Martti Kuusela
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Syntymäaika | 9. lokakuuta 1945 | ||
| Syntymäpaikka | Rovaniemi, Suomi | ||
| Pelipaikka | keskikenttäpelaaja | ||
| Pituus | 170 cm | ||
| Junioriseurat | |||
| RoPS | |||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1962–1964 | RoPS | – | (4) |
| 1965–1966 | MP | 43 | (19) |
| 1967 | OTP | 22 | (11) |
| 1968 | MP | 21 | (1) |
| 1969–1971 | HIFK | 53 | (8) |
| 1972 | HJK | 21 | (3) |
| 1973–1974 | Haka | 43 | (8) |
| 1975–1976 | Ilves | – | (4) |
| 1977–1978 | FinnPa | – | (4) |
| Yhteensä | 203 | (50) | |
| Maajoukkue | |||
| 1972–1973 | Suomi | 2 | (0) |
| Valmennusura | |||
| 1979 | GrIFK | ||
| 1980–1981 | HJK | ||
| 1982–1987 | Suomi | ||
| 1989 | B 1903 | ||
| 1990 | HJK | ||
| 1991 | Germinal Beerschot | ||
| 1992–1994 | Budapest Honvéd | ||
| 1994–1995 | Proodeftiki | ||
| 1995–1996 | Apollon Limassol | ||
| 1997 | FinnPa | ||
| 2001 | Panionios | ||
| 2005 | Aris | ||
| 2008 | TPS | ||
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Martti Kuusela (s. 9. lokakuuta 1945 Rovaniemi)[1] on entinen jalkapalloilija ja kansainvälisesti menestynein suomalainen jalkapallovalmentaja.
Ura pelaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuusela pelasi useissa suomalaisseuroissa saavuttaen parhaimmillaan SM-hopeaa ja pronssia HIFK:n joukkueessa 1971 ja 1970.[2] Muita hänen edustamia seuroja olivat RoPS, OTP, Ilves, Mikkelin Palloilijat, HJK ja Haka. Kuusela pelasi myös kaksi A-maaottelua 1972 ja 1973.
Ura valmentajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pelaajauransa jälkeen Kuusela opiskeli Saksassa Kölnin urheilukorkeakoulussa 1980 ja suoritti Fussball-Lehrer-tutkinnon.[3] Kansainvälisiä oppeja Kuusela sai muun muassa Horst Köppeliltä ja kurssikavereihin Kölnissä kuului Christoph Daum. [4]
Valmennusuransa Kuusela aloitti Grankulla IFK:ssa vuonna 1979. Hän nousi nuorena valmentajana HJK:n päävalmentajaksi vuonna 1980 ja läpimurto tuli, kun hän luotsasi HJK:n Suomen mestariksi vuonna 1981. Seuraavana vuonna hän siirtyi Suomen maajoukkueen päävalmentajaksi. Kuuselan johdolla Suomi kolkutteli MM-kisojen 1986 porteilla, sillä Suomi jäi kisapaikkaan oikeuttavasta karsintalohkon kakkossijasta vain kahden pisteen päähän. Kuusela jätti tehtävänsä vuonna 1987.
Maajoukkuepestinsä jälkeen Kuusela toimi Tanskassa B 1903:n päävalmentajana 1989 ja palasi kaudeksi 1990 Suomeen ja johdatti HJK:n toistamiseen Suomen mestariksi. Valmennettuaan kaudella 1990–91 belgialaista KFC Germinal Beerschotia Kuusela siirtyi Unkariin, Budapest Honvédin päävalmentajaksi. Kuuselan johdolla seura voitti mestaruuden vuonna 1993.
Honvéd-pestin jälkeen Kuusela jatkoi uraansa Kreikassa, Kyproksella ja Suomessa.
7. helmikuuta 2001 Kuusela aloitti kreikkalaisen Panioniosin päävalmentajana. Hän ehti toimia seurassa kuitenkin vain noin puoli vuotta ennen erottamistaan 22. elokuuta samana vuonna. Sen jälkeen Kuusela oli neljän vuoden tauolla valmennustehtävistä ennen kuin hän aloitti Aris FC:n päävalmentajana Kreikassa. Tuo tehtävä päättyi myös potkuihin. Aris-pestinsä jälkeen Kuusela toimi Yleisradion jalkapalloasiantuntijana.
