen.[43] Loppukauden ajaksi päävalmentajaksi nimettiin Armstrongin apulaisena toiminut italialainen Marco Baruffato.[44] Kaksi ottelua ennen kauden päättymistä Ilves varmisti paikan Veikkausliigassa myös seuraavalle kaudelle.[45] Lopullinen sijoitus oli kahdeksas. Ilveksen parhaaksi pelaajaksi valittiin kauden lopussa kymmenen nollapeliä pelannut maalivahti Mika Hilander, joka valittiin heinäkuussa ja elokuussa kahdesti peräkkäin kuukauden pelaajaksi.[46] Kauden päätteeksi pelaajauransa lopettivat Antti Ojanperä ja Olli Vakkala.[47][48]

Kaudella 2016 Ilves selvisi Suomen Cupissa viidennelle kierrokselle, jolla se kärsi tappion Valkeakosken Hakalle rangaistuspotkuilla.[49] Veikkausliigassa joukkue taisteli viimeisille kierroksille asti mitaleista ja pääsystä europeleihin, mutta lopullinen sijoitus oli viides. Kauden viimeisessä ottelussa Maarianhaminassa Ilveksen olisi pitänyt voittaa, mutta tampereleiset hävisivät mestaruuden voittaneelle IFK Mariehamnille numeroin 2–1.[50]

Kaudella 2017 Ilves selvisi Suomen Cupissa välieriin, jossa se hävisi HJK:lle.[51] Veikkausliigassa Ilves saavutti pronssia, joka oli seuran ensimmäisen SM-mitali 32 vuoteen.[52]

Kaudella 2018 sijoitus Veikkausliigassa oli viides. [53] Suomen Cupissa Ilves jatkoi lohkovaiheesta jatkoon oman lohkonsa voittaneena, mutta hävisi puolivälierissä Interille maalein 2-0. [54] Eurooppa-liigan karsinnoissa Ilves sai ensimmäisellä karsintakierroksella vastaansa bulgarialaisen Slavia Sofian, jolle hävisi yhteismaalein 1-3. [55] Ilves pelasi kyseisen karsinnan kotiottelunsa Töölön jalkapallostadionilla Ratinan ollessa varattu.

Ilves saavutti kolmannen Suomen Cupin voittonsa vuonna 2019, kun joukkue voitti loppuottelussa IFK Mariehamnin 2–0.[56] Ilves jäi Veikkausliigassa niukasti mitaleitta Hongan viedessä pronssin maalieron turvin. [57]

Stadion

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tammelan vanha stadion
Pääartikkeli: Tammelan stadion

Tammelan pallokenttä avattiin käyttöön vuonna 1931 ja sen ensimmäinen katsomo valmistui kuusi vuotta myöhemmin 1937.[58]

Silloinen pallokenttä laajennettiin stadioniksi 90-luvun alussa rakentamalla nykyiset katsomot. Vuonna 2002 stadionin katsomoihin asennettiin Hakametsän jäähallin käytöstä poistetut 3 100 numeroitua kuppi-istuinta. Ennen asennusta A-katsomo veti 1 262, B-katsomo 1 500, C- ja D-katsomot kumpikin 864 sekä E-katsomo 84 ja F-katsomo 118 katsojaa. Stadionin ilmoitettu kapasiteetti oli 5 040.

Stadion purettiin 2020–2021. Uuden Tammelan stadionin rakentamisen ajan Ilves pelaa ottelunsa Ratinan stadionilla.

Uusi Tammelan stadion marraskuussa 2023.

Uusi Tammelan stadion valmistui joulukuussa 2023. Stadionin kapasiteetti on 8000 paikkaa ja se täyttää UEFAn 4. stadionkategorian vaatimukset eli stadionilla on mahdollista pelata europelejä.[59][60]

Tunnukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Värit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilveksen perinteiset värit ovat keltainen ja vihreä. Keltainen väri on toiminut joukkueen peliasuissa kotivärinä, kun vihreää on käytetty vierasvärinä. Kaudella 1992 Ilveksen peliasu oli poikkeuksellisesti punainen pääsponsorin tahdon mukaisesti, tämä aiheutti myös suurta vastustusta seuran fanien keskuudessa. Ilves on pelannut myös valkoisella peliasulla.

