Ontologinen arvojärjestys

Olemassaolon arvojärjestys eli ontologinen arvohierarkia tarkoittaa erityisesti keskiaikaista kristillistä ajattelua, jonka mukaan olioiden kesken vallitsee arvojärjestys todellisuudessa. Tällä tarkoitettiin, että luonto, ihminen ja kristinuskon jumala edustavat eri ”olemisen tasoja”, jotka määräytyvät olioiden ”henkisen olemuksen” perusteella. Luonto oli todellisuuden alimmalla tasolla, ja kristinuskon jumala edusti korkeinta ”olemista”. Ihmisen ajateltiin kuuluvan ruumiinsa puolesta luontoon, mutta tämä oli ”sielunsa” kautta yhteydessä ”luojaansa”. Jumalan ja ihmisen välillä oli edelleen lukuisa joukko henkiolentoja eli enkeleitä, jotka myös voitiin asettaa tiettyyn järjestykseen.

Lähde

• Vihmanen, Liisa, Anssi Kuusela & Ilkka Niiniluoto: Lukion elämänkatsomustieto. Ihminen totuuden etsijänä. Helsinki: Edita, 1996. ISBN 951-37-1796-8 , s. 139.