Suomen urheilu 1990
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1990 käsittelee vuoden 1990 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Päivi Alafrantti | Yleisurheilu |
| 2. | Jari Kurri | Jääkiekko |
| 3. | Ari-Pekka Nikkola | Mäkihyppy |
| 4. | Pauli Kiuru | Triathlon |
| 5. | Harri Koskela | Paini |
| 6. | Kyra Kyrklund | Ratsastus |
| 7. | Tea Vikstedt-Nyman | Pyöräily |
| 8. | Matti Alamäki | Autourheilu |
| 9. | Anssi Juutilainen | Hiihtosuunnistus |
| 10. | Kari Tiainen | Moottoripyöräily |
| Juha Kankkunen | Autourheilu | |
| Lähde: [1] | ||
Miesten listalla kymmenen parasta olivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Jari Kurri | Jääkiekko |
| 2. | Ari-Pekka Nikkola | Mäkihyppy |
| 3. | Pauli Kiuru | Triathlon |
| 4. | Harri Koskela | Paini |
| 5. | Anssi Juutilainen | Hiihtosuunnistus |
| 6. | Matti Alamäki | Autourheilu |
| 7. | Juha Kankkunen | Autourheilu |
| 8. | Pekka Vehkonen | Moottoripyöräily |
| 9. | Jarmo Hirvasoja | Moottoripyöräily |
| 10. | Matti Nykänen | Mäkihyppy |
| Lähde: [1] | ||
Naisten listalla kuusi parasta olivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Päivi Alafrantti | Yleisurheilu |
| 2. | Kyra Kyrklund | Ratsastus |
| 3. | Tea Vikstedt-Nyman | Pyöräily |
| 4. | Sari Essayah | Kävely |
| 5. | Virpi Juutilainen | Hiihtosuunnistus |
| 6. | Satu Pusila | Ammunta |
| Lähde: [1] | ||
Joukkueiden listalla kolme parasta olivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Turun Palloseura | Jääkiekko |
| 2. | Sotkamon Jymy | Pesäpallo |
| 3. | Helsingin Jalkapalloklubi | Jalkapallo |
| Lähde: [1] | ||
Vuoden valmentajaksi valittiin Päivi Alafrantin valmentaja Eino Maksimainen.[2]
Ammunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 5.–20.8. Moskovassa, Neuvostoliitossa Satu Pusila voitti kultaa kaksoistrapissa maailmanennätystuloksella 162. Petri Eteläniemi saavutti olympiapistoolilla pronssia. Miesten isopistoolijoukkue saavutti hopeaa ja vakiokiväärijoukkue pronssia.[3]
Autourheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rallin maailmanmestaruussarjassa Juha Kankkunen sijoittui kokonaispisteissä kolmanneksi ja voitti Australian rallin. Jyväskylän suurajot voitti espanjalainen Carlos Sainz ensimmäisenä Suomen ja Ruotsin ulkopuolelta tulevana kuljettajana.[4]
- Formula 1:n maailmanmestaruussarjassa Jyrki Järvilehto ajoi Onyx-tallin autolla mutta ei päässyt pisteille.[5]
- Rallicrossin Euroopan-mestaruussarjassa Matti Alamäki voitti divisioona 2:ssa viidennen kerran Euroopan-mestaruuden.[6]
Hiihtosuunnistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 1.–4.3. Skellefteåssa, Ruotsissa Anssi Juutilainen voitti kultaa miesten pikamatkalla sekä Riitta Karjalainen, Mirja Linnainmaa ja Virpi Juutilainen naisten viestissä. Hopeaa saavuttivat Virpi Juutilainen naisten pikamatkalla ja miesten viestijoukkue.[7]
Jalkapallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jukka Vakkilan valmentama Suomen miesten maajoukkue pelasi yhdeksän maaottelua. Joukkue aloitti EM-karsinnat syyskuussa pelaamalla Helsingin olympiastadionilla maalittoman tasapelin Portugalin kanssa ja jatkoi marraskuussa nousemalla Erik Holmgrenin 87. minuutin maalilla 1–1-tasapeliin vierasottelussa Maltaa vastaan.[8][9]
- Jyrki Niemisen valmentama Suomen naisten maajoukkue pelasi yhdeksän maaottelua. EM-karsinnoissa Suomi voitti toukokuussa Leppävaarassa Belgian 3–0 ja pelasi syyskuun lopulla Tampereella Englannin kanssa maalittoman tasapelin mutta hävisi vierasottelut Norjaa ja Belgiaa vastaan.[10]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin Jalkapalloklubi, hopeaa sai lahtelainen Kuusysi ja pronssille sijoittui Mikkelin Palloilijat.[11]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Helsinki United, hopeaa sai Helsingin Jalkapalloklubi ja pronssille sijoittui kolmas helsinkiläisseura Herttoniemen Toverit.[11]
Jousiammunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Varsijousiammunnan maailmanmestaruuskilpailuissa 17.–24.9. Algarvessa, Portugalissa Marjut Babitzin saavutti naisten sarjassa hopeaa ja Lasse Löfhjelm sijoittui miesten sarjassa neljänneksi. Sekä miesten että naisten joukkuekilpailuissa Suomi saavutti hopeaa.[12]
- Tauluammunnan Euroopan-mestaruuskilpailuissa Tomi Poikolainen sijoittui kahdeksanneksi. Miesten joukkuekilpailussa Suomi oli seitsemäs.[13]
Judo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 10.–13.5. Frankfurt am Mainissa, Länsi-Saksassa Jorma Korhonen saavutti hopeaa alle 71-kiloisten sarjassa.[14]
