Tarot-kortit
Tarot-kortit eli tarokkikortit ovat 78 kortin pakka, jota käytetään myös ennustamiseen,[1][2] vaikkakin alkuperältään kortit on tarkoitettu pelaamiseen.[3] Tarot-pelejä pelataan edelleen yleisesti Italiassa, Ranskassa, Sveitsissä, Itävallassa ja Unkarissa.[4]
Tarokkikortit muodostuvat neljästä maasta, joista jokaisessa on numerokortit ässästä kymmeneen ja neljä hovikorttia, sekä 22 kortin ryhmästä, jonka joka edustajassa on erityinen kuva-aihe.[5] Pakka on todennäköisesti syntynyt 1400-luvun alun Pohjois-Italiassa, jossa sitä käytettiin pelaamiseen.[6][7][8] Tarot eli tarokki on myös alkuaan italialaisen kolmen hengen korttipelin nimi.[2] Varhaisin yksiselitteinen tieto tarokin käytöstä ennustamiseen on 1700-luvun puolivälistä.[9]
Pakat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tarot-korteista on olemassa useita erilaisia pakkoja, jotka eroavat toisistaan kuvitukseltaan. Joskus eroavaisuuksia on myös korttien lukumäärässä, järjestyksessä ja nimissä. Italiassa käytettiin jo 1500-luvulla ”tarocchi”-pakkaa, jossa oli 78 korttia. Italialaisissa pakoissa käytetään edelleen niin kutsuttuja latinalaisia maita eli miekkoja, sauvoja, maljoja sekä kolikoita. Nämä maat ovat käytössä myös italialaisissa ja espanjalaisissa pelikorteissa. Nykypakat eroavat perinteisestä italialaisesta pakasta suhteellisen vähän. Tunnettuja nykyisin käytössä olevia pakkoja ovat muun muassa niin kutsuttu klassinen pakka ja suunnittelijoidensa mukaan nimensä saaneet Rider Waite ja Crowley.[10] Muita ovat muun muassa ”sveitsiläinen”, Wirthin ja ”marseillelainen”.[11] Italiassa käytetään edelleen pelaamiseen kolmea erilaista tarot-pakkaa: piemontelaista (78 korttia), bolognalaista (62 korttia) ja sisilialaista (64 korttia).[12]
Pelipakat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Korttipeleissä käytettävät tarot-kortit eroavat ennustamiseen käytettävistä korteista. Tarot-pelikorteissa on yleensä korttien nurkissa indeksit, jotka auttavat tunnistamaan kortit silloin kun niitä pidetään viuhkana kädessä. Joissain tarot-pelikorteissa käytetään myös maina tavanomaisia eli ranskalaisia pataa, herttaa, ristiä sekä ruutua ja valttien (suurten salaisuuksien korttien) kuvitus ei välttämättä noudattele perinteisiä ennustuskorteissa käytettyjä kuva-aiheita. Suosittuja kuva-aiheita ovat maisemat, hovielämä ja eläimet erityisesti niin kutsutussa Cego-pakassa.[13]
Tarot-peleissä käytetään myös vajaita pakkoja, joista jätetään jo painovaiheessa pois alempia kortteja. Itävallassa käytetään yleisesti 54 kortin pakkaa ja Unkarissa 42 kortin pakkaa. Tällöin kortit on varustettu niin kutsutuilla ranskalaisilla mailla: pata, risti, hertta ja ruutu. Peli kehittyi tähän suuntaan ajan myötä, kun haluttiin eroon turhauttavasta arvottomien korttien peluusta. Samaan suuntaan kehittyivät myös tavallisilla korteilla pelattavat tikki-pelit.[14]
Kortit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arcana maiora
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tarot-pakan 22 kuvakortin ryhmää kutsutaan usein korteistaennustajien keskuudessa suurten salaisuuksien korteiksi eli isoksi arkanaksi (Arcana maiora); tarot-pelien pelaajat kutsuvat niitä valteiksi.[15][16] Tarot-pelaajien keskuudessa Arcana maiora -nimitystä pidetään yleensä erheellisenä, koska ennustaminen on kortteihin päälleliimattu ominaisuus.[17] Korttia numero 13 ”kuolemaa” pidetään usein virheellisesti kuoleman enteenä, vaikka kortti tarkoittaakin jonkin asian poistumista, katoamista tai uudelleensyntymistä.
