Suomen urheilu 1952
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1952 käsittelee vuoden 1952 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Veikko Hakulinen | Hiihto |
| 2. | Pentti Hämäläinen | Nyrkkeily |
| 3. | Thorvald Strömberg | Melonta |
| 4. | Kelpo Gröndahl | Paini |
| 5. | Heikki Hasu | Hiihto |
| 6. | Kurt Wires – Yrjö Hietanen | Melonta |
| 7. | Toivo Hyytiäinen | Yleisurheilu |
| 8. | Tapio Mäkelä | Hiihto |
| 9. | Kalervo Rauhala | Paini |
| 10. | Olavi Rinteenpää | Yleisurheilu |
| Lähde: [1] | ||
Erillisellä naisten listalla kuusi parasta olivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Sylvi Saimo | Melonta |
| 2. | Lydia Wideman-Lehtonen | Hiihto |
| 3. | Maire Österdahl | Yleisurheilu |
| 4. | Mirja Hietamies | Hiihto |
| 5. | Siiri Rantanen | Hiihto |
| 6. | Kaija Mäkelä | Uinti |
| Lähde: [1] | ||
Olympialaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Oslon talviolympialaisissa Suomi saavutti kolme kultamitalia, neljä hopeaa sekä kaksi pronssia. Kisojen mitalitilastossa Suomi oli kolmas.[2]
- Suomi isännöi kesäolympialaisia Helsingissä. Tärkein tapahtumapaikka oli Helsingin olympiastadion mutta kilpailuja käytiin myös muualla pääkaupunkiseudulla ja nykyaikainen viisiottelu kilpailtiin Hämeenlinnassa. Jalkapallon alkuotteluja pelattiin Helsingin lisäksi neljällä muulla paikkakunnalla. Suomi saavutti kisoissa kuusi kultamitalia, kolme hopeaa sekä 13 pronssia ja oli mitalitilastossa kahdeksas.[3]
Autourheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hyvinkään lentokentällä ajettiin kääpiöautojen SM-kilpailu (500 cm3), autoluokat alle ja yli 1500 cm3 ja kolme moottoripyöräluokkaa (alle 150 cm3, alle 350 cm3, alle 500 cm3 sarjat).[4]
Golf
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Talin golfkenttä Helsingissä avattiin täysimittaisena 18-reikäisenä olympiakisojen avajaispäivänä.
Jalkapallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Helsingin kesäolympialaisissa Aatos Lehtosen valmentama Suomi hävisi ainoan ottelunsa Itävallalle 3–4. Suomen maaleista Olof Stolpe teki kaksi ja Aulis Rytkönen yhden.[5][6] Ennen olympialaisia Suomi pelasi harjoitusotteluita kohdaten muun muassa brasilialaisseura Corinthiansin, voitti Oslossa Norjan Palloliiton 50-vuotisjuhlaturnauksessa isäntämaan 2–1 ja Ruotsin jatkoajalla 3–1 sekä hävisi Unkarille 1–6. Heti olympialaisten jälkeen Suomi pelasi ensimmäisen kerran Kiinaa vastaan ja voitti 4–0. Norjalle ja Ruotsille kärsittyjen tappioiden jälkeen Suomi voitti lokakuussa Helsingin olympiastadionilla Tanskan 2–1. Kotkan Jäntevän pelaaja Nils Rikberg teki vuoden maaotteluissa kuusi maalia, muun muassa kaksi maalia uransa ensimmäisessä maaottelussa Norjaa vastaan.[7][8]
- Maajoukkuejalkapalloilija Aulis Rytkönen siirtyi syksyllä ensimmäisenä suomalaisena ammattilaiseksi ranskalaisseura Toulouse FC:hen.[5][9][10]
- Suomen-mestaruuden voitti toisena vuonna peräkkäin Kotkan Työväen Palloilijat, hopeaa sai niinikään toisen kerran peräkkäin Vasa IFK ja pronssille sijoittui Turun Pyrkivä.[11]
Jääkiekko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen-mestaruuden voitti kolmannen peräkkäisen kerran Tampereen Ilves, joka voitti Hämeenlinnan Pallokerhon ensimmäisessä loppuottelussa vieraissa 1–6 ja toisessa ottelussa kotonaan 4–3. Pronssille sijoittui Hämeenlinnan Tarmo.[12]
Jääpallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen maajoukkue pelasi Oslon talviolympialaisten näytösturnauksessa kaksi ottelua, joissa se voitti Norjan 3–2 ja hävisi Ruotsille 0–4.[13] Maaliskuussa Suomi hävisi vielä Helsingissä Ruotsille 2–6.[14]
- Suomen-mestaruuden voitti Warkauden Pallo -35, hopeaa sai kolmannen peräkkäisen kerran Oulun Palloseura ja pronssille sijoittui Lappeenrannan Veiterä.[15]
Koripallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti viidennen peräkkäisen kerran HOK-Veikot (entinen Kiri-Veikot), hopeaa sai Sörnäisten NMKY ja pronssille sijoittui Työväen Mailapojat, kaikki kolme Helsingistä.[16][17]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Lahden Koripalloilijat ja hopealle sijoittui Porin Veto.[18]