Tammikuussa 2008 hän palasi valmennustehtäviin tehtyään kaksivuotisen sopimuksen TPS:n kanssa. Kuusela seurasi tehtävässä Mixu Paatelaista, joka oli aiemmin tammikuussa siirtynyt skotlantilaisen Hibernianin peräsimeen. [5] Kuuselan johdolla TPS eteni liigacupissa keväällä 2008 finaaliin saakka. Loppuottelussa paikallisvastustaja FC Inter oli parempi maalein 1–0. Liigakausi 2008 sujui kuitenkin TPS:ltä mollivoittoisesti ja seura vapautti hänet tehtävistään muutama kierros ennen kauden loppua 15. syyskuuta 2008.[6]
Kuusela valittiin Suomen Palloliiton kunniakerhoon Gladiaattoreihin vuonna 2007 ja suomalaisen jalkapalloilun Hall of Fameen vuonna 2016.[7][8] Vuonna 2015 hän sai Pro Urheilu -mitalin pitkästä ja ansiokkaasta urastaan jalkapallon parissa.[9]
Ansiot valmentajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen mestaruus: 1981, 1990
- Unkarin mestaruus: 1993
- Suomen liigacup
- Hopeaa: 2008
- Vuoden valmentaja Suomessa: 1985
- Vuoden jalkapallovalmentaja Suomessa: 1985, 1990
- Pro Urheilu -mitali: 2015
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuusela varttui kolmilapsisessa perheessä Rovaniemellä harrastaen monipuolisesti urheilua. Hänen isänsä Veikko työskenteli Shellin piirijohtajana ja äiti Elma hoiti kotia. Kuusela on kertonut perineensä urheiluinnostuksen isältään, joka harrasti nyrkkeilyä. Kuusela on naimissa ja hänellä on kaksi lasta.[10]
Kuusela on suorittanut toimittajana tutkinnon Sanoman toimittajakoulussa sekä yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän työskenteli 1970-luvun lopulla STK:ssa ja Työnantaja-lehden toimitussihteerinä. [10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jalkapallon pikkujättiläinen, Helsinki WSOY 2003
- ↑ Martti Kuusela TPS:n valmentajaksi
- ↑ Martti Kuusela – jalkapalloprofessori
- ↑ Valmentajalegenda Martti Kuusela täyttää 70 vuotta: ”Ei herranen aika, meinaan pelata vielä pitkään!” (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Martti Kuusela korvaa Paatelaisen (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Martti Kuusela sai lähteä TPS:stä (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ ”Gladiaattoreihin” kuusi uutta jäsentä 16.11.2007. Suomen Palloliitto. Arkistoitu 29.10.2016. Viitattu 28.10.2016.
- ↑ Toiset palkinnot jaettu Captain’s Ballissa 27.10.2016. Suomen Palloliitto. Arkistoitu 28.10.2016. Viitattu 28.10.2016.
- ↑ Pro Urheilu -tunnustus neljälle (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Martti Kuusela – jalkapalloprofessori
| Edeltäjä: Jukka Vakkila Antti Muurinen |
Suomen vuoden jalkapallovalmentaja 1985 1990 |
Seuraaja: Keijo Voutilainen Hannu Touru |
| Edeltäjä: Aulis Rytkönen/Raimo Kauppinen Jyrki Heliskoski |
HJK:n päävalmentaja 1980–1981 1990 |
Seuraaja: Raimo Kauppinen Jyrki Nieminen |
Juuso Lampila (1939–1947) • Imre Markos (1948–1950) • Raino Suominen (1951–1954) • Leo Aaltonen (1955–1959) • Knut Gustafsson (1960–1961) • Olli Virho (1962) • Kalevi Lehtovirta (1962) • Leo Aaltonen (1963) • Tage Friedfeld (1964) • Leo Aaltonen (1964) • Rainer Forss (1965–1970) • Paavo Nenonen (1971)• Lars Nyström (1972) • Manuel Gerpe (1973) • Paavo Nenonen (1973–1974) • Olavi Laaksonen (1975–1977) • Tapio Harittu (1978–1980) • Raimo Toivanen (1980–1983) Hans Martin (1984) • Rainer Forss (1985) • Tommy Lindholm (1986–1988) • Heikki Suhonen (1989–1991) • Tommy Lindholm (1991) • Raimo Toivanen (1992–1993) • Pauno Kymäläinen ja Tomi Jalo (1993) • Juha Malinen (1994–1997) • Siegfried Melzig (1998) • Seppo Miettinen (1998–2000) • Mika Laurikainen (2001–2003) • Kari Ukkonen (2004–2006) • Mixu Paatelainen (2007) • Martti Kuusela (2008) • John Allen (2008) Pasi Rautiainen (2009) • Marko Rajamäki (2010–2014) • Mika Laurikainen (2014–2018) • Tommi Pikkarainen (2019–2020) • Jonatan Johansson (2020–2022) • Marko Rajamäki (2022–) • Miika Nuutinen
Öhman (1922) • Fabra (1936–37) • Obitz (1939) • Mårtensson (1945) • Tammisalo (1946) • Lehtonen (1947–55, 1959–61) • Weinreich (1955–58) • Laaksonen (1962–74) • Kosma (1974–75) • Rytkönen (1975–78) • Malm (1979–81) • Kuusela (1982–87) • Vakkila (1988–92) • Lindholm (1992–94) • Ikäläinen (1994–96) • Møller Nielsen (1996–99) • Muurinen (2000–05) • Heliskoski (2005–06) • Hodgson (2006–07) • Baxter (2008–10) • Huttunen (2010) • Kanerva (2011) • Paatelainen (2011–15) • Kanerva (2015) • Backe (2016) • Kanerva (2016–)