Nykyäänmilloin? Ilves pelaa kotiottelunsa Adidaksen keltaisessa paidassa, vihreissä housuissa ja keltaisissa sukissa. Vara- ja vierasasuna on kokovihreä peliasu. Maalivahdit käyttävät pääasiassa violettia peliasua.

Ilveksen varustetoimittajia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varustetoimittaja Kaudet
Adidas 1975–1983
Umbro 1984–1986
Hummel 1987–1989
NR 1990
Diadora 1994–1996
Mitre 1997–1998
Umbro 1999–2014
Adidas 2015–

Kannattajatoiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ilveksen kannattajia heinäkuussa 2010.

Ilveksellä on ollut sen historian aikana monenlaista kannattajatoimintaa. 1970-luvun lopulla toiminta alkoi organisoitua ja Ilveksen huutosakiksi nimetty ryhmä seurasi Ilveksen nousua SM-sarjaan. Ilveksen kannattajat olivat näkyvästi esillä myös 1990-luvun lopulla perustaen kannattajayhdistyksen. Kannattajayhdistyksen tarkoituksena oli tukea talousvaikeuksissa polkenutta Ilveksen edustusjoukkuetta FC Ilvestä taloudellisesti.

Ilveksen nykymuotoinen kannattajatoiminta käynnistyi kauden 2008 aikana ns. Tammelan vanhassa olutkatsomossa. Kaudella 2009 kannattajaryhmän nimeksi vakiintui ”Niilon Pojat”. Niilon Pojat -nimi juontaa juurensa Ilveksen perustamisesta, jolloin se oli seuran yksi nimivaihtoehto perustajansa Niilo Tammisalon mukaan. Kannattajat siirtyivät myöhemmin päätykatsomoon vierasjoukkueen maalin taakse. Kauden 2011 aikana kannattajien paikaksi vakiintui Tammelan stadionin itäpääty.

Pelaajat ja valmentajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue 2024

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne 3. huhtikuuta 2024.[61]

Maalivahdit
01 Suomi Otso Virtanen (kapteeni)
12 Suomi Johannes Viitala
Puolustajat
02 Suomi Matias Kivikko Arraño
03 Portugali Jorginho
04 Ghana Mohammed Umar
05 Suomi Juhani Pikkarainen
16 Suomi Tatu Miettunen
22 Suomi Aapo Mäenpää
42 Suomi Felipe Aspegren
Keskikenttäpelaajat
06 Suomi Doni Arifi
07 Suomi Joona Veteli
14 Suomi Anton Popovich
15 Suomi Lauri Ala-Myllymäki
17 Suomi Marius Söderbäck
23 Suomi Noel Hasa
24 Ranska Abdoulaye Kanté
25 Suomi Arttu Tulehmo
Hyökkääjät
08 Suomi Maksim Stjopin
09 Suomi Vincent Ulundu
10 Suomi Roope Riski
19 Suomi Oiva Jukkola
29 Suomi Santeri Haarala
31 Suomi Danila Bulgakov

Valmennus ja taustat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päivitetty 3. huhtikuuta 2024.[61]
  • Päävalmentaja: Joonas Rantanen
  • Valmentaja: Joni Lehtonen
  • Valmentaja: Pasi Tuutti
  • Valmentaja: Guillem Santesmases
  • Maalivahtivalmentaja: Marko Pirilä
  • Huoltaja ja joukkueenjohtaja: Ville Niemelä
  • Fysiikkavalmentaja ja fysioterapeutti: Heli Rekimies
  • Lääkäri: Jonne Väisänen
  • Psyykkinen valmentaja: Tiina Röning

Päävalmentajat ja kapteenit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päävalmentajat

 

Kapteenit

Entisiä pelaajia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 

Saavutuksia sekä tilastoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1 Suomen-mestaruus: 1983
    • 2 Suomen-mestaruushopea: 1985, 2024
    • 2 Suomen-mestaruuspronssia: 1984, 2017
  • 4 Suomen cupin mestaruutta: 1979, 1990, 2019 ja 2023
    • 1 Suomen cupin hopea: 1977
    • 1 Suomen cupin pikkufinaalin hopea: 2010
  • 2 Nesteen maalimalja: 1986 ja 1987
  • 1 osallistuminen Euroopan cupiin: 1984
  • 2 osallistumista Cup-voittajien cupiin: 1980 ja 1991
  • 3 osallistumista UEFA Cupiin/Eurooppa-liigaan: 1986, 2018 ja 2020

Eurocup-ottelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilveksen maalit mainittu ensin.