Melonta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Helsingin kesäolympialaisten melontakilpailuissa Suomi voitti neljä kultamitalia, yhden hopean ja yhden pronssin. Kurt Wires ja Yrjö Hietanen voittivat yhdessä molemmat kajakkikaksikkojen kilpailut, Thorvald Strömberg voitti kultaa yksikköjen 10 000 metrillä ja Sylvi Saimo oli paras yksikköjen 500 metrillä. Strömberg saavutti 1 000 metrillä hopeaa ja Olavi Ojanperä otti kanadalaiskanoottien yksikköjen 1 000 metrillä pronssia.[19]
Nyrkkeily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Helsingin kesäolympialaisten nyrkkeilykilpailuissa Pentti Hämäläinen voitti kultaa ja lisäksi neljä suomalaista sijoittui pronssille: Erkki Pakkanen, Erkki Mallenius, Harry Siljander ja Ilkka Koski.[20]
- Elis Ask kärsi pistetappion tanskalaiselle Jørgen Johansenille 4.1. Kööpenhaminassa ja menetti vajaat viisi kuukautta hallussaan pitämänsä ammattinyrkkeilyn kevyen sarjan Euroopan-mestaruuden.[21]
Paini
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Helsingin kesäolympialaisten painikilpailuissa Suomi saavutti neljä mitalia, kaikki kreikkalais-roomalaisesta painista: Kelpo Gröndahl voitti kultaa, Kalervo Rauhala sai hopeaa ja pronssille sijoittuivat Leo Honkala ja Tauno Kovanen.[22]
Pohjoismaiset hiihtolajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Oslon talviolympialaisissa Lydia Wideman voitti kultaa 10 kilometrin hiihdossa Mirja Hietamiehen ja Siiri Rantasen varmistaessa kolmoisvoiton, Veikko Hakulinen 50 kilometrin hiihdossa Eero Kolehmaisen varmistaessa kaksoisvoiton sekä Heikki Hasu, Paavo Lonkila, Urpo Korhonen ja Tapio Mäkelä 4 × 10 kilometrin hiihdossa. Mäkelä ja Lonkila saavuttivat hopeaa ja pronssia 18 kilometrin hiihdossa sekä Hasu hopeaa yhdistetyssä. Mäkihypyssä paras suomalainen Antti Hyvärinen oli seitsemäs.[23]
Yleisurheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Helsingin kesäolympialaisten yleisurheilukilpailuissa Suomi saavutti yhden pronssimitalin Toivo Hyytiäisen sijoituttua keihäänheitossa kolmanneksi. Hannu Posti sijoittui 10 000 metrin juoksussa neljänneksi, Olavi Rinteenpää 3 000 metrin estejuoksussa neljänneksi, Veikko Karvonen maratonilla viidenneksi, Valto Olenius seiväshypyssä viidenneksi, Jorma Valtonen pituushypyssä viidenneksi, Soini Nikkinen keihäänheitossa kahdeksanneksi ja Meeri Saari kuulantyönnössä kahdeksanneksi.[24]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5
- Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 38. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3
- ↑ Arponen, s. 413–414
- ↑ Arponen, s. 153–154
- ↑ Hyvinkään vauhtikisat 1952 | Elävä arkisto | yle.fi yle.fi.
- ↑ a b Arponen, s. 168
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 152, 154–155. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 148–152, 156, 352. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 373–374. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 135. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 106–107. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3
- ↑ Pihlaja, s. 201
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 139. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321
- ↑ Arponen, s. 416
- ↑ Liikanen, Pekka (vast. toim.): Jääpallokirja 2007, s. 34. Suomen Jääpalloliitto, 2006. ISSN 0784-0411
- ↑ Pihlaja, s. 269
- ↑ Pihlaja, s. 315
- ↑ Arppi, Heikki: Kataja on 2000-luvun paras koripallojoukkue mitalien määrässä mitattuna Karjalainen. 15.5.2017. Arkistoitu 3.10.2018. Viitattu 3.10.2018.
- ↑ Pihlaja, s. 316
- ↑ Arponen, s. 154, 165
- ↑ Arponen, s. 154, 160–161
- ↑ Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 579–581, 728, 732. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5
- ↑ Arponen, s. 154, 159–160
- ↑ Arponen, s. 413–415
- ↑ Arponen, s. 154–158