Ennustaminen (taikausko)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
John William Waterhouse, Kristallipallo, 1902.

Ennustaminen taikauskoon perustuvassa merkityksessä tarkoittaa kykyä tietää tulevia tapahtumia ja asioita tavalla, joka ei ole teoreettisesti ja empiirisesti perusteltavissa.

Menetelmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useat ennustusmenetelmät ovat liittyneet erilaisiin luonnonilmiöihin. Ennustusmenetelmät voidaan jaotella usealla tavalla. Vuonna 1619 englantilainen okkultisti Robert Fludd luetteli kahdeksan erilaista menetelmää. Nämä olivat kiromantia, fysionomia, geomantia, genethlialogia, profetia (nykymuodossa kanavointi), Ars memoria (joka oli eräänlainen muistamiskeino) ja viimeisenä Pyramidum scientia. Nykyään nimettyjä menetelmiä on noin 140. Ennustamiseen liittyy käsitys siitä, mistä lähteestä tulevaisuutta koskeva tieto saadaan. Eräs vanha luokittelutapa on niin sanotut ”olemuksen tikapuut”, joiden ylimmät puolat ovat taivaassa ja alimmat helvetissä. Ihmiskunta jää tikapuiden keskikohtaan. Menetelmät jaoteltuina ylimmästä alimpaan ovat:[1]

  1. Taivaalliset asiat
  2. Tulen elementit
  3. Ilman elementit
  4. Veden elementit
  5. Maan elementit
  6. Ihmiskunta
  7. Sanat, kirjaimet ja numerot
  8. Eläimet
  9. Kasvit
  10. Metallit ja kivet
  11. Henget ja demonit

Taivaalliset asiat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tähdistäennustajan mainos vuodelta 1863.

Taivaalla näkyviä ilmiöitä kuten tähdenlentoja sekä kuun- ja auringonpimennyksiä on varhaisina aikoina pidetty merkkeinä tärkeistä tapahtumista. Näille on laitettu suuri painoarvo, koska niiden on nähty olevan jumalten aikaansaannosta. Taivaallisista asioista ennustamiseen voidaan lukea muun muassa astrologia, meteoromantia eli erilaiset sääilmiöistä tehtävät ennustukset sekä oneiromantia eli unista ennustaminen, koska unien on uskottu olevan jumalten lähettämiä viestejä.[1]

Elementit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elementit ovat yksi okkultismin tärkeistä periaatteista, ja erilaiset luonnonvoimien haltijat ovat tyypillisiä etenkin pakanallisille uskonnoille. Tulesta ennustamista kutsutaan pyromantiaksi, ilmasta ennustamista aeromantiaksia, vedestä ennustamista hydromantiaksi ja maasta ennustamista geomantiaksi. Näistä neljästä lajista on olemassa lukuisia erilaisia muunnoksia, kuten lyknoskopia, amenoskopia, pegomantia tai halomantia. Maasta ennustamisen menetelmät liittyvät yleensä maahan heitettäviin esineisiin kuten kiviin tai luihin.[1]

Ihmiskunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmiskunta sijoitetaan uskonnollisessa ja okkulttisessa ajattelussa eräänlaiseen keskipisteeseen. Ihmisessä on nähty mikrokosmos eli vastaavuus makrokosmokselle, ja siksi on ajateltu että ihmisen fyysisestä olomuodosta voidaan päätellä paitsi persoonallisuuteen, myös yksilön tulevaisuuteen liittyviä asioita. Tähän ennustamisen lajiin kuuluvat erilaiset ihmisten fysiologiset piirteet, kuten kasvojen piirteet tai kämmenen muodot ja uurteet. Tähän liittyviä ennustamisen lajeja ovat muun muassa palmistria, karomantia ja alun perin ennustusmenetelmänä käytetty frenologia.[1]