Vuosi Kilpailu Vastustaja Tulos
1980 Cup-voittajien cup Alankomaat Feyenoord 1–3, 2–4
1984 Euroopan Cup Italia Juventus 0–4, 1–2
1986 UEFA Cup Skotlanti Glasgow Rangers 0–4, 2–0
1991 Cup-voittajien cup Pohjois-Irlanti Glenavon FC 2–3, 2–1
1991 Cup-voittajien cup Italia AS Roma 1–1, 2–5
2018 Eurooppa-liiga Bulgaria PFK Slavija Sofia 0–1, 1–2
2020 Eurooppa-liiga Irlanti Shamrock Rovers FC 2–2 (11–12 rp.)
2024 Konferenssiliiga Itävalta FK Austria Wien 2–1, 3–4 (5–4 rp.)
2024 Konferenssiliiga Ruotsi Djurgårdens IF FF 1–1, 1–3

Sarjatasot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sarjataso Kaudet yht. Kaudet
1. 23 1979–1996, 2015–
2.[9] 8 1975–1978, 1997–1998, 2013–2014
3.[62][63][64] 7 1945/1946–1946/1947, 2008–2012

Sijoitukset vuodesta 2008

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kausi Sarja Sija O V T H TM–PM ME P
2008 Kakkonen (lohko B) 5. 26 13 5 8 40–24 +16 44
2009 Kakkonen (lohko B) 3. 26 14 3 9 40–30 +10 45
2010 Kakkonen (lohko B) 1. 26 17 4 5 59–32 +27 55
2011 Kakkonen (lohko B) 2. 26 18 2 6 69–32 +37 56
2012 Kakkonen (länsilohko) 1. 27 22 4 1 84–21 +63 70
2013 Ykkönen 4. 27 11 8 8 46–38 +8 41
2014 Ykkönen 3. 27 14 5 8 45–29 +16 47
2015[65] Veikkausliiga 8. 33 11 7 15 32–48 -16 40
2016[65] Veikkausliiga 5. 33 15 7 11 36–35 +1 52
2017[65] Veikkausliiga 3. 33 15 11 7 39–35 +4 56
2018[65] Veikkausliiga 5. 33 14 7 12 45–41 +4 49
2019[65] Veikkausliiga 4. 27 13 8 6 34–25 +9 47
2020[66] Veikkausliiga 5. 22 10 6 6 37–29 +8 36
2021lähde? Veikkausliiga 5. 27 11 3 13 29–34 -5 36
2022 Veikkausliiga 9. 27 9 7 11 43–43 0 34
2023 Veikkausliiga 8. 27 8 9 10 35–33 +2 33
2024 Veikkausliiga 2. 27 16 6 5 56–27 +29 54

Ilves SM-tasolla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedot SM-sarjan maratontaulukko [67]

  • Kaudet 23 (1979–1996, 2015-)
  • Ottelut 636
  • Voitot 246
  • Tasapelit 155
  • Tappiot 235
  • Tehdyt maalit 954
  • Päästetyt maalit 946
  • Maaliero +8
  • Pisteet 728

Vuodesta 1991 lähtien voitosta on saanut kolme pistettä. (Päivitetty 28.8.2020)

Eniten yhdessä kaudessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tehtyjä maaleja SM-tasolla 63 (1983, 29 ott.), Ykkösessä 51 (1978, 22 ott.) Kakkosessa 84 (2012, 27 ott.)
  • Tehtyjä maaleja/ottelu SM-tasolla 2,2 (1983), Ykkösessä 2,32 (1978), Kakkosessa 3,11 (2012)[68]
  • Päästettyjä maaleja 57 (1982, 29 ott), Ykkösessä 38 (2013 27 ott.)
  • Päästettyjä maaleja/ottelu 2,5 (1993), Ykkösessä 1,41 (1977)
  • Voittoja SM-tasolla 17 (1983, 29 ott.), Ykkösessä 13 (1975 ja 1978, 22 ott.) Kakkosessa 22 (2012, 27 ott.)
  • Tasapelejä SM-tasolla 12 (1991, 33 ott.), Ykkösessä 8 (2013 27 ott.)
  • Tappioita 18 (1992, 33 ott.), Ykkösessä 8 (1976 22 ott. 2013 27 ott. 2014 27 ott.)
  • Pisteitä/ottelu SM-tasolla 1,41 (1983), Ykkösessä 1,57 (1979), Kakkosessa 2,6 (2012)[68]