Jääkiekko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten maailmanmestaruuskilpailuissa 16.4.–2.5. Sveitsissä Suomi sijoittui alkusarjan ja putoamissarjan jälkeen kahdeksasta joukkueesta kuudenneksi.[15]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailuissa 19.–25.3. Kanadassa Suomi saavutti kahdeksan joukkueen turnauksessa pronssia voitettuaan pronssiottelussa Ruotsin 6–3.[16]
- Jari Kurri voitti viidennen kerran Stanley Cupin, kun hänen joukkueensa Edmonton Oilers voitti loppuotteluissa Boston Bruinsin voitoin 4–1. Mestarijoukkueeseen kuuluivat myös Esa Tikkanen ja Reijo Ruotsalainen. Kaudeksi 1990–1991 Kurri siirtyi italialaiseen Milano Devilsiin.[17]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Turun Palloseura, hopeaa sai Tampereen Ilves ja pronssille sijoittui Tampereen Tappara.[18]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Tampereen Ilves, hopeaa sai Etelä-Vantaan Urheilijat ja pronssille sijoittui lappeenrantalainen Saimaan Pallo.[18]
Jääpallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Oulun Luistinseura, joka voitti loppuottelussa helsinkiläisen Botnia-69:n 4–0. Pronssille sijoittui Warkauden Pallo -35.[19]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Jyväskylän Seudun Palloseura, joka voitti loppuottelussa Oulun Luistinseuran 8–1.[20][21]
Karate
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Euroopan-mestaruuskilpailuissa 12.–13.5. Wienissä, Itävallassa Juha Nieminen saavutti avoimessa sanbon shobu -luokassa pronssia.[22]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailuissa 10.–11.2. Hannoverissa, Länsi-Saksassa Sari Laine saavutti pronssia alle 53-kiloisten sarjassa.[23]
Keilailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Henkilökohtaisessa maailmancupissa 18.–24.11. Pattayalla, Thaimaassa Tom Hahl voitti miesten kilpailun ja Annikki Maattola oli naisten kilpailussa viides.[24]
- Henkilökohtaisessa Euroopan-cupissa 21.–22.4. Riminissä, Italiassa Tom Hahl sijoittui miesten kilpailussa toiseksi ja Tytti Kujanen naisten kilpailussa kolmanneksi.[25]
Koripallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Uudenkaupungin Urheilijat, hopeaa sai Kotkan Työväen Palloilijat ja pronssille sijoittui Helsingin NMKY.[26]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Turun Riento, hopeaa sai helsinkiläinen Karhun Pojat ja pronssille sijoittui vantaalainen Pussihukat.[27]
Käsipallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Sjundeå IF, hopeaa sai seitsemän edellistä mestaruutta voittanut karjaalainen BK-46 ja pronssille sijoittui Pargas IF.[28]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti kolmannen peräkkäisen kerran Åbo IFK, hopeaa sai helsinkiläinen Dicken ja pronssille sijoittui toinen helsinkiläisseura Kiffen.[29]
Lentopallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Raision Loimu, hopeaa sai Varkauden Tarmo ja pronssille sijoittui Etelä-Kuopion Ilves.[30]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen Hesa, hopeaa sai Valkealan Kajo ja pronssille sijoittui elimäkeläinen Korian Ponsi.[31]
Moottoripyöräily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Motocrossin maailmanmestaruussarjassa Pekka Vehkonen saavutti hopeaa alle 250-kuutioisten luokassa. Hän voitti stadioncrossin maailmanmestaruuden.[32]
- Enduron maailmanmestaruussarjassa Kari Tiainen voitti kultaa alle 250-kuutioisten luokassa.[33]
- Jääspeedwayn maailmanmestaruuden voitti ensimmäisenä suomalaisena Jarmo Hirvasoja.[34]
- Trialin maailmanmestaruussarjassa Tommi Ahvala sijoittui neljänneksi.[35]
Moottoriveneily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Offshore 3 (1,3 l) -luokan maailmanmestaruuden voittivat Jan Hägglund ja Dick Collin (aik. Kollin). Sami Pennanen voitti maailmanmestaruuden S-550-luokassa.[36]
Paini
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kreikkalais-roomalaisen painin maailmanmestaruuskilpailuissa 19.–21.10. Roomassa, Italiassa Harri Koskela saavutti hopeaa alle 90-kiloisten sarjassa ja Juha Virtanen sijoittui viidenneksi alle 62-kiloisissa. Timo Niemi ylsi alle 82-kiloisten sarjassa pronssiotteluun mutta jäi ilman sijoitusta ulosajon takia.[37]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 6.–13.5. Poznańissa, Puolassa Tuomo Karila saavutti hopeaa kreikkalais-roomalaisen painin alle 74-kiloisten sarjassa. Ismo Kamesaki (52 kg) ja Timo Niemi (82 kg) sijoittuivat viidenneksi ja Juha Virtanen (62 kg) kuudenneksi.[38]
Pesäpallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Sotkamon Jymy, hopeaa sai Imatran Pallo-Veikot ja pronssille sijoittui Hyvinkään Tahko.[39]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti liperiläinen Viinijärven Urheilijat, hopeaa sai Lapuan Virkiä ja pronssille sijoittui Ikaalisten Tarmo.[40]
- Miesten Itä–Länsi-ottelun 22.7. Vimpelissä voitti Länsi juoksuin 5–8.[41]
- Naisten Itä–Länsi-ottelun 12.8. Ulvilassa voitti Itä juoksuin 10–1.[41]
Pohjoismaiset hiihtolajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lentomäen maailmanmestaruuskilpailuissa 25.2 Vikersundissa, Norjassa Matti Nykänen saavutti hopeaa ja Ari-Pekka Nikkola sijoittui kuudenneksi.[42]
- Mäkihypyn maailmancupin 1989–1990 kokonaiskilpailun voitti Ari-Pekka Nikkola.[43]
- Keski-Euroopan mäkiviikolla 1989–1990 Ari-Pekka Nikkola sijoittui kokonaispisteissä viidenneksi ja Risto Laakkonen kuudenneksi. Nikkola voitti Innsbruckin osakilpailun.[44][45]
Pyöräily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Naisten Italian ympäriajossa 13.–22.7. Tea Vikstedt-Nyman sijoittui 14:nneksi.[46]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Tea Vikstedt-Nyman sijoittui 3 kilometrin takaa-ajossa viidenneksi, pisteajossa 14:nneksi ja 72,5 kilometrin maantieajossa 20:nneksi.[47]
- Tea Vikstedt-Nyman polki 30.10. Krylatskojen velodromilla, Moskovassa sisäratojen 100 kilometrin maailmanennätyksen 2.24.57,618 ja paransi Mieke Havikin vanhaa ennätystä yli 6,5 minuutilla.[48]
Ratsastus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 24.7.–5.8. Tukholmassa, Ruotsissa Kyra Kyrklund saavutti hopeaa kouluratsastuksessa Matador-ratsullaan. Hänestä tuli Suomen ensimmäinen ratsastuksen MM-mitalisti.[49]
Squash
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Joukkueiden Euroopan-mestaruuskilpailuissa 2.–6.5. Zürichissä, Sveitsissä Suomi saavutti pronssia miesten kilpailussa ja ensimmäisen kerran myös naisten kilpailussa. Miesten mitalijoukkueeseen kuuluivat Sami Elopuro, Pentti Pekkanen, Marko Pulli, Hannu Jaskari, Petri Levomäki ja Simo Tarvonen sekä naisten joukkueeseen Minna Sinervo, Tuula Myllyniemi ja Nina Taimiaho.[50]
Suunnistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Avoimissa Pohjoismaiden-mestaruuskilpailuissa 1.–2.9. Fanøssä, Tanskassa Suomen miesten viestijoukkue saavutti pronssia ja naisten viestijoukkue sijoittui neljänneksi. Henkilökohtaisilla matkoilla Timo Karppinen ja Eija Koskivaara sijoittuivat viidensiksi sekä Ari Kattainen kuudenneksi.[51]
- Tiomilassa Norrtäljessä, Ruotsissa 5.–6.5. Tampereen Pyrintö voitti ensimmäisenä suomalaisjoukkueena naisten Tvåmila-viestin. Joukkueeseen kuuluivat Marja Joutsen, Hilkka Hakomäki, Riitta Karjalainen, Outi Borgenström-Anjala ja Annika Viilo.[52]
- Jukolan viestissä 16.–17.6. Juvalla Angelniemen Ankkuri sijoittui miesten viestissä ja Helsingin NMKY Venlojen viestissä kolmanneksi.[53]
Triathlon
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Havaijin Ironman-kilpailussa Pauli Kiuru sijoittui kolmanneksi.[54]
Voimanosto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Naisten maailmanmestaruuskilpailuissa 23.–26.5. Jönköpingissä, Ruotsissa Anna-Liisa Prinkkala voitti kultaa alle 44-kiloisten sarjassa.[55]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailuissa 14.–18.11. Haagissa, Alankomaissa suomalaisista kultaa voittivat Jarmo Virtanen alle 82,5-kiloisten sarjassa, Juha Hyttinen alle 100-kiloisissa, Aarre Käpylä alle 110-kiloisissa ja Kyösti Vilmi alle 125-kiloisissa. Virtaselle mestaruus oli jo kuudes.[56]
Yleisurheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 27.8.–1.9. Splitissä, Jugoslaviassa Suomen ainoan mitalin toi keihäänheitossa kultaa voittanut Päivi Alafrantti. Viidenneksi sijoittuivat Seppo Räty keihäänheitossa ja Sari Essayah 10 kilometrin kävelyssä, kuudenneksi Risto Ulmala 5 000 metrin juoksussa, Valentin Kononen 50 kilometrin kävelyssä, Jarmo Kärnä pituushypyssä ja Päivi Tikkanen 3 000 metrin juoksussa sekä kahdeksanneksi Harri Hänninen 5 000 metrin juoksussa, Petri Peltoniemi seiväshypyssä, Kimmo Kinnunen keihäänheitossa, Ringa Ropo pituushypyssä ja naisten 4 × 400 metrin viestijuoksujoukkue. Naisten 4 × 100 metrin viestijoukkue hylättiin loppukilpailussa.[57]
- Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailuissa 3.–4.3. Glasgow'ssa,Skotlannissa Sisko Hanhijoki sijoittui 60 metrin juoksussa viidenneksi ja Jarmo Kärnä pituushypyssä kuudenneksi.[58]