Suuren arkanan valttikorteilla on numerojärjestys, mutta korttien nimet ja numerot vaihtelevat hieman pakottain ja käännöksittäin.[10]
|
*: Rider Waite -pakan 8. ja 11. kortit vastaavat muiden pakkojen 11. ja 8. kortteja
Narri-kortteja eri pakoista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Piedmont-pakka. -
Kaarle VI - eli Gringonneur-pakka. -
Visconti-Sforza-pakka. -
Jean Dodal -pakka.
Arcana minora
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Loput pakan kortit tunnetaan korteistaennustajien keskuudessa pienten salaisuuksien kortteina eli pienenä arkanana (Arcana minora). Ne muodostuvat neljästä maasta: sauvoista, maljoista, miekoista ja kolikoista[18](useissa moderneissa pakoissa nimeltään pentaakkelit). Jokaiseen maahan kuuluu kymmenen numerokorttia tavallisen korttipakan tapaan, sekä neljä hovikorttia: hovipoika, ritari, kuningatar ja kuningas.[18] Näiden korttien nimitykset kuitenkin vaihtelevat jopa harhaanjohtavan paljon.[10] Monissa moderneissa pakoissa myös jokaiseen numerokorttiin sisältyy oma kuva-aiheensa.[19] Ensimmäinen numerokortteihin kuvat sijoittanut pakka on italialainen Sola Busca 1400-luvulta,[20] mutta vasta Waite-Smith-pakka vuodelta 1909 teki käytännön suosituksi.[19][21]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhaisimmat säilyneet tarot-kortit ja niistä säilyneet kirjalliset merkinnät ovat peräisin 1400-luvun alun Pohjois-Italiasta.[6][7] Voidaan olettaa, että pakka on syntynyt siellä tuohon aikaan, sillä mitään tarot-kortteihin viittaavaa ei mainita sitä aikaisemmissa tekstilähteissä, joissa kuitenkin mainitaan tavalliset pelikortit.[7] Tarokkipakka on luultavasti muunnelma tavallisesta pelikorttipakasta.[6][7] Tavallisessa pelikorttipakassa oli tuolloin samat maasymbolit kuin tarokkipakassa.[22] Pakan ylimääräisiä niin sanottuja ison arkanan kortteja tarvittiin valttikorteiksi peliin,[7] joka on nykyaikaisen bridgen kantamuoto.[6] Kaikki ison arkanan korttien silloiset kuva-aiheet muistuttavat renessanssiajan Italian kulttuurin symboleita ja kuva-aiheita.[23] Maailman johtavan tarot-tutkijan, englantilaisen filosofi Michael Dummetin mukaan valttikorttien alkuperäinen nimitys oli ”Triumf”, joka viittasi renessanssiajan italialaisen juhlakulkueen hahmoihin. Osa hahmoista onkin tullut kristillisestä symboliikasta ja osa väärän kuninkaan päivästä. Nimitys muuttui muotoon Trump eli valtti. Tarot-sanan alkuperä on tuntematon, eivätkä okkultistien teoriat sanan merkityksestä ole todistettavissa.
Vanhimmat säilyneistä tarot-korteista kuuluivat ylimysten omistamiin käsinmaalattuihin ja kalliisiin pakkoihin. Säilyneet kansanomaiset painetut pakat ovat niitä ainakin 20–30 vuotta uudempia.[24] Painettuja pakkoja on säilynyt myös vähemmän luultavasti siksi, koska niitä ei pidetty säilyttämisen arvoisina taideteoksina.[25]
1600-luvulta alkaen tarot levisi moniin Euroopan maihin ja se oli kansainvälisesti suosittu korttipeli. Tärkeä korttien valmistuksen keskus oli Marseillen kaupunki Ranskassa. Muuallakin valmistetut tarot-pakat seurasivat Marseillen tarokkien ulkonäköä ja rakennetta.[26]
Vuodelta 1750 Bolognasta on peräisin ensimmäinen kuvaus siitä, kuinka tarot-korteilla ennustetaan. Perinne on siis ollut olemassa ennen sen kirjallista kuvausta. Samantapaista ennustusmenetelmää käytetään vuonna 1527 Venetsiassa julkaistuissa Teofilo Folengon viidessä sonetissa, joista kuvataan, kuinka päähenkilöiden kohtaloita katsotaan mahdollisesti ison arkanan korteista. Sonetit viittaavat siihen, että Italiassa on mahdollisesti ollut katkeamaton tarot-korteista ennustamisen perinne ainakin 1500-luvun alusta 1700-luvulle saakka.[27] Italiassa tavallisia pelikortteja käytettiin ennustamiseen tosin jo vuonna 1540, jolloin Venetsiassa julkaistiin korteista ennustamisen opaskirja Le Sorti.[22] Sonetin mainitsemat kortit eivät todistettavasti ole tarot-kortteja, vaan kyseessä voi olla erillinen ennustamiseen käytetty pakka.