Yhdessä ottelussa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tehtyjä maaleja SM-ottelussa 8 (Ilves–RoPS 8–2 24.4.1983)
  • Tehtyjä maaleja Ykkösessä 10 (Ilves-FC Viikingit 10-0 (5-0) 4.10.2014)[69]
  • Tehtyjä maaleja Kakkosessa 10 (MuSa–Ilves 2–10 (1–4) 21.8.2011) [70]
  • Tehtyjä maaleja Suomen Cupissa 8 (FC Boda–Ilves 0–8 22.4.2010)[71]
  • Päästettyjä maaleja 7 (Reipas–Ilves 7–1, 17.6.1990)
  • Maaleja, molemmat joukkueet 12 (MuSa–Ilves 2–10 (1–4) 21.8.2011) [70]
  • 6 maalia Miki Sipiläinen (Kakkonen: MuSa–Ilves 2–10 (1–4) 21.8.2011) [70]
  • 4 maalia Ari Hjelm (SM-sarja: Ilves–OTP 7–0 13.8.1986)
  • 4 maalia Miki Sipiläinen (Suomen Cup: FC Boda–Ilves 0–8 22.5.2010)[71]
  • Suurin voitto SM-sarjassa 7–0 (MP 3.5.1981, OPS 1.8.1982, OTP 13.7.1986)
  • Suurin voitto Suomen Cupissa 0–8 (FC Boda–Ilves 22.4.2010)[71]
  • Suurin voitto Ykkösessä 10-0 (Ilves-FC Viikingit 10-0 (5-0) 4.10.2014)[69]
  • Suurin voitto Kakkosessa 2–10 (MuSa–Ilves 2–10 (1–4) 21.8.2011) [70]
  • Suurin tappio SM-sarjassa 1–7 (Reipas 17.6.1990), 0–6 (KPV 22.8.1988, Reipas 7.8.1988, Haka 12.8.1993)
  • Nuorin maalintekijä, Gullit Zolameso, 15 vuotta (Ilves–MuSa 4–0, 1.6.2011)[72]

Eniten maaleja SM-tasolla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Päivitetty 17.11.2020)

Eniten maaleja I divisioonassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Päivitetty 17.11.2020)

Eniten maaleja II divisioonassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[68][74]

(Päivitetty 17.11.2020)

Eniten maaleja Suomen Cupissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eniten maaleja Liigacupissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimmat yleisömäärät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleisö Ottelu Päivämäärä Sarja
24 873 Ilves–Juventus 19.9.1984 Euroopan Cup
15 000[75] Ilves–KPV 9.10.1983 SM-sarja
8 727 Ilves–AS Roma 23.10.1991 Cup-voittajien cup
6 000 Ilves–Feyenoord 17.9.1980 Cup-voittajien cup
9 172 Ilves–Koparit 15.9.1985 SM-sarja
9 058 Ilves–Haka 18.8.1985 SM-sarja
8 899 Ilves–Haka 28.6.1981 SM-sarja
8 000 Ilves–KuPS 1.5.1988 SM-sarja

Yleisökeskiarvot SM-tasolla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kausi Keskiarvo Suurin Vastustaja
1979 2293 3160 Haka
1980 2785 5006 Haka
1981 2766 8899 Haka
1982 2654 4543 Haka
1983 4087 15000 KPV
1984 2681 5627 Haka
1985 4070 9172 Koparit
1986 3443 4663 Haka
1987 3868 7481 MP
1988 3594 8000 KuPS
1989 3624 5400 Haka
1990 3168 4008 MP
1991 3144 4826 Haka
1992 2892 5125 TPS
1993 2415 4523 TPV
1994 1633 2848 TPV
1995 2214 4223 TPV
1996 1951 3773 HJK
2015 3265 5050 2 x HJK
2016 3351 5050 2 x HJK
2017 3462 5050 HJK
2018 2860 4762 HJK
2019 4237 5135 FC Lahti
2020 2078 3260 KuPS