Sanat ja kirjaimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjaimista ja sanoista ennustaminen voi yksinkertaisimmillaan olla eräänlainen ”onnenpyörä”, jota pyöräyttämällä osoitin pysähtyy tiettyyn kohtaan. Helppo menetelmä on myös bibliomantia, jossa avataan Raamattu tai muu kirja satunnaisesta kohdasta. Grammatomantialla voidaan tarkoittaa esimerkiksi ouija-lautaa, jota käytetään usein spiritistisissä istunnoissa. Numeroista ennustamiseen liittyvät muun muassa nopan heittäminen ja numerologia, jossa sanoista ja kirjaimista lasketaan numero- tai lukuarvoja. Myös erilaiset symbolit voi lukea kuuluvaksi tähän ryhmään. Kortit kuten tarot ovat suosittuja ennustusvälineitä, ja myös riimuja on käytetty ennustamisessa.[1]

Eläimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäläiset talonpoikaisnaiset käyttävät kanaa ennustamisessa. Konstantin Makovskin maalaus, noin 1905.

Eläimistä ennustamiseen kuuluvat muun muassa alektromantia, jossa kukko laitetaan jyvistä tehdyn ympyrän sisälle, jossa jokaisen jyvän kohdalla on kirjain. Kukon nokkimista jyvistä voidaan siten muodostaa sanoja. Ikthyomantiassa tarkkaillaan kalojen liikkeitä vedessä, kun niille heitetään ruokaa. Ailuromantiassa (myös felidomantia) käytetään kissoja ennakoimaan tulevaisuuden tapauksia, varsinkin säätä. Yksi vanhimmista ennustusmuodoista on eläinten sisälmyksistä ennustaminen. Tätä harjoittivat muun muassa antiikin Rooman haruspeksit.[1]

Kasvit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Riimuista ennustamista.

Floromantia eli kukista ennustaminen on menetelmä, jossa nypitään kukasta terälehdet yksi kerrallaan. Samalla luetellaan vaihtoehtoja (kuten rakastaa – ei rakasta), ja tulos on se vaihtoehto joka osuu viimeisen terälehden kohdalle. Muita kasveista ennustamisen mentelmiä ovat muun muassa teen tai kahvin poroista ennustaminen eli tasseomantia.

Metallit ja kivet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivistä ennustamisen tunnetuin muoto lienee kristallipallosta ennustaminen eli krystallomantia[1]. Nykyisin useille tuttu metallin avulla ennustamisen muoto on uudenvuoden meno, jossa sulaa tinaa kaadetaan vesiastiaan, ja jähmettyneestä muodosta tulkitaan tulevan vuoden tapahtumia. Katoptromantiassa ennustamiseen käytetään peiliä[1].

Henget ja demonit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkien tai demonien kutsuminen eli manaaminen on eräs vanhastaan tunnettu keino salattujen tietojen saamiseen. Useimmissa menetelmissä täytyy tietää tarkkaan kutsuttujen henkien nimet sekä esimerkiksi kuun tai muiden planeettojen liikkeistä riippuvat ajat, jolloin manaaminen voidaan suorittaa. Useissa grimoireissa on listattu erityisesti sellaisia demoneja, joiden on tiedetty olevan taitavia tulevaisuutta koskevissa tiedoissa.[1]

Kuolleiden manaamista kutsutaan nekromantiaksi, vaikka termi viittaakin ruumiiden käyttämiseen apuna ennustamisessa. Tulevaisuutta koskevan tiedon hankkimiseen kuolleilta kutsutaan myös skiomantiaksi. Ehkä tunnetuin esimerkki skiomantiasta on kertomus Raamatun kuningas Saulista, joka pyysi noitaa manaamaan esiin profeetta Samuelin hengen.[1]

Suomalaiset ennustajina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kädestä ennustamista vuonna 1911.

Suomalaiset ovat ennustaneet monilla tavoilla. Säätä on ennustettu luonnossa esiintyvistä merkeistä, kuten säätilan, lumen määrän, marjojen määrän ja monien muiden tekijöiden avulla. Eräs sään ennustamiseen käytetty väline on katolle tai katonrajaan asetettu puupalkki, jonka muutokset säätilan mukaan tulkittiin merkeiksi tulevasta säästä.