1700-luvun loppupuolella kehittyivät ensimmäiset okkultistiset tulkinnat tarokkien alkuperästä ja merkityksestä.[28] Antoine Court de Gébelin uskoi, että tarot oli keksitty muinaisessa Egyptissä, jotta sen avulla voitaisiin säilyttää hermeettinen viisaus jälkipolville.[29][30] Egyptologit eivät ole sittemmin löytäneet Egyptistä tarot-kortteja tai edes kuvauksia niistä.[31] Court de Gébelin oli myös ensimmäinen, joka esitti romanien voineen tuoda tarot-kortit Eurooppaan.[28] Hän uskoi aikalaistensa tapaan romanien olevan kotoisin Egyptistä eikä Intiasta.[32] Ei kuitenkaan ole todisteita, että romanit olisivat ennustaneet tarot- tai muistakaan korteista ennen 1700-lukua. Perinteisesti he olivat ennustaneet vain kädestä.[33] Etteilla kehitti ensimmäisen ennustamiseen suunnitellun tarot-pakan, Grand Etteilla -pakan, ja julkaisi sen vuonna 1789.[34] Pakka oli aikanaan myyntimenestys, ja se on yhä käytössä Ranskassa.[19]
Court de Gébelin oli ensimmäinen, joka yhdisti ison arkanan heprealaiseen kirjaimistoon.[28][35] 1800-luvulla Eliphas Lévi esitti, että tarot-kortit olivat juutalaisten kabbalistien luomus. Hänen mukaansa tarot-pakan rakenne vastasi kabbalistisia teorioita. Erityisesti 22 ison arkanan korttia vastasi heprealaisen kirjaimiston 22 merkkiä ja niitä vastaavia kabbalistisia käsitteitä.[36][37] Lévi löysi tarot-korteista myös kristillisiä, egyptiläisiä ja intialaisia symboleita. Mikäli kabbalistit olisivat suunnitelleen tarot-pakan, he eivät olisi kelpuuttaneet niitä siihen. Myös juutalaisuuden kuvakielto olisi tuottanut heille kortteja suunniteltaessa ongelmia.[38] Samoin esimerkiksi Onnenpyörä- ja Maailma-korteissa esiintyvät evankelistojen symbolit olisivat olleet juutalaisille ehdottoman kiellettyjä.