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Matti Wacklin: Sydämenasiana Ilves. Tampere: Ilves ry, 2006. ISBN 952-92-0783-2
  • Soininen, Heidi – Tamminen, Juha: Jalkapallokirja 2009. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2009. ISSN 0787-7188
  • Lahtinen, Esko S. – Malmberg, Kirsti – Soininen, Heidi: Jalkapallokirja 1995. Suomen Palloliitto, 1995. ISSN 0787-7188
  • Lahtinen Esko S. – Malmberg, Kirsti – Meri, Heikki – Salopuro,Kaija: Jalkapallokirja 1984. Suomen Palloliitto, 1984. ISBN 951-9392-07-6
  • Lahtinen, Esko S. – Malmberg, Kirsti – Meri, Heikki – Suomalainen, Ilkka: Jalkapallokirja 1979. Suomen Palloliitto, 1979.
  • Tomi Erola: Kausikirja 2009. Tampere: Ilves ry / miesten edustusjoukkue, 2009
  • Tomi Erola: Kausikirja 2008. Tampere: Ilves ry / miesten edustusjoukkue, 2008
  • FC Ilves: Kausikirja 1997. Tampere: Ilves ry / FC Ilves ry, 1997
  • FC Ilves: Kausikirja 1995. Tampere: Ilves ry / FC Ilves ry, 1995
  • Ilves: Kausikirja 1984. Tampere: Ilves ry , 1984
  • Ilves: Kausikirja 1979. Tampere: Ilves ry , 1979
  • P. Seppänen ja J. Runsas: Suomen Palloliiton Tampereen Piiri 60 vuotta Tampere: SPL Tampereen piiri ISBN 952-9841-27-2
  • P.Seppänen: "Suomen Palloliiton Tampereen Piiri 50 vuotta" Tampere: SPL Tampereen piiri ISBN 952-9841-99-X