Sään ohella kuolema on ollut yleinen ennustuksen kohde. Kuoleman toivottiin tapahtuvan yllätyksettömästi, jotta siihen voitiin varautua ja tässä enteet toimivat hyvänä apuna.[2] Esimerkiksi eläinten poikkeava käytös, kalman väen kohtaaminen, kummalliset äänet tai varjosielun näkeminen olivat tyypillisiä lähestyvän kuoleman enteitä. Unet olivat myös yleinen ennustamisen muoto, ja kuolemaa enteili mm. hampaan irtoaminen suusta tai uuden rakennuksen rakentaminen.[3]

Arpominen tarkoitti alun perin enneiden, tulevien tai salattujen asioiden ennustamista, jonka suoritti arpoja, noita tai tietäjä arpakannuksen tai muun esineen avulla. Arvottaessa lausuttiin arpasanat eli tietty arpomiseen liittyvä loitsu.[4]

Eräs käytetty tapa oli pärepuikoista ennustaminen. Siinä valmistettiin aluksi kourallinen puupuikkoja, joihin jokaiseen tehtiin oma merkki. Arpasanoja lausuen joukosta valittiin yksi puikko, jonka merkistä pääteltiin tapahtumien kulku. Muita arpomistapoja oli terälehtien irti nykäisy päivänkakkarasta. Terälehdille oli etukäteen annettu eri merkitys. Sulatettua tinaa saatettiin valaa veteen ja ennustaa valun muodoista. Myös viinan helmeilystä ja kahvinporoista voitiin ennustaa.[5]

Kalevalassa Pohjolan emäntä neuvoi Pohjan piikaa arpomisessa. Kyläilemään tulevien vieraiden asia voitiin ennustaa panemalla pihlajaisia puita tuleen. Jos puista vuoti vettä, niin Pohjolassa saatiin elää rauhassa. Jos puista vuoti verta, niin sota oli tulossa. Jos puut vuotivat mettä, niin saapuvat vieraat olivat kosijoita.[6]

Nuoret ja naimattomat ovat katsoneet uudenvuodenyönä ”onnenpeilistä” merkkejä tulevasta puolisosta. Rauhallisen huoneen pöydälle mieluummin mustalle liinalle, tai jos mahdollista kuolinliinalle, oli asetettu vastakkain kaksi peiliä, jotka muodostivat päättymättömän peilikäytävän. Peilien molemmille puolille sytytettiin kynttilät. Voitiin myös laittaa toiselle puolelle viinilasi ja toiselle vesilasi. Siitä, kumman puolelta sulhanen tuli esille, voitiin päätellä, oliko hän juoppo.[7]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j Walker 1995.
  2. ↑ Pentikäinen, Juha: Suomalaisen lähtö. Kirjoituksia pohjoisesta kuolemankulttuurista, s. 62–63. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1990.
  3. ↑ Lehikoinen, Heikki: Katkera manalan kannu. Kuoleman kulttuurihistoria Suomessa, s. 98–102. Helsinki: Teos, 2011.
  4. ↑ Uusi tietosanakirja. 1, A–Arb. Helsinki: Tietosanakirja, 1960.
  5. ↑ Iso tietosanakirja. 1 osa, A–Berwick. Helsinki: Otava, 1931.
  6. ↑ Kalevala 18:561–584.
  7. ↑ Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto: Vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen, s. 18–20. (24. painos (1. laitos 1950)) Helsingissä: Otava, 2007. ISBN 951-1-12544-3

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennustuskirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Dee, Nerys: Korteista ennustaminen. ((Fortune-telling by Playing Cards. New Guide to the Ancient Art of Cartomancy, 1982.) Suomentanut Eeva-Liisa Jaakkola) Helsingissä: Otava, 1983 (3. painos 2005). ISBN 951-1-07205-6
  • Suuri ennustuskirja. ((Predicting your Future.) Suomennos: Eija Hirvonen) Jyväskylä: Gummerus, 1992. ISBN 951-20-3845-5
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ennustaminen_(taikausko)&oldid=22112344”