1800-luvun lopun okkultistinen järjestö Golden Dawn sisällytti tarot-korttien salatieteelliset merkitykset omaan opetusohjelmaansa.[39][40] Jokaisen jäsenen oli käsin kopioitava itselleen järjestön erityinen pakka. Pakkaa käytettiin ainakin mietiskelyn apuvälineenä.[39] Tältä pohjalta syntyi 1900-luvulla kaksi vaikutusvaltaista pakkaa: A. E. Waiten ja Pamela Colman Smithin laatima Waite-Smith -pakka[41] ja Aleister Crowleyn ja Frieda Harrisin laatima Thoth-pakka.[42]
Okkultistien tulkinnat korttien historiasta eivät ole ongelmattomia, sillä pelikorttien tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että tarot-pelit ja tarot-pakka ovat puhtaasti eurooppalainen ja erityisesti italialainen keksintö 1400-luvulta. Ennustaminen on liitetty kortteihin jälkikäteen aivan kuten tavallisiin pelikortteihinkin.[17]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tarot-korteilla pelattavat korttipelit ovat yleensä tikkipelejä, joissa suurten salaisuuksien kortit muodostavat valttimaan. Italiassa tunnetuimmat pelit ovat 78 kortin pakalla pelattavat ”Scarto” ja ”Mitigati” sekä bolognalaisella pakalla pelattava ”Ottocento”. Edelleen sisilialaiselle pakalle on oma pelinsä. Ranskalainen tarot (Jeu le Tarot) on maailmalla tunnetuin pelimuoto. Ranskassa on erillinen liitto järjestämässä tarot-turnauksia ja kontrolloimassa sääntöjä pelille. Sveitsissä pelataan ”Trucco”- ja ”Troggu”-nimisiä pelejä lyhennetyillä pakoilla. Unkarissa tarot on erittäin suosittua ja kaikkein haastavin ja ehkä arvostetuin peli onkin ”unkarilainen kuvitettu tarot”. Peliä kutsutaan myös ”kuninkaalliseksi tarokiksi”. Sen on kehittänyt prinssi Ivan Paskevits. Itävallassa pelattiin aikoinaan suosittua ”Tapp tarockia”, joka on jäänyt nykyisin suosittujen ”Zwanziger-rufenin” ja ”Konig-rufenin” varjoon. Itävallassa pelataan myös kahdelle hengelle kehitettyä ”Strochmann-Tarockia”. Lisäksi tunnetaan omat alkuperämaansa nimeä kantavat pelit ”Tšekkiläinen tarokki” ja ”Slovenialainen tarokki”.
Tarot-kortteja käytetään antamaan vastaus tulkitsijan esittämiin kysymyksiin. Kysymysten avulla pyritään ennustamaan tulevaisuutta, saamaan selville salattuja asioita tai järjestelemään tunnettuja asioita tulkitsijan mielessä ja tuottamaan näin oivalluksia, jotka ovat vastaus kysymykseen. Näkemys korttien käyttötarkoituksesta ja toimintaperiaatteista riippuu niiden käyttäjän maailmankuvasta. Kuva-aiheen sisältävillä korteilla on muutama laajalti hyväksytty merkitys, joskin tulkitsija voi myös improvisoida uusia, sopivaksi katsomiaan merkityksiä. On olemassa myös erilaisia perinteitä kuva-aiheita sisältämättömien numerokorttien tulkitsemiseen. Tarot on hyvin suosittu ennustusmenetelmä: pelkästään 1900-luvun kahden viimeisen vuosikymmenen aikana on julkaistu yli 230 erilaista tarot-pakkaa.[43] 2020-luvulla kiinnostus tarot-korteista ennustamiseen on ollut nousussa myös Suomessa.[44]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Barrett, David V.: Tarokki. ((Tarot, 1995.) Suomentanut Riitta Valajärvi) Helsinki: Helsinki Media, 1996. ISBN 951-32-0013-2
- Giles, Cynthia: The Tarot. History, Mystery, and Lore. Fireside, 1994 [1992]. ISBN 0-671-89101-4 (englanniksi)
- Manik, Dhyan: Tarot. Portti sisimpään, s. 5–10. Helsinki: Unio Mystica, 1993. ISBN 952-9586-31-0
- Place, Robert M.: The Tarot. History, Symbolism, and Divination. Jeremy P. Tarcher/Penguin, 2005. ISBN 1-58542-349-1
- Virtakallio, Pia: Tarot-korttien tulkinta. Käyttäjän käsikirja. Numerologia ja korttien merkitys, s. 18–47. Suomen tarot -konsultit Oy, 1999 [1994]. ISBN 952-90-6005-X
- Skepsis.fi Tarot
- The International Playing-card Society. History of Playing-Cards. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Barrett 1996, s. 8.
- ↑ a b Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
- ↑ Saari, Mikko: ”Tarotista Texas Hold’emiin”, sivu 20, BTJ kustannus, 2008.
- ↑ Saari, Mikko: ”Tarotista Texas Hold’emiin”, sivu 34–35, BTJ kustannus, 2008.
- ↑ Barrett 1996, s. 8–9.
- ↑ a b c d Place 2005, s. 15.
- ↑ a b c d e Giles 1994 [1992], s. 8.
- ↑ Little, Tom Tadfor: The Birth of the Tarot tarothermit.com. 1999. Arkistoitu 3.1.2007. Viitattu 5.4.2007. (englanniksi)
- ↑ Tarothermit.com (Arkistoitu – Internet Archive) The TarotL Tarot History Information Sheet. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Manik 1993, s. 5–10.
- ↑ da Silva 1997: 11.
- ↑ Saari, Mikko: ”Tarotista Texas Hold’emiin”, sivu 19–20, BTJ kustannus, 2008.
- ↑ Saari, Mikko: ”Tarotista Texas Hold’emiin”, sivu 92, BTJ kustannus, 2008.
- ↑ Saari, Mikko: ”Tarotista Texas Hold’emiin”, sivu 40–41 ja 47, BTJ kustannus, 2008
- ↑ Virtakallio 1999 [1994], s. 18–47.
- ↑ Barrett 1996, s. 22–33.
- ↑ a b Dummett, Michael: ”Twelve Tarot Games”, Duckworth, 1980.
- ↑ a b Barrett 1996, s. 34.
- ↑ a b c Place 2005, s. 57.
- ↑ Place 2005, s. 21.
- ↑ Giles 1994 [1992], s. 46.
- ↑ a b Place 2005, s. 14.
- ↑ Place 2005, s. 84.
- ↑ Giles 1994 [1992], s. 16–17.
- ↑ Place 2005, s. 17.
- ↑ Place 2005, s. 22–23.
- ↑ Place 2005, s. 25.
- ↑ a b c Place 2005, s. 29.
- ↑ Place 2005, s. 32–34.
- ↑ Giles 1994 [1992], s. 23.
- ↑ Giles 1994 [1992], s. 26.
- ↑ Place 2005, s. 34.
- ↑ Giles 1994 [1992], s. 27–28.
- ↑ Place 2005, s. 54.
- ↑ Giles 1994 [1992], s. 28.
- ↑ Place 2005, s. 70–71.
- ↑ Giles 1994 [1992]: 29–31.
- ↑ Place 2005, s. 73.
- ↑ a b Giles 1994 [1992], s. 42.
- ↑ Place 2005, s. 79–80.
- ↑ Place 2005, s. 175.
- ↑ Giles 1994 [1992], s. 46–48.
- ↑ Charles Walker - The encyclopedia of secret knowledge, 1995.
- ↑ Terävä, Hanna: Valinnan vapaus Yle Uutiset. 16.4.2022. Yle.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aaltonen, Kalervo: Suuri tarotkirja. Mielen labyrintti. Hämeenlinna: Karisto, 1998. ISBN 951-23-3738-X
- Freija, Christina: Kissatarot. Helsinki: Unio Mystica, 2008. ISBN 978-952-5572-48-3
- Goldenhill, Tero: Tarot. Korttien viisaus. Helsinki: Like, 2022. ISBN 978-951-1-42821-3
- Holm, Ilse C.: Tarot. Arkkityyppinen maailma. Tampere: Siniplaneetta, 2006. ISBN 952-99290-9-9
- Kaplan, Stuart R.: Tarokkien salaisuudet. (Tarot Classic, 1972.) Suomentanut Marjut Pyykkö. 2. painos (1. painos 1984) Helsinki: Tammi, 1991. ISBN 951-30-9761-7
- Liulia, Marita & Porthan, Tiina: Tarot. Helsinki: Teos, 2004. ISBN 951-851-029-6
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The Hermitage: A Tarot History Site. (englanniksi)
- Marita Liulia Tarot. (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Villa Revak – A Tarot Website. (englanniksi)
- History of Playing-Cards. (englanniksi)
- Tarotpuu - kattavasti tietoa tarot-korteista. (Arkistoitu – Internet Archive)
- tarocchi. (Arkistoitu – Internet Archive) University of Florence research
- Tarot Museum (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Saari, Mikko: Tarot-korttien vähän tunnettu historia – tiesitkö, että ne ovat pelivälineitä siinä missä tavalliset pelikortitkin? Kulttuuritoimitus.fi 30.3.2022.
- Tarot Wiki
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||