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Ilveksen jäsenistö Ilves ry. Viitattu 30.12.2009.
  2. ↑ Wacklin, s. 10, 14-16
  3. ↑ Wacklin, s. 16-17
  4. ↑ a b Wacklin, s. 32
  5. ↑ Wacklin, s. 166
  6. ↑ SPL toimintakertomus 1945, s. 37-38
  7. ↑ Wacklin, s. 35
  8. ↑ pääsarjataulukot RSSSF (18.12.-14 Heikki Pietarinen). Viitattu 28.1.2015.
  9. ↑ a b 2-tason sarjataulukot RSSSF (18.12.-14 Heikki Pietarinen). Viitattu 28.1.2015.
  10. ↑ Wacklin, s. 168-169, s. 172
  11. ↑ http://ilves.fi/jasenisto.php
  12. ↑ http://www.urheilumuseo.fi/portals/47/veikkausliiga20v/seurat/ilves.htm
  13. ↑ a b c Ilves Veikkausliigan verkkonäyttely. Urheilumuseo. Viitattu 9.9.2010.
  14. ↑ Ilves FS Ilves FS. Viitattu 30.12.2009.
  15. ↑ Keltavihreät palaavat pelikentille Pirkanmaan Sanomat. Viitattu 07.09.2010.
  16. ↑ Kuoppis palasi Ilves/Tamperelainen. Viitattu 28.12.2009.
  17. ↑ Valeri Popovits Ilvekseen 21.10.2009. Ilves. Viitattu 21.10.2009.
  18. ↑ Popovitshista Ilveksen monitoimimies 21.10.2009. YLE Urheilu. Viitattu 21.10.2009.
  19. ↑ Kotilahti palaa Ilvekseen 24.10.2009. Ilves. Viitattu 05.09.2010.
  20. ↑ Henri Scheweleff Ilvekseen 26.03.2010. Ilves. Viitattu 05.09.2010.
  21. ↑ Sarjataulukko Kakkonen / Lohko B Suomen Palloliiton tulospalvelu. Viitattu 30.10.2010.
  22. ↑ Kakkosen nousukarsinta Suomen Palloliitto. Viitattu 30.10.2010.
  23. ↑ HIFK voitti lisäajalla 10.10.2010. ilvesedustus.com. Viitattu 30.10.2010.
  24. ↑ Ilves kaatui pohjoisessa 17.10.2010. ilvesedustus.com. Viitattu 30.10.2010.
  25. ↑ Salpausselän Reipas www.salpausselanreipas.fi. Viitattu 13.6.2018.
  26. ↑ http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite?c=AMArticle_C&childpagename=KAL_newssite%2FAMLayout&cid=1194687244728&p=1194626958999&pagename=KALWrapper
  27. ↑ http://ilvesedustus.com/index.php?mact=News,cntnt01,detail,0&cntnt01articleid=730&cntnt01origid=53&cntnt01returnid=53
  28. ↑ http://ilvesedustus.com/index.php?mact=News,cntnt01,detail,0&cntnt01articleid=754&cntnt01origid=53&cntnt01returnid=53
  29. ↑ http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite?c=AMArticle_C&childpagename=KAL_newssite%2FAMLayout&cid=1194687037174&p=1194626958999&pagename=KALWrapper
  30. ↑ http://ilvesedustus.com/index.php?mact=News,cntnt01,detail,0&cntnt01articleid=767&cntnt01origid=15&cntnt01returnid=15
  31. ↑ http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite?c=AMArticle_C&childpagename=KAL_newssite%2FAMLayout&cid=1194689577335&p=1194626958999&pagename=KALWrapper
  32. ↑ http://ilvesedustus.com/index.php?mact=News,cntnt01,detail,0&cntnt01articleid=770&cntnt01origid=53&cntnt01returnid=53
  33. ↑ Yksi etappi takana sjk.fi. Viitattu 13.6.2018.
  34. ↑ http://ilvesedustus.com/index.php?page=taustahenkilot
  35. ↑ http://ilvesedustus.com/index.php?mact=News,cntnt01,detail,0&cntnt01articleid=898&cntnt01origid=53&cntnt01returnid=53
  36. ↑ http://ilvesedustus.com/index.php?mact=News,cntnt01,detail,0&cntnt01articleid=830&cntnt01origid=53&cntnt01returnid=53
  37. ↑ http://ilvesedustus.com/index.php?mact=News,cntnt01,detail,0&cntnt01articleid=833&cntnt01origid=53&cntnt01returnid=53
  38. ↑ Ilveksen nousulle sinetti jättiyleisön edessä mtv.fi. Viitattu 13.6.2018.
  39. ↑ Veikkausliiga Tampereelle kabinetissa, urheilulla ei niin väliä uusisuomi.fi. Viitattu 9.1.2015.
  40. ↑ KEITH ARMSTRONG ON ILVEKSEN UUSI VALMENTAJA ILVES. Viitattu 4.6.2015.
  41. ↑ IFK Mariehamn kaatoi Ilveksen cupissa www.veikkausliiga.com. Viitattu 13.6.2018.
  42. ↑ Veikkausliigan skandaali: Keke Armstrongin poisjäänti omasta pelistä "täysi yllätys" seurajohdolle Helsingin Sanomat. Viitattu 25.10.2015.
  43. ↑ ILVES KIITTÄÄ ARMSTRONGIA HYVIN TEHDYSTÄ TYÖSTÄ ILVES. Viitattu 25.10.2015.