- Juha Isolehto hyppäsi 23.6. Kuortaneen juhannuskisoissa korkeushypyn Suomen-ennätyksen 229, Päivi Tikkanen juoksi 27.6. Helsingin Maailmankisoissa 10 000 metrin Suomen-ennätyksen 31.57,56, Jani Lehtonen teki 11.7. Tuusulassa seiväshypyn Suomen-ennätyksen 571, Seppo Räty teki 5.8. Oulun Kalevan kisoissa keihäänheitossa uuden keihäsmallin Suomen-ennätyksen 86,92, Ringa Ropo paransi 9.8. Lahdessa pituushypyn Suomen-ennätystä lukemiin 685 ja Vesa-Pekka Pihlavisto teki 19.8. Helsingissä Suomi–Ruotsi-maaottelussa 400 metrin aitajuoksun sähköajanoton Suomen-ennätyksen 50,12.[59][60]
- Alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuissa 8.–12.8. Plovdivissa, Bulgariassa Antti Haapakoski voitti kultaa 110 metrin aitajuoksussa ja Tommi Viskari keihäänheitossa.[61]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 12. Spartakus Oy, 1991. ISBN 951-96269-0-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 188. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3
- ↑ Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 191, 221. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 189–191
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 120, 233
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 232
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 125, 233
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 267
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 392–393. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 261–262. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 421–422. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3
- ↑ a b Pihlaja, s. 202
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 204–205
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 205
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 207–208
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 209
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 212
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 95, 109, 210
- ↑ a b Pihlaja, s. 257
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 213
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 214
- ↑ Pihlaja, s. 270
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 214–215
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 63, 215
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 144, 216
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 216–217
- ↑ Pihlaja, s. 316
- ↑ Pihlaja, s. 317
- ↑ Pihlaja, s. 329
- ↑ Pihlaja, s. 330
- ↑ Pihlaja, s. 340
- ↑ Pihlaja, s. 341
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 149, 235
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 109, 235
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 75, 235
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 125, 235
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 236–237
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 134–135, 240
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 93, 241
- ↑ Pihlaja, s. 532
- ↑ Pihlaja, s. 534
- ↑ a b Siukonen & Ahola 1991, s. 247
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 67, 237
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 80, 238
- ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 11, s. 255. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-10-9
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 54
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 192, 257
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 256
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 137, 259
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 112, 262
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 91, 265
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 268
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 90, 269
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 100–101, 269
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 132, 273
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 281–282
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 141, 281
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 31, 46–51
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 286–287
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 101, 103, 107, 115–116, 120, 296–297
- ↑ Hannus, Matti & Laitinen, Esa: Maailman paras maaottelu, s. 101. Suomen Urheiluliitto, 2000. ISBN 951-96491-3-1
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 116–117, 119