  44. ↑ MARCO BARUFFATO TOIMII PÄÄVALMENTAJANA LOPPUKAUDEN ILVES. Viitattu 25.10.2015.
  45. ↑ ILVES PELAA VEIKKAUSLIIGAA MYÖS KAUDELLA 2016 ILVES. Viitattu 25.10.2015.
  46. ↑ ILVEKSEN KAUDEN PARHAAT PALKITTIIN - HILA YKKÖSENÄ ILVES. Viitattu 25.10.2015.
  47. ↑ ANTTI OJANPERÄ LOPETTAA UPEAN URANSA ILVES. Viitattu 25.10.2015.
  48. ↑ OLLI VAKKALA LOPETTAA AINUTLAATUISEN URANSA ILVES. Viitattu 25.10.2015.
  49. ↑ FC Haka kaatoi Ilveksen rankkarikisassa Suomen Cupin trillerissä Ilves-jalkapallo | miehet. 1.4.2016. Viitattu 13.6.2018.
  50. ↑ IFK Mariehamn on mestari - Ilves upeasti sijalla 5! Ilves-jalkapallo | miehet. 23.10.2016. Viitattu 13.6.2018.
  51. ↑ Otteluraportti: Ilves - HJK 0-1 www.hjk.fi. Viitattu 13.6.2018.
  52. ↑ Ilves päätti kautensa 1-0-voittoon ja mitalijuhliin Ilvesedustus.fi. 28.10.2017. Ilves jalkapalloedustus. Viitattu 28.10.2017.
  53. ↑ Veikkausliiga www.veikkausliiga.com. Viitattu 28.8.2020.
  54. ↑ Inter pudotti Ilveksen Suomen Cupista Ilves-jalkapallo | miehet. 29.3.2018. Viitattu 28.8.2020.
  55. ↑ Ilveksen europelit toistaseksi päätökseen Ilves-jalkapallo | miehet. 20.7.2018. Viitattu 28.8.2020.
  56. ↑ Strozyk, Matias: Veikkausliigan ykkönen marssi myös Suomen Cupin voittoon – Ilves hyödynsi tilanteensa, IFK Mariehamn tuhlaili Yle Urheilu. 15.6.2019. Viitattu 15.6.2019.
  57. ↑ Veikkausliiga www.veikkausliiga.com. Viitattu 28.8.2020.
  58. ↑ http://www.uta.fi/koskivoimaa/kaupunki/1918-40/XVI.html
  59. ↑ Jalkapallo | Suomen upein jalkapallostadion valmistui Tampereelle – ja se lyö ällikällä Helsingin Sanomat. 17.12.2023. Viitattu 9.1.2024.
  60. ↑ Teemu Nurmi: Tammelan stadionin avauspeli on jo tammikuun alussa – Uudesta areenasta tulee monen seuran koti Tamperelainen. 21.12.2023. Viitattu 9.1.2024.
  61. ↑ a b Joukkue - Ilves jalkapalloedustus Ilvesedustus.fi | Edustusjoukkueiden yhteinen koti. Viitattu 3.4.2024.
  62. ↑ SPL toimintakertomus 1946, s. 24
  63. ↑ SPL toimintakertomus 1947, s. 27
  64. ↑ Jalkapallokirjat 2008 - 2013
  65. ↑ a b c d e Pietarinen, Heikki: Finland - List of League First Level Tables RSSSF. Viitattu 8.2.2020. (englanniksi)
  66. ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 42, s. 267. Urheilumuseo, 2021. ISBN 978-952-6644-17-2
  67. ↑ Finnish Premier Division: All-Time Tables www.rsssf.com. Viitattu 28.8.2020.
  68. ↑ a b c Ottelut 2009. Ilves-edustus
  69. ↑ a b http://www.aamulehti.fi/Urheilu/1194931290505/artikkeli/ilves+latoi+hamalaislukemat+100+katso+pelin+maalit+videolta.html
  70. ↑ a b c d http://ilvesedustus.com/index.php?mact=News,cntnt01,detail,0&cntnt01articleid=784&cntnt01origid=15&cntnt01returnid=15
  71. ↑ a b c http://ilvesedustus.com/index.php?mact=News,cntnt01,detail,0&cntnt01articleid=430&cntnt01origid=15&cntnt01returnid=15
  72. ↑ http://ilvesedustus.com/index.php?mact=News,cntnt01,detail,0&cntnt01articleid=727&cntnt01origid=15&cntnt01returnid=15
  73. ↑ http://www.aamulehti.fi/Urheilu/1194772902447/artikkeli/ilveksen+multanen+potkaissut+26+maalia+tanaan+toivotaan+lisaa.html
  74. ↑ Ottelut. Ilves-edustus
  75. ↑ Lahtinen Esko S. – Malmberg, Kirsti – Meri, Heikki – Salopuro,Kaija: Jalkapallokirja 1984, s. 22. Suomen Palloliitto, 1984. ISBN 951-9392-07-6

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ilves – Veikkausliiga

1 Leislahti | 2 Ollila | 3 Loa Loa | 4 Aspegren | 5 Katz | 6 Arifi | 7 Veteli | 8 Jäntti | 9 Mettälä | 10 Luna | 11 Sarr | 12 Huuhtanen | 13 Mensah | 14 Siira | 15 Almen | 16 Miettunen | 17 Pietola | 18 Blanco | 19 Mömmö | 20 Rautiola | 21 Gbe | 22 Özcelik | 23 Hasa | 25 Kyllönen | 27 Rönnberg | 29 Jukkola | 32 Vertainen | 49 Oteng | 70 Torres | Valmentaja Wiss

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tampereen_Ilves_(jalkapallo)&oldid=